Mitä tehdä kun teini yrittää "savustaa" minut ulos talosta ja eroamaan miehestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, jos mies ei laita kersojaan ojennukseen. Nyt äkkiä vaadit miestä puuttumaan teinin käytökseen. Vaikuttaa kunnon hemmotellulta mulkulta koko tyyppi. Isänsä "vauva" joka ei halua jakaa huomiota.

Todellinen tyranni vailla empatiaa. Isänsä vois kysyä etkö halua että saisin olla onnellinen?

Tuon ikäisellä on jo mopot ja kaverit ja ennen kaikkea tärkeysjärjestyksen ykkösenä opiskelusuunnitelmat, eikä pitäisi isänsä naisystävää edes ehtiä kiusaamaan. Henkisesti häiriintynyt, ja terapian tarpeessa. Kasvaa oikein jännä aviomies jollekin kiltille naiselle, tyrannoi kotonaan 6-0 ja kohtelee vaimoaan kuin vierasta sikaa.

Tytön onnistunut sopeutuminen kertoo sen, että ap:ssa ei nyt ole se syy. Mä pistäisin kunnolla kampoihin, mutta fiksusti, aikuiset päättävät alaikäisten asioista. Jos ap ois joku juoppo provosoija ja aiheuttaisi riitoja ja ongelmia, niin tyystin eri asia.

Jep, tuon ikäinen poika on jo lähes aikuinen. Nyt on ihan viimeiset hetket isänsä katkaista napanuora ja alkaa ihan vaikka vaatimaan jonkun sortin käytöstä lapseltaan. Niitä lapsia pitää kasvattaa, ei antaa vain rajatonta rakkautta ja vapauksia. Tai no, jos haluaa kasvattaa itsekkään luonnehäiriöisen mulkun, niin mikäs siinä sitten. Isä on selvästi laiskotellut kasvatuksen suhteen ja kyseessä on muutenkin hänen lapsensa, eli hänen tulisi tarttua tuumasta toimeen. Ei ole äitipuolen tehtävä ratkaista ongelmaa.

15-vuotias ei ole lähelläkään aikuista. 

Tuntuu taas kerran, että moni vastaaja ilkeilee, ja näkee ap:n pahana äitipuolena, joka on erottanut rakastavan parin ja muuttanut kotiin väkisin, lasten mielipiteitä kysymättä. Vaikka todellisuudessa lasten äiti kuollut ajat sitten ennen suhteen alkua ja lasten kanssa juteltu yhteenmuutosta. Moni palstalainen katkera, jätetty eksä, joka heijastaa vihaansa ja oletuksiaan kirjoittajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.

Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.

Kolmetoistavuotias lapsi ja 19-vuotias nuori aikuinen perheessä. Miten luotettavana pidät tuon ikäisen lapsen suostumusta, varsinkin jos poika on kokenut, että isä ja aikuinen sisar pitävät asuntoon muuttoasi hyvänä asiana? Tuskin on kauheasti halunnut olla vastaan. Ei ehkä ole uskaltanut olla eri mieltä tai tajunnut mitä sinun heidän kotiinsa muutto käytännössä tarkoittaa ja miten asiat oikeasti muuttuu. Tuolle sisarellehan se ei ole kauheasti ollut merkityksellistä, kun tuon ikäiset eivät muutenkaan paljoa kotona viihdy.

13-vuotias poika taas on ollut ihan lapsi ja oireilee nyt. Itse en olisi vastaavassa tilanteessa muuttanut vaan jatkanut seurustelua eri osoitteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.

Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.

Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.

Kuule, 15-v ei normaalisti kuljeskele muniaan esitellen ympäriinsä edes biologisen äitinsä, sisarensa ja isänsä seurassa.

Se taas on ihan normaalia, että perheessä haetaan yhteisesti hyväksyttävää tapaa elää.  

Ilmeisesti täällä oleva rupusakki on täysin kauheista ja epänoormaleista perheistä..  Silloin ei ole oikein kanttia kyllä ottaa kantaa mihinkään.

Räikeä esimerkki, mutta pointti on siinä, että tietty vapaudentunne on mennyt, kun talossa on vieras.

Eikä poika ja ap ole perhettä, vaikka asuvat samassa osoitteessa.

Tämä on ihan hyvä näkökulma ja tietenkin se kumppani on lapselle eri tavalla vieras, kuin sille vanhemmalle jonka kanssa on parisuhteessa. Mutta kuinka kauan tuo aikuinen on vain "vieras" vai onko realistista odottaa, että sekin tunne muuntaa muotoaan? Jos kunnioitusta on molemmin puolin ja kaikki käyttäytyvät asiallisesti ja muut huomioon ottaen niin mielestäni kyllä.

Kaikki ihmiset eivät ole pidettäviä. Toisia ei siedä koskaan. Kolikossa on kaksi puolta ja mehän emme tiedä millainen Ap oikeasti on. 

Vierailija kirjoitti:

Ajakaa teini ulos.

Eipä olisi ensimmäinen teini, joka ei tässä maassa enää sovi ihanaan "uusperhekuvioon" ja alkaa hankalaksi. Sitten vaan savustetaan se nulikka liian nuorena ulos kodistaan.

Nosta kytkintä. Hukkaat turhaan elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajakaa teini ulos.

Eipä olisi ensimmäinen teini, joka ei tässä maassa enää sovi ihanaan "uusperhekuvioon" ja alkaa hankalaksi. Sitten vaan savustetaan se nulikka liian nuorena ulos kodistaan.

Surullista. Tässäkin ketjussa huomaa, miten moni vain odottaa pojan katoavan kuviosta, kun hän taianomaisesti 18-vuotta täytettyään on yhdessä yössä aikuinen :(

Vierailija kirjoitti:

Onko pojalla toinenkin äiti? Voisiko muuttaa hänen luokseen?

Oli vain yksi äiti, joka on menehtynyt jo kauan sitten.

Fiksuna isänä, mies korjaisi virheensä ja laittaisi Ap:n pihalle ennen kuin pojan elämä menee pilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.

Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.

Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.

Kuule, 15-v ei normaalisti kuljeskele muniaan esitellen ympäriinsä edes biologisen äitinsä, sisarensa ja isänsä seurassa.

Se taas on ihan normaalia, että perheessä haetaan yhteisesti hyväksyttävää tapaa elää.  

Ilmeisesti täällä oleva rupusakki on täysin kauheista ja epänoormaleista perheistä..  Silloin ei ole oikein kanttia kyllä ottaa kantaa mihinkään.

Räikeä esimerkki, mutta pointti on siinä, että tietty vapaudentunne on mennyt, kun talossa on vieras.

Eikä poika ja ap ole perhettä, vaikka asuvat samassa osoitteessa.

Tämä on ihan hyvä näkökulma ja tietenkin se kumppani on lapselle eri tavalla vieras, kuin sille vanhemmalle jonka kanssa on parisuhteessa. Mutta kuinka kauan tuo aikuinen on vain "vieras" vai onko realistista odottaa, että sekin tunne muuntaa muotoaan? Jos kunnioitusta on molemmin puolin ja kaikki käyttäytyvät asiallisesti ja muut huomioon ottaen niin mielestäni kyllä.

Kaikki ihmiset eivät ole pidettäviä. Toisia ei siedä koskaan. Kolikossa on kaksi puolta ja mehän emme tiedä millainen Ap oikeasti on. 

Olen parhaani mukaan yrittänyt kuvailla tilannetta tänne rehellisesti ja kertonut myös miten teinipoika toimii kanssani. En suosi ketään (siskoaan tai isäänsä) vaan olen keskusteleva, maanläheinen ja rauhanomainen. En ole koskaan syyttänyt ja haukkunut poikaa, mutta poika käyttäytyy ala-arvoisesti minua kohtaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Fiksuna isänä, mies korjaisi virheensä ja laittaisi Ap:n pihalle ennen kuin pojan elämä menee pilalle. 

Täh. Poika menee pilalle?

Se kyllä aina jaksaa ihmetyttää, miten vauva-nimisellä palstalla on niin järkyttävän vihamielinen suhtautuminen lapsiin ja nuoriin. Sääliksi käy av-mammojen omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.

Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.

Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.

Kuule, 15-v ei normaalisti kuljeskele muniaan esitellen ympäriinsä edes biologisen äitinsä, sisarensa ja isänsä seurassa.

Se taas on ihan normaalia, että perheessä haetaan yhteisesti hyväksyttävää tapaa elää.  

Ilmeisesti täällä oleva rupusakki on täysin kauheista ja epänoormaleista perheistä..  Silloin ei ole oikein kanttia kyllä ottaa kantaa mihinkään.

Räikeä esimerkki, mutta pointti on siinä, että tietty vapaudentunne on mennyt, kun talossa on vieras.

Eikä poika ja ap ole perhettä, vaikka asuvat samassa osoitteessa.

Tämä on ihan hyvä näkökulma ja tietenkin se kumppani on lapselle eri tavalla vieras, kuin sille vanhemmalle jonka kanssa on parisuhteessa. Mutta kuinka kauan tuo aikuinen on vain "vieras" vai onko realistista odottaa, että sekin tunne muuntaa muotoaan? Jos kunnioitusta on molemmin puolin ja kaikki käyttäytyvät asiallisesti ja muut huomioon ottaen niin mielestäni kyllä.

Kaikki ihmiset eivät ole pidettäviä. Toisia ei siedä koskaan. Kolikossa on kaksi puolta ja mehän emme tiedä millainen Ap oikeasti on. 

Olen parhaani mukaan yrittänyt kuvailla tilannetta tänne rehellisesti ja kertonut myös miten teinipoika toimii kanssani. En suosi ketään (siskoaan tai isäänsä) vaan olen keskusteleva, maanläheinen ja rauhanomainen. En ole koskaan syyttänyt ja haukkunut poikaa, mutta poika käyttäytyy ala-arvoisesti minua kohtaan. ap

Poika ei pidä susta ja ärsytät. Et kuulu joukkoon ja olet tunkeutunut hänen elämäänsä ja kotiinsa. Olisitko itse iloinen? Deal with it!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.

Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.

Kolmetoistavuotias lapsi ja 19-vuotias nuori aikuinen perheessä. Miten luotettavana pidät tuon ikäisen lapsen suostumusta, varsinkin jos poika on kokenut, että isä ja aikuinen sisar pitävät asuntoon muuttoasi hyvänä asiana? Tuskin on kauheasti halunnut olla vastaan. Ei ehkä ole uskaltanut olla eri mieltä tai tajunnut mitä sinun heidän kotiinsa muutto käytännössä tarkoittaa ja miten asiat oikeasti muuttuu. Tuolle sisarellehan se ei ole kauheasti ollut merkityksellistä, kun tuon ikäiset eivät muutenkaan paljoa kotona viihdy.

13-vuotias poika taas on ollut ihan lapsi ja oireilee nyt. Itse en olisi vastaavassa tilanteessa muuttanut vaan jatkanut seurustelua eri osoitteessa.

Tytärpuoli on todella usein kotona eikä laukkaa ulkona, vaan keskittyy opiskeluun ja kotihommiin. Poika puolestaan lukittautuu omaan huoneeseensa tai on poissa kotoa harrastuksissa tai koulussa. Miehen mielestä oli parempi muuttaa yhteen kuin että olisi ollut luonani ja poissa kotoa lasten luota. En ole vienyt enkä omimassa lapsilta isäänsä ja tästä olen sanonut kaikille kolmelle. ap

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuisi, jos miehesi toisi kotiinne kaverinsa Penan. Miehesi sanoisi, että hänen onnelleen on tärkeää, että hänen paras kasverinsa asuu tässä meidän kanssa saman katon alla ja että Pena on muutenkin tosi kiva tyyppi. Tulisiko Penasta piankin toivottu perheenjäsen?

Tämähän se. Pena voi vilpittömästi olla mukava ihminen, enkä epäile etteikö ap olisi sitä myös. Mutta vieras on vieras, eikä perheenjäsen (siis pojan näkökulmasta), joten vieraan katseleminen omassa kodissa alkaa väistämättä nyppimään hermoja.  Tuskin pojan tunteille mitään voi jos ne kerta eivät ole tässä ajassa hälvenneet, mutta isänsä voisi silti teroittaa käytöstapojen tärkeyttä. 

Miksi mies ei puutu asiaan? Se on hänen hommansa.

Neuvo: unohda koko teini hetkeksi. Siis hänen provosointinsa. Älä yritä ollaan yhtään muuta kuin olet ja jätä poika rauhaan. Teinit tarvitsevat usein jonkun, jota inhota. Jonain päivänä se on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Fiksuna isänä, mies korjaisi virheensä ja laittaisi Ap:n pihalle ennen kuin pojan elämä menee pilalle. 

Siinäpä vasta olisikin pojalle hienoa oppia. Kunhan on tarpeeksi hankala ja v*ttumainen niin palkitaan hänet saamalla tahtonsa läpi. Eipä tarvi sitten ihmetellä miksi kasvaessaan jotkut miehet käyttäytyvät, kuten käyttäytyvät.

Sano, että minä rakastan sinua, mutta kiellän jyrkästi käyttäytymästä huonosti minua tai muita perheenjäseniä kohtaan. Älä hauku nuorta, vaan hänen käytöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.

Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.

Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.

Kuule, 15-v ei normaalisti kuljeskele muniaan esitellen ympäriinsä edes biologisen äitinsä, sisarensa ja isänsä seurassa.

Se taas on ihan normaalia, että perheessä haetaan yhteisesti hyväksyttävää tapaa elää.  

Ilmeisesti täällä oleva rupusakki on täysin kauheista ja epänoormaleista perheistä..  Silloin ei ole oikein kanttia kyllä ottaa kantaa mihinkään.

Räikeä esimerkki, mutta pointti on siinä, että tietty vapaudentunne on mennyt, kun talossa on vieras.

Eikä poika ja ap ole perhettä, vaikka asuvat samassa osoitteessa.

Tämä on ihan hyvä näkökulma ja tietenkin se kumppani on lapselle eri tavalla vieras, kuin sille vanhemmalle jonka kanssa on parisuhteessa. Mutta kuinka kauan tuo aikuinen on vain "vieras" vai onko realistista odottaa, että sekin tunne muuntaa muotoaan? Jos kunnioitusta on molemmin puolin ja kaikki käyttäytyvät asiallisesti ja muut huomioon ottaen niin mielestäni kyllä.

Kaikki ihmiset eivät ole pidettäviä. Toisia ei siedä koskaan. Kolikossa on kaksi puolta ja mehän emme tiedä millainen Ap oikeasti on. 

Olen parhaani mukaan yrittänyt kuvailla tilannetta tänne rehellisesti ja kertonut myös miten teinipoika toimii kanssani. En suosi ketään (siskoaan tai isäänsä) vaan olen keskusteleva, maanläheinen ja rauhanomainen. En ole koskaan syyttänyt ja haukkunut poikaa, mutta poika käyttäytyy ala-arvoisesti minua kohtaan. ap

Poika ei pidä susta ja ärsytät. Et kuulu joukkoon ja olet tunkeutunut hänen elämäänsä ja kotiinsa. Olisitko itse iloinen? Deal with it!

Se että joku nyt niin kauheasti ärsyttää ei ole automaattisesti sen toisen syy. Juu kyllä sellaisen asian kanssa voi diilata, mutta niin sen ärsyyntyjänkin pitää diilata, että hän nyt kuuluu joka tapauksessa elämään, ärsytti se tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se yksi v-tu jos teinikakara yrittää määrätä miten kotona eletään. Lapsen isä vois kasvattaa pallit ja laittaa teini kuriin. Mä en sietäsi sekuntiakaan teiniä joka yrittää hyppiä vanhempien varpaille.

Laitapa nyt se korkki kiinni, niin ehkä et tänäkin iltana hakkaa lapsiasi.

Kuka sanoi mitään hakkaamisesta? Kyse on siitä, että kotona vanhemmat on auktoriteetti ja lapset eivät määrää ketä isä tai äiti tapailee.

Noin kuudennen miljoonannen kerran tässä ketjussa: kukaan ei ole sitä mieltä, että lapsi päättäisi ketä vanhempansa tapailee. Tapailla voi tunkeutumatta asumaan toisen kotiin.

En pysty keksimään muuta syytä tuolle jatkuvalle olkiukon hakkaamiselle kuin sen, että itsekin tiedätte olevanne väärässä.

Sinä voisit puolestasi yrittää perustella miksi toisen aikuisen kotona asuminen on kaikissa tilanteissa ylitsepääsemättömän hirveää. 

Koita, oikein yritä pinnistää, miltä se tuntuisi, jos sinun kotiisi tuotaisiin vieras ihminen. Sanotaan vaikka miehesi työkaveri. Hän ilmoittaa, että tässä se nyt on, sinun uusi "perheenjäsenesi". Mirkku muutti nyt tänne, niin kuin "sovittiin". Tiesit silloin kun asiasta keskusteltiin, että sinulla ei oikeasti ole mitään valtaa tässä asiassa. Tunnet tyypin ja on ihan ok ihminen, mutta nyt hän on aina sinun kodissasi. Sinulla on oma huone ja yrität siellä viettääkin mahdollisimman paljon aikaasi, koska on niin kiusallista olla sen työkaverin kanssa samassa tilassa. Miehesi on innoissaan tästä tyypistä, mutta et oikein ymmärrä miksi. Aina kun tulet kotiin, niin tyyppi on siellä, vaikka olit toivonut, että voisitte olla vain puolisosi kanssa niinkuin ennenkin. Tai vaikka edes yksin kodissasi. Kaikki lässyttävät jostain käytöstavoista koko ajan, mutta sinulla alkaa todella keittää pikku hiljaa yli. Miehesi pyörii uuden ystävänsä kanssa koko ajan ja sinä olet jäänyt yksin. Tiedät, että kohta pitää muuttaa pois kotoa ja se pelottaa. Tiedät myös, ettei miehesi jää sinua kaipailemaan tyyppinsä kanssa.

-eri