Lue keskustelun säännöt.
Rakastuin mieheen jolla 3 lasta
10.02.2015 |
10 vuoden suhteen jälkeen tuli ero, tutustuin uuteen mieheen ja rakastuin. Opiskelen toisella paikkakunnalla vielä muutaman vuoden. Meillä synkkaa tosi hyvin enkä olis uskonut että hänenlaisiaan miehiä on edes olemassa. Tällä uudella miehellä on lähes yhtä pitkä suhde takana mutta hänellä on liitosta lisäksi kolme lasta, minulla ei yhtään. Onko hullua lähteä rakentamaan yhteistä elämää tämän miehen kanssa. Mies on 30v., minä 25v. Haluan tulevaisuudessa omiakin lapsia ja mies sanoi että haluaa lapsia myös minun kanssa. Läheiset tuomitsee siitä että ei todellakaan kannata pilata elämäänsä sillä et joutuu kasvattamaan miehen lapsia lopun elämäänsä. Tykkään lapsista paljon eikä minua nyt pelota tuleva mutta mitä mieltä olette? Suhteemme on vasta alussa mutta ei haluis satuttaa toista kun on jo kokenut tarpeeksi pahaa
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 13:04"]Rakastuin aikoinaan kolmen lapsen isään. Hän oli silloin asumuserossa. Itse olin/olen lapseton.Olimme 20 vuotta yhdessä. Kun rakkaus iskee,se on menoa. Asiat on soviteltavissa puolin ja toisin,kun tahtoa löytyy. Niin meilläkin kävi. Olkoon vaikka viisi lasta,se ei ole este. En koskaan ole katunut.. Hän nukkui pois kaksi vuotta sitten. Elämäni mies.
[/quote]
Otan osaa! Ihanaa kuitenkin, että saitte rakkauden ja elämän yhdessä kokea.
[/quote]
Kiitos tästä, antoi tahtoa uskoa siihen että suhde olisi mahdollista. Halutaan edetä ajan kanssa rauhallisesti. Miksi minun pitäisi muiden mielipiteistä välittää? Olen jo kuullut monet saarnat siitä että älä herranjumala lähe tohon koska miehellä on lapsia. Ne sitoo sua 18 vuotta. Mies on sanonut ettei oleta että olisin heti valmis äitipuoli vaan katsotaan miten asiat alkaa sujumaan jos sille asteelle päästään. Mies vaan on parasta mitä voin elämääni toivoa, ihmisenä kaikkea sitä mistä olen unelmoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:08"]Jos rakastatte toisianne, ja molempien edelliset suhteet ovat varmasti ohi ja käsitelty, anna mennä vaan.
Teillä on minusta hyvät aloitusolosuhteet; etäsuhteessa voitte rakastua ja tutustua kunnolla, ennenkuin joudutte yhteiseen arkeen. Ei ole kiirettä sotkea lapsia vielä mukaan, ja voitte rauhassa kuulostella omia ja toisen tunteita. Ajan kanssa selviää, onko kummallakin halua täysipainoiseen suhteeseen ja perhe-elämään - mahtavaa!
Itse hyppäsin yh-elämästä suoraan yhteiseen perhe-elämään toisen yh:n kanssa, ja se oli virhe - rakkauden huuma laimeni kiireisen arjen pyörteissä (huumassa ehdimme kuitenkin laittaa yhteisen lapsen alulle), emmekä ole vieläkään, kuuden vuoden aikanakaan, ehtineet rauhassa tutustua toisiimme. Nyt olemme eron partaalla, kun erilaiset luonteet kolisevat yhteen, emmekä ymmärrä riittävästi toistemme tunteita ja haluja :( ..
Eli kun ottaa todella rauhallisesti suhteen alun, säästää kaikkia mahdolliselta mielipahalta, jos toteatte, ettette halua yhteistä perhettä (miehen lapset ovat myös aina osa yhteistä perhettänne, vaikka hän olisi etäisä!). Nuori ikäsi on hyvä juttu: sinulla ei ole kiirettä (varmaan) saada vielä omia lapsia, ja miehen lapset ehtivät isommiksi ja "valmiimmiksi" hyväksymään sinut ja uudet lapset. Onnea matkaan :)!!
[/quote]
Tuo on totta. Nyt meil on aikaa rauhassa tutustua toisiimme ja jos mies todella tarkoittaa sitä että hänellä ei ole kiire asian kanssa ja haluaa ensin opetella uuden arjen yhdessä lasten kanssa ennenkuin me yhdessä teemme mitään päätöksiä niin olen valmis siihen. Aika näyttää. Jos mies ei kuitenkaan tähän pysty niin sitten on parempi jatkaa omaa elämää.
Jos olet suhteessa, koska et halua satuttaa toista erolla, olet suhteessa väärästä syystä.
Ei toimi, liian vaikeat lähtökohdat. Olet niin nuori, että ehdit löytää vielä miehen, jolla ei lapsia ennestään ole.
Jos mies on vasta eroamassa vaimostaan (sinun vuoksesi) neuvoisin sinua erityisesti juoksemaan toiseen suuntaan heti! Et voi sellaisista lähtökohdista luoda luottamuksellista tai millään tavalla järkevää suhdetta miehen lapsiin tai heidän äitiinsä. Olisit aina se "toinen nainen" joka vei isän perheeltä. Sellaisista lähtökohdista on aivan mahdoton rakentaa toimivaa suhdetta ja teille tulisi taatusti ero hyvin pian, pahimmassa tapauksessa jäät yksinhuoltajaksi.
Etäsuhde on omiaan lisäämään kiintymystä, kun toisen ärsyttäviä piirteitä ei pääse koskaan näkemään. Lopeta yhteydenpito ja parissa kuukaudessa olet jo päässyt hänestä yli.
Tulee olemaan hankalampaa kuin nyt luulet. Nuo kolme lasta ovat loppujen lopuksi suhteenne reunaehtoja, joita et oikeasti halua elämääsi, etenkin kun olet vielä nuorikin.
Ei toisen satuttamista voi ylipäänsä vältellä loputtomiin ja kyllä mies ymmärtää, jollet halua hänen menneisyyttään osaksi omaa elämääsi. Sinulla on kuitenkin valinnanvapaus ja vain sinä tiedät mikä sinulle on hyväksi ja mitä toivot rakkaudelta ja onnelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se riippuu siitä, kuinka paljon miehen lapset ovat isällään? Jos isä on yh, niin tilanne on aivan eri kuin että hän on viikonloppuisä.
Kauanko miehen erosta on? Minkäikäisiä nämä lapset ovat? Onko hän lähi- vai etäisä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat uskotella itsellesi ja muille, että haluat lapset elämääsi, mutta oikeasti haluaisit vain miehen (ja toivoisit, ettei miehellä olisi tuota pitkää liittoa takanaan). Se on inhimillistä, mutta lasten edun on mentävä AINA suhteen edelle, olet sitten miten rakastunut tahansa.
Etsi joku muu.
minusta se kaikki riippuu niin miehestä.
Voi olla, että miehelle ne lapset ovat vain sivutuote ja parisuhde tärkein. Ei vaadi mitään, hoitaa itse omat lapsensa. Sitten ne vanhat lapset tulevat sujuvasti siinä sivussa.
mutta voi olla, että mies haluaa uuden naisensa olevan lapsilleen äitipuoli. Eli odottaa aktiiviisuutta ja yhteistä perhe-elämää. Sitten ap:n pitää todella olla varma mihin on ryhtymässä.
tärkeintä on, että ap kertoo miehelle omat reunaehtonsa. Onko valmis kantamaan vastuun lapsista? millaista elämää haluaa viettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastuin neljän lapsen isään (ja hänkin minuun), mutta lopulta hänen lapsensa ja entinen vaimonsa voittivat joksikin aikaa, kunnes heille tuli lopulta kuitenkin ero. Sittemmin olen ollut erittäin tyytyväinen, että noin kävi, vaikka olin aluksi aivan sekaisin ja tuskainen rakkaudessani ja murtuneena. Ymmärrän nyt, ettei siitä olisi ihan kaikissa suhteissa hyvää liittoa tullut: meillä oli mm. muutamia harrastuksia, joita toinen ei ymmärtänyt ja hallinnut lainkaan. Myöhemmin perustin itse perheen aika lailla järki- ja on ihan kivaa -syistä, ei hurjan rakastumisen seurauksena. Liitto väljeni, syntyi lapsi, ja siinä vielä ollessani koin aivan valtavan rakastumisen. Erosin ja olemme eläneet erittäin onnellisena uusperheenä jo kauan. Lapsiakin on tullut lisää. Kolme puolison lasta on tietysti suurempi urakka kuin yksi, mutta monilla tuttavaperheilläkin onni kukoistaa ja on sinun, minun ja meidän lapsia. Löydät kyllä ratkaisun - olkaa toisillenne avoimia ja miettikään yhdessä, missä mennään. Anna ajan kulua :)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 11:37"]
minusta se kaikki riippuu niin miehestä.
Voi olla, että miehelle ne lapset ovat vain sivutuote ja parisuhde tärkein. Ei vaadi mitään, hoitaa itse omat lapsensa. Sitten ne vanhat lapset tulevat sujuvasti siinä sivussa.
mutta voi olla, että mies haluaa uuden naisensa olevan lapsilleen äitipuoli. Eli odottaa aktiiviisuutta ja yhteistä perhe-elämää. Sitten ap:n pitää todella olla varma mihin on ryhtymässä.
tärkeintä on, että ap kertoo miehelle omat reunaehtonsa. Onko valmis kantamaan vastuun lapsista? millaista elämää haluaa viettää?
[/quote]
MIKSI kukaan haluaisi olla miehen kanssa, jolle lapset olisivat vain suhteen sivutuote. :o Minulle lapset ovat suhteen tapailuvaiheessa turn off, mutta vielä suurempi turn off on, jos mies on huono isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus: lapsi kyllä syntyi ensin ja sitten vasta liitto väljähtyi :D
t. 9
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 11:37"]
minusta se kaikki riippuu niin miehestä.
Voi olla, että miehelle ne lapset ovat vain sivutuote ja parisuhde tärkein. Ei vaadi mitään, hoitaa itse omat lapsensa. Sitten ne vanhat lapset tulevat sujuvasti siinä sivussa.
mutta voi olla, että mies haluaa uuden naisensa olevan lapsilleen äitipuoli. Eli odottaa aktiiviisuutta ja yhteistä perhe-elämää. Sitten ap:n pitää todella olla varma mihin on ryhtymässä.
tärkeintä on, että ap kertoo miehelle omat reunaehtonsa. Onko valmis kantamaan vastuun lapsista? millaista elämää haluaa viettää?
[/quote]
MIKSI kukaan haluaisi olla miehen kanssa, jolle lapset olisivat vain suhteen sivutuote. :o Minulle lapset ovat suhteen tapailuvaiheessa turn off, mutta vielä suurempi turn off on, jos mies on huono isä.
[/quote]
en näe näitä poissulkevina, että olisi huono isä, jos nostaa parisuhteen tärkeimmäksi. Kyllä minullekin mies ja parisuhde on elämän tärkein asia, mutt olen silti hyvä äiti. Olen lapsilleni 100 prosenttisesti läsnä kun he minua tarvitsevat.
Minä en ottaisi koskaan miestä, joka odottaa, että minä ryhdyn hänen lapsilleen äitipuoleksi: minä heräisin yöllä, hakisin tarhasta, veisin puistoon... Se joka on lapsensa hankkinut, hoitakoon lapsensa. Eri asia on leski, joka on totaaliyh - sitten ymmärtäisin velvollisuuteni, mutta niin kauan kuin lapsilla on äiti, niin vastuu on siellä.
Minulla on muös omia lapsia. Olen yhden arkisen ydinperhe-elämän jo viettänyt harrastus- ja makaroonilaatiikorumbaineen, että kiitos se riitti. en aloittaisi sitä uudestaan miehen lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmasti ole valmis tuohon suhteeseen jos joudut miettimään mitä muut ajattelevat. Ketä kiinnostaa muiden mielipiteet?
Ei kannata ottaa. En itsekkään miehenä ota mitään yksinhuoltajaa, millä on ennestään 3 lasta.
Kauan miehen erosta on ja miten tapaa lapsiaan?
Rakastuin aikoinaan kolmen lapsen isään. Hän oli silloin asumuserossa. Itse olin/olen lapseton.Olimme 20 vuotta yhdessä. Kun rakkaus iskee,se on menoa. Asiat on soviteltavissa puolin ja toisin,kun tahtoa löytyy. Niin meilläkin kävi. Olkoon vaikka viisi lasta,se ei ole este. En koskaan ole katunut.. Hän nukkui pois kaksi vuotta sitten. Elämäni mies.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 13:04"]Rakastuin aikoinaan kolmen lapsen isään. Hän oli silloin asumuserossa. Itse olin/olen lapseton.Olimme 20 vuotta yhdessä. Kun rakkaus iskee,se on menoa. Asiat on soviteltavissa puolin ja toisin,kun tahtoa löytyy. Niin meilläkin kävi. Olkoon vaikka viisi lasta,se ei ole este. En koskaan ole katunut.. Hän nukkui pois kaksi vuotta sitten. Elämäni mies.
[/quote]
Otan osaa! Ihanaa kuitenkin, että saitte rakkauden ja elämän yhdessä kokea.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:01"]
Et varmasti ole valmis tuohon suhteeseen jos joudut miettimään mitä muut ajattelevat. Ketä kiinnostaa muiden mielipiteet?
[/quote]
Yleensä rakkaimpien ihmisten näkemyksissä on jokin totuuden/järjen siemen.
Onko toi jotain säälirakkautta? Miksi säälistä olisit aikuisen miehen kanssa? Ei ole hyvä alku.
mutta sun valinta.Mitä sä haluat...mieti sitä.
älä mieti sitä, mitä se mies haluaa.
sillä on noissa kolmessa aika paljon hommaa.
olisithan sä hyvä lastenhoitaja. Nuori ja jaksavaiinen.
Mieti vielä...mitä sinä haluat elämältösi? Sinä? Haluaisitko sinä, että joku olisi kanssasi säälistä tai ei lähtisi menemään, koska säälii sinua?