Lue keskustelun säännöt.
Ei tule meille sitten lasta...
09.02.2015 |
On kulunut jo 30 kuukautta siitä kun jätettiin ehkäisy pois... Ei mitään. Mitään ei ole jäänyt tästä käteen.
Mitään vikaa ei ole. Ei ole endometriooseja. Ei ole pco:ita. Ei ole hormonihäiriöitä. Ei mitään vikaa korjattavana. Eli ei mitään apua saa.
Miten tässä mukaa enää pysyy pää kasassa. Ei vaan enää jaksa. Ei jaksa enää esittää niin helvetin tyytyväistä ja kuunnella muiden tarinointeja raskauksiensa vertailuista ja siitä, kenen lapsi se nyt oppipas konttaamaan ja kuka sanoi juuri ekaa kertaa "äiti".
Ei huvita nähdä enää ketään.
Kommentit (112)
Olen kuullut uskovien piireissä, että joskus hedelmättömyys voi johtua äidin tekemästä abortista. Vanhempien synnit kostetaan toiseen ja kolmanteen polveen jne. Jos tästä on kyse, niin siihen auttaa rukoileminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 20:35"]
Itse tulin maailmaan about 10v yrittämisen jälkeen, että kyllä sitä kaikenlaista tapahtuu.
[/quote]
Jep, samoin minä. Vanhempani kävivät hoidoissakin eikä mitään tulosta. Mitään vikaa ei löytynyt eikä raskaus alkanut hoidoillakaan. Luovuttivat sitten ja jonkin ajan kuluttua raskaus alkoikin luomusti. Meinasi tosin mennä kesken ja äiti joutui makaamaan vuodelevossa sairaalassa. Pieni ihme että tässä kuitenkin kirjoittelen :) Sisaruskin olisi ollut kiva (heistä ja minusta), mutta se ei onnistunut enää millään keinolla.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:37"]
4 vuotta yritystä. Kummassakaan ei mitään vikaa. Ikää on jo 37v. Kyllä tässä alkaa olla jo pientä paniikkia.
[/quote]
37 on vielä nuori nainen. Näin minulle sanoo mieheni, ja aletaan yrittää lasta ehkä kolmen vuoden kuluttua. Hän on sitä mieltä, ettei ole vielä mitään kiirettä. Se tulee olemaan molemmille ensimmäinen lapsi. Mieheni on 47-vuotias. Aika myöhään haluaa odottaa, jos hänen ikäänsä ajatellaan. Olen sitä mieltä. Mutta ei toista voi pakottaakaan aikaisemmin, jos ei kerran halua kuin sitten muutaman vuoden päästä. Ja en kai minäkään niin vanha vielä ole. Saahan naiset lapsia yli 40-vuotiainakin.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:37"]
4 vuotta yritystä. Kummassakaan ei mitään vikaa. Ikää on jo 37v. Kyllä tässä alkaa olla jo pientä paniikkia.
[/quote]
37 on vielä nuori nainen. Näin minulle sanoo mieheni, ja aletaan yrittää lasta ehkä kolmen vuoden kuluttua. Hän on sitä mieltä, ettei ole vielä mitään kiirettä. Se tulee olemaan molemmille ensimmäinen lapsi. Mieheni on 47-vuotias. Aika myöhään haluaa odottaa, jos hänen ikäänsä ajatellaan. Olen sitä mieltä. Mutta ei toista voi pakottaakaan aikaisemmin, jos ei kerran halua kuin sitten muutaman vuoden päästä. Ja en kai minäkään niin vanha vielä ole. Saahan naiset lapsia yli 40-vuotiainakin.
[/quote]
Sain ainokaiseni ollessani 41 v. ja ihan tällä omalla kokemuksella kehottaisin teitä pikimmiten aloittamaan yrityksen, ei nimittäin ole varmaa, että on enää kovin monta kunnon munaa.
Jokaisella vastaantulevalla miehellä on muna housuissaan, että eiköhän minunkin miehelläni...
Vai tarkoititko mun munasolujani ja että tulee ehkä helposti vammainen lapsi tai keskenmenoja, koska siinä munassa vikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 23:51"]
Jokaisella vastaantulevalla miehellä on muna housuissaan, että eiköhän minunkin miehelläni...
Vai tarkoititko mun munasolujani ja että tulee ehkä helposti vammainen lapsi tai keskenmenoja, koska siinä munassa vikaa?
[/quote]
Voi muna sun kanssas. Kummallakohan niitä on mukanaan koko korillinen? Sulla vai sun miehelläs?
Tsemppiä! Täällä painitaan saman asian kanssa. 26v. Akupunktiota ajattelin kokeilla seuraavaksi. Nyt femarit menossa. Ja tosiaan tikuttanut en ole ovulaatiota enää pitkään aikaan. Yksi inseminaatio tehty myös. 3v. tulee kohta täyteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä joka puhuit hometalosta/työpaikasta. Kauanko raskautumiseen meni aikaa, kun pääsit huonosta sisäilmasta pois? Epäilen, että työpaikallani on hometta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:30"]
Jaa...meillä tuo "peppu" ylös nimittäin tehosi kun oikein mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan.
Kun ei kerran ole kovin hedelmällistä sorttia niin kaikki keinot pitää käyttää. Toisillahan riittää että vain näkee munan ja heti on raskaana.
[/quote]
On nyt valitettavasti sanottava, että tuollaiset jutut ovat pelkkää sattumaa. Hyvä sattuma, mutta noilla kikkailuilla ei ole ollut tekemistä asian kanssa. Sama juttu greippimehun kanssa.
[/quote]
Greippimehusta en tiedä, mutta kyllähän se ehdottomasti parantaa hedelmöittymisemahdollisuuksia, jos mahd. paljon siittiöitä pääsee mahd. syvälle emättimeen mahd. pitkäksi aikaa. Ihan selvä asia. Raskautuminen on monesta todennäköisyydestä kiinni, useimpiin ei juuri voi vaikuttaa mutta totta kai kannattaa kääntää edukseen ne kohdat joihin voi. Joku pariskunta, jolla ärhäkät siittiöt ja riettaat munasolut ja sopiva pH ja mitä vielä voi tulla raskaaksi vaikka äijä ruiskisi reisille viikko ennen ovulaatiota, mutta jos jotkut ominaisuudet ei ole ihan niin optimaaliset lisääntymiselle, niin parempi ottaa varman päälle.
Nuokin tapaukset, että 10 v. yrittämisen jälkeen tärppää, kertoo minusta ihan siitä, että joillakin ihmisillä yhdestä tai useammasta syystä raskautumisen todennäköisyys on pienempi mutta ei nolla. Kyllä silti raskaaksi voi tulla, se vain vaatii toistoja enemmän. Jos itse haluaisin tosi kovasti lasta eikä olisi selkeää syytä, miksi ei tärppää, niin en tiedä, en ehkä uskaltaisi pitää niitä "yritystaukoja" juuri sen vuoksi, että jokainen kierto on uusi mahdollisuus onnistua. Ajattelisin että mitä jos nyt just tässä kierrossa olisi se täydellinen munasolu irtoamassa ja just sinä päivänä miehellä olisi täpäkämpi siittiö ja ne menee hukkaan, kun ei rakastella. Eikö pysty luomaan sellaista "rutiinia" jonka jaksaisi ilman erityistä täysillä yrittämistä ja joka olisi silti hyvä raskautumista ajatellen?
[/quote]
Me ihmiset olemme erilaisia. Jollekulle auttaa sellainen "rutiini", fiilis, että kaikkeni teen ja jokaista kikkaa kokeilen. Toisille taas se kaikki nyt vain on liikaa ja aiheuttaa stressiä, vaikka kuinka teeskentelisi, ettei kyse ole mistään tiukasta kurista.
Fakta kuitenkin on, että raskautuminen ei tarvitse täydellistä munasolua eikä erityisen täpäkkää siittiötä. Kaikista alkioista, joita kohtuuni on laitettu, ne vähän epätäydellisemmät eikä niin täpäkät vaan hiukan virheelliset/hitaasti kehittyneet ovat niitä, joista on syntynyt lopulta se täydellinen vauva. Ne parhaat alkiot ovat livenneet pois ennen testiä, kun ovat ehkä vaatineet sitten liian täydelliset olosuhteet.
Muutenkin tuollainen "jos en anna kaikkeani koko ajan, menee hyvät tilaisuudet hukkaan" -mentaliteetti on pidemmän päälle raskas ajattelutapa. Olisiko minulle soitettu unelmien työpaikasta, kun satuin sulkemaan puhelimeni hetkeksi? Olisinko voittanut Lotossa, jos olisin osallistunut? Olisinko raskautunut, jos olisin nostanut jalat ylös, juonut greippimehua, nauttinut lasin viiniä, lopettanut stressaamisen mutta kuitenkin antanut kaikkeni, syönyt foolihappoa ja monivitamiineja, lopettanut hiilihydraatit, urheillut vähän vähemmän mutta kuitenkin sen verran, että on hyvä kunto, jättänyt sen tupakkakokeilun 14-vuotiaana... Jos jos jos jos... Tuollainen ei ole hyvää elämää.
Suosittelen ap:ta ajattelemaan, että riittää, kun sitä lasta haluaa eikä yritä sitä millään tavalla hankaloittaa/estää. Sitten se loppu on kiinni vain tuurista. Ei mistään muusta.
Minulla myös lapsettomuustausta (kuusi vuotta ja sitten raskauduin) ja voisinpa minäkin löytää tällaisia "ratkaisevia" seikkoja siihen että lopulta raskauduin.
- julistin miehelleni, että tämän jälkeen pidetään tauko (mutta tämän ehkä pilaa se tosiseikka, että olimme pitäneet taukoa ennenkin)
- join puoli lasia siideriä mökillä "kun en kuitenkaan raskaudu"
- söin vitamiineja ja foolihappoa
Toisaalta meille alkio laitettiin kohtuun, joten takuulla osui sinne syvälle ja silti sai käydä normaalisti pissalla eikä tarvinnut lötkötellä jalat kattoa kohden (sille vähän naurettiinkin kun ensimmäisellä kerralla asiaa kysyin) ja llimakalvon paksuus oli jo tutkittu sopivaksi niin kuin lukemattomat kerrat aikaisemminkin. Mikä siis sai minut raskautumaan kuuden vuoden jälkeen?
Se tuuri.
Anoppi käski ottamaan rannekellot pois, ne kuulemma estävät lasten saantia. Kummallista, etten ole raskautunut luomusti, vaikken ole käyttänyt rannekelloa kuin viimeksi koulussa.
Kyllähän näitä kotikonsteja riittää ja lopputuloksena niillä voi tehokkaasti syyllistää sitä raskautta haluavaa. Kun et ole juonut oikeanlaista teetä etkä puhdistanut kehoasi säännöllisin väliajoin villihorsmasta uutetulla pirtelöllä, niin et oikeasti edes halua lasta. Miten joku voi oikeasti ajatella näin?
En tarkoita, etteikö joitakin kotikonsteja voi yrittää, jos niistä tulee parempi olo. Mutta niihin ei kannata sokeasti uskoa. Elämässä niin moni asia on pelkästä tuurista kiinni. Minä ajattelin itse niin, että teen kaikkeni sen mukaan, mikä tuntuu järkevältä ja itselleni järkevältä tuntui elää normaalia elämää ja luottaa lääkäreiden ammattitaitoon. Heidän ohjeensa toteutin tarkalleen. Onneksi kukaan heistä ei tullut lässyttämään siitä, miten ei saa stressata ja pitää lakata yrittämästä niin johtan raskautuu. Kyllähän fakta on, että stressi ei ole hyväksi keholle eikä siis varmasti raskautumisellekaan, mutta samalla se on hyvä lyömäase. Vähän kuin sanoisi masentuneelle, että et olisi masentunut, jos viitsisit ajatella positiivisesti.
Miks pitää yrittää vauvaa vasta mummoiässä 40v plus. Mitä ihmettä.
Oletko kokeillut akupunktiota? Tästä on omassa ystäväpiirissä hyviä kokemuksia, kun varsinaisesti "vikaa" ei ollut löytynyt.