Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun teini yrittää "savustaa" minut ulos talosta ja eroamaan miehestä?
19.11.2021 |
Asumme yhdessä mies, minä ja miehen lapset (tytär 21v ja teinipoika 15v) ja teinipoika oikeasti on alusta saakka kohdellut minua väärin ja halpamaisesti ja nyt yrittää saada minua eroamaan miehestä. Mitä voin tehdä? Poika ei suoraan ole sanonut mutta käytös osoittaa paljon esimerkiksi kun vietämme aikaa yhdessä olohuoneessa niin poika matkii puhettani ja tekee typeriä ääniä kaikesta mitä sanon ja jos menen pois niin pojan kasvoilla loistaa voitto. Viime vuonna olin koulutuksessa poissa kotoa kahden viikon ajan ja kun kerroin tästä koko perheelle niin mies ja tytärpuoli toivoivat minun palaavan pian mutta poika lipsautti että onpa ihanaa kun saa olla rauhassa eikä tarvitse nähdä toisen ärsyttävää pärstää. Mitään en ole pojalle tehnyt saati sanonut ilkeästi mutta käytös on jatkuvasti ala-arvoista. Alkaa vaan rasittamaan kun joudun jatkuvasti olemaan varpaillani kotonani. Tytärpuolen kanssa tulen loistavasti juttuun ja kun vietämme yhdessä aikaa niin poika vaikuttaa myrtsiltä ja kyselee siskoltaan onko pakko mennä just ton kanssa. Isänsä jos viettää kahdestaan aikaa kanssani niin yrittää saada isäänsä muualle esim lenkille ja muihin harrastuksiin ja joskus on onnistunut tässä ja silloinkin poika nauraa minulle päin naamaa taas iloinen voitonnauru kasvoilla mutta jos isänsä jääkin minun kanssani viettämään aikaa niin poika on maansa myynyt.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Joko ei oikeasti tykkää susta, tuollainen on hänestä hauskaa tai sitten hän vain on tuollainen luonnostaan. Et sanonut kauanko olette asuneet näin, mutta kuulostaa että jo tovin. Voisi olla hyvä aika nostaa kissa pöydälle. Tuon ikäisillä on omaa hauskaa, ollaan ajattelemattomia ja vasta opetellaan, miten toisia kohdellaan. Koska olet läheinen aikuinen hänelle, voisi olla aiheellista mainita että tuollainen käytös saa sut surulliseksi eikä ole kiva olla kotona. Ilmoita myös jämäkästi, ettet ole lähdössä hänen käytöksensä takia minnekään. Eikö olisi kiva, että yhteiselo olisi mukavaa kaikille. Myös miehesi voisi hieman opettaa, miten naisia ja ylipäätään muita ihmisiä kohdellaan.
Ennen kaikkea pointti on tuossa loppuosassa kommenttiasi.
Ihan ensiksi pariskunnan pitäisi keskustella asia keskenään. Aloittajan kertoa miehelleen, miten asian kokee ja miten paljon se häiritsee, mitä toivoisi mihen tekevän omalta osaltaan asian korjaamiseksi.
Emme tiedä, millaiseen tilanteeseen aloittaja tuli. Ehkä pojalla on jotain väärinkäsityksiä asiasta, jotka voisi selivittää isän ja pojan kesken, jolloin molempien näkemys tulisi esiin. Isä voisi myös kertoa, miten suuri merkitys sinulla on hänen, aikuisen hyvinvointiin ja mikä on positiivinen panoksesi koko porukan hyvinvointiin. Jos kerran suhteesi mieheesi ja hänen tyttäreensä on hyvä, silloin ehdottomasti panoksesi on myönteinen.
Ehkä pojalla on jotain käsittelemättömiä tunteita tai vääriä odotuksia, joten ne olisi hyvä tuulettaa.
Muuten tuo ei ole kauhean harvinaista 15-vuotiaan käytöstä normaaleissakaan perheissä. Tyyppi kokeilee, miten hänen temppunsa toimii ja vaikuttaa. Jos sinua ei olisi, ehkä kokeilisi johonkin toiseen. Siitäkin huolimatta 15-vuotiasta olisi kasvatuksellisista syistä aihetta opastaa oikeaan kommunikointiin.
Ehdotan asiallista ja keskustelevaa toimintatapaa, paljon ymmärrystä ja ehkä aikaakin jotta lapsi ymmärtää asian, ja sitä kuuluisaa rakkautta ja rajoja. Nurkkaan lasta ei pidä ahdistaa, vaan muistaa, että 15 v (ja varsinkin poika) on lapsi, jolla olematon elämänkokemus ja taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti ihmiset, onko kaikki sitä mieltä, että ap:n miehen pitäisi näyttää lapsilleen sellaista esimerkkiä, että jos pahin tapahtuu ja oma kumppani kuolee, niin miehen on kasvatettava lapset yksin? Että ketään uutta ei saa kuin korkeintaan tapailla, yhteen ei enää muuteta ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä?
Tälläistäkö ihmiset toivoisivat omille lapsilleen? Että lisäännyttyään jonkun kanssa, he ovat velvollisia pysymään yhdessä tämän ihmisen kanssa loppuelämänsä, ja jos kuolo korjaa, niin se on sitten voi voi, mutta uutta kumppania ei saa tulla.
Omat vanhempani ovat eronneet aikanaan, ja itse olin onnellinen siitä, että kumpikin löysi uuden parisuhteen. Olisin tullut hyvin surulliseksi, jos vanhempani olisivat jääneet kumpikin tahollaan yksin, ilman rakkautta.
Olenko ainoa, joka toivoo tällaista hyvää omille vanhemmilleen, ystävilleen, lapsilleen ja kaikille muillekin läheisille?
Myös minun vanhempani ovat eronneet. Kumpikin meni pian uusiin naimisiin ja sai uuden kumppanin kanssa lapsia. Eli he perustivat perheet, joihin kumpaankaan minä en kuulunut. Kasvoin kahden kodin välissä heittopussina. Että joo, en jaksanut ihan hirveästi iloita vanhempieni puolesta, etteivät jääneet yksin eron jälkeen.
Arvelen, että tämä on se tavallisempi kokemus uusperheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.
Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.
Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.
Kenenkään ei tarvitse tuommoista edes ymmärtää!!! Älä anna neuvoja tai esitä typeriä mielipiteitäsi, jos sinulla ei ole mitään muuta annettavaa kuin omaan tietämättömyyteesi ja typeryyteesi perustuva syyllistäminen.
Aloittaja on paljon fiksumpi kuin sinä. Hän on pystynyt varsin hyvin analysoimaan tilanteen. Hänellä on tasapainoisen aikuisen näkemys tilanteesta.
Älkää tulko joka paikkaan tungemaan omia traumojanne ja kaunojanne. Teidän kokemuksenne ei vastaa fiksujen ihmisten tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpapan homma pistää pentunsa kuriin. Rajat ovat rakkautta.
Ei, vaan isäpapan homma on tarjota lapsilleen turvallinen ja viihtyisä koti. Sinne ei kuulu vieraat ihmiset. Uuden puolison kanssa voi asua yhdessä sitten kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Eihän siihen edes ole kuin muutama vuosi enää.
Nämä katkerien ex-vaimojen myrkkyvuodatukset on niiiin väsyneitä jo. Yritä päästä yli siitä että ex-miehesi elämä ei loppunutkaan teidän eroon, ja ala keskittymään siihen omaan elämääsi, niin onni voi tulle vielä sinullekin jossain muodossa.
Totta!!!
En muutenkaan ymmärrä tätä hyökkäystä aloittajaa ja hänen miestään kohtean. Ilmeisen hyvä pari, koska tytärpuoli vaikuttaa olevan varsin tyytyväinen. Ja mies lienee kunnollinen, kun on saanut yksinhuoltajuuden.
On aivan normaalia, että terve aikuinen mies kaipaa elämänkumppania, mikä tarkoittaa normaalisti myös sitä että jaetaan elämä. Merkillistä "odotussalissa" olemista kunnes lapset kasvat ei ole mitään syytä elää, jos sopiva kumppani löytyy.
Ja on hienoa, että naisia, jotka ottavat ison askeleen ja avioituvat heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Jos äiti- tai isäpuoli on käytökseltään hyväntahtoinen, ymmärtävä, pitkäpinnainen ja kohtelee lasta kunnioituksella, pitää lapsen sopeutua. Se voi yksillä käydä aika nopsaankin, mutta joillain ei koskaan.
Mies on varmaankin mulkku, koska ei ilmeisesti ole antanut lapselle aikaansa ja pikkuhiljaa/ pitkäjänteisesti sopeuttanut lasta muutokseen. Lapsi ei määrää aikuisten elämää, ellei ole adhd, add vai mitä niitä nyt onkaan erilaisia tapauksia, jolloin on kenties parempi pitää koti rauhallisena ja toimia rutiinien kera, omistautuen vain lapselleen.
Ihmiset erovat ja solmivat uusia suhteita, tuokin poika tajuaa kenties aika pian, kun pari vuotta kehittyy, kuinka typerästi on (ihan turhaan) toiminut. Ero on lapselle raastava kokemus, mutta nyt ois heillä ainakin terapia paikallaan. Äitipuoli kärsii, samoin poika. Siinä sivussa surevat myös mies ja tytär. Onneton perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.
Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.
Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.
Kuule, 15-v ei normaalisti kuljeskele muniaan esitellen ympäriinsä edes biologisen äitinsä, sisarensa ja isänsä seurassa.
Se taas on ihan normaalia, että perheessä haetaan yhteisesti hyväksyttävää tapaa elää.
Ilmeisesti täällä oleva rupusakki on täysin kauheista ja epänoormaleista perheistä.. Silloin ei ole oikein kanttia kyllä ottaa kantaa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kummallisia oletuksia ja jankkaamista koko ketju täynnä. Ap ei ensinkään kertonut kuinka pitkään parisuhdetta on kestänyt ja millä tavoin yhteenmuutto on tehty. Silti joku tai jotkut on jääneet sivukaupalla jankkaamaan, että nyt on hosuttu ja annettu halujen viedä jne.
Selvästikin tällä teinillä on joku ongelma, koska taantuu käytöksessään tuolle tasolle. Näennäisesti asian voi ratkaista sillä, että äitipuoli muuttaa pois. Se ei kuitenkaan auta lasta käsitteelemään tunteitaan tai toimimaan hankalissa tilanteissa.
Uskon, että lasten suhtautumisen eroa selvittää ikäkin. Poika on keskellä teini-ikää, jolloin ihan tutkitustikin empatia ja kyky huomioida toiset ei ole huipussaan. Nyt kannattaisi koko perheenä miettiä, miten poikaa voisi tukea tunteidensa kanssa.
Nyt kyllä väärentelet sanomisiani. Kirjoitin aiemmilla sivuillani näin: "Aikaisin? Olemme olleet yhdessä miehen kanssa viisi vuotta, josta kohta kaksi vuotta on asuttu saman katon alla. Yritetään puhua, vaikka en ole koskaan ketään tässä perheessä syyllistänyt." Olen kertonut ketjussa (en aloituksessa) kuinka kauan olemme olleet yhdessä ja siihen samaan syssyyn kuinka kauan yhteiseloa perheenä on kestänyt. Olen myös kertonut etten vaan ilmestynyt tyhjästä heidän kotiinsa vaan tapasin lapset monta kertaa ja vietimme yhdessä aikaa eikä silloin ollut mitään ongelmia ja lapsetkin iloitsivat yhteenmuutosta. Isänsä ihan virallisesti esitteli minut lapsille, joista tyttären kanssa olen läheisempi. ap
No haloo?! Kai se poikakin tuon huomaa, ja kun ei voi pärjätä siskonsa kanssa kilpailussa huomiostasi, niin heittäytyy sitten kokonaan toiseen laitaan, ja kilpailee pikemminkin loukkaamisestasi. Lasten vanhemmathan lähes aina kohtelevat lapsiaan korostetun tasapuolisesti, ja varovat tuomasta esiin henkilökohtaisia suosikkiasenteitaan. Vieraana sinulla ei tietenkään tällaista vaistoa ole, vaan voit estoitta lelliä tytärtä, ja syrjiä poikaa. Mutta jos olet vastuusitunteva kasvattaja, työnnät syrjään kokonaan tuollaiset ajatukset ja tunteet, että toinen lapsista voisi olla sinulle läheisempi kuin toinen, ja alat kohdella heitä kuin he olisivat omaa lihaasi ja vertasi. Juuri kaltaistesi vastuunpakoilijoiden vuoksi elämä uusperheissä on pääsääntöisesti yhtä helvettiä kaikille.
Ensinnäkin, sinulla ei ole mitään faktaa hyökkäyksesi ja törkeilysi perusteeksi.
Ainoa fakta on se, että asiat on hoidettu hyvin.
Lapsista sinulla ei näytä olevan mitään kokemusta. Lapset ovat erilaisia. Lastenkasvatusohjeita antmaan sinusta ei ole ymmärtämättömyytesi vuoksi.
Ehkä mölötyksesi sijaan keskityt käsittelemään omaa vääristynyttä kuvaasi ihmisistä. Älä projisoi aloittajaan omia kaunojasi naisia kohtaan. Sinun traumasi on eri asia kuin tämän aloituksen pulmatilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.
Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.
Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.
Kuule, 15-v ei normaalisti kuljeskele muniaan esitellen ympäriinsä edes biologisen äitinsä, sisarensa ja isänsä seurassa.
Se taas on ihan normaalia, että perheessä haetaan yhteisesti hyväksyttävää tapaa elää.
Ilmeisesti täällä oleva rupusakki on täysin kauheista ja epänoormaleista perheistä.. Silloin ei ole oikein kanttia kyllä ottaa kantaa mihinkään.
Räikeä esimerkki, mutta pointti on siinä, että tietty vapaudentunne on mennyt, kun talossa on vieras.
Eikä poika ja ap ole perhettä, vaikka asuvat samassa osoitteessa.
Aloituksen tekijälle!
Olen todella pahoillani kaikista noista törkypoisteista, joita olet saanut. Valitettavasti täällä on nykyään varsin heikkotasoista porukkaa, jolta ei asiallista palautetta saa. Et ole ansainnut sitä, eikä se mitenkään paranna tilannettasi, vaan päinvastoin.
Suosittelen, että vaihdat keskustelupalstaa. Asiallisempaa keskustelua ja vertaistukea saat varmasti semmoisten yhdistysten sivuilla, jotka ovat uusperheiden. Katsasta vaikka Mannerheimin lastensuojelun tai Pelastakaa Lapset -sivutkin, ehkä ev.lut.seurakunnillakin on jotain ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 v on hankaliksi, ensi v vähän erilaista, sitten jo paljonkin erilaista, älä ota stressiä, koita vaan luoda suht myönteisiä välejä ja katsoa hieman sormien läpi
Jälleen kerran, mikä pakko asua yhdessä. Aikuisystävät voi tapailla omissa asunnoissaan. Aloituksen vika ei ole alaikäisessä lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpapan homma pistää pentunsa kuriin. Rajat ovat rakkautta.
Ei, vaan isäpapan homma on tarjota lapsilleen turvallinen ja viihtyisä koti. Sinne ei kuulu vieraat ihmiset. Uuden puolison kanssa voi asua yhdessä sitten kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Eihän siihen edes ole kuin muutama vuosi enää.
Nämä katkerien ex-vaimojen myrkkyvuodatukset on niiiin väsyneitä jo. Yritä päästä yli siitä että ex-miehesi elämä ei loppunutkaan teidän eroon, ja ala keskittymään siihen omaan elämääsi, niin onni voi tulle vielä sinullekin jossain muodossa.
Totta!!!
En muutenkaan ymmärrä tätä hyökkäystä aloittajaa ja hänen miestään kohtean. Ilmeisen hyvä pari, koska tytärpuoli vaikuttaa olevan varsin tyytyväinen. Ja mies lienee kunnollinen, kun on saanut yksinhuoltajuuden.
On aivan normaalia, että terve aikuinen mies kaipaa elämänkumppania, mikä tarkoittaa normaalisti myös sitä että jaetaan elämä. Merkillistä "odotussalissa" olemista kunnes lapset kasvat ei ole mitään syytä elää, jos sopiva kumppani löytyy.
Ja on hienoa, että naisia, jotka ottavat ison askeleen ja avioituvat heidän kanssaan.
Eikö lasten suht lyhyt lapsuus merkitse mitään? Tietysti terve aikuinen mies kaipaa seuraa ja hänet täytyy heti hätätilastaan pelastaa vai? Lapsetko ei merkitse mitään, varsinkaan toisen lapset.
Aikuiset voi hyvin asua eri osoitteissa.
Ihme avuttomuutta jos ei saa kämppää järjestettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kummallisia oletuksia ja jankkaamista koko ketju täynnä. Ap ei ensinkään kertonut kuinka pitkään parisuhdetta on kestänyt ja millä tavoin yhteenmuutto on tehty. Silti joku tai jotkut on jääneet sivukaupalla jankkaamaan, että nyt on hosuttu ja annettu halujen viedä jne.
Selvästikin tällä teinillä on joku ongelma, koska taantuu käytöksessään tuolle tasolle. Näennäisesti asian voi ratkaista sillä, että äitipuoli muuttaa pois. Se ei kuitenkaan auta lasta käsitteelemään tunteitaan tai toimimaan hankalissa tilanteissa.
Uskon, että lasten suhtautumisen eroa selvittää ikäkin. Poika on keskellä teini-ikää, jolloin ihan tutkitustikin empatia ja kyky huomioida toiset ei ole huipussaan. Nyt kannattaisi koko perheenä miettiä, miten poikaa voisi tukea tunteidensa kanssa.
Nyt kyllä väärentelet sanomisiani. Kirjoitin aiemmilla sivuillani näin: "Aikaisin? Olemme olleet yhdessä miehen kanssa viisi vuotta, josta kohta kaksi vuotta on asuttu saman katon alla. Yritetään puhua, vaikka en ole koskaan ketään tässä perheessä syyllistänyt." Olen kertonut ketjussa (en aloituksessa) kuinka kauan olemme olleet yhdessä ja siihen samaan syssyyn kuinka kauan yhteiseloa perheenä on kestänyt. Olen myös kertonut etten vaan ilmestynyt tyhjästä heidän kotiinsa vaan tapasin lapset monta kertaa ja vietimme yhdessä aikaa eikä silloin ollut mitään ongelmia ja lapsetkin iloitsivat yhteenmuutosta. Isänsä ihan virallisesti esitteli minut lapsille, joista tyttären kanssa olen läheisempi. ap
No haloo?! Kai se poikakin tuon huomaa, ja kun ei voi pärjätä siskonsa kanssa kilpailussa huomiostasi, niin heittäytyy sitten kokonaan toiseen laitaan, ja kilpailee pikemminkin loukkaamisestasi. Lasten vanhemmathan lähes aina kohtelevat lapsiaan korostetun tasapuolisesti, ja varovat tuomasta esiin henkilökohtaisia suosikkiasenteitaan. Vieraana sinulla ei tietenkään tällaista vaistoa ole, vaan voit estoitta lelliä tytärtä, ja syrjiä poikaa. Mutta jos olet vastuusitunteva kasvattaja, työnnät syrjään kokonaan tuollaiset ajatukset ja tunteet, että toinen lapsista voisi olla sinulle läheisempi kuin toinen, ja alat kohdella heitä kuin he olisivat omaa lihaasi ja vertasi. Juuri kaltaistesi vastuunpakoilijoiden vuoksi elämä uusperheissä on pääsääntöisesti yhtä helvettiä kaikille.
Ensinnäkin, sinulla ei ole mitään faktaa hyökkäyksesi ja törkeilysi perusteeksi.
Ainoa fakta on se, että asiat on hoidettu hyvin.
Lapsista sinulla ei näytä olevan mitään kokemusta. Lapset ovat erilaisia. Lastenkasvatusohjeita antmaan sinusta ei ole ymmärtämättömyytesi vuoksi.
Ehkä mölötyksesi sijaan keskityt käsittelemään omaa vääristynyttä kuvaasi ihmisistä. Älä projisoi aloittajaan omia kaunojasi naisia kohtaan. Sinun traumasi on eri asia kuin tämän aloituksen pulmatilanne.
Olen eri kuin tuo kommentoimasi kirjoittaja, ja kieltämättä hän voisi muotoilla asiansa paremmin. Mutta varsinaisesta pointista olen kyllä yhtä mieltä hänen kanssaan. Jos äitipuoli suoraan sanoo, että toinen bonuslapsista on hänelle läheisempi kuin toinen, niin en yhtään ihmettele, jos se hyljeksitympi oireilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.
Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.
Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.
Se on sitten pojan ihan hyvä opetella asumaan muiden kuin oman ydinperheen kanssa saman katon alla. Eihän sitä tiedä minkälaiseen kimppakämppään tie vie opiskelijana.
Ihan sama mikä tunne on mennyt tai tullut. Tässä on taas nykyajan vitsaus yhdessä muodossa, kun aikuinen ei uskalla olla aikuinen, oli se lapsi tai nuori sitten oma tai kumppanin. Hommahan on kiteytetysti sellainen, että teineillä tai lapsilla ei ole mitään asiaa perseillä aikuisille, vaan aikuisia kunnioitetaan. Kasvatuksen puutetta ja ihan on uusäidin turha vinkua, että kun on ilkeä ja isänsä ei saa kuriin. Pistä itse se mukula kuriin. Ja ei uusperheen lapsista tarvitse tykätä aikuisenkaan, eikä kaikki tykkääkään, silti käyttäydytään tavoille.
Ja jos tapoja ei kukaan kunnioita muukaan, ota itsekin puheeksi, että entäs jos lähtisit eeikoislukioon vähän kauemmas. Eikö aika moni 16v. asu jo yksin. Sisusta ääneen jo pojan huonetta, että "kun sä lähdet armeijaan". Laske ääneen pojan kuluja ja sitä mitä kaikkea kivaa saisitte miehen kanssa niilläkin rahoilla ja että onneksi on ihan kohta täysi-ikäinen jne.
Mä en jaksa selata kaikkia kommentteja kun välissä on niin kummallista sontaa.
Mulle nousee vaan mieleen se, että pojalla on trauma, joka on käsittelemättä. Voi myös kokeilla äitipuolen rajoja ihan vaan siksi, että näkee voiko tähän luottaa ja onko aikuinen turvallinen. Lähteekö pois, jos kaikkensa yrittää olla epämiellyttävä. Yrittäisin itse jutella miehen, lasten isän kanssa. Mahdollistaisin heidän yhteisen ajan ja tekemisen, jotta kukaan ei koe että se ainoa biologinen vanhempi on nyt viety. Mutta pitäisin kyllä kiinni siitä, että myös äitipuolella ja isällä on yhteistä aikaa. Sinun aikuisena tulisi päästä nyt sinuiksi tilanteen kanssa. Älä poistu, kun poika ärsyttää. Aseta rajoja.
Jos tilanne ei kaikesta huolimatta selviä ja suhdetta on tarkoitus jatkaa, muuttaisin pois ja tapailisin miestä muualla kun hänen luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin täällä, miten minua aikuisena harmittaa kun minun toiveestani isäni sukulainen joutui muuttamaan meiltä pois. Tuo viesti on näemmä poistatettu. Miksi? Halusin tuoda sillä esiin sitä, miksi lapsen ei pitäisi antaa tehdä omalle harkintakyvylleen liian isoja päätöksiä. Niistä voi kärsiä myöhemmin, kun näkeekin kokonaiskuvan eri tavalla. Mielestäni moni, joka "ottaa lapsen mielipiteen huomioon" miettii tätä näkökulmaa liian vähän.
Joskus sen lapsen on ruvettava tekemään päätöksiä. Ja lapsella on myös oikeus mielipiteeseensä ja ilmaista se, eikä minusta lapsen mielipidettä pidä ohittaa vain, koska kyse on lapsen mielipiteestä.
Kyllä, mutta ikäkaudelleen sopivan kokoisissa asioissa. Muutaman vuoden päästä hän voi tehdä päätöksiä siitä missä asuu ja ketä muita päästää sinne asumaan. Muiden elämää koskevia päätöksiä hän joutuu tekemään sitten jos on itse vanhempi. Siihen hänelle pitää nyt antaa vasta mallia, ei ajaa häntä ennenaikaisesti vanhemman asemaan.
Ja se oikea malli on, että vanhempi tekee päätökset itsekkäästi lastensa elämänlaatua heikentäen, ihan vaan koska on vahvemmassa asemassa ja pystyy siihen?
Tätä palstaa lukiessa usein ihmettelen, miksi sellaiset ihmiset hankkivat lapsia, joille lasten tarpeet aiheuttavat suurta pöyristymistä ja loukkaantumista. Että MINÄKÖ muka olisin jotain velkaa lapsilleni, joille annoin elämän?! No kyllä, juuri sinä. Sinä ihan itse päätit tehdä ne lapset ja otit vastataksesi heidän hyvinvoinnistaan. He eivät tehneet valintaa tulla sinun taakaksesi.
Minä olen lapsilleni velkaa sen että minä otan vastuun itsestäni, heistä ja meidän perheestä. Heidän ei tarvitse sitä vastuuta ottaa vaan he keskittyvät olemaan lapsia. He eivät ole aina kanssani samaa mieltä ja toki he voivat mielipiteensä sanoa ja niistä voidaan keskustella. Mutta minä olen pomo ja teen lopulliset päätökset. En siksi että pystyn, vaan siksi että se on velvollisuuteni vanhempana. Piste.
Velvollisuutesi on tehdä päätökset lapsen parasta ajatellen, ei omaa etuasi tavoitellen.
Ei kaikkia asioita voi järjestää aina pelkästään lapsen parasta ajatellen. Kyllä siinä pitää ajatella kaikkien parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se yksi v-tu jos teinikakara yrittää määrätä miten kotona eletään. Lapsen isä vois kasvattaa pallit ja laittaa teini kuriin. Mä en sietäsi sekuntiakaan teiniä joka yrittää hyppiä vanhempien varpaille.
Laitapa nyt se korkki kiinni, niin ehkä et tänäkin iltana hakkaa lapsiasi.
Kuka sanoi mitään hakkaamisesta? Kyse on siitä, että kotona vanhemmat on auktoriteetti ja lapset eivät määrää ketä isä tai äiti tapailee.
Noin kuudennen miljoonannen kerran tässä ketjussa: kukaan ei ole sitä mieltä, että lapsi päättäisi ketä vanhempansa tapailee. Tapailla voi tunkeutumatta asumaan toisen kotiin.
En pysty keksimään muuta syytä tuolle jatkuvalle olkiukon hakkaamiselle kuin sen, että itsekin tiedätte olevanne väärässä.
Sinä voisit puolestasi yrittää perustella miksi toisen aikuisen kotona asuminen on kaikissa tilanteissa ylitsepääsemättömän hirveää.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kysyn, mitä mieltä miehesi on ? Hän tietää että teini yrittää sua savustaa niin mitä mieltä on? Mitä on tehnyt asian johdosta?
Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.