Mitä murehdit tänä iltana? Kerrotaan huolemme, jos siitä olisi apua.

Up

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:53"]

Pelkään että en saa koskaan lasta

[/quote] itse en pelännyt ja vielä 42 v ei ollut vauvaa. Sain 44 v. 

Olen tänään vetistellyt täällä jo,mutta siis, en oikein osaa olla luentava haastattelussa. Jotenkin loppussa multa lähti into ja mielenkiinto. Ja sitten valehtelin, että osaan enkkua :( Hah, jouduin testiin. En osannut. Englanti. You ruined my life! (enkä edes googlettanut, että miten tää kirjoitetaan. En vain pysty puhumaan yhtäkkiä enkkua). Haluan työn, jossa ei ole englantia puhuvia ihmisiä. Miksei vaikka oteta oppia Ranskasta? Eri tiski enkkuihmisille. Muut puhukoon suomea.

Pelkään, että synnytyksessä lapselle tai minulle tapahtuu jotain pahaa..

Olette kaikki ajatuksissani, jaksetaan yhdessä <3

Sitä etten ole onnellinen. Yksi puolituttu kysyi sitä viime viikonloppuna, ja tajusin että, ei en mä ole, vaan ihan kaikkea muuta. En ole pitkään aikaan rakastanut avomiestäni, mutta eroaminen tuntuu vaikealta, taloudellisesti ja ihan sillä tavalla että miten ihmeessä pärjään ilman häntä? En ole ikinä asunut tai ollut yksin. Osaanko huolehtia itsestäni? Löydänkö ketään muuta? Mitä jos eroaminen onkin suuri virhe? Silti mulla on sellainen olo, että täytyisi oppia olemaan yksin ja pitämään huoli itsestäni ja ennen kaikkea rakastamaan itseäni, niinhän sitä aina sanotaan että ensin pitää osata tehdä niin. En ole ollut teini-iän jälkeen sinkkuna paria viikkoa kauempaa ja olen kohta 30. Tuntuu, että nyt on aika tehdä jotain. Kunpa vain tietäisin mitä, haluaisin kristallipallon tulevaisuuteen että olisi helpompaa tehdä päätöksiä eikä vain luottaa että vesi kantaa.

Sain juuri kuulla, että vauvamme on kuollut kohtuun. Suru sattuu syvälle sydämeen. 

Huomista eduskunnan äänestystä yliopisto- ja korkeakoululaista. Päätetään tuleeko ensikertalaiskiintiöt vai ei. Kuulostaa naurettavalta, mutta olen rukoillut, ettei lakiehdotus menisi läpi. Niin monen ihmisen elämä vaikeutuu turhan takia jättiläistyöttömyyden maassa. 

Jotkut jopa veikkaavat hallituksen hajoavan tämän kysymyksen takia. 

Mies sammui kännissä makuuhuoneen lattialle ja veti siinä samassa rytäkässä mun parhaan tyynyn ja peiton alleen. Sitä ennen se kävi vessassa ja kusi osittain housuihinsa, osaksi kissanhiekkalaatikkoon ja vähän tais mennä pönttöönkin.

Nyt mä joudun nukkumaan yöni sohvalla ilman tyynyä ja peittoa, kun en jaksa vyöryttää toistasataa kiloa kännistä laardia.

Tänään tulee kuluneeksi vuosi läheisen kuolemasta. Silloin luulin etten voisi olla enää onnettomampi mutta huomaan kyllä että voi 3818:( 

Ja oho tuli tunnistekkin viestiin! -52

En ole koskaan seurustellut vaikka olen päälle parikymppinen ja pelkään että en löydä itselleni sopivaa kumppania. Olen vieläpä erikoinen persoona, joten löytäminen tulee olemaan vaikeaa. Olen työtön ja rahaa ei ole. Silti mitä pidemmälle elämä menee niin sitä enemmän minä huomaan tarvitsevani sitä. Aina kun mietin miten saisin ratkaistua elämäni ongelmia niin pysähdyn aina rahan vähyyteen. Ja aina kun mietin että haluan mennä töihin niin se jumittuu koulutuksen puutteeseen. Ja kun mietin koulutusta, niin tajuan että minulla ei ole rahaa ja olen sen lisäksi mielenterveysongelmainen ja kaikki edelliset koulutukseni ovat menneet päin mäntyä sen takia. Ja kun pohdin että haen apua niin muista sen yksinäisyyden mitä tunnen kun kiireisellä hoitotaholla ei ole aidosti minulle aikaa eikä kukaan kuuntele minua. Ja kun mietin paikkakunnan vaihtoa niin tajua taas että minulla ei ole rahaa eikä varaa toteuttaa sitä. Terveyskin on alkanut reistailemaan ja sydänkin oireilee. Joskus pohdin itsemurhaa rauhan tuovana asiana. 

Murehdin työpaikkani (ja sitä myöden talouteni) puolesta, sillä sopimus on jälleen kerran katkolla. Olenko tarpeeksi hyvä? On samaan aikaan valtavan inspiroivaa ja raskasta työskennellä lahjakkaiden ja älykkäiden ihmisten kanssa.

Olen huolestunut myös perheeni jaksamisesta. Taantumavuodet eivät ole kohdelleet meitä hyvin.

Painostani, yksinäisyydestä.

Moi! Murehdin isosiskoni ja hänen pitkäaikaisen miesystävänsä hankalaa eroa. Mies tässä huolestuttaa, sillä hän on todella huonossa kunnossa enkä olisi ikinä uskonut tasapainoisen ja vankan henkilön murtuvan täysin. Siskonikaan ei ole onnellinen uudessa suhteessa ja on ilmeisesti herätellyt melko turhaa toivoa vanhaan paluusta eiliseen saakka. Nyt mies on todella ahdistunut.. Näin hänet tänään ja paha olo hohkasi hänestä kauas. Hermostuttaa ja ahdistaa minuakin.

Tsemppiä kaikille <3 Masentuneille: elämä on elämisen arvoista. Älä luovuta! Tarraa valon pilkahduksiin ja toimi itsesi hyväksi. Sinä olet ainutkertainen ja arvokas ja ansaitset apua.

Murehdin sairastamaani syöpää, vaikka se on jo leikattu ja hoidot ovat ohi. Olen niin sanotusti terve. En silti tunne itseäni terveeksi. Olo on todella "käytetty". Tuntuu myös, että ypäristö olettaa minun olevan onnellinen, pirteä ja iloinen paranemisen johdosta. Tunnen edelleen voimakasta kuolemanpelkoa ja ahditusta siitä, miten kävi. Olen 26v.

Pelkään terveyteni puolesta ylipainon ja kroonisen kurkkutulehduksen takia. Ja luomien. Pelkään, että lapsestani (2-vuotias) tulee yksinäinen, kun tulee olemaan ainoa lapsi. Ahdistaa lukea juttuja lapsista, joita ei kutsuta synttärijuhliin ja joiden synttäreille ei kukaan tule. Remontti jatkuu ikuisesti, työura suorastaan nolostuttava (hanttihommia joihin pystyisi apinakin), parisuhde on lässähtänyt, ystäviä on tosi vähän ja maailma on pelottava. Pelkään että elämä menee ohi parempia aikoja odotellessa. En saa mitään aikaan, ja tympii olla tällainen.  

En ole saanut kokoon tarpeeksi läheisiä rakkaan ihmiseni arkunkantajiksi :(

Up.

Murehdin sitä etten osaa olla onnellinen. Elämässä kaikki hyvin, mutta silti joku vaivaa. Murehdin etten saanut teininä elää teinin elämää. Murehdin että en ole koskaan ollut kovin suosittu ja aika paljon jotui olemaan yksin. Murehdin, että olin ja olen edelleen ruma. Murehdin kun en keksi mikä mussa vikana, kun ihmiset eivät pidä. Murehdin mitä tyhmyyksiä tullut tehtyä. Murehdin sitä, että koko elämä on pelkkää murehtimista.

ihastuin tyyppiin joka ei suostu kuin avoimeen suhteeseen. Itselläni ei ole kiinnostusta pitää muita miehiä ja tulen surulliseksi, jos toisella on muita, joten taisi olla tässä sitten.