Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun teini yrittää "savustaa" minut ulos talosta ja eroamaan miehestä?
19.11.2021 |
Asumme yhdessä mies, minä ja miehen lapset (tytär 21v ja teinipoika 15v) ja teinipoika oikeasti on alusta saakka kohdellut minua väärin ja halpamaisesti ja nyt yrittää saada minua eroamaan miehestä. Mitä voin tehdä? Poika ei suoraan ole sanonut mutta käytös osoittaa paljon esimerkiksi kun vietämme aikaa yhdessä olohuoneessa niin poika matkii puhettani ja tekee typeriä ääniä kaikesta mitä sanon ja jos menen pois niin pojan kasvoilla loistaa voitto. Viime vuonna olin koulutuksessa poissa kotoa kahden viikon ajan ja kun kerroin tästä koko perheelle niin mies ja tytärpuoli toivoivat minun palaavan pian mutta poika lipsautti että onpa ihanaa kun saa olla rauhassa eikä tarvitse nähdä toisen ärsyttävää pärstää. Mitään en ole pojalle tehnyt saati sanonut ilkeästi mutta käytös on jatkuvasti ala-arvoista. Alkaa vaan rasittamaan kun joudun jatkuvasti olemaan varpaillani kotonani. Tytärpuolen kanssa tulen loistavasti juttuun ja kun vietämme yhdessä aikaa niin poika vaikuttaa myrtsiltä ja kyselee siskoltaan onko pakko mennä just ton kanssa. Isänsä jos viettää kahdestaan aikaa kanssani niin yrittää saada isäänsä muualle esim lenkille ja muihin harrastuksiin ja joskus on onnistunut tässä ja silloinkin poika nauraa minulle päin naamaa taas iloinen voitonnauru kasvoilla mutta jos isänsä jääkin minun kanssani viettämään aikaa niin poika on maansa myynyt.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Poika ei tykkää, kun hänen äitinsä lähti ja tilalle tuli hänelle vieras nainen. En yhtään ihmettele, itsekin olen sellainen ihminen, että olisi tykännyt huonoa, jos vanhempani olisivat eronneet.
Ei nää pässit edes vaivaudu lukemaan, kun on niin kiire päsmäröimään. Äiti on kuollut. Torvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.
Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.
Ei varmaan siinä keskustelussa vielä ymmärtänyt, miten uusi kämppis, vieläpä vieras, muuttaa arkea. Ihan niinkin yksinkertainen asia, että ei voi enää kävellä olohuoneen läpi alasti voi tuntua vapaudenriistolta.
Kuule, 15-v ei normaalisti kuljeskele muniaan esitellen ympäriinsä edes biologisen äitinsä, sisarensa ja isänsä seurassa.
Se taas on ihan normaalia, että perheessä haetaan yhteisesti hyväksyttävää tapaa elää.
Ilmeisesti täällä oleva rupusakki on täysin kauheista ja epänoormaleista perheistä.. Silloin ei ole oikein kanttia kyllä ottaa kantaa mihinkään.
Räikeä esimerkki, mutta pointti on siinä, että tietty vapaudentunne on mennyt, kun talossa on vieras.
Eikä poika ja ap ole perhettä, vaikka asuvat samassa osoitteessa.
Tämä on ihan hyvä näkökulma ja tietenkin se kumppani on lapselle eri tavalla vieras, kuin sille vanhemmalle jonka kanssa on parisuhteessa. Mutta kuinka kauan tuo aikuinen on vain "vieras" vai onko realistista odottaa, että sekin tunne muuntaa muotoaan? Jos kunnioitusta on molemmin puolin ja kaikki käyttäytyvät asiallisesti ja muut huomioon ottaen niin mielestäni kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se yksi v-tu jos teinikakara yrittää määrätä miten kotona eletään. Lapsen isä vois kasvattaa pallit ja laittaa teini kuriin. Mä en sietäsi sekuntiakaan teiniä joka yrittää hyppiä vanhempien varpaille.
Laitapa nyt se korkki kiinni, niin ehkä et tänäkin iltana hakkaa lapsiasi.
Kuka sanoi mitään hakkaamisesta? Kyse on siitä, että kotona vanhemmat on auktoriteetti ja lapset eivät määrää ketä isä tai äiti tapailee.
Noin kuudennen miljoonannen kerran tässä ketjussa: kukaan ei ole sitä mieltä, että lapsi päättäisi ketä vanhempansa tapailee. Tapailla voi tunkeutumatta asumaan toisen kotiin.
En pysty keksimään muuta syytä tuolle jatkuvalle olkiukon hakkaamiselle kuin sen, että itsekin tiedätte olevanne väärässä.
Sinä voisit puolestasi yrittää perustella miksi toisen aikuisen kotona asuminen on kaikissa tilanteissa ylitsepääsemättömän hirveää.
Ei se tietenkään ole kaikissa tilanteissa huono asia. AP:n tilanteessa se on huono asia.
Teinit ovat teinejä. Täynnä tunnemyrskyjä ja uhmaa. Se on helppo kohdentaa isän uuteen kumppaniin koska silloin ei tarvitse käsitellä omia tunteitaan. Voi vaan riehua miten haluaa ja syyttää isän uutta kumppania kaikesta pahasta olosta. Vaikka teini teini olisi ollut ongelmainen jo aiemmin. Minulla oli joskus oikeusavussa asiakkaana tyttö jota kuultiin koska hänen isänsä uusi naisystävä oli kuulemma estänyt kaiken yhteydenpidon heidän välillään.
Hänen isänsä tekstasi/whatsappaili hänen kanssaan jatkuvasti.
Heillä oli 50/50 huoltajuus ja tuo tyttö oikeasti asui isänsä luona torstaista maanantai aamuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Ei kukaan ole sysäämässä päätöstä lapsille. Sen sijasta kehotetaan ottamaan lasten etu huomioon päätöksessä. Miten tämä ero on niin vaikea ymmärtää? Taidatte olla juuri niitä itsekkäitä kuspäitä, jotka ovat hankkineet lapset vain koristeeksi, ja sitten kiukuttaa kun pitäisi välillä niitä lapsiakin ajatella.
Oikeastiko meinaa että jos lasten isä kuolee lasten ollessa pieniä, niin isä elää seuraavat 15-20 vuotta ilman kumppania? Antaako tämä lapsillekaan kovin hyvää kuvaa elämästä?
Kumppani voi olla toisessa osoitteessa. Se lapsi asuu isänsä kanssa jonkun 3-5 vuotta. Sitten aikuiset voivat muuttaa vaikka kuuhun jos haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se yksi v-tu jos teinikakara yrittää määrätä miten kotona eletään. Lapsen isä vois kasvattaa pallit ja laittaa teini kuriin. Mä en sietäsi sekuntiakaan teiniä joka yrittää hyppiä vanhempien varpaille.
Laitapa nyt se korkki kiinni, niin ehkä et tänäkin iltana hakkaa lapsiasi.
Kuka sanoi mitään hakkaamisesta? Kyse on siitä, että kotona vanhemmat on auktoriteetti ja lapset eivät määrää ketä isä tai äiti tapailee.
Noin kuudennen miljoonannen kerran tässä ketjussa: kukaan ei ole sitä mieltä, että lapsi päättäisi ketä vanhempansa tapailee. Tapailla voi tunkeutumatta asumaan toisen kotiin.
En pysty keksimään muuta syytä tuolle jatkuvalle olkiukon hakkaamiselle kuin sen, että itsekin tiedätte olevanne väärässä.
Sinä voisit puolestasi yrittää perustella miksi toisen aikuisen kotona asuminen on kaikissa tilanteissa ylitsepääsemättömän hirveää.
Ei se tietenkään ole kaikissa tilanteissa huono asia. AP:n tilanteessa se on huono asia.
Eli olet edelleen sitä mieltä, että ainoastaan yhden uhmaikäisen tai murkkuikäisen oikut on otettava huomioon ja hypittävä niiden pillin mukaan? Murkkuikäiseltä ei tule odottaa muiden huomioon ottoa ja tunteiden käsittelyä, vaan kun hän on päättänyt purkaa niitä yhteen henkilöön ilmeisen syyttä niin se sitten on niin ja sillä hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Ei kukaan ole sysäämässä päätöstä lapsille. Sen sijasta kehotetaan ottamaan lasten etu huomioon päätöksessä. Miten tämä ero on niin vaikea ymmärtää? Taidatte olla juuri niitä itsekkäitä kuspäitä, jotka ovat hankkineet lapset vain koristeeksi, ja sitten kiukuttaa kun pitäisi välillä niitä lapsiakin ajatella.
Oikeastiko meinaa että jos lasten isä kuolee lasten ollessa pieniä, niin isä elää seuraavat 15-20 vuotta ilman kumppania? Antaako tämä lapsillekaan kovin hyvää kuvaa elämästä?
Kumppani voi olla toisessa osoitteessa. Se lapsi asuu isänsä kanssa jonkun 3-5 vuotta. Sitten aikuiset voivat muuttaa vaikka kuuhun jos haluavat.
Et sinä voi tietää kenenkään kuvioita ja tilanteita. Sille voi olla aivan hyvin syynsä miksi parisuhteen ylläpitoon kätevintä on asua nimenomaan yhdessä, kuin erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Ei kukaan ole sysäämässä päätöstä lapsille. Sen sijasta kehotetaan ottamaan lasten etu huomioon päätöksessä. Miten tämä ero on niin vaikea ymmärtää? Taidatte olla juuri niitä itsekkäitä kuspäitä, jotka ovat hankkineet lapset vain koristeeksi, ja sitten kiukuttaa kun pitäisi välillä niitä lapsiakin ajatella.
Oikeastiko meinaa että jos lasten isä kuolee lasten ollessa pieniä, niin isä elää seuraavat 15-20 vuotta ilman kumppania? Antaako tämä lapsillekaan kovin hyvää kuvaa elämästä?
Kumppani voi olla toisessa osoitteessa. Se lapsi asuu isänsä kanssa jonkun 3-5 vuotta. Sitten aikuiset voivat muuttaa vaikka kuuhun jos haluavat.
Et sinä voi tietää kenenkään kuvioita ja tilanteita. Sille voi olla aivan hyvin syynsä miksi parisuhteen ylläpitoon kätevintä on asua nimenomaan yhdessä, kuin erikseen.
Ei tuo AP:n oman kertomuksen mukaan kovin kätevältä kuulosta.
Luulen että hän on mustasukkainen kun tulet tytön kanssa hyvin toimeen.
T. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin Ap sinuna pois siksi aikaa kun poika asuu siellä, ihan oman mielenterveyteni vuoksi. En todellakaan kestäisi tuollaista käytöstä, eikä pidä kenenkään kestää. Mutta lapsi kuuluu kotiinsa, joten sinun kuuluu lähteä. Arvosta itseäsi sen verran, ettet jää tuollaista kokemaan. Ikävä tilanne. Toivon sinulle hyvää.
Ap: n kannattaa samalla lopettaa suhde. Poika voi asua vielä 10 v kotona. Siinäkö ap odottaa parhaat vuotensa miestä joka ei alaikäistä lasta saa pidettyä kurissa ja joka ei ole valmis parisuhteeseen. Kun poika kasvaa, ongelmat kasvaa.
Jssap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Ei kukaan ole sysäämässä päätöstä lapsille. Sen sijasta kehotetaan ottamaan lasten etu huomioon päätöksessä. Miten tämä ero on niin vaikea ymmärtää? Taidatte olla juuri niitä itsekkäitä kuspäitä, jotka ovat hankkineet lapset vain koristeeksi, ja sitten kiukuttaa kun pitäisi välillä niitä lapsiakin ajatella.
Oikeastiko meinaa että jos lasten isä kuolee lasten ollessa pieniä, niin isä elää seuraavat 15-20 vuotta ilman kumppania? Antaako tämä lapsillekaan kovin hyvää kuvaa elämästä?
Niinpä. Jos henkilö jää leskeksi 25 vuotiaana, ollen kaksivuotiaan vanhempi, niin sen logiikan mukaan joutuu asumaan yksin keski-ikään asti. Ja kauemminkin, jos lapsi ei lähde kotoota normi parikymppisenä.
Siihen asti joutuu käymään (palstatermin mukaan) höyläämässä jotain miestä/naista salaa jossain.
Kun lapsi lopulta lähtee kotoota, ei tämä vanhempi enää kykene normi parisuhteeseen. Hän takertuu lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut koko ketjua. Ei kai ongelma ihan tyhjästä tupsahtanut? Kai ap on jo seurusteluaikana viettänyt aikaa perheen kanssa? Jos on lapsia kuvioissa, täytyy edetä hiljalleen. Varmaan aikalisä olisi hyvä kun tilanne on jo kriisiytynyt? Perheterapia voisi olla myös hyvä. Niin että jokainen käy sekä yksitellen että yhdessä.
En ikinä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, jos mies ei laita kersojaan ojennukseen. Nyt äkkiä vaadit miestä puuttumaan teinin käytökseen. Vaikuttaa kunnon hemmotellulta mulkulta koko tyyppi. Isänsä "vauva" joka ei halua jakaa huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, jos mies ei laita kersojaan ojennukseen. Nyt äkkiä vaadit miestä puuttumaan teinin käytökseen. Vaikuttaa kunnon hemmotellulta mulkulta koko tyyppi. Isänsä "vauva" joka ei halua jakaa huomiota.
Todellinen tyranni vailla empatiaa. Isänsä vois kysyä etkö halua että saisin olla onnellinen?
Tuon ikäisellä on jo mopot ja kaverit ja ennen kaikkea tärkeysjärjestyksen ykkösenä opiskelusuunnitelmat, eikä pitäisi isänsä naisystävää edes ehtiä kiusaamaan. Henkisesti häiriintynyt, ja terapian tarpeessa. Kasvaa oikein jännä aviomies jollekin kiltille naiselle, tyrannoi kotonaan 6-0 ja kohtelee vaimoaan kuin vierasta sikaa.
Tytön onnistunut sopeutuminen kertoo sen, että ap:ssa ei nyt ole se syy. Mä pistäisin kunnolla kampoihin, mutta fiksusti, aikuiset päättävät alaikäisten asioista. Jos ap ois joku juoppo provosoija ja aiheuttaisi riitoja ja ongelmia, niin tyystin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, jos mies ei laita kersojaan ojennukseen. Nyt äkkiä vaadit miestä puuttumaan teinin käytökseen. Vaikuttaa kunnon hemmotellulta mulkulta koko tyyppi. Isänsä "vauva" joka ei halua jakaa huomiota.
Todellinen tyranni vailla empatiaa. Isänsä vois kysyä etkö halua että saisin olla onnellinen?
Tuon ikäisellä on jo mopot ja kaverit ja ennen kaikkea tärkeysjärjestyksen ykkösenä opiskelusuunnitelmat, eikä pitäisi isänsä naisystävää edes ehtiä kiusaamaan. Henkisesti häiriintynyt, ja terapian tarpeessa. Kasvaa oikein jännä aviomies jollekin kiltille naiselle, tyrannoi kotonaan 6-0 ja kohtelee vaimoaan kuin vierasta sikaa.
Tytön onnistunut sopeutuminen kertoo sen, että ap:ssa ei nyt ole se syy. Mä pistäisin kunnolla kampoihin, mutta fiksusti, aikuiset päättävät alaikäisten asioista. Jos ap ois joku juoppo provosoija ja aiheuttaisi riitoja ja ongelmia, niin tyystin eri asia.
Jep, tuon ikäinen poika on jo lähes aikuinen. Nyt on ihan viimeiset hetket isänsä katkaista napanuora ja alkaa ihan vaikka vaatimaan jonkun sortin käytöstä lapseltaan. Niitä lapsia pitää kasvattaa, ei antaa vain rajatonta rakkautta ja vapauksia. Tai no, jos haluaa kasvattaa itsekkään luonnehäiriöisen mulkun, niin mikäs siinä sitten. Isä on selvästi laiskotellut kasvatuksen suhteen ja kyseessä on muutenkin hänen lapsensa, eli hänen tulisi tarttua tuumasta toimeen. Ei ole äitipuolen tehtävä ratkaista ongelmaa.
Tuossa iässä on normaalia kiinnostua neitokaisista seurustelumielessä.
Tämä poika se vaan käyttää energiansa isänsä puolison kiusaamiseen.
Ei ole pojalla kaikki inkkarit kanootissa.
Onko pojalla toinenkin äiti? Voisiko muuttaa hänen luokseen?
Vierailija kirjoitti:
Onko pojalla toinenkin äiti? Voisiko muuttaa hänen luokseen?
Ai, siis sillä äijällä joku hoito sivussa? Siitä ei ole ketjussa mainintaa. Ehkä Ap vastaa.
Sano joka kerta: Älä käyttäydy huonosti.
Alue: Aihe vapaa
Oikeastiko meinaa että jos lasten isä kuolee lasten ollessa pieniä, niin isä elää seuraavat 15-20 vuotta ilman kumppania? Antaako tämä lapsillekaan kovin hyvää kuvaa elämästä?