4-vuotias hautajaisissa, vinkkejä?

Me oltiin juuri minun mummon hautajaisissa, lapset 4v ja 1v 10kk mukana. Ei ollut mitään viihdykettä. Isompi oli tosi nätisti, kyllä 4v ymmärtää jo mitä selitetäön ja osaa hetken käyttäytyä. Pienempi on muutenkin tosi rauhaton ja pyöri tuolilla ja yritti päästä pois. Otin syliin ja kuiskin korvaan, etteä hetken vielä jaksaa. Ihan hyvin meni. 4v varsinkin ymmärsi hyvin ja kyseli jo tosi paljon ennen hautajaisia. Hautajaisissa äidin itku ihmetytti, mutta ei ollut aiemmin nähnyt minun itkevän.
Vainaja ei ollut nähtävillä.
Muistotilaisuus oli mummon kotona. Siellä ihmetteli, että onpa outoa käydä, kun mummoa ei enää ole. Myös se ihmetytti mitä mummon talolle käy ja kuka siihen muuttaa.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 18:09"]

Hei!

Meillä on lauantaina äkisti kuolleen isoäidin hautajaiset.  Onko kokemuksia miten 4 vuotias suhtautuu hautajaisiin, aikuisten itkuun ym? entä kannattaako lapsi käyttää katsomassa vielä kuollutta vai ei? Otanko kirkkoon mukaan jotain värityskirjoja ja ruokaa, vai miten olette hoitaneet että lapsi pysyy paikoillaan?

[/quote]

En lapsista mitään tiedä, mutta älä nyt vie sitä lasta vainajaa katsomaan ainakaan. Itse kävin aikuisena katsomaan kuollutta pappaani ja se oli minullekin traumaattisesta ja järkyttävää. 

Lapsille ei missään nimessä pitäisi puhua poisnukkumisesta tai että vainaja ikään kuin nukkuu eikä vaan herää. Miettikää vähän!

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 18:09"]

Hei!

Meillä on lauantaina äkisti kuolleen isoäidin hautajaiset.  Onko kokemuksia miten 4 vuotias suhtautuu hautajaisiin, aikuisten itkuun ym? entä kannattaako lapsi käyttää katsomassa vielä kuollutta vai ei? Otanko kirkkoon mukaan jotain värityskirjoja ja ruokaa, vai miten olette hoitaneet että lapsi pysyy paikoillaan?

[/quote]

En lapsista mitään tiedä, mutta älä nyt vie sitä lasta vainajaa katsomaan ainakaan. Itse kävin aikuisena katsomaan kuollutta pappaani ja se oli minullekin traumaattisesta ja järkyttävää. 

[/quote]

Aikuinen näkee kuoleman eri tavalla kuin lapsi, et voi oman kokemuksesi perusteella väittää tietäväsi miten lapsi sen kokee. Moni näkee kuolleen ihmisen rauhallisena ja pysäyttävänä. Lapselle läheisen ihmisen selittämätön häviäminen elämästä voi olla järkyttävämpää kuin vainajan kohtaaminen. Aikuisen on tietenkin oltava lapsen mukana ja käytävä lapsentasoisesti asiaa läpi. 

Meillä oli hiljattain äitini hautajaiset ja 3-vuotiaani jaksoi olla tosi nätisti. Sylissä istui koko siunauksen ajan. Olin etukäteen kertonut hautajaisista ja, että aikuiset itkevät eikä sitä pidä pelätä. Päivä oli mulle elämäni rankin ja lapsi seurasi kovasti omaa käyttäytymistäni. Kuolemaa kovasti miettii ja puhuu siitä ja mummista. Sen lopullisuutta ja kaikkea ei tietenkään ymmärrä. Ei sitä ymmärrä itsekään, kun äiti noin äkisti otettiin pois. Monesti kysyy, että missä mummi on, ai niin arkussa tai taivaassa. Vainajana ei mummia nähnyt. Itse kävin kyllä katsomassa.

Ottaisin lapsen mukaan ja antaisin kuvallisen luontokirjan. Sanoisin, että papin jutut ja laulut on höpöhöpöä, ihmiset kuolee kun on sen aika ja itseasiassa vielä vähän pitempäänkin. On oikeus surra ja me voimme vielä tulla katsomaan kiveä ja kaikkia niitä kukkia jotka /kuolleen henkilön/ hiilistä ja ravinteista kasvaa <3 Ihan niinkuin siinä luontokirjassakin, sitten joku perhonen lentää sille kukkalle ja vie siitä viestin seuraavaan kukkaan ja joka päivä kun kävelet ja näät samoja kukkia voit miettiä miten me kaikki ollaan tässä ja aina, sillä vety- ja hiili kiertää.

Itse olen ollut pienenä pappani äidin ja mummoni äidin hautajaisissa. Mummin äidin hautajaisissa olin niin pieni etten oikeen muista paljoa mutta kuulemma me hypeltii siinä haudan vieressä olevan multakasan päällä. Papan äidin hautajaisissa seurattiin (minä n.5v ja siskoni noin n.6v) pappaa ihmisjoukon mukana ja siellä he sitten olivatkin katsomassa vainajaa, oltiin siskon kanssa vähän järkyttyneitä mutta kun huomattiin että se on toisaalta niinn ormi asia muiden mielestä niin ei siinä mitään. Kuolema on osa elämää ja mitä nuorempana sitä kohtaa niin sen paremmin sen voi hyväksyä ja ymmärtää. Joten miksi et veisi poistukaa paikalta jos lapsi käy hankalaksi.

Meillä olivat lapset katsomassa ukkinsa ruumista, kun olivat 5- ja 6-vuotiaat. Halusivat itse nähdä vielä. Mukana oli myös 1-vuotiaamme.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"]Ottaisin lapsen mukaan ja antaisin kuvallisen luontokirjan. Sanoisin, että papin jutut ja laulut on höpöhöpöä, ihmiset kuolee kun on sen aika ja itseasiassa vielä vähän pitempäänkin. On oikeus surra ja me voimme vielä tulla katsomaan kiveä ja kaikkia niitä kukkia jotka /kuolleen henkilön/ hiilistä ja ravinteista kasvaa <3 Ihan niinkuin siinä luontokirjassakin, sitten joku perhonen lentää sille kukkalle ja vie siitä viestin seuraavaan kukkaan ja joka päivä kun kävelet ja näät samoja kukkia voit miettiä miten me kaikki ollaan tässä ja aina, sillä vety- ja hiili kiertää.
[/quote] Miksi et anna lapsen isompana päättää, mitä mieltä hän on papin puheista? Miksi ylipäätään viedä lapsi kirkkoon, jos noin kovasti pelkää, että alkaa uskoa Jumalaan? Kellään meistä, ei sinullakaan, ole ensikäden tietoa tietoisuuden olemuksesta. Tietoisuus voi olla erillistä kehosta ilman, että se on millään tavalla fysiikan lakien vastaista. Kvanttifysiikan hiukkasteoriat voivat olla yksi esitys. Voi olla muitakin.