Vaimolla keitti kun sai valmistujaislahjan

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:13"]

Vaimolla keitti, kun annoin hänelle valmistujaislahjan ja hän kuuli, että olin kysellyt neuvoja sen ostamiseen netistä. Kaiken lisäksi hän sanoi, että lahja on tylsä ja mielikuvitukseton. Ostin hänelle Iittalan astiaston, josta hän on monesti puhunut.

No, pieleen meni tämäkin. Kohta on entinen eukko. Ei vain meikäläinen taivu romanttiseksiälykkötosimieheksi jolla mielikuvitus laukkaa kuin ahdistettu norsu savannilla. Hankkikoon uuden.

[/quote]

Naisia on karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia:

Niitä jotka ovat täydellisiä materialisteja ja materialismilla tässä tapauksessa tarkoitan "minäminäminä, minä haluan, vain minulle, vain parasta merkkilaatua minulle, 500 kenkäparia, 600 laukkua, vain merkkiä, "hyi joku marketti mekko", olen muita ylempänä, tahdon, että kaikki kadehtivat minua, ilmoitan jokaikisestä mieheni ostamasta tavarasta kaikille somessa, mikään ei kelpaa, aina pitää saada enemmän, itse en ikinä osta miehelleni mitään, on miehen tehtävä lahjoa naista jne jne... lista on loputon, ymmärtänette kuitenkin pointin.

Sitten on ihan niitä maalaisjärjelläkin varustettuja, fiksuja naisia jotka eivät esimerkiksi mittaa "rakkauttansa" mieheen tämän lahjonnan perusteella.

Toki on mukavaa kun mies joskus muistaa jotenkin, esimerkiksi merkkipäivinä mutta itse en kyllä ikinä vartavasten odottaisi saavani mitään. Aivan kuin se olisi mieheni velvollisuus ostaa minulle lahjoja?
Ja ihan lapsenahan tuo on jo kotona opetettu, että lahjasta täytyy aina kiittää ja olla onnellinen, että sellaisen on saanut, oli se sitten mikävaan.
Meillä myös opetettiin kotona, että lahjaksi saatua ei saa antaa/myydä, se kuuluu hyviin käytöstapoihin.
Kyllä joskus riipaisi kun olin ostanut mieheni veljen vaimolle joululahjaksi Iittalan Taika tarjoilukulhon, sellaisen suuren ja kuviollisen sinisen, ja sain ystäväni kautta tietää, että eukko oli heti pistänyt sen myyntiin 80€ kirpparille "käyttämätön/uusi" -lapulla (kuka nyt edes kirpparilta ostaisi tuohon hintaan?!).
Itse tarjoilee mielummin näköjään muovikulhoista.
Ikinä en ole häneltä mitään saanut ja tuon jälkeen olenkin ostanut vain heidän lapsilleen eli meidän lasten serkuille lahjat.

Noh, itse asiaan.
Vaimosi on typerä jos moisesta suuttuu.
Kirjoituksesi perusteella saa sellaisen kuvan, että vaimosi kuuluu enemmän tai vähemmän ensimmäiseen kuvailemaani naistyyppiin.
Itse olisin onnesta soikeana jos saisin lahjaksi astiaston josta olen haaveillen puhunut.
Iittalan astiastot kun usein maksavatkin ihan mukavasti niin ei kyllä vaimosi ole paljoa ajatellut haukkuessaan lahjaasi lyttyyn.
Enemmänhän tuo astiasto on maksanut kuin esim joku koru yleensä?
Kysy, että ilahtuuko jos pistät hänet maksamaan astiaston sinulle ja menet sitten ostamaan hänelle vaikka korun jonka arvo ei yllä astiaston arvoon ;)
Iittalan tai minkätahansa muunkin hieman kalliimman astiaston merkitys on kuitenkin hieman erilaisempi kuin "Noh, samahan se nyt on miltä sitä makaroonilaatikkoa syödään".
Kyllä meillä ainakin on Teema astiasto arkikäytössä ja Taika astiasto juhlia varten.
Ja aina jos on erikoisempi tilaisuus niin mies voi esim tokaista lapsille, että "Katetaanko äitin astiastolla tänään?"
En minä tuosta menisi vetämään herneitä nenään ja alkaisi vaatimaan selitystä sille, että pitääkö mies nyt minua hellan ääreen kuuluvana muorina :D
Joskus olen ollut onneni kukkuloilla kun olen pitkään puhunut, että pitäisi hankkia uudet kattilat (enkä ole itse kuitenkaan niitä muistanut ostaa) ja mies on tästä ottanut vinkikseen ja tuonut minulle lahjapaperiin käärittynä Hackmanin kattilat!
Itse pidän lahjoista joista on jotakin hyötyäkin, en ole mikään fanaattinen korulippaan täyttäjä tai laukkukasan kasvattaja.
Olen mm toivonut joululahjaksi mieheltä robotti-imuria, monitoimikonetta ja radioleivänpaahdinta :D
Mies on toivonut minulta kaikenlaista aina työkalukaapeista työkaluihin ja riistakameroihin, aina ollaan oltu todella kiitollisia siitä mitä ollaan saatu.
Olen saanut ystävältäni joskus lahjaksi kirpparikamaa ja olen hänellekkin ollut erittäin kiitollinen, ostihan hän vähistä varoistaan minulle lahjan merkkipäiväni kunniaksi, ei olisi tullut mieleenikään haukkua häntä pystyyn!

Puhu vaimollesi ja kerro tuntemuksistasi ja näkemyksestäsi tämän aisan suhteen.
Jos on vähääkään järkevä niin ymmärtää miten ilkeältä asia sinusta tuntuu.

"Kyllä nuo lahjalistat ja muut vastaavat ovat minusta sugar daddy -toimintaa parisuhteessa. Jos tahtoo maksattaa toisella omia hankintojaan, niin miksi ei sitten vain pyydä rahaa tai mene miehen kanssa yhdessä kauppaan? Mikä idea lahjassa on, jos siihen ei liity miehen persoonallista valintaa vaan se ainoastaan poimitaan naisen listalta?"

Just näin, missä se miehen persoonallisuus näkyy, jos nainen päättää lahjatkin mitä haluaa ja mitä ei. Ja miksi ihmeessä nämä naiset, jotka vaativat "toivomansa" lahjan, pyydä miestä vain kauppaa maksumieheksi, mitä he haluavat, kun he eivät kuitenkaan halua lahjassaan mitään miehen omaperäisyyttä tai persoonallisuutta, vaan päättävät siitä itse.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 15:02"]

"Kyllä nuo lahjalistat ja muut vastaavat ovat minusta sugar daddy -toimintaa parisuhteessa. Jos tahtoo maksattaa toisella omia hankintojaan, niin miksi ei sitten vain pyydä rahaa tai mene miehen kanssa yhdessä kauppaan? Mikä idea lahjassa on, jos siihen ei liity miehen persoonallista valintaa vaan se ainoastaan poimitaan naisen listalta?"

Just näin, missä se miehen persoonallisuus näkyy, jos nainen päättää lahjatkin mitä haluaa ja mitä ei. Ja miksi ihmeessä nämä naiset, jotka vaativat "toivomansa" lahjan, pyydä miestä vain kauppaa maksumieheksi, mitä he haluavat, kun he eivät kuitenkaan halua lahjassaan mitään miehen omaperäisyyttä tai persoonallisuutta, vaan päättävät siitä itse.

[/quote]

Parempi se on vaan päättää itse ettei saa jotain rumia tonnin korviksia turhaan pyörimään laatikon pohjalle. Ei mene sekään raha sitten hukkaan.

Ostappa hälle ensikerralla jotain henkilökohtaista, vaikka rintaimplantit 300 cm3.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 15:41"]

"Kyllä nuo lahjalistat ja muut vastaavat ovat minusta sugar daddy -toimintaa parisuhteessa. Jos tahtoo maksattaa toisella omia hankintojaan, niin miksi ei sitten vain pyydä rahaa tai mene miehen kanssa yhdessä kauppaan? Mikä idea lahjassa on, jos siihen ei liity miehen persoonallista valintaa vaan se ainoastaan poimitaan naisen listalta?"

Just näin, missä se miehen persoonallisuus näkyy, jos nainen päättää lahjatkin mitä haluaa ja mitä ei. Ja miksi ihmeessä nämä naiset, jotka vaativat "toivomansa" lahjan, pyydä miestä vain kauppaa maksumieheksi, mitä he haluavat, kun he eivät kuitenkaan halua lahjassaan mitään miehen omaperäisyyttä tai persoonallisuutta, vaan päättävät siitä itse.

 [/quote]

Parempi se on vaan päättää itse ettei saa jotain rumia tonnin korviksia turhaan pyörimään laatikon pohjalle. Ei mene sekään raha sitten hukkaan."

Olen aina ihmetellyt, miksi juuri naisilla on se ainut ja oikea maku ja tyylitaju. Millaisia miehiä teillä oikein on elämässänne, jotka eivät osaa edes lahjaa ostaa, muusta puhumattakaan. Luulisi miehellä olevan kauneuden ja tyylitajua siinä missä naisillakin.

Minun kaikki tuntemani miehet ostelevat ihan mukavia ja kauniita lahjoja. Panevat korvan taakse, kun nainen on joskus sanonut pitävänsä jostakin esineestä tai korusta. Silloin luulisi lahjan olevan mieluinen, mutta Ei, niinkuin ap. tapauksessa, vaan siitäkin saa valituksen aihetta, eikä edes lahjaa osata otaa vastaan ilolla ja kiitollisuudella. Jotain on pahasti pielessä henkisellä tasolla. Ikävä kyllä.

[/quote]

Niinpä. Oletko kuullut miehestä joka olisi tyrmännyt vaimonsa lahjan koska se oli vaimon ei oman maun mukainen ja jäänyt henkiin? Jos kerran nainen on sitä mieltä että hänelle annettavat lahjat pitää olla hänen mielen mukaisia, niin luulisi hyväksyvän, että hänenkin antamansa lahjat voidaan haukkua vääriksi, koska eivät miellytä lahjan saajan makua täydellisesti.

Kuinka moni mies saa synttäri/joulu/valmistumislahjaksi jotain henkilökohtaista? Vai tuleeko joku työkalu tai muu yhteiseen hyvään tarkoitettu tavara? Pitäisikö pitkään haaveilemastaan työkalusta vetää herneet, koska sehän alentaa sut kotiorjaksi?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:27"]Eikä tosiaan valmistujaislahjaksi osteta käyttöastioita[/quote]

Olen vain niin huono keksimään lahjoja. Kaikki harkitut yritelmäni ovat päätyneet käyttämättömiksi. Ei ole ostamiani koruja kaulassa näkynyt.

Ajattelin, että kun kerrankin tiesin, mistä vaimo pitää, lahja oli minusta itsestäni kaunis ja minulla oli kerrankin yli viisi sataa ylimääräistä rahaa, niin voisin ostaa jotain, joka jäisi käyttöön ja näkyisi vielä yli kymmenen tai kahden kymmenkin vuoden kuluttua, mutta prseelleenhän tämäkin sitten meni.

Kalliita olivat, mutta ajattelin, että ovat myös laadukkaita ja kestäviä ja jättäisivät pysyvän muiston. Kai se nyt nuo seinille viskoo, vaikka on aikaisemmin monta kertaa puhunut, kuinka olisivat ihania, kun vain olisi rahaa. 

Olin niin valmistautunut, että kerrankin onnistuin ostamaan jotain, josta vaimo pitää, mutta valinta oli sitten väärä tähän hetkeen. 

[/quote]   Tähän vois todeta niinkuin eräs täällä usein toteaakin että JÄTÄ SE SIKA ;)   Mut oikeesti, aika keljulta toi sun vaimo tuntuu. Ikävää tommonen.

Ei kannata tuollaiselle riivinraudalle enää koskaan ostaa mitään!

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 13:05"]Parisuhteita työkseni setvivänä olen huomannut, että ihmiset valitettavan usein sotkevat yksilöongelmat parisuhdeongelmiin.

Hyvin usein asetelma on se, että jompi kumpi parisuhteen osapuoli vaatii toiselta tukea omalle ongelmallisuudelleen ja sitten loukkaantuu, kun vastapuoli pitääkin omasta hyvinvoinnistaan ja omista oikeuksistaan kiinni.[/quote]

Tämän kun ihmiset ymmärtäisivät, niin eroprosentit romahtaisivat. Inhimillisesti on tietenkin ymmärrettävää, että nuorena kaipaa tukea ja turvaa ja täydellistä hyväksyntää. Se johtaa sitten siihen, että puolisoksi valitaan kumppani, joka tukee omaa ongelmaisuutta, mikä heijastuu myös parisuhteen ongelmiin.

Pitäisikö pariutuminen kieltää alle 35-vuotiailta?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:34"]Lahjahevosen suuhun ei ole katsomista. Mieheni, raavas raksamies toi kerran minulle joululahjaksi hajuvettä Saksan komennukseltaan. Kiitin kauniisti ja laitoin talteen. Jokunen vuosi myöhemmin hän kysyi, miksen koskaan käytä sitä. No, kun se on miesten hajuvettä - "POUR HOMME". Eihän tuo ranskaa tietenkään osannut, eikä pahemmin saksaakaan. Mietteliään näköisenä hän muisteli, kuinka myyjä oli katsonut häntä jotenkin kummallisesti kun hän elehtien pyysi laittamaan pullon oikein hienoon lahjapakettiin :) [/quote]Hauska tarina, mutta eikö ketään vaivaa että hyvä hajuvesi jäi käyttämättä? Itse olisin varmasti kiittänyt ja sitten kertonut miten asia on. Olisi mies voinut sen käyttää. Oi voi. Olen näköjään muuttumassa äidikseni...

[/quote]

Itse asiassa tarina jatkui juuri siten, että mies käytti hajuveden itse, partaveden tapaan. Eli tulihan se lopulta käytetyksi. Ei tästä mitään draamaa meillä tehty. Emme mekään ole täydellinen pariskunta, mutta sen verran ymmärrystä minulla sentään on, etten halua nolata lahjan antajaa.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:13"]

Vaimolla keitti, kun annoin hänelle valmistujaislahjan ja hän kuuli, että olin kysellyt neuvoja sen ostamiseen netistä. Kaiken lisäksi hän sanoi, että lahja on tylsä ja mielikuvitukseton. Ostin hänelle Iittalan astiaston, josta hän on monesti puhunut.

No, pieleen meni tämäkin. Kohta on entinen eukko. Ei vain meikäläinen taivu romanttiseksiälykkötosimieheksi jolla mielikuvitus laukkaa kuin ahdistettu norsu savannilla. Hankkikoon uuden.

[/quote]

No, valmistuko hän edes kokiksi tai joksikin muuksi keittiöalalla, kun astiaston ostit? Jos ei valmistunut, ymmärrän vaimosi harmin. Vaimot eivät muutenkaan tykkää saada keittiövälineitä lahjaksi, kun keittiön ylläpito on koko perheen juttu eikä pelkästään vaimon asia. Ja noi kattilat sun muut välineet lahjana tarkoittavat nimenomaan sitä, että sinun mielestäsi vaimo voisi viihtyä keittiössä vähän enemmänkin.

Älä, ap, nyt heti suorilta käsin luovuta vaan yritä vielä. Joskus vielä tärppää. 

Osta vaimolle jotakin henkilökohtaista, koru vaikka. Tai jokin hemmottelulahja. Jotkut tykkää kosmetologista, jotkut jostakin muusta. Kysy häneltä itseltään suoraan, mistä hän tykkää. Mun mies soittelee työmatkoilta, mitä haluaisin ja hän ostaa aina kiltisti, mitä käsken. Toisinaan halusin käsilaukun, joskus jotakin muuta. 

No oli mun exä aika mulkku mies, mutta olin tosi onnellinen, kun se joinakin jouluina osti meille Villeroy&Bochin astioita, joihin ei arkena meillä ollut varaa. Ja vieläkin laitan niitä ilolla pöytään.

Voi vitun naiset kun ei mikään kelpaa :D

No jo on! En voisi itse parempaa valmistujaislahjaa kuvitella! Siis kyseessä ruoka-astiasto, lautasia ja sellaista? Ja jos vaimo on siitä kauniisti puhunut, niin mitä voi olla vikana?

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:13"]

Vaimolla keitti, kun annoin hänelle valmistujaislahjan ja hän kuuli, että olin kysellyt neuvoja sen ostamiseen netistä. Kaiken lisäksi hän sanoi, että lahja on tylsä ja mielikuvitukseton. Ostin hänelle Iittalan astiaston, josta hän on monesti puhunut.

No, pieleen meni tämäkin. Kohta on entinen eukko. Ei vain meikäläinen taivu romanttiseksiälykkötosimieheksi jolla mielikuvitus laukkaa kuin ahdistettu norsu savannilla. Hankkikoon uuden.

[/quote]  No kovin tuntuu kiittämättömältä. Mulle kyllä olis kelvannut Iittalan astiasto. Sano hälle ihan suoraan, että miettiköön sanojaan ja että sinulle tuli tuosta tosi paha mieli!

No, mikä vastauksessani hermostuttu niko-petteriä, kun ihan alapeukutit? Eikö ollut mieleinen neuvo?

Okei, mene sitten kysymään ylilaudalta, mitä mieltä pojat ovat, tarvitseeko vaimolle ostaa jotakin henkilökohtaista lahjaksi vai olisiko laatikollinen keppanaa ap:lle hyvä korvaus aiheutetusta mielenharmista. 

Mun mielestä astiat eivät toimi valmistujaislahjana kuin korkeintaan jollain lukio- tai ammattikouluikäisellä tai häälahjana jos se lahjalistassa on. Muussa tapauksessa lahjatoive astioista tai esim muista keittiövälineistä tulisi tulla selkeästi itse lahjan saajalta että toivoo nimen omaan valmistujaislahjaksi astioita.

Aika tökerösti teillä on kuitenkin tilanne "hoidettu" tai oikeammin sanottuna, jätetty hoitamatta kun molempi taho tuntuu ajattelvan itsekkäästi ja mustavalkoisesti.

Olisiko aloittaja itse ollut iloinen jos olisi saanut asentajaksi valmistuessaan vaimolta lahjaksi vaikka teekannun ja sokeriastian? Jis sellaisia ei ole varta vasten toivonut niin on tosi surkea roina ei edes lahja.
Lahjan tulee olla henkilökohtainen ei jokin yhteiseen käyttöön tuleva kodinkone tai keittiötarvike. Ajatuksella valittu.
Mieheni osti kun olin ensimmäistä kertaa äiti minulle äitienpäivälahjaksi ison lasisen kakkulautasen ihan jostain maxi-marketista. Ei siinä mitään mistä sen oli ostanut mutta ei siinä ollut mitään ajatusta oikeesti minua ilahduttamaan. Onneksi kukaan ei kysynyt mitä sain.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:00"]

Mieheni osti kun olin ensimmäistä kertaa äiti minulle äitienpäivälahjaksi ison lasisen kakkulautasen ihan jostain maxi-marketista. Ei siinä mitään mistä sen oli ostanut mutta ei siinä ollut mitään ajatusta oikeesti minua ilahduttamaan. Onneksi kukaan ei kysynyt mitä sain.

[/quote]

Miehen ei ylipäänsä kuulu ostaa vaimolleen äitienpäivälahjaa. Ja sinä vielä menet valittamaan asiasta, kun ei ollut mieleinen.

Vaimosi varmaan odotti jotain ihan muuta, luultavasti henkilökohtaisempaa lahjaa.

Mun mielestä tuo olis ollut ihana saada, ja en edes olis kehdannut toivoa noin arvokasta lahjaa.

Niin kauan kun minä en saa lahjaksi hyppykuppaa tai horsmia olen tyytyväinen. Voidaan toki katsoa onko kansalaisopistossa kursseja mitävattuaminäsillevaimolleostanetteisetulesilmille mutta ei niitä vaan taida olla, on pärjätty ennenkin. Ja henkilökohtaisesti ottaisin vittuiluna vastaavan luennon 45 min. puolisolta.

Että ei mitään hätää Iittalan mies, vaimosi luulee olevansa todellinen prinsessa mutta herne ei ole patjan alla vaan nenussa. Tsemppiä!