Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun teini yrittää "savustaa" minut ulos talosta ja eroamaan miehestä?
19.11.2021 |
Asumme yhdessä mies, minä ja miehen lapset (tytär 21v ja teinipoika 15v) ja teinipoika oikeasti on alusta saakka kohdellut minua väärin ja halpamaisesti ja nyt yrittää saada minua eroamaan miehestä. Mitä voin tehdä? Poika ei suoraan ole sanonut mutta käytös osoittaa paljon esimerkiksi kun vietämme aikaa yhdessä olohuoneessa niin poika matkii puhettani ja tekee typeriä ääniä kaikesta mitä sanon ja jos menen pois niin pojan kasvoilla loistaa voitto. Viime vuonna olin koulutuksessa poissa kotoa kahden viikon ajan ja kun kerroin tästä koko perheelle niin mies ja tytärpuoli toivoivat minun palaavan pian mutta poika lipsautti että onpa ihanaa kun saa olla rauhassa eikä tarvitse nähdä toisen ärsyttävää pärstää. Mitään en ole pojalle tehnyt saati sanonut ilkeästi mutta käytös on jatkuvasti ala-arvoista. Alkaa vaan rasittamaan kun joudun jatkuvasti olemaan varpaillani kotonani. Tytärpuolen kanssa tulen loistavasti juttuun ja kun vietämme yhdessä aikaa niin poika vaikuttaa myrtsiltä ja kyselee siskoltaan onko pakko mennä just ton kanssa. Isänsä jos viettää kahdestaan aikaa kanssani niin yrittää saada isäänsä muualle esim lenkille ja muihin harrastuksiin ja joskus on onnistunut tässä ja silloinkin poika nauraa minulle päin naamaa taas iloinen voitonnauru kasvoilla mutta jos isänsä jääkin minun kanssani viettämään aikaa niin poika on maansa myynyt.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä poikaa hämmentää asua aikuisen naisen seurassa, joka ei ole hänelle sukua? Perheessähän yhdessä kasvaminen himmentää seksuaalisethalut, mutta kun teinillä hormonit hyrrää ja netin kautta voi katsoa pokea, jossa himokas äitipuoli hoitaa hommat, niin onhan sitä vähemmästäkin pää sekaisin, eikä tiedä miten pitäisi käyttäytyä.
Höpö höpö. Ei kaikkien kemiat käy yksiin ja sen näkee monista ihmisistä jo naamasta, kun inhoaa jotakin. Ei kaikki voi sitä peittää. Joillakin taas on ns. ” pokerinaama”,,, minulla esim ei ole.
Eikä kukaan voi näytellä ystävällistä päivästä toiseen , jos tunteen on vastenmieliset tätä ihmistä kohtaan.
Yrittäkääpä näytellä aamusta iltaan jotain kuuta mitä todellisuudessa olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ap, juttelisin pojan kanssa kahdestaan jossain sopivassa tilanteessa. Sanoisin (täysin ilman veetuilua), että tämä meidän juttu ei taida nyt oikein toimia. Kertoisin, että olen etsimässä omaa kämppää, mutta aion jatkaa seurustelua isän kanssa. Sanoisin, että olen pahoillani, ettei meistä tullut kavereita, mutta että en ole mitenkään katkera ja että elämässä asiat nyt menee miten milloinkin. Puhuisin ystävällisesti, enkä uhriutuisi. Tämän jälkeen kertoisin tämän asian isälle (joka todennäkoisesti vastustaa asiaa) ja sanoisin, että olen päätökseni tehnyt. Esittäisin myös toivomuksen, että isä viettäisi poikansa kanssa aikaa ilman syyllistämistä tai muuta.
Saattaa olla, että poika ei oikeasti halua, että ap muuttaa pois, vaan esimerkiksi vain isänsä jakamatonta huomiota. Poika todennäköisesti ymmärtää huonon käytöksensä (ja jopa häpeää sitä), mutta ei vain osaa vielä sitä muuttaa, koska on teini-ikäinen ja traumatisoitunut äidin poissaolosta ja kokee, että on jäänyt ilman isäänsäkin. Parhaassa tapauksessa teini ilmoittaa, että ei ole tarvetta lähteä pois ja muuttaa käytöstään. Tai sitten pitää vain mennä pariksi vuodeksi pois ja ottaa uusinta sitten, kun poika on kasvanut aikuiseksi ja saanut vähän selvyyttä tunteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se yksi v-tu jos teinikakara yrittää määrätä miten kotona eletään. Lapsen isä vois kasvattaa pallit ja laittaa teini kuriin. Mä en sietäsi sekuntiakaan teiniä joka yrittää hyppiä vanhempien varpaille.
Laitapa nyt se korkki kiinni, niin ehkä et tänäkin iltana hakkaa lapsiasi.
Kuka sanoi mitään hakkaamisesta? Kyse on siitä, että kotona vanhemmat on auktoriteetti ja lapset eivät määrää ketä isä tai äiti tapailee.
Noin kuudennen miljoonannen kerran tässä ketjussa: kukaan ei ole sitä mieltä, että lapsi päättäisi ketä vanhempansa tapailee. Tapailla voi tunkeutumatta asumaan toisen kotiin.
En pysty keksimään muuta syytä tuolle jatkuvalle olkiukon hakkaamiselle kuin sen, että itsekin tiedätte olevanne väärässä.
Sinä voisit puolestasi yrittää perustella miksi toisen aikuisen kotona asuminen on kaikissa tilanteissa ylitsepääsemättömän hirveää.
Koita, oikein yritä pinnistää, miltä se tuntuisi, jos sinun kotiisi tuotaisiin vieras ihminen. Sanotaan vaikka miehesi työkaveri. Hän ilmoittaa, että tässä se nyt on, sinun uusi "perheenjäsenesi". Mirkku muutti nyt tänne, niin kuin "sovittiin". Tiesit silloin kun asiasta keskusteltiin, että sinulla ei oikeasti ole mitään valtaa tässä asiassa. Tunnet tyypin ja on ihan ok ihminen, mutta nyt hän on aina sinun kodissasi. Sinulla on oma huone ja yrität siellä viettääkin mahdollisimman paljon aikaasi, koska on niin kiusallista olla sen työkaverin kanssa samassa tilassa. Miehesi on innoissaan tästä tyypistä, mutta et oikein ymmärrä miksi. Aina kun tulet kotiin, niin tyyppi on siellä, vaikka olit toivonut, että voisitte olla vain puolisosi kanssa niinkuin ennenkin. Tai vaikka edes yksin kodissasi. Kaikki lässyttävät jostain käytöstavoista koko ajan, mutta sinulla alkaa todella keittää pikku hiljaa yli. Miehesi pyörii uuden ystävänsä kanssa koko ajan ja sinä olet jäänyt yksin. Tiedät, että kohta pitää muuttaa pois kotoa ja se pelottaa. Tiedät myös, ettei miehesi jää sinua kaipailemaan tyyppinsä kanssa.
-eri
Aivan typerää vertailla näitä tilanteita joihinkin kuviteltuihin työkavereihin. Ei nuo ole mitenkään sama asia. Se Pena the työkaveri ei kirjaimellisesti ole kenellekään minkäänlaista perhettä. Vanhemman uusi kumppani sen sijaan on sille vanhemmalle, vaikka ei olekaan kirjaimellisesti teinille.
Ja toki minä ymmärrän, että tuollainen muuttuva asumisjärjestely voi ärsyttää. Olen silti eri mieltä siitä, ettei sen pitäisi automaattisesti tarkoittaa sitä, että teini on oikeassa ja ettei se uusi kumppani sen varjolla saa muuttaa ollenkaan, koska se perheen teiniä rasittaa. Täällä on ollut hyviä esimerkkejä siitä, kuinka uusi isäpuoli ei ole antanut perheen tyttärelle suihkurauhaakaan ja nämä ovat totta kai sellaisia asioita, joista saa häiriintyä. Kuitenkin jos mitään tuollaista ei ole havaittavissa (lähdetään tässä nyt siitä oletuksesta) niin ei perheen teinilläkään kuulu olla yksivaltuuksia päättää asumisjärjestelyistä.
Perheen teinillä ei ole ollut oikeutta päättää mistään tähän asiaan liittyvästä. Hän on myös menettänyt äintinsä (kuoleman kautta?). Isä ja tyttis ovat täysin sokeita ja käsittelevät tätä "epätoivottuna käytöksenä". Ja vertaukset noista työkavereista ovat "spot on". Siltä se juuri tuntuu. Tässäkin yhteenmuutosta on sovittu sen takia, koska isä koki, ettei ollut tarpeeksi lastensa kanssa. Ratkaisuna keksitään, että muutetaan yhteen ja lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ei suinkaan niin, että isä yrittää olla enemmän lastensa kanssa. Tytär on ollut jo murrosiän ohittanut siinä vaiheessa, kun tyttöystävä tuodaan kuvioihin. Hän on jo matkalla omaan elämäänsä ja voi halutessaan muuttaa pois kotoa, eikä se ole mitenkään traumaattista. Totuus on, että uusperheistä tulevat tämän maan oireilevat lapset. Se nyt vaan on kuvio, joka harvoin toimii.
Vetelet kyllä hatusta ison määrän omia päätelmiäsi. Vaikka lasten äiti on kuollut, ei ap:n viesteissä tule asiasta ilmi oikein mitään muuta. Ja vaikka se tuntuisikin juuri tuolta, ei se reaktio silti välttämättä ole oikeudenmukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se yksi v-tu jos teinikakara yrittää määrätä miten kotona eletään. Lapsen isä vois kasvattaa pallit ja laittaa teini kuriin. Mä en sietäsi sekuntiakaan teiniä joka yrittää hyppiä vanhempien varpaille.
Laitapa nyt se korkki kiinni, niin ehkä et tänäkin iltana hakkaa lapsiasi.
Kuka sanoi mitään hakkaamisesta? Kyse on siitä, että kotona vanhemmat on auktoriteetti ja lapset eivät määrää ketä isä tai äiti tapailee.
Noin kuudennen miljoonannen kerran tässä ketjussa: kukaan ei ole sitä mieltä, että lapsi päättäisi ketä vanhempansa tapailee. Tapailla voi tunkeutumatta asumaan toisen kotiin.
En pysty keksimään muuta syytä tuolle jatkuvalle olkiukon hakkaamiselle kuin sen, että itsekin tiedätte olevanne väärässä.
Sinä voisit puolestasi yrittää perustella miksi toisen aikuisen kotona asuminen on kaikissa tilanteissa ylitsepääsemättömän hirveää.
Koita, oikein yritä pinnistää, miltä se tuntuisi, jos sinun kotiisi tuotaisiin vieras ihminen. Sanotaan vaikka miehesi työkaveri. Hän ilmoittaa, että tässä se nyt on, sinun uusi "perheenjäsenesi". Mirkku muutti nyt tänne, niin kuin "sovittiin". Tiesit silloin kun asiasta keskusteltiin, että sinulla ei oikeasti ole mitään valtaa tässä asiassa. Tunnet tyypin ja on ihan ok ihminen, mutta nyt hän on aina sinun kodissasi. Sinulla on oma huone ja yrität siellä viettääkin mahdollisimman paljon aikaasi, koska on niin kiusallista olla sen työkaverin kanssa samassa tilassa. Miehesi on innoissaan tästä tyypistä, mutta et oikein ymmärrä miksi. Aina kun tulet kotiin, niin tyyppi on siellä, vaikka olit toivonut, että voisitte olla vain puolisosi kanssa niinkuin ennenkin. Tai vaikka edes yksin kodissasi. Kaikki lässyttävät jostain käytöstavoista koko ajan, mutta sinulla alkaa todella keittää pikku hiljaa yli. Miehesi pyörii uuden ystävänsä kanssa koko ajan ja sinä olet jäänyt yksin. Tiedät, että kohta pitää muuttaa pois kotoa ja se pelottaa. Tiedät myös, ettei miehesi jää sinua kaipailemaan tyyppinsä kanssa.
-eri
Aivan typerää vertailla näitä tilanteita joihinkin kuviteltuihin työkavereihin. Ei nuo ole mitenkään sama asia. Se Pena the työkaveri ei kirjaimellisesti ole kenellekään minkäänlaista perhettä. Vanhemman uusi kumppani sen sijaan on sille vanhemmalle, vaikka ei olekaan kirjaimellisesti teinille.
Ja toki minä ymmärrän, että tuollainen muuttuva asumisjärjestely voi ärsyttää. Olen silti eri mieltä siitä, ettei sen pitäisi automaattisesti tarkoittaa sitä, että teini on oikeassa ja ettei se uusi kumppani sen varjolla saa muuttaa ollenkaan, koska se perheen teiniä rasittaa. Täällä on ollut hyviä esimerkkejä siitä, kuinka uusi isäpuoli ei ole antanut perheen tyttärelle suihkurauhaakaan ja nämä ovat totta kai sellaisia asioita, joista saa häiriintyä. Kuitenkin jos mitään tuollaista ei ole havaittavissa (lähdetään tässä nyt siitä oletuksesta) niin ei perheen teinilläkään kuulu olla yksivaltuuksia päättää asumisjärjestelyistä.
Perheen teinillä ei ole ollut oikeutta päättää mistään tähän asiaan liittyvästä. Hän on myös menettänyt äintinsä (kuoleman kautta?). Isä ja tyttis ovat täysin sokeita ja käsittelevät tätä "epätoivottuna käytöksenä". Ja vertaukset noista työkavereista ovat "spot on". Siltä se juuri tuntuu. Tässäkin yhteenmuutosta on sovittu sen takia, koska isä koki, ettei ollut tarpeeksi lastensa kanssa. Ratkaisuna keksitään, että muutetaan yhteen ja lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ei suinkaan niin, että isä yrittää olla enemmän lastensa kanssa. Tytär on ollut jo murrosiän ohittanut siinä vaiheessa, kun tyttöystävä tuodaan kuvioihin. Hän on jo matkalla omaan elämäänsä ja voi halutessaan muuttaa pois kotoa, eikä se ole mitenkään traumaattista. Totuus on, että uusperheistä tulevat tämän maan oireilevat lapset. Se nyt vaan on kuvio, joka harvoin toimii.
Vetelet kyllä hatusta ison määrän omia päätelmiäsi. Vaikka lasten äiti on kuollut, ei ap:n viesteissä tule asiasta ilmi oikein mitään muuta. Ja vaikka se tuntuisikin juuri tuolta, ei se reaktio silti välttämättä ole oikeudenmukainen.
Jos on menettänyt äitinsä, huomannut saaneensa jonkun tädin (joka on vienyt isäsikin) asuinkumppaniksi ilman mitään sananvaltaa ja on teini-iässä, niin saattaa olla vaikeaa katsella maailmaa keski-ikäisen naisen näkökulmasta.
Kyllä tossa taitaa painaa teinin mieltä äiti.
Kokee, että olisi väärin tykätä jostain toisesta naisesta "äitipuolesta", on lojaali kuolleelle äidilleen. Tuntee huonoa omaatuntoa, jos tykkäisi tai hyväksyisi. Kokee pettävänsä äitinsä.
Terapiaa se tarvii, jotta pääsee syyllisyyden tunnosta. Ei se AP. vihaa. Ei vaan tiedä, mikä olisi hyväksyttävää (omasta mielestä, ettei loukkaa äitiä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen sisäistä kiusaamista, eikä poika ole yksinään, vaan joku lähipiiristä on apuna, ap ei vain ole huomannut koko kuviota. Siihen pitää puuttua, suoraan ja heti silloin kun ilmenee, muutoin voi äityä fyysiseksi väkivallaksi.
Ap ja isä tässä ne pahikset ovat. Sääliksi käy poikaa.
Perustelehan väitteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se yksi v-tu jos teinikakara yrittää määrätä miten kotona eletään. Lapsen isä vois kasvattaa pallit ja laittaa teini kuriin. Mä en sietäsi sekuntiakaan teiniä joka yrittää hyppiä vanhempien varpaille.
Laitapa nyt se korkki kiinni, niin ehkä et tänäkin iltana hakkaa lapsiasi.
Kuka sanoi mitään hakkaamisesta? Kyse on siitä, että kotona vanhemmat on auktoriteetti ja lapset eivät määrää ketä isä tai äiti tapailee.
Noin kuudennen miljoonannen kerran tässä ketjussa: kukaan ei ole sitä mieltä, että lapsi päättäisi ketä vanhempansa tapailee. Tapailla voi tunkeutumatta asumaan toisen kotiin.
En pysty keksimään muuta syytä tuolle jatkuvalle olkiukon hakkaamiselle kuin sen, että itsekin tiedätte olevanne väärässä.
Sinä voisit puolestasi yrittää perustella miksi toisen aikuisen kotona asuminen on kaikissa tilanteissa ylitsepääsemättömän hirveää.
Koita, oikein yritä pinnistää, miltä se tuntuisi, jos sinun kotiisi tuotaisiin vieras ihminen. Sanotaan vaikka miehesi työkaveri. Hän ilmoittaa, että tässä se nyt on, sinun uusi "perheenjäsenesi". Mirkku muutti nyt tänne, niin kuin "sovittiin". Tiesit silloin kun asiasta keskusteltiin, että sinulla ei oikeasti ole mitään valtaa tässä asiassa. Tunnet tyypin ja on ihan ok ihminen, mutta nyt hän on aina sinun kodissasi. Sinulla on oma huone ja yrität siellä viettääkin mahdollisimman paljon aikaasi, koska on niin kiusallista olla sen työkaverin kanssa samassa tilassa. Miehesi on innoissaan tästä tyypistä, mutta et oikein ymmärrä miksi. Aina kun tulet kotiin, niin tyyppi on siellä, vaikka olit toivonut, että voisitte olla vain puolisosi kanssa niinkuin ennenkin. Tai vaikka edes yksin kodissasi. Kaikki lässyttävät jostain käytöstavoista koko ajan, mutta sinulla alkaa todella keittää pikku hiljaa yli. Miehesi pyörii uuden ystävänsä kanssa koko ajan ja sinä olet jäänyt yksin. Tiedät, että kohta pitää muuttaa pois kotoa ja se pelottaa. Tiedät myös, ettei miehesi jää sinua kaipailemaan tyyppinsä kanssa.
-eri
Aivan typerää vertailla näitä tilanteita joihinkin kuviteltuihin työkavereihin. Ei nuo ole mitenkään sama asia. Se Pena the työkaveri ei kirjaimellisesti ole kenellekään minkäänlaista perhettä. Vanhemman uusi kumppani sen sijaan on sille vanhemmalle, vaikka ei olekaan kirjaimellisesti teinille.
Ja toki minä ymmärrän, että tuollainen muuttuva asumisjärjestely voi ärsyttää. Olen silti eri mieltä siitä, ettei sen pitäisi automaattisesti tarkoittaa sitä, että teini on oikeassa ja ettei se uusi kumppani sen varjolla saa muuttaa ollenkaan, koska se perheen teiniä rasittaa. Täällä on ollut hyviä esimerkkejä siitä, kuinka uusi isäpuoli ei ole antanut perheen tyttärelle suihkurauhaakaan ja nämä ovat totta kai sellaisia asioita, joista saa häiriintyä. Kuitenkin jos mitään tuollaista ei ole havaittavissa (lähdetään tässä nyt siitä oletuksesta) niin ei perheen teinilläkään kuulu olla yksivaltuuksia päättää asumisjärjestelyistä.
Perheen teinillä ei ole ollut oikeutta päättää mistään tähän asiaan liittyvästä. Hän on myös menettänyt äintinsä (kuoleman kautta?). Isä ja tyttis ovat täysin sokeita ja käsittelevät tätä "epätoivottuna käytöksenä". Ja vertaukset noista työkavereista ovat "spot on". Siltä se juuri tuntuu. Tässäkin yhteenmuutosta on sovittu sen takia, koska isä koki, ettei ollut tarpeeksi lastensa kanssa. Ratkaisuna keksitään, että muutetaan yhteen ja lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ei suinkaan niin, että isä yrittää olla enemmän lastensa kanssa. Tytär on ollut jo murrosiän ohittanut siinä vaiheessa, kun tyttöystävä tuodaan kuvioihin. Hän on jo matkalla omaan elämäänsä ja voi halutessaan muuttaa pois kotoa, eikä se ole mitenkään traumaattista. Totuus on, että uusperheistä tulevat tämän maan oireilevat lapset. Se nyt vaan on kuvio, joka harvoin toimii.
Vetelet kyllä hatusta ison määrän omia päätelmiäsi. Vaikka lasten äiti on kuollut, ei ap:n viesteissä tule asiasta ilmi oikein mitään muuta. Ja vaikka se tuntuisikin juuri tuolta, ei se reaktio silti välttämättä ole oikeudenmukainen.
Jos on menettänyt äitinsä, huomannut saaneensa jonkun tädin (joka on vienyt isäsikin) asuinkumppaniksi ilman mitään sananvaltaa ja on teini-iässä, niin saattaa olla vaikeaa katsella maailmaa keski-ikäisen naisen näkökulmasta.
Tuskin sitä nyt kukaan kieltää. Itse ymmärsin, että tämä äidin menettäminen olisi tapahtunut jo kauan sitten. Kuinka kauan pelkästään siihen voi siihen vedota ja pitäisikö asiaa sitten käsitellä? Omiin tunteisiin tietysti on oikeus, mutta eihän se nyt silti sitä tarkoita, että ne on ok purkaa sitten "tätiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuisi, jos miehesi toisi kotiinne kaverinsa Penan. Miehesi sanoisi, että hänen onnelleen on tärkeää, että hänen paras kasverinsa asuu tässä meidän kanssa saman katon alla ja että Pena on muutenkin tosi kiva tyyppi. Tulisiko Penasta piankin toivottu perheenjäsen?
Sinä rinnastat lapsen ja vanhemman suhteen parisuhteeseen?
Sinänsä varmasti olet jäljillä, että tuossa on isän ja pojan suhde hiukan outo. Poika ilmeisesti yrittää käsitellä asiaa, että isä yrittää olla lojaali aapeetä kohtaan ja pojan mielestä varmaankin silloin isä on epälojaali hänen kuollutta äitiään kohtaan, ja hänen täytyy puolustaa vainajan muistoa kaikkia vastaan. Tämä ehkä sitoo poikaa liikaa ja väärällä tapaa isään, koska heidän välillään on ristiriita. Eli poika yrittää jallittaa isää puolelleen ja tilanne voi saada epätoivoisia sävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin joskus lyhyen aikaa ihan aikuisen äijän kanssa, joka vei mut tapaamaan äitiään. Käytös oli korrektia siihen asti, kun äidin silloinen mies saapui. Tapailemani mies käyttäytyi törkeästi tätä kohtaan; vittuili ja haastoi riitaa koko illan. En ollut uskoa näkemääni. Turha sanoakaan, että murkkuikäisen tasolle taantunut treffikumppanini oli pian entinen.
Tsiisus mikä luuseri.
Mietin monesti, miksei äiti ollut puuttunut poikansa käytökseen jo vuosia sitten. Ilmeisesti kantoi syyllisyyttä erosta. On kuitenkin vanhemman velvollisuus opettaa lapselleen käytöstavat, oli tilanne mikä hyvänsä.
Tämän aloittajan tarinan luuseri on täysin munaton mies, joka ei saa huonokäytöksistä mukulaansa kuriin. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Tämä totuus pitää paikkansa.
Ehkä miehellä oli syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, että aika moni on ketjussa sanonut pojalle olevan kamalan tilanteen sen, että vieras ihminen on muuttanut hänen kotiinsa. Onhan se koti nyt myös aloittajan, koska ovat miehen kanssa päättäneet lyödä hynttyyt yhteen. Isällä on oikeus elää myös omaa elämäänsä ja elää sitä elämää rakastamansa naisen kanssa, vaikka kahdelle isä onkin. Kuten moni on jo todennut, niin leskeksi jäämisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sulkee omat tunteensa pois ja alkaa elämään omaa elämäänsä vasta sitten, kun lapset on aikuisia ja muuttaneet omilleen. Neljä henkilöä asuu yhdessä, kolmella menee jutut yksiin, vain yksi ei sopeudu. Peiliin katsomisen paikka on pojalla.
Minun mieheni vanhemmat rakensivat 50-luvun lopulla Espoon metsään omakotitalon, appi rakensi taloa iltapuhteena ja anoppi oli kotirouvana, hoiti lapset, sekä omaa vanhaa äitiään. Mieheni lapsuudenkodissa asui koko hänen lapsuutensa ajan vuokralaisia, koska talolainaa oli paljon, ja vain appi ansiotyössä.
Talossa oli neljä makuuhuonetta, keittiö saunatilat jne, mutta appi, anoppi, mieheni ja siskonsa nukkuivat kaikki yhdessä ja samassa makuuhuoneessa, koska nämä kolme muuta makuuhuonetta oli vuokrattu ulkopuolisille. Vuokralaiset saivat käyttää heidän keittiötään, vessaa, saunaansa, puhelinta sitten, kun se heille tuli, istua olohuoneessa televisiota katsellen, kun sellainen heille ostettiin jne. Mieheni ja siskonsa olivat jossain vaiheessa kyselleet, että haluaisivat saada omat huoneet, kun niitä huoneita talossa on, mutta ei se onnistunut, kun niitä vuokralaisia oli tulojen takia pidettävä.
Mielestäni tällaisessa tapauksessa on kyseessä todellakin vieraat ihmiset ja siihenkin on ollut aikoinaan hyvin monien lasten, sekä aikuisten vaan sopeuduttava. Aikoinaan tällaisia vuokrahuoneita oli paljonkin, eikä ihmiset siitä rikki menneet, vaikka taloudessa asui täysin vieraita. Myös piiat ja rengit on asuneet aikoinaan isäntäväen nurkissa, vieraitahan nekin on olleet. Oma vanhemman uusi kumppani ei ole samalla tavalla vieras, onhan aloittajakin ehtinyt olla miehen kanssa yhdessä kolme vuotta ennen yhteen muuttoa, eli vieras hän ei ole pojalle ollut.
Ei lapset voi, eikä saa päättää vanhempiensa asioista. Kukin valitsee sen kumppanin itselleen, ei muita miellyttämään. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Vanhemmalla on vastuu lapsista, kun kerran on heitä tänne hankkinut. Sen uuden kumppanin kanssa voi muuttaa yhdessä asumaan sitten, kun lapset on muuttaneet pois. Pakkoko sitä on kaikkien elämää sotkea.
Se isä on valinnut uuden naisen, ei lapset.
Vuokralaiset ei ole verrannollisia vanhempien uusiin kumppaneihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se yksi v-tu jos teinikakara yrittää määrätä miten kotona eletään. Lapsen isä vois kasvattaa pallit ja laittaa teini kuriin. Mä en sietäsi sekuntiakaan teiniä joka yrittää hyppiä vanhempien varpaille.
Laitapa nyt se korkki kiinni, niin ehkä et tänäkin iltana hakkaa lapsiasi.
Kuka sanoi mitään hakkaamisesta? Kyse on siitä, että kotona vanhemmat on auktoriteetti ja lapset eivät määrää ketä isä tai äiti tapailee.
Noin kuudennen miljoonannen kerran tässä ketjussa: kukaan ei ole sitä mieltä, että lapsi päättäisi ketä vanhempansa tapailee. Tapailla voi tunkeutumatta asumaan toisen kotiin.
En pysty keksimään muuta syytä tuolle jatkuvalle olkiukon hakkaamiselle kuin sen, että itsekin tiedätte olevanne väärässä.
Sinä voisit puolestasi yrittää perustella miksi toisen aikuisen kotona asuminen on kaikissa tilanteissa ylitsepääsemättömän hirveää.
Koita, oikein yritä pinnistää, miltä se tuntuisi, jos sinun kotiisi tuotaisiin vieras ihminen. Sanotaan vaikka miehesi työkaveri. Hän ilmoittaa, että tässä se nyt on, sinun uusi "perheenjäsenesi". Mirkku muutti nyt tänne, niin kuin "sovittiin". Tiesit silloin kun asiasta keskusteltiin, että sinulla ei oikeasti ole mitään valtaa tässä asiassa. Tunnet tyypin ja on ihan ok ihminen, mutta nyt hän on aina sinun kodissasi. Sinulla on oma huone ja yrität siellä viettääkin mahdollisimman paljon aikaasi, koska on niin kiusallista olla sen työkaverin kanssa samassa tilassa. Miehesi on innoissaan tästä tyypistä, mutta et oikein ymmärrä miksi. Aina kun tulet kotiin, niin tyyppi on siellä, vaikka olit toivonut, että voisitte olla vain puolisosi kanssa niinkuin ennenkin. Tai vaikka edes yksin kodissasi. Kaikki lässyttävät jostain käytöstavoista koko ajan, mutta sinulla alkaa todella keittää pikku hiljaa yli. Miehesi pyörii uuden ystävänsä kanssa koko ajan ja sinä olet jäänyt yksin. Tiedät, että kohta pitää muuttaa pois kotoa ja se pelottaa. Tiedät myös, ettei miehesi jää sinua kaipailemaan tyyppinsä kanssa.
-eri
Aivan typerää vertailla näitä tilanteita joihinkin kuviteltuihin työkavereihin. Ei nuo ole mitenkään sama asia. Se Pena the työkaveri ei kirjaimellisesti ole kenellekään minkäänlaista perhettä. Vanhemman uusi kumppani sen sijaan on sille vanhemmalle, vaikka ei olekaan kirjaimellisesti teinille.
Ja toki minä ymmärrän, että tuollainen muuttuva asumisjärjestely voi ärsyttää. Olen silti eri mieltä siitä, ettei sen pitäisi automaattisesti tarkoittaa sitä, että teini on oikeassa ja ettei se uusi kumppani sen varjolla saa muuttaa ollenkaan, koska se perheen teiniä rasittaa. Täällä on ollut hyviä esimerkkejä siitä, kuinka uusi isäpuoli ei ole antanut perheen tyttärelle suihkurauhaakaan ja nämä ovat totta kai sellaisia asioita, joista saa häiriintyä. Kuitenkin jos mitään tuollaista ei ole havaittavissa (lähdetään tässä nyt siitä oletuksesta) niin ei perheen teinilläkään kuulu olla yksivaltuuksia päättää asumisjärjestelyistä.
Perheen teinillä ei ole ollut oikeutta päättää mistään tähän asiaan liittyvästä. Hän on myös menettänyt äintinsä (kuoleman kautta?). Isä ja tyttis ovat täysin sokeita ja käsittelevät tätä "epätoivottuna käytöksenä". Ja vertaukset noista työkavereista ovat "spot on". Siltä se juuri tuntuu. Tässäkin yhteenmuutosta on sovittu sen takia, koska isä koki, ettei ollut tarpeeksi lastensa kanssa. Ratkaisuna keksitään, että muutetaan yhteen ja lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ei suinkaan niin, että isä yrittää olla enemmän lastensa kanssa. Tytär on ollut jo murrosiän ohittanut siinä vaiheessa, kun tyttöystävä tuodaan kuvioihin. Hän on jo matkalla omaan elämäänsä ja voi halutessaan muuttaa pois kotoa, eikä se ole mitenkään traumaattista. Totuus on, että uusperheistä tulevat tämän maan oireilevat lapset. Se nyt vaan on kuvio, joka harvoin toimii.
Vetelet kyllä hatusta ison määrän omia päätelmiäsi. Vaikka lasten äiti on kuollut, ei ap:n viesteissä tule asiasta ilmi oikein mitään muuta. Ja vaikka se tuntuisikin juuri tuolta, ei se reaktio silti välttämättä ole oikeudenmukainen.
Jos on menettänyt äitinsä, huomannut saaneensa jonkun tädin (joka on vienyt isäsikin) asuinkumppaniksi ilman mitään sananvaltaa ja on teini-iässä, niin saattaa olla vaikeaa katsella maailmaa keski-ikäisen naisen näkökulmasta.
Tuskin sitä nyt kukaan kieltää. Itse ymmärsin, että tämä äidin menettäminen olisi tapahtunut jo kauan sitten. Kuinka kauan pelkästään siihen voi siihen vedota ja pitäisikö asiaa sitten käsitellä? Omiin tunteisiin tietysti on oikeus, mutta eihän se nyt silti sitä tarkoita, että ne on ok purkaa sitten "tätiin".
Täti olisi voinut alunperinkin pysyä omassa kodissaan. Varsinkin kun ilmoitti, että poika on alusta asti ollut vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, että aika moni on ketjussa sanonut pojalle olevan kamalan tilanteen sen, että vieras ihminen on muuttanut hänen kotiinsa. Onhan se koti nyt myös aloittajan, koska ovat miehen kanssa päättäneet lyödä hynttyyt yhteen. Isällä on oikeus elää myös omaa elämäänsä ja elää sitä elämää rakastamansa naisen kanssa, vaikka kahdelle isä onkin. Kuten moni on jo todennut, niin leskeksi jäämisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sulkee omat tunteensa pois ja alkaa elämään omaa elämäänsä vasta sitten, kun lapset on aikuisia ja muuttaneet omilleen. Neljä henkilöä asuu yhdessä, kolmella menee jutut yksiin, vain yksi ei sopeudu. Peiliin katsomisen paikka on pojalla.
Minun mieheni vanhemmat rakensivat 50-luvun lopulla Espoon metsään omakotitalon, appi rakensi taloa iltapuhteena ja anoppi oli kotirouvana, hoiti lapset, sekä omaa vanhaa äitiään. Mieheni lapsuudenkodissa asui koko hänen lapsuutensa ajan vuokralaisia, koska talolainaa oli paljon, ja vain appi ansiotyössä.
Talossa oli neljä makuuhuonetta, keittiö saunatilat jne, mutta appi, anoppi, mieheni ja siskonsa nukkuivat kaikki yhdessä ja samassa makuuhuoneessa, koska nämä kolme muuta makuuhuonetta oli vuokrattu ulkopuolisille. Vuokralaiset saivat käyttää heidän keittiötään, vessaa, saunaansa, puhelinta sitten, kun se heille tuli, istua olohuoneessa televisiota katsellen, kun sellainen heille ostettiin jne. Mieheni ja siskonsa olivat jossain vaiheessa kyselleet, että haluaisivat saada omat huoneet, kun niitä huoneita talossa on, mutta ei se onnistunut, kun niitä vuokralaisia oli tulojen takia pidettävä.
Mielestäni tällaisessa tapauksessa on kyseessä todellakin vieraat ihmiset ja siihenkin on ollut aikoinaan hyvin monien lasten, sekä aikuisten vaan sopeuduttava. Aikoinaan tällaisia vuokrahuoneita oli paljonkin, eikä ihmiset siitä rikki menneet, vaikka taloudessa asui täysin vieraita. Myös piiat ja rengit on asuneet aikoinaan isäntäväen nurkissa, vieraitahan nekin on olleet. Oma vanhemman uusi kumppani ei ole samalla tavalla vieras, onhan aloittajakin ehtinyt olla miehen kanssa yhdessä kolme vuotta ennen yhteen muuttoa, eli vieras hän ei ole pojalle ollut.
Ei lapset voi, eikä saa päättää vanhempiensa asioista. Kukin valitsee sen kumppanin itselleen, ei muita miellyttämään. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Vanhemmalla on vastuu lapsista, kun kerran on heitä tänne hankkinut. Sen uuden kumppanin kanssa voi muuttaa yhdessä asumaan sitten, kun lapset on muuttaneet pois. Pakkoko sitä on kaikkien elämää sotkea.
Se isä on valinnut uuden naisen, ei lapset.
Vuokralaiset ei ole verrannollisia vanhempien uusiin kumppaneihin.
Tietenkin on vastuu. Edelleenkään ei ole tullut oikein hyvää selitystä miten yhdessä kumppanin kanssa asuminen tämän jotenkin kumoaa. Ja tosi moni muuttaa kotoa pois vasta lukion jälkeen tai myöhemminkin. Aika prinsessa/prinssi täytyy minusta olla, jos ennen tuota ei millään pysty hyväksymään vanhemman uutta puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se yksi v-tu jos teinikakara yrittää määrätä miten kotona eletään. Lapsen isä vois kasvattaa pallit ja laittaa teini kuriin. Mä en sietäsi sekuntiakaan teiniä joka yrittää hyppiä vanhempien varpaille.
Laitapa nyt se korkki kiinni, niin ehkä et tänäkin iltana hakkaa lapsiasi.
Kuka sanoi mitään hakkaamisesta? Kyse on siitä, että kotona vanhemmat on auktoriteetti ja lapset eivät määrää ketä isä tai äiti tapailee.
Noin kuudennen miljoonannen kerran tässä ketjussa: kukaan ei ole sitä mieltä, että lapsi päättäisi ketä vanhempansa tapailee. Tapailla voi tunkeutumatta asumaan toisen kotiin.
En pysty keksimään muuta syytä tuolle jatkuvalle olkiukon hakkaamiselle kuin sen, että itsekin tiedätte olevanne väärässä.
Sinä voisit puolestasi yrittää perustella miksi toisen aikuisen kotona asuminen on kaikissa tilanteissa ylitsepääsemättömän hirveää.
Koita, oikein yritä pinnistää, miltä se tuntuisi, jos sinun kotiisi tuotaisiin vieras ihminen. Sanotaan vaikka miehesi työkaveri. Hän ilmoittaa, että tässä se nyt on, sinun uusi "perheenjäsenesi". Mirkku muutti nyt tänne, niin kuin "sovittiin". Tiesit silloin kun asiasta keskusteltiin, että sinulla ei oikeasti ole mitään valtaa tässä asiassa. Tunnet tyypin ja on ihan ok ihminen, mutta nyt hän on aina sinun kodissasi. Sinulla on oma huone ja yrität siellä viettääkin mahdollisimman paljon aikaasi, koska on niin kiusallista olla sen työkaverin kanssa samassa tilassa. Miehesi on innoissaan tästä tyypistä, mutta et oikein ymmärrä miksi. Aina kun tulet kotiin, niin tyyppi on siellä, vaikka olit toivonut, että voisitte olla vain puolisosi kanssa niinkuin ennenkin. Tai vaikka edes yksin kodissasi. Kaikki lässyttävät jostain käytöstavoista koko ajan, mutta sinulla alkaa todella keittää pikku hiljaa yli. Miehesi pyörii uuden ystävänsä kanssa koko ajan ja sinä olet jäänyt yksin. Tiedät, että kohta pitää muuttaa pois kotoa ja se pelottaa. Tiedät myös, ettei miehesi jää sinua kaipailemaan tyyppinsä kanssa.
-eri
Aivan typerää vertailla näitä tilanteita joihinkin kuviteltuihin työkavereihin. Ei nuo ole mitenkään sama asia. Se Pena the työkaveri ei kirjaimellisesti ole kenellekään minkäänlaista perhettä. Vanhemman uusi kumppani sen sijaan on sille vanhemmalle, vaikka ei olekaan kirjaimellisesti teinille.
Ja toki minä ymmärrän, että tuollainen muuttuva asumisjärjestely voi ärsyttää. Olen silti eri mieltä siitä, ettei sen pitäisi automaattisesti tarkoittaa sitä, että teini on oikeassa ja ettei se uusi kumppani sen varjolla saa muuttaa ollenkaan, koska se perheen teiniä rasittaa. Täällä on ollut hyviä esimerkkejä siitä, kuinka uusi isäpuoli ei ole antanut perheen tyttärelle suihkurauhaakaan ja nämä ovat totta kai sellaisia asioita, joista saa häiriintyä. Kuitenkin jos mitään tuollaista ei ole havaittavissa (lähdetään tässä nyt siitä oletuksesta) niin ei perheen teinilläkään kuulu olla yksivaltuuksia päättää asumisjärjestelyistä.
Perheen teinillä ei ole ollut oikeutta päättää mistään tähän asiaan liittyvästä. Hän on myös menettänyt äintinsä (kuoleman kautta?). Isä ja tyttis ovat täysin sokeita ja käsittelevät tätä "epätoivottuna käytöksenä". Ja vertaukset noista työkavereista ovat "spot on". Siltä se juuri tuntuu. Tässäkin yhteenmuutosta on sovittu sen takia, koska isä koki, ettei ollut tarpeeksi lastensa kanssa. Ratkaisuna keksitään, että muutetaan yhteen ja lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ei suinkaan niin, että isä yrittää olla enemmän lastensa kanssa. Tytär on ollut jo murrosiän ohittanut siinä vaiheessa, kun tyttöystävä tuodaan kuvioihin. Hän on jo matkalla omaan elämäänsä ja voi halutessaan muuttaa pois kotoa, eikä se ole mitenkään traumaattista. Totuus on, että uusperheistä tulevat tämän maan oireilevat lapset. Se nyt vaan on kuvio, joka harvoin toimii.
Vetelet kyllä hatusta ison määrän omia päätelmiäsi. Vaikka lasten äiti on kuollut, ei ap:n viesteissä tule asiasta ilmi oikein mitään muuta. Ja vaikka se tuntuisikin juuri tuolta, ei se reaktio silti välttämättä ole oikeudenmukainen.
Jos on menettänyt äitinsä, huomannut saaneensa jonkun tädin (joka on vienyt isäsikin) asuinkumppaniksi ilman mitään sananvaltaa ja on teini-iässä, niin saattaa olla vaikeaa katsella maailmaa keski-ikäisen naisen näkökulmasta.
Tuskin sitä nyt kukaan kieltää. Itse ymmärsin, että tämä äidin menettäminen olisi tapahtunut jo kauan sitten. Kuinka kauan pelkästään siihen voi siihen vedota ja pitäisikö asiaa sitten käsitellä? Omiin tunteisiin tietysti on oikeus, mutta eihän se nyt silti sitä tarkoita, että ne on ok purkaa sitten "tätiin".
Täti olisi voinut alunperinkin pysyä omassa kodissaan. Varsinkin kun ilmoitti, että poika on alusta asti ollut vastaan.
Miksi? Ja eipä muuten ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt fakta juttu, ettet sinä, eikä kukaan muukaan voi sille mitään, ettei se teinipoika pidä sinusta. Näin on ja näin tulee olemaan. Ei mies ,eikä kukaan muukaan voi sille mitään.
Et simnäkään voi näytellä kaiken aikaa muuta , kuin mitä tunnet jotain ihmistä kohtaan. Kokemusta sinulla on, kun sinä ja ex-miehesi erositte, taatusti tunsitte suurta vastenmielisyyttä jo siinä vaiheessa toisianne kohtaan.Poika asuu nyt kotonaan ainakin n 3 v , jos ei enemmänkin ja se sinun on kestettävä tai sit muutat omaan kämppään.
Teillä molemmilla on vain yksi elämä elettävänä ja sillä siisti. Ei toista ihmistä voi muuttaa! Ei sinua , eikä poikaa.
Tavallaan totta ja toisaalta ei ollenkaan. Kukaan ei oikein muutu muuten kuin törmäiltyään toisiin, ja vaikka ihmistä on hyvin vaikea muuttaa jos tämä ei halua itse muuttua, sitäkin tapahtuu. Omatkin teinit ovat monelle hyvin vaikeita 15-vuotiaana mutta muutamaa vuotta myöhemmin tilanne on toinen.
Minusta tuossa on tärkeää että toisaalta osoitetaan myötätuntoa pojan tilannetta kohtaan, mutta samalla tehdään selväksi, että hajoita ja hallitse -pelejä ei suvaita, eikä niitä toisaalta myöskään aiota pelata poikaa vastaan. Joten pojan pitää vain opetella käsittelemään tunteitaan ja hyväksymään isänsä valinta. Vähitellen, mutta oikeaan suuntaan mennen. Isän ei ehkä kannata pelata poikaa paitsioon rankaisemalla kohtuuttomasti, mikä taas johtaa suurempaan raivoon äitipuolta kohtaan kurituksen alkusyynä. Pitää vain tehdä selväksi, että äitipuolta kohtaan osoitettu viha loukkaa suoraan isää, ikään kuin hän olisi pojalleen puolustettavaa omaisuutta eikä isä.
Hemmotellut ihmiset eivät pysty katsomaan asiaa toisten ihmisten kannalta, joskus siihen on pakotettava. Pojan ei ole pakko pitää äitipuolestaan mutta hänet voidaan pakottaa tarkastelemaan asiaa nykyistä laajemmin.
Isän taas olisi syytä käsitellä omat tunteensa tilanteessa. Hän on luultavasti ollut liian lepsu pojalle eikä ole uskaltanut puuttua tilanteeseen ajoissa, koska kokee syyllisyyttä pojan ajamisesta vaikeaan tilanteeseen samaan aikaan kun sitten suuttuu kohtuuttomasti kun lepsuilun tulokset tulevat näkyviin. Eli isä on mielessään tehnyt diilin, että kun hän katsoo pojan kiukuttelua sormien välistä, tämä tekee oman osansa ja sitoutuu pullikoimaan vain kevyesti. Isän ja pojan välillä on siis hyvin todennäköisesti kaunaa molemmin puolin. Se olisi hyvä tuulettaa, vaikka sitten ammattilaisten avulla. Kun poika kokee samaan aikaan että häneltä ei hyväksytä mitä tahansa ja että tämä rajaaminen tapahtuu koska häntä rakastetaan ja halutaan hänelle hyvää, lopulta resepti tepsii ja viha alkaa kesyyntyä.
Sinänsä isän taakkaa helpottanee jos äitipuoli (se sinä oikeasti olet, ja sinun pitäisi ap ottaa sitä roolia ja pyrkiä lopputulemana läheisemmäksi pojan kanssa) suhtautuu lieventävästi hänen kiukkuunsa ja osoittaa, ettei ole poikaa vastaan. Silloin isää ei sido kaksinkertainen syyllisyydentunne niin pahasti kuin nyt. Sellainen kun johtaa stressiin ja ilmapiirin yleiseen kiristymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Onko oikeasti perheellisiä aikuisia jotka ajattelevat tuollatavoin? Sen muutaman vuoden aikana tilaisuus parisuhteelle voi olla menetetty, eikä toista vastaavaa tule.
Sen muutaman vuoden aikana voi myös tuhota suhteen lapseensa niin, että se ei koskaan korjaannu.
Viime kädessä voin kuvitella, että jos mitään ei tehdä, suhteet jäävät huonoiksi. Jos ihmiset tahtovat hyvää ja tekevät sen tiettäväksi, että hyvää tahdotaan kaikille osallisille, ei pitäisi olla syytä miksi suhteet jäävät huonoiksi jos ei puhuta persoonallisuushäiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, jos mies ei laita kersojaan ojennukseen. Nyt äkkiä vaadit miestä puuttumaan teinin käytökseen. Vaikuttaa kunnon hemmotellulta mulkulta koko tyyppi. Isänsä "vauva" joka ei halua jakaa huomiota.
Todellinen tyranni vailla empatiaa. Isänsä vois kysyä etkö halua että saisin olla onnellinen?
Tuon ikäisellä on jo mopot ja kaverit ja ennen kaikkea tärkeysjärjestyksen ykkösenä opiskelusuunnitelmat, eikä pitäisi isänsä naisystävää edes ehtiä kiusaamaan. Henkisesti häiriintynyt, ja terapian tarpeessa. Kasvaa oikein jännä aviomies jollekin kiltille naiselle, tyrannoi kotonaan 6-0 ja kohtelee vaimoaan kuin vierasta sikaa.
Tytön onnistunut sopeutuminen kertoo sen, että ap:ssa ei nyt ole se syy. Mä pistäisin kunnolla kampoihin, mutta fiksusti, aikuiset päättävät alaikäisten asioista. Jos ap ois joku juoppo provosoija ja aiheuttaisi riitoja ja ongelmia, niin tyystin eri asia.
Jep, tuon ikäinen poika on jo lähes aikuinen. Nyt on ihan viimeiset hetket isänsä katkaista napanuora ja alkaa ihan vaikka vaatimaan jonkun sortin käytöstä lapseltaan. Niitä lapsia pitää kasvattaa, ei antaa vain rajatonta rakkautta ja vapauksia. Tai no, jos haluaa kasvattaa itsekkään luonnehäiriöisen mulkun, niin mikäs siinä sitten. Isä on selvästi laiskotellut kasvatuksen suhteen ja kyseessä on muutenkin hänen lapsensa, eli hänen tulisi tarttua tuumasta toimeen. Ei ole äitipuolen tehtävä ratkaista ongelmaa.
15-vuotias ei ole lähelläkään aikuista.
Mikä siinä on, että nykyään 15 vuotiasta pidetään ihan kehittymättömänä pikkulapsena?
Minä olin 16 vuotiaana kokopäivätöissä ja iltaisin siinä sivussa kauppaopistossa.
Huolehdin ruuanlaitot, kaupassakäynnit, siivoukset ja lapsenhoidot työnantajani perheelle.
Helppoa kuin heinänteko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, jos mies ei laita kersojaan ojennukseen. Nyt äkkiä vaadit miestä puuttumaan teinin käytökseen. Vaikuttaa kunnon hemmotellulta mulkulta koko tyyppi. Isänsä "vauva" joka ei halua jakaa huomiota.
Todellinen tyranni vailla empatiaa. Isänsä vois kysyä etkö halua että saisin olla onnellinen?
Tuon ikäisellä on jo mopot ja kaverit ja ennen kaikkea tärkeysjärjestyksen ykkösenä opiskelusuunnitelmat, eikä pitäisi isänsä naisystävää edes ehtiä kiusaamaan. Henkisesti häiriintynyt, ja terapian tarpeessa. Kasvaa oikein jännä aviomies jollekin kiltille naiselle, tyrannoi kotonaan 6-0 ja kohtelee vaimoaan kuin vierasta sikaa.
Tytön onnistunut sopeutuminen kertoo sen, että ap:ssa ei nyt ole se syy. Mä pistäisin kunnolla kampoihin, mutta fiksusti, aikuiset päättävät alaikäisten asioista. Jos ap ois joku juoppo provosoija ja aiheuttaisi riitoja ja ongelmia, niin tyystin eri asia.
Jep, tuon ikäinen poika on jo lähes aikuinen. Nyt on ihan viimeiset hetket isänsä katkaista napanuora ja alkaa ihan vaikka vaatimaan jonkun sortin käytöstä lapseltaan. Niitä lapsia pitää kasvattaa, ei antaa vain rajatonta rakkautta ja vapauksia. Tai no, jos haluaa kasvattaa itsekkään luonnehäiriöisen mulkun, niin mikäs siinä sitten. Isä on selvästi laiskotellut kasvatuksen suhteen ja kyseessä on muutenkin hänen lapsensa, eli hänen tulisi tarttua tuumasta toimeen. Ei ole äitipuolen tehtävä ratkaista ongelmaa.
15-vuotias ei ole lähelläkään aikuista.
Mikä siinä on, että nykyään 15 vuotiasta pidetään ihan kehittymättömänä pikkulapsena?
Minä olin 16 vuotiaana kokopäivätöissä ja iltaisin siinä sivussa kauppaopistossa.
Huolehdin ruuanlaitot, kaupassakäynnit, siivoukset ja lapsenhoidot työnantajani perheelle.
Helppoa kuin heinänteko.
Lisäksi asuin työsuhdeasunnossa satojen kilometrien päässä isästäni.
Kasvatin siis 16 vuotiaana muitten lapsia hyviin käytöstapoihin.
Ristiriitojen perimmäinen syy saattaa sittenkin olla se ruokaongelma, jota täällä on useammissa puheenvuoroissa sivuttu. Kaikki muut osapuolet (pojan isä, sisar ja äitipuoli) ovat aikuisia ja heidän on ollut helpompi sopeutua erikoiseenkin ruokavalioon.
Murrosikäinen (ja vielä kasvava) poika kaipaa varmasti kunnollista kotiruokaa eikä mitään ihmeellisiä keitoksia. Yritä ottaa pojan tarpeet paremmin huomioon ap.
Vieläkö ne kaikki asuvat yhdessä ?
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Ihmettelen näitä teinin käytöstä hyväksyviä, vanhempia syyllistäviä kommentteja, enkä enää yhtään ihmettele, miksi kouluissa rehottaa avoin opettajien silmille hyppiminen ja yleinen sekasorto.
Herätkää nyt hyvät ihmiset.