Lue keskustelun säännöt.
Rakastuin mieheen jolla 3 lasta
10.02.2015 |
10 vuoden suhteen jälkeen tuli ero, tutustuin uuteen mieheen ja rakastuin. Opiskelen toisella paikkakunnalla vielä muutaman vuoden. Meillä synkkaa tosi hyvin enkä olis uskonut että hänenlaisiaan miehiä on edes olemassa. Tällä uudella miehellä on lähes yhtä pitkä suhde takana mutta hänellä on liitosta lisäksi kolme lasta, minulla ei yhtään. Onko hullua lähteä rakentamaan yhteistä elämää tämän miehen kanssa. Mies on 30v., minä 25v. Haluan tulevaisuudessa omiakin lapsia ja mies sanoi että haluaa lapsia myös minun kanssa. Läheiset tuomitsee siitä että ei todellakaan kannata pilata elämäänsä sillä et joutuu kasvattamaan miehen lapsia lopun elämäänsä. Tykkään lapsista paljon eikä minua nyt pelota tuleva mutta mitä mieltä olette? Suhteemme on vasta alussa mutta ei haluis satuttaa toista kun on jo kokenut tarpeeksi pahaa
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 11:59"]
en näe näitä poissulkevina, että olisi huono isä, jos nostaa parisuhteen tärkeimmäksi. Kyllä minullekin mies ja parisuhde on elämän tärkein asia, mutt olen silti hyvä äiti. Olen lapsilleni 100 prosenttisesti läsnä kun he minua tarvitsevat.
Minä en ottaisi koskaan miestä, joka odottaa, että minä ryhdyn hänen lapsilleen äitipuoleksi: minä heräisin yöllä, hakisin tarhasta, veisin puistoon... Se joka on lapsensa hankkinut, hoitakoon lapsensa. Eri asia on leski, joka on totaaliyh - sitten ymmärtäisin velvollisuuteni, mutta niin kauan kuin lapsilla on äiti, niin vastuu on siellä.
Minulla on muös omia lapsia. Olen yhden arkisen ydinperhe-elämän jo viettänyt harrastus- ja makaroonilaatiikorumbaineen, että kiitos se riitti. en aloittaisi sitä uudestaan miehen lasten kanssa.
[/quote]
Lapsesi varmaan arvostaisivat, jos sanoisit tuon lauseen heille päin naamaa. Mutta ihan miten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo vaan kuulostaa (anteeksi nyt kauheasti) siltä, että olette ihan eri elämäntilanteissa, joten jutun onnistuminen voi olla aika haastavaa. Moni mies sanoo alkuun, että tahtoo lisää lapsia uuden naisystävän kanssa, mutta loppuviimein toteavatkin, että kyllä ne olemassa olevat lapset riittääkin. Oletko valmis siihen?
Et kerro, onko miehen ero tuore vai vanha? Jos on tuore ero, niin sinuna en kauhean suurta panosta suhteeseen pistäisi ennen kuin on varmaa, ettet ole vain laastari.
Tsemppiä joka tapauksessa jatkat suhteessa tai et :)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 11:59"]
en näe näitä poissulkevina, että olisi huono isä, jos nostaa parisuhteen tärkeimmäksi. Kyllä minullekin mies ja parisuhde on elämän tärkein asia, mutt olen silti hyvä äiti. Olen lapsilleni 100 prosenttisesti läsnä kun he minua tarvitsevat.
Minä en ottaisi koskaan miestä, joka odottaa, että minä ryhdyn hänen lapsilleen äitipuoleksi: minä heräisin yöllä, hakisin tarhasta, veisin puistoon... Se joka on lapsensa hankkinut, hoitakoon lapsensa. Eri asia on leski, joka on totaaliyh - sitten ymmärtäisin velvollisuuteni, mutta niin kauan kuin lapsilla on äiti, niin vastuu on siellä.
Minulla on muös omia lapsia. Olen yhden arkisen ydinperhe-elämän jo viettänyt harrastus- ja makaroonilaatiikorumbaineen, että kiitos se riitti. en aloittaisi sitä uudestaan miehen lasten kanssa.
[/quote]
Lapsesi varmaan arvostaisivat, jos sanoisit tuon lauseen heille päin naamaa. Mutta ihan miten vain.
[/quote]
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta kyllä se parisuhde on sen koko perheen perusta. Jos parisuhde on huono, väljähtynyt ja vetelee viimeisiään, ei ne lapsetkaan silloin ole onnellisia. Yleensä lapset ovat onnellisimpia kun vanhemmat ovat yhdessä ja rakastuneita toisiinsa.
Kyllä se parisuhde on se tärkein, jotta koko perhe voi hyvin. Ei parisuhdetta kuulu heittää roskakoriin vain koska nyt ollaan äiti ja iskä.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 13:42"]
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta kyllä se parisuhde on sen koko perheen perusta. Jos parisuhde on huono, väljähtynyt ja vetelee viimeisiään, ei ne lapsetkaan silloin ole onnellisia. Yleensä lapset ovat onnellisimpia kun vanhemmat ovat yhdessä ja rakastuneita toisiinsa.
Kyllä se parisuhde on se tärkein, jotta koko perhe voi hyvin. Ei parisuhdetta kuulu heittää roskakoriin vain koska nyt ollaan äiti ja iskä.
[/quote]
Tuntuu vain, että "kyllä lapsetkin kärsivät, jos ei vanhemmat ole onnellisia"-korttia käytetään tekosyynä kaikenmaailman itsekkäille teoille (kuten pettämisille jne.) miettimättä asioita kuitenkaan ihan oikeasti lasten kannalta.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että parisuhteeseen pitää panostaa. Mikäli ap:n mies on vielä yhdessä vaimonsa kanssa (jotenkin tämä minusta haiskahtaa siltä), on lasten etu, että mies koittaa ensisijaisesti pelastaa suhteensa lastensa äitiin. Vasta sitten voi ottaa eron ja katsella ihan rauhassa uutta naista rinnalleen.
Jos rakastatte toisianne, ja molempien edelliset suhteet ovat varmasti ohi ja käsitelty, anna mennä vaan.
Teillä on minusta hyvät aloitusolosuhteet; etäsuhteessa voitte rakastua ja tutustua kunnolla, ennenkuin joudutte yhteiseen arkeen. Ei ole kiirettä sotkea lapsia vielä mukaan, ja voitte rauhassa kuulostella omia ja toisen tunteita. Ajan kanssa selviää, onko kummallakin halua täysipainoiseen suhteeseen ja perhe-elämään - mahtavaa!
Itse hyppäsin yh-elämästä suoraan yhteiseen perhe-elämään toisen yh:n kanssa, ja se oli virhe - rakkauden huuma laimeni kiireisen arjen pyörteissä (huumassa ehdimme kuitenkin laittaa yhteisen lapsen alulle), emmekä ole vieläkään, kuuden vuoden aikanakaan, ehtineet rauhassa tutustua toisiimme. Nyt olemme eron partaalla, kun erilaiset luonteet kolisevat yhteen, emmekä ymmärrä riittävästi toistemme tunteita ja haluja :( ..
Eli kun ottaa todella rauhallisesti suhteen alun, säästää kaikkia mahdolliselta mielipahalta, jos toteatte, ettette halua yhteistä perhettä (miehen lapset ovat myös aina osa yhteistä perhettänne, vaikka hän olisi etäisä!). Nuori ikäsi on hyvä juttu: sinulla ei ole kiirettä (varmaan) saada vielä omia lapsia, ja miehen lapset ehtivät isommiksi ja "valmiimmiksi" hyväksymään sinut ja uudet lapset. Onnea matkaan :)!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on isällään vuoroviikoin. Tarkoitan että arvelen lähdenkö viemään suhdetta pidemmälle vaikka kemiat kohtaa, koska tämä lapsiasia on nii suuri juttu.
Niin ja tarkennukseksi vielä, miehen vaimo petti toisen miehen kanssa, jo pidempään kunnes asia paljastui. Olivat naimisissa, nyt ero vireillä. Ja nainen haluaa jatkaa suhdetta toisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lapset 8v, 4v ja nuorimmainen vasta 1v.
Viisi vuotta myöhemmin.
Meillä yhteinen lapsi ja olen onnellinen äiti. Silti miehen lasten työllistävä vaikutus mietityttää edelleen. Mielellään teen niiden kanssa kaikkea mutta lapset ovat aika vilkkaita ja toisella oppimisvaikeuksia. Miehestä välitön edelleen ja tunne edellä menisin täysillä mutta järki sanoo kaikkia tylsiä faktoja. Itse halusin oman asunnon jossa tyttäreni kanssa asuin kaksin ekat 3 vuotta kosia tarvitsin omaa tilaa ja elää vauva aikaa rauhassa esikoiden kanssa.
Mitä teen, jätänkö tämän elämän taakseni ja jatkan vai puskenko eteenpäin ja yritän kasvattaa positiivista asennettani.. miten uuusperheet yleensä edes löytää asunnon? Meillä esim pitäis olla 4-5h+k eihän kellään oo muuten mitään yksityisyyttä. Omat vaatteetkin olis kiva pukea rauhassa eikä piilotellen kun tällä hetkellä jaetaan makkari 3 tytön kanssa (nukkumishuone)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä tuntuu olevan vain kiire saada joku kantamaan arjen vastuuta hänen kanssaan. Ero on vasta vireillä ja vielä pettämisellä tehty . Mies tuskin on vielä itsekään selvinnyt asiasta, saatikka pienet lapset, joiden perhe rikkoontuu. Tällaiseen kuvioon EI TODELLAKAAN tungeta lasten eteen heti uusia naisia/miehiä. Suhteen voit toki aloittaa, mutta siinä pitää mennä lasten ehdoilla alkuun ei teidän kiimanne. Itse kyllä pitäisin tuollaista miestä typeränä, joka ei sen verran ymmärrä, että ne lapsetkin kipuilee sitä vanhempien eroa ja uusia kumppaneita totutellaan kuvioon vasta sitten kun lasten kipuilu vähenee.
Tuohon vaikuttaa moni asia. Kannattaa tarkastella kokonaisuutta ja juuri teidän tilannettanne, eikä kuunnella sitä, tuleeko homma ulkopuolisten mielestä toimimaan vai ei. Ylipäätään on jotenkin naurettavaa kovin vahvasti "tietää" toisten puolesta, miten heidän kannattaa elämänsä elää. Mutta miettisin sinuna ainakin seuraavia näkökohtia:
- Oletko valmis siihen, että miehellä tulee aina olemaan omia lapsia, joihin sinulla ei ole samanlaista tunnesuhdetta kuin hänellä? Jos te saatte yhteisen lapsen, niin sinulle maailman rakkaimpia on yksi, mutta miehelle neljä. Onko sinulle ok, että miehen rakkaus jakaantuu neljälle lapselle, joista kolme ei ole sinun?
- Millaista miehen isyys on? Eli kuinka sitoutunut isä hän on? Minulla soittaisi häläreitä, jos mies on sellainen viihdyttäjäisä, joka jättää todellisen vastuun lapsista heidän äidilleen. Silloin on todennäköistä, että hän odottaa sinulta jossain vaiheessa samaa. Jos taas isä on sitoutunut ja huolehtii lapsista tasapuolisesti lasten äidin kanssa, niin tilanne on ihan toinen. Silloin oletettavasti hän ottaa vastuun lapsistaan myöhemminkin ja sinä voit olla perheen turvallinen aikuinen ilman äidin/äitipuolen roolia.
- Miten asiat sujuvat lasten äidin kanssa? Hyvä merkki on, jos välit ovat luontevat, asiat saadaan hoidettua ilman draamaa ja äiti hyväksyy sinun olemassaolosi.
Itse olen uusperheellinen, meillä molemmilla on omia lapsia mutta ei yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikähän saa sinut ajattelemaan, ettei mies hylkäisi sinuakin ja uusia lapsia sen jälkeen, kun on saanut siemenensä itämään?
Miehen biologia on erilainen kun naisen. Se ohjaa siittämään ja etsimään uuden kumppanin, jonka siittää,kun vanha on käytetty loppuun. Jos mies on suhteen vahvin osapuoli, niin kuin tässä tapauksessa selvästi on, sinulla on edessäsi sama kohtalo. Hänellä ei selvästi ole häpyä eikä intressiä toimia lasten edun mukaan (eheä kasvuympäristö, huomiota ja aikaa) vaan toteuttaa biologiaansa ruikkimalla siementään sinne tänne. Kolme lasta on aika paljon jo, hän tuskin pystyy heillekään takaamaan kovin vaurasta elämää ja huomiota, puhumattakaan jos alkaa jakamaan sitä sinulle ja uusille lapsille. Jos siis haluat paskan isän ja lapsillesi paskan miehen geenit, tai mies on ainoa vaihtoehtosi, anna palaa. Jos et, pysy kaukana.
Viisi vuotta olet ollut miehen kanssa ja tehnyt lapsen hänen kanssaan ja vielä mietit olisitko. Miksi?
Olen sinua nuorempi ja miehelläni on neljä lasta. Yhteishuoltajuus. Hyvin toimii. Alussa oli hankalampaa. Minusta on naurettavaa lytätä toisen suhdehaaveet siksi, ettei itse ottaisi miestä jolla on lapsia.
Ei minullekaan sopisi olla kolmen lapsen äiti parikymppisenä, niinkuin eräälle tutulleni. En myöskään haluaisi olla kolmekymppinen sinkku, niinkuin eräs kaveri. He kuitenkin nauttivat olostaan. En minä tarkoituksella etsinyt miestä lasten kanssa, ja kuten sanottu, alku oli hankala. Nyt olen onnellinen.