Mitä te teette jouluaattona?

Lapset ja puolisonsa tulevat varmaankin jo aatonaattona (omasta halustaan huom!).

Aattona nousen aikaisin ja kuuntelen John Lennonin Happy Xmas, siitä alkaa minun jouluni. Sitten keittelen riisipuuron, joka syödään joulurauhan julistusta kuunnellessa (aikaero meillä).

Sen jälkeen vaan mukavaa yhdessäoloa, joulusaunassa käyvät halukkaat, sitten ankat ulkogrilliin, pieni kinkku uuniin ja viimeistellään alkuruoat jne.

Syödään yleensä n. 19 ja pöydässä viihdytään pitkään, sitten availlaan kuusen alla odottavat lahjat. Myöhemmin pelaillaan lautapelejä, syödään toivottavasti suomalaista karkkia (ainoa kerta vuodessa), juodaan hyvää viiniä ja jokainen hipsii nukkumaan siinä vaiheessa, kun alkaa väsyttää. Minä miehen kanssa talon hiljennettyä pulahdan ulkoporealtaaseen jouluvalojen tuikkeessa.

Rakastan joulua, sen tuoksua, hyvää ruokaa, viiniä ja yhdessäoloa!

Viime joulun meillä oli erilainen, koska meitä oli vain 4. Silloin syötiin hummeria perinteisten jouluruokien sijaan.

Heräillään aamulla hotellilta, lähdetään lentokentälle ja n.7h lentokoneessa. Illasta sitten etelän kohteessa tehdään mitä keksitään!

Mennään miehen kanssa kylpylään. Hyvin vähän valmistelen kotiin joulua. Teen imellettyä perunalaatikkoa niin paljon, että aikuinen poika saa sitä ja samoin omillaan asuva tytär.

Koristelen hyvin vähän myös. Joulu menee nopeaan ohi ja kaikki koristeet alkaa tympiä joten ei ole isoa hommaa riisua koristeet.

Tietysti töitä, puolenyön jälkeen saa jo tuplaliksaakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin taisteltua itsemme irti kiireisestä aatosta vierailuineen ja nykyään ollaan rennosti. Minä teen ruoat ja syödään kun valmista, lapsille lahjat ja rentoa olemista ja saunomista vain. Katsellaan jouluelokuvia.

Joulupäivänä mies käy lasten kanssa vanhemmillaan , minä en yleensä mene kun eivät pidä minusta.

Tänä vuonna olen kaikki joulun pyhät yötöissä, ihan mukavaa pitkästä aikaa.

Kiitos kun kirjoitit tämän. Mä olen käynyt 15 vuotta miehen vanhemmilla jouluisin haukuttavana, yleensä äitiydessäni on jotain vikaa, enkä osaa anopin mukaan ajatella lasteni parasta (mikä on vähän kornia, koska olen lastensuojelun sostt.). Suurella taistelulla mekin päästiin irti kiireaatosta, tilanne tuli joulupäivävierailu, minkä anoppila pitkin hampain hyväksyi. Olen siis käynyt joulupäivinä kuulemassa moitteet ja itkemässä vessassa.

Mutta sinä et mene, ja kerrot sen noin neutraalisti ja rehellisesti. Kiitos. En minäkään sitten mene, ei minun tarvitse. Mies käyttää lapset vanhemmillaan, ja se on täysin fine. On jännä, miten töissä pystyy ratkomaan monimutkaisiakin ihmissuhdeongelmia, mutta kun ne tulevat omalle kohdalle, onkin hyvin vaikea hahmottaa mikä on ok, kuinka paljon aiheetonta kritiikkiä pitää läheisiltä sietää.

Hienoa, että lopulta pääset irti stressaavasta jouluvierailusta kohtalotoverisi esimerkin avulla.

Herää muutama kysymys tilanteestasi:

Onko anoppisi ollut samanlainen koko suhteenne ajan? Käyttekö anoppilassa muulloin kuin jouluna? Miten puolisosi suhtautuu anoppisi käytökseen, puolustaako hän sinua? Lapsennekin ovat varmaan jo siinä iässä, että reagoivat kohteluusi.

Itse olen suht tuore anoppi ja kohta mummi enkä voisi kuvitella kohtelevani poikani rakastettua ja lapsenlapseni äitiä noin ikävästi enkä toivoisi kenellekään noin ikävää kohtaloa.

Pidä tästedes puolesi ja pysy kotona jos sinua ei osata arvostaa puolisosi valitsemana elämänkumppanina. Kaikkea hyvää perheellesi ja omannäköistä joulua sinulle!

Anoppi58 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin taisteltua itsemme irti kiireisestä aatosta vierailuineen ja nykyään ollaan rennosti. Minä teen ruoat ja syödään kun valmista, lapsille lahjat ja rentoa olemista ja saunomista vain. Katsellaan jouluelokuvia.

Joulupäivänä mies käy lasten kanssa vanhemmillaan , minä en yleensä mene kun eivät pidä minusta.

Tänä vuonna olen kaikki joulun pyhät yötöissä, ihan mukavaa pitkästä aikaa.

Kiitos kun kirjoitit tämän. Mä olen käynyt 15 vuotta miehen vanhemmilla jouluisin haukuttavana, yleensä äitiydessäni on jotain vikaa, enkä osaa anopin mukaan ajatella lasteni parasta (mikä on vähän kornia, koska olen lastensuojelun sostt.). Suurella taistelulla mekin päästiin irti kiireaatosta, tilanne tuli joulupäivävierailu, minkä anoppila pitkin hampain hyväksyi. Olen siis käynyt joulupäivinä kuulemassa moitteet ja itkemässä vessassa.

Mutta sinä et mene, ja kerrot sen noin neutraalisti ja rehellisesti. Kiitos. En minäkään sitten mene, ei minun tarvitse. Mies käyttää lapset vanhemmillaan, ja se on täysin fine. On jännä, miten töissä pystyy ratkomaan monimutkaisiakin ihmissuhdeongelmia, mutta kun ne tulevat omalle kohdalle, onkin hyvin vaikea hahmottaa mikä on ok, kuinka paljon aiheetonta kritiikkiä pitää läheisiltä sietää.

Hienoa, että lopulta pääset irti stressaavasta jouluvierailusta kohtalotoverisi esimerkin avulla.

Herää muutama kysymys tilanteestasi:

Onko anoppisi ollut samanlainen koko suhteenne ajan? Käyttekö anoppilassa muulloin kuin jouluna? Miten puolisosi suhtautuu anoppisi käytökseen, puolustaako hän sinua? Lapsennekin ovat varmaan jo siinä iässä, että reagoivat kohteluusi.

Itse olen suht tuore anoppi ja kohta mummi enkä voisi kuvitella kohtelevani poikani rakastettua ja lapsenlapseni äitiä noin ikävästi enkä toivoisi kenellekään noin ikävää kohtaloa.

Pidä tästedes puolesi ja pysy kotona jos sinua ei osata arvostaa puolisosi valitsemana elämänkumppanina. Kaikkea hyvää perheellesi ja omannäköistä joulua sinulle!

Ennen lapsia anoppi oli vahva ja lempeä äitihahmo, mikä oli ihan mukavaakin. Hoiteli ja hyysäsi, jälkikäteen on helppo nähdä, että aivan liikaa, hän yritti auttaa meidät avuttomiksi. Neuvoi ja kohteli minua ja miestäni kuin emme osaisi asioita ja olisi ikätasollamme. Esim. "oletteko huomanneet, että huomenna on pakkasta, laittakaa huomenna talvikengät ja toppatakit, sekä tarvittaessa kaulaliinat".  Tämä oli ensimmäinen erikoinen asia, johon kiinnitin huomiota. Opiskelimme kuitenkin molemmat hyvällä menestyksellä yliopistossa ja asuimme toisessa kaupungissakin, mitään älyllistä vikaa meissä ei ole.

Lasten synnyttyä hän alkoi ottaa äidin roolia myös lapsillemme. Tuli hyvin vankat ohjeet vauvanhoitoon. Hän ei antanut itkevää vauvaa takaisin, vaan hyssytteli ja toisteli, ettei äitiä tarvita kun tässä on mummi. Minulle anoppi totesi ivallisesti, että minä olen vauvalle vain maitobaari, mitään muuta merkitystä minulla ei ole (omalle lapselleni).

Äitiyden moittiminen paheni koko ajan, vaikkemme edes tapaa kuin harvoin. Lapset ovat nyt kymmenen korvilla. Viimeksi tavatessamme anoppi kysyi tiesinkö, että lasten tulee syödä kasvisia ja hedelmiä, koska niissä on vitamiineja. Lapset tarvitsevat terveellistä ruokaa, mitä minä miniänä, lasten kanssa työskentelevänä ammattilaisena en hänen mielestään tiedä. Vaatteissa neuvoo myös, aluspaidan on oltava hihaton, ei t-paita, kuten nyt lapsillani oli. Eli ihan älytöntä.

Joudun kuuntelemaan tätä joulupöydässäkin anopin luona, myös hänen tyttärensä yhtyvät yleensä moitteisiin. Toinen tytär totesi, että luulenko olevani joku täydellinen äiti, hän voi kertoa etten ole. Mitään tällaista en ole tuonut esiin, mutta siihen vaikka turvaistuinten lainmukainen käyttö, mikä tekee minusta nipon ja täydellisyyden tavoittelijan. Anoppihan on aina ollut sitä mieltä, ettei lyhyellä matkalla tarvitse turvaistuinta.

Mies on hyväksynyt kaiken vuosikausia. Vasta sitten kun totesin, että tilanne johtaa eroon, kävimme yhdessä terapiassa ja tilanne on korjaantunut vähitellen. Mies sanoo nykyään äidilleen vastaan, mutta vaikeaa se hänelle on, ja mies on ollut hyvin stressaantunut jos on joutunut olemaan äitinsä kanssa eri mieltä. Asiat on juuri noita turvaistuimen käyttöä ym., anoppi loukkaantuu ja jopa alkaa itkeä, jos ei tehdä mielensä mukaan.

Hyvää joulua sinullekin! Ihana kuulla, että kaltaisiasikin anoppeja on. :)

Normaalisti vietän joulut lapsuudenkodissani vanhempien luona, mutta se perinne jäi välistä viime vuonna ja jää myös tänäkin vuonna. Asun ulkomailla enkä koronan vuoksi kehtaa lähteä.

Juhlin joulun täällä pienesti puolisoni kanssa. Täällä joulu ei ole pyhäpäivä eikä puolisoni perheessä näin ollen ole koskaan vietetty joulua, joten se on ollut hänelle aika uusi juttu. Viime vuonna söimme pienimuotoisen jouluaterian, jossa oli mm. itsetehtyä sienisalaattia, Ikeasta ostettua kinkkua ja graavilohta. Katsomme varmaan myös jonkin jouluaiheisen leffan, syömme äitini lähettämää suklaata ja vietämme muuten rentoa iltaa ja soitan vanhemmilleni, jos eivät satu tänä vuonna olemaan joulun töissä.

Kännätään koko perheen voimin (ei meitä tosin ole kun 3) 🤪

Heräilen viimeistään kymmeneltä. Pikkuhiljaa laittelen juttuja valmiiksi joulupäivällistä varten. Meitä on yhteensä 13-16 henkeä syömässä, että hommaa riittää. Telkkarista pitää tietenkin katsoa Lumiukko. <3 Viaplay näyttää jouluelokuvia jo nyt, että ehkä yhden sellaisenkin voisi katsoa. Kynttilät käydään viemässä haudoille. Päivällisen jälkeen on sitten lahjojen jako ja avaaminen. Teini menee isälleen jossakin vaiheessa, mutta tulee tänne takaisin eli häntä pitää kuskata. Illalla vain sitten telkkarin katselua ja laiskottelua. 

Näillä näkymin juon Pina Coladaa Kanarialla, ja ruhtinaallisen runsain jouluruokapöytä jälkkäreineen.

Maksullisiin menen

Vierailija kirjoitti:

Paistan kinkun. Vien sen mukanani äidin luo, jossa syömme jouluaterian. Sitten tulen takaisin kotiin niiden 1-2 lahjan kanssa, jotka ovat villasukat, tai pitkät kalsarit/joku kerrasto, ja suklaarasia. Juon itseni humalaan samalla kun istun tietokoneella, katson youtube-videoita jne. Itken aivan hillitsemättömästi, suren isääni ja isovanhempia, jotka ovat kaikki kuolleet aina joulun seudulla. Ikävöin lapsuuden jouluja aivan sanoinkuvailemattomasti. Tänä jouluna ekaa kertaa tosissani mietin itseni lopettamista jouluaattoiltana. Ei tästä mitään tule. Harmi vaan kun on niin paljon velkaa ja töissäkin olen erittäin tärkeä henkilö firman pyörimisen kannalta, joten harmittaa jos lähdöstäni koituisi ongelmia muille. Mutta kun ei vaan jaksais enää, en tiedä miten edes jouluun astiin jaksaa.

Oletko ajatellut hakea apua tuohon masennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennään hotelliin. Jouluillallinen on siihen suunniteltu. Muuten ei mitään muuta sovittua ohjelmaa. Fiiliksen mukaan syödään, ulkoillaan, saunotaan ja nautitaan. Ehkä muutama puhelu sukulaisille jossakin välissä.

Älä soittele aattona. Aattona me laitamme puhelimet äänettömälle.

On myös niitä sukulaisia, jotka ikänsä tai sairautensa takia viettävät joulua yksin, vaikka eivät haluasi joulua yksin viettää.   On myös sairaalassa ja hoito-ja hoivakodeissa olevia yksinäisiä vanhuksia.

Juuri niille yksinäille soitetaan jouluaattona joulutervehdys, ja sillä on heille todella suuri merkitys, että joku soittaa juuri jouluaattona ja muistaa.

Bordelliin

Jouluaattona 9,5 työpäivä, jonka jälkeen en jaksa tehdä mitään. Tilaan varmaan pizzan illaksi. Joulupäivänä varmaan ryyppään itekseni ja tapani menee darrassa. Vihoviimeinen ajatus olisi lähteä sukuloimaan tai äidin luokse leikkimään jotai mukavaa perhejuhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi58 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin taisteltua itsemme irti kiireisestä aatosta vierailuineen ja nykyään ollaan rennosti. Minä teen ruoat ja syödään kun valmista, lapsille lahjat ja rentoa olemista ja saunomista vain. Katsellaan jouluelokuvia.

Joulupäivänä mies käy lasten kanssa vanhemmillaan , minä en yleensä mene kun eivät pidä minusta.

Tänä vuonna olen kaikki joulun pyhät yötöissä, ihan mukavaa pitkästä aikaa.

Kiitos kun kirjoitit tämän. Mä olen käynyt 15 vuotta miehen vanhemmilla jouluisin haukuttavana, yleensä äitiydessäni on jotain vikaa, enkä osaa anopin mukaan ajatella lasteni parasta (mikä on vähän kornia, koska olen lastensuojelun sostt.). Suurella taistelulla mekin päästiin irti kiireaatosta, tilanne tuli joulupäivävierailu, minkä anoppila pitkin hampain hyväksyi. Olen siis käynyt joulupäivinä kuulemassa moitteet ja itkemässä vessassa.

Mutta sinä et mene, ja kerrot sen noin neutraalisti ja rehellisesti. Kiitos. En minäkään sitten mene, ei minun tarvitse. Mies käyttää lapset vanhemmillaan, ja se on täysin fine. On jännä, miten töissä pystyy ratkomaan monimutkaisiakin ihmissuhdeongelmia, mutta kun ne tulevat omalle kohdalle, onkin hyvin vaikea hahmottaa mikä on ok, kuinka paljon aiheetonta kritiikkiä pitää läheisiltä sietää.

Hienoa, että lopulta pääset irti stressaavasta jouluvierailusta kohtalotoverisi esimerkin avulla.

Herää muutama kysymys tilanteestasi:

Onko anoppisi ollut samanlainen koko suhteenne ajan? Käyttekö anoppilassa muulloin kuin jouluna? Miten puolisosi suhtautuu anoppisi käytökseen, puolustaako hän sinua? Lapsennekin ovat varmaan jo siinä iässä, että reagoivat kohteluusi.

Itse olen suht tuore anoppi ja kohta mummi enkä voisi kuvitella kohtelevani poikani rakastettua ja lapsenlapseni äitiä noin ikävästi enkä toivoisi kenellekään noin ikävää kohtaloa.

Pidä tästedes puolesi ja pysy kotona jos sinua ei osata arvostaa puolisosi valitsemana elämänkumppanina. Kaikkea hyvää perheellesi ja omannäköistä joulua sinulle!

Ennen lapsia anoppi oli vahva ja lempeä äitihahmo, mikä oli ihan mukavaakin. Hoiteli ja hyysäsi, jälkikäteen on helppo nähdä, että aivan liikaa, hän yritti auttaa meidät avuttomiksi. Neuvoi ja kohteli minua ja miestäni kuin emme osaisi asioita ja olisi ikätasollamme. Esim. "oletteko huomanneet, että huomenna on pakkasta, laittakaa huomenna talvikengät ja toppatakit, sekä tarvittaessa kaulaliinat".  Tämä oli ensimmäinen erikoinen asia, johon kiinnitin huomiota. Opiskelimme kuitenkin molemmat hyvällä menestyksellä yliopistossa ja asuimme toisessa kaupungissakin, mitään älyllistä vikaa meissä ei ole.

Lasten synnyttyä hän alkoi ottaa äidin roolia myös lapsillemme. Tuli hyvin vankat ohjeet vauvanhoitoon. Hän ei antanut itkevää vauvaa takaisin, vaan hyssytteli ja toisteli, ettei äitiä tarvita kun tässä on mummi. Minulle anoppi totesi ivallisesti, että minä olen vauvalle vain maitobaari, mitään muuta merkitystä minulla ei ole (omalle lapselleni).

Äitiyden moittiminen paheni koko ajan, vaikkemme edes tapaa kuin harvoin. Lapset ovat nyt kymmenen korvilla. Viimeksi tavatessamme anoppi kysyi tiesinkö, että lasten tulee syödä kasvisia ja hedelmiä, koska niissä on vitamiineja. Lapset tarvitsevat terveellistä ruokaa, mitä minä miniänä, lasten kanssa työskentelevänä ammattilaisena en hänen mielestään tiedä. Vaatteissa neuvoo myös, aluspaidan on oltava hihaton, ei t-paita, kuten nyt lapsillani oli. Eli ihan älytöntä.

Joudun kuuntelemaan tätä joulupöydässäkin anopin luona, myös hänen tyttärensä yhtyvät yleensä moitteisiin. Toinen tytär totesi, että luulenko olevani joku täydellinen äiti, hän voi kertoa etten ole. Mitään tällaista en ole tuonut esiin, mutta siihen vaikka turvaistuinten lainmukainen käyttö, mikä tekee minusta nipon ja täydellisyyden tavoittelijan. Anoppihan on aina ollut sitä mieltä, ettei lyhyellä matkalla tarvitse turvaistuinta.

Mies on hyväksynyt kaiken vuosikausia. Vasta sitten kun totesin, että tilanne johtaa eroon, kävimme yhdessä terapiassa ja tilanne on korjaantunut vähitellen. Mies sanoo nykyään äidilleen vastaan, mutta vaikeaa se hänelle on, ja mies on ollut hyvin stressaantunut jos on joutunut olemaan äitinsä kanssa eri mieltä. Asiat on juuri noita turvaistuimen käyttöä ym., anoppi loukkaantuu ja jopa alkaa itkeä, jos ei tehdä mielensä mukaan.

Hyvää joulua sinullekin! Ihana kuulla, että kaltaisiasikin anoppeja on. :)

Jätä tästä lähtien tuollaiset ääliöt omaan arvoonsa. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta nähdä heitä, eikä kuunnella tuollaista pahantahtoista soopaa.

Jos jostain syystä joutuisin olemaan tekemisissä tuollaisten kanssa, niin miettisin jo etukäteen jonkin nasevan vastauksen ja ns. löisin anopile ja tyttärelleen luun kurkkuun. Minulla on myös pokkaa joko tuijottaa ivallisesti tai sitten teeskennellä etten ole kuullut sanaakaan. Tuollaisten tahallaan muita loukkaavien ilkeiden ihmisten uhriutuva ja itsesäälivä itku ei minua hetkauta, minun puolestani saa ihan vapaasti kerjätä sääliä sillä ulinalla, en välitä enkä reagoi. Pidän itseäni kuitenkin empaattisena ihmisenä joka auttaa ja lohduttaa vilpittömästi, mutta tuollainen törkeä ja inhottava ihminen ei ansaitse minulta mitään välittämistä tai myötätuntoa. En tosin keksi yhtään syytä miksi minun perheeni vierailisi missään jossa jotain sen jäsentä tahallaan loukataan, ihan sama onko sukua vai eikö.

Tsemppiä, opettele pitämään puolesi tuollaisia manipuloijia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin taisteltua itsemme irti kiireisestä aatosta vierailuineen ja nykyään ollaan rennosti. Minä teen ruoat ja syödään kun valmista, lapsille lahjat ja rentoa olemista ja saunomista vain. Katsellaan jouluelokuvia.

Joulupäivänä mies käy lasten kanssa vanhemmillaan , minä en yleensä mene kun eivät pidä minusta.

Tänä vuonna olen kaikki joulun pyhät yötöissä, ihan mukavaa pitkästä aikaa.

Kiitos kun kirjoitit tämän. Mä olen käynyt 15 vuotta miehen vanhemmilla jouluisin haukuttavana, yleensä äitiydessäni on jotain vikaa, enkä osaa anopin mukaan ajatella lasteni parasta (mikä on vähän kornia, koska olen lastensuojelun sostt.). Suurella taistelulla mekin päästiin irti kiireaatosta, tilanne tuli joulupäivävierailu, minkä anoppila pitkin hampain hyväksyi. Olen siis käynyt joulupäivinä kuulemassa moitteet ja itkemässä vessassa.

Mutta sinä et mene, ja kerrot sen noin neutraalisti ja rehellisesti. Kiitos. En minäkään sitten mene, ei minun tarvitse. Mies käyttää lapset vanhemmillaan, ja se on täysin fine. On jännä, miten töissä pystyy ratkomaan monimutkaisiakin ihmissuhdeongelmia, mutta kun ne tulevat omalle kohdalle, onkin hyvin vaikea hahmottaa mikä on ok, kuinka paljon aiheetonta kritiikkiä pitää läheisiltä sietää.

Opin vasta vaikeasta masennuksesta toipuessa, että minun ei ole mikään pakko yrittää miellyttää muita, jos en saa siitä mitään takaisin itselleni. On turha hakea hyväksyntää sellaiselta, joka ei tule antamaan sitä. Siksi en nykyään käy appivanhempien luona. Tällaisissa asioissa ei ole vain oikeus vaan velvollisuus laittaa oma hyvinvointi etusijalle.

eri

Onneksi on melko tavallinen viikonloppu koko v...n joulu, onneksi saa olla duunissa silloin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aatonaattona matkustan dösällä reilun puolisataa km lapseni haudalle, jonne vien kukan ja sytytän kynttilän. Sitten matkustus takaisin ja aattona katselen tveestä joulun viettoa, ehkä myös jonkun leffan.

Kulkeeko dösät aattona?

Muistaakseni yleinen liikenne aattona päättyy n. puolen päivän aikoihin. En tiedä tosin miten nykyisin.

Tuossahan lukee, että aatonaattona.

Niinpä lukeekin. Luin sitten liian nopeasti ja ajattelin vain aattoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluaatto olisi muuten ihan leppoisa, mutta kun viimeistään viideltä pitää lähteä ensin toisen vanhemmille ja sitten toisen vanhemmille, niin päivä on kiireinen. Pitää aamulla laittaa kello soimaan, että ehtii tehdä kaiken tarvittavan. Viime vuonna minun piti jättää joulusaunakin välistä, kun en ehtinyt. Meillä on aattona jouluruoka ja syömisen jälkeen pitää saada hetki huokaista. Joskus ollaan lähdetty suoraan pöydästä ja se oli ihan hirveää.

Miksi ihmeessä pitää lähteä omasta kodista yhtään minnekään? Viettää aaton kotona ja joulupäivänä tai Tapanina käy sukuloimassa.

Niin juuri! Kyllä on itsekeskeistä näiltä isovanhemmilta vaatia, että toisille (oman lapsen perheelle) joulu on kuin joku kiireinen työpäivä! Antaisivat olla sen hössöttämisen kanssa! Toisaalta monesti voi olla niinkin, että se vanhempi polvi kokee, että pakkohan se on kutsua, vaikka tosiasiassa haluaisi ottaa vaan iisisti.