Mitä tehdä kun teini yrittää "savustaa" minut ulos talosta ja eroamaan miehestä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ihmiset, onko kaikki sitä mieltä, että ap:n miehen pitäisi näyttää lapsilleen sellaista esimerkkiä, että jos pahin tapahtuu ja oma kumppani kuolee, niin miehen on kasvatettava lapset yksin? Että ketään uutta ei saa kuin korkeintaan tapailla, yhteen ei enää muuteta ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä?

Tälläistäkö ihmiset toivoisivat omille lapsilleen? Että lisäännyttyään jonkun kanssa, he ovat velvollisia pysymään yhdessä tämän ihmisen kanssa loppuelämänsä, ja jos kuolo korjaa, niin se on sitten voi voi, mutta uutta kumppania ei saa tulla.

Omat vanhempani ovat eronneet aikanaan, ja itse olin onnellinen siitä, että kumpikin löysi uuden parisuhteen. Olisin tullut hyvin surulliseksi, jos vanhempani olisivat jääneet kumpikin tahollaan yksin, ilman rakkautta.

Olenko ainoa, joka toivoo tällaista hyvää omille vanhemmilleen, ystävilleen, lapsilleen ja kaikille muillekin läheisille?

Et ole ainoa, onneksi. Tämä ketju on meni hyvin oudoksi, koska tämä yksi jankuttaja jonka mielestä lapsi päättää ketä talossa asuu, poistatti ison määrän toista mieltä olevia tai eri näkökulmasta asiaa katsovia kommentteja. Itse kirjoitin tähän muutaman asiallisen kommentin, jotka poistatettiin. En ole ennen nähnyt että yksi kirjoittaja muokkaa kokonaisen ketjun mieleisekseen. Todella hämmentävää, että toisten ihmisten ongelmatilanne voi mennä niin tunteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittava kersa joka pitäisi isänsä laittaa kuriin. 

Miten? Käskeä pitämään ap:stä rangaistuksen uhalla?

Tuossa iässä on hyvä oppia tulemaan toimeen, vaikkei ihmisestä pitäisikään. Sellaisia tilanteita on rutkasti tulossa eteen aikuisiällä: työkaverina voi olla inhokki-ihminen, mutta pakko tulla toimeen

Et sä aikuisenakaan joudu kotia jakamaan sen ärsyttävän työkaverin kanssa. Koti on just se paikka missä saat palautua. Teineillä koulu vastaa työpaikkaa, jossa täytyy tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kodin pitää olla paikka, jossa voi rentoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittava kersa joka pitäisi isänsä laittaa kuriin. 

Miten? Käskeä pitämään ap:stä rangaistuksen uhalla?

Tuossa iässä on hyvä oppia tulemaan toimeen, vaikkei ihmisestä pitäisikään. Sellaisia tilanteita on rutkasti tulossa eteen aikuisiällä: työkaverina voi olla inhokki-ihminen, mutta pakko tulla toimeen

Et sä aikuisenakaan joudu kotia jakamaan sen ärsyttävän työkaverin kanssa. Koti on just se paikka missä saat palautua. Teineillä koulu vastaa työpaikkaa, jossa täytyy tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kodin pitää olla paikka, jossa voi rentoutua.

Mitäs sitten jos sisarus on se ärsyttävä? Mitä tehdään? Jaetaanko perhe kahtia eri asuntoihin jotta jokainen saa palautua? Vai opetellaanko että rentoutua voi, vaikka sama paikka olisikin myös jonkun ärsyttävän koti. 

En jaksa lukea koko ketjua, mutta oma käsitykseni tilanteesta on seuraava: Pojalla on murrosiän vuoksi vaikeaa. Poika on sitten mielessään keksinyt syyn sille, miksi tuntuu pahalta. Mikä olisi sen parempi syy kuin se, että kotiin on muuttanut äitipuoli. Jos äitipuoli muuttaisi pois, oma paha olo helpottaisi. Oikeasti näin ei tietenkään kävisi, koska pahan olon perussyy on ihan muualla kuin ap:ssä, mutta poika voi vilpittömästi näin kuvitella. Jos poika asuisi ydinperheessä, hän keksisi jonkin muun syyn.

Mitä asiassa voi sitten tehdä? Ap:nä yrittäisin kiinnittää pojan käytökseen mahdollisimman vähän huomiota. Todennäköisesti pahin menee ohi parin vuoden sisällä. Pojan isä voi sen sijaan vaatia pojalta parempaa käytöstä. On parempi, että rajat tulevat pojan isältä kuin ap:ltä, josta poika on jo muutenkin tehnyt mielessään pahiksen. Isä voi todeta, että pojan ei tarvitse tykätä ap:stä, mutta käyttäytyä pitää silti korrektisti. Sitten miettisin, miten poikaa voisi tukea murrosiän vaikeuksissa. Voi hyvin olla, että hän on nyt ruvennut oireilemaan äidin kuolemaa, vaikka siitä onkin pitkä aika. Mahdollisesti asiantuntija-apu on tarpeen. Mutta tässäkin asiaa pitäisi hoitaa pojan isä, ei ap.

Jos olisin ap, copypasteaisin tästä ketjusta kaikki järkevät kommentit ja tulostaisin ne miehelleni luettavaksi. On ensisijaisesti ap:n miehen tehtävä ratkaista tämä ongelma.

 ihan vaan olla se aikuinen siellä kotona....

Poika vaikuttaa selvästi aspergerilta. Ne on just tuollaisia rasittavia kuten kuvailit. Meillä oli sama tilanne, mutta tein pojalle selväksi, että jos ei vammailu lopu niin päätyy laitokseen. Pakkasin sen tavaratkin ja laitoin ulko-oven eteen. Inhottava kakara, jolla kamala puhevikakin "ävvän kievvän ympävi ovven" ...Opettaja ehdotti, että poika siirrettäisiin toiseen kouluun. Teki hyvin selväksi, ettei voi sietää häirikköä yhtään ja on haitaksi muille nuorille. Pojan isää ei kiinnosta ja minä taas laittaisin pojan laitokseen, koska sinne se kuuluu. Äitinsä on vajaa myös ja apukoulun käynyt eikä saanut pojan huoltajuutta heikkojen älynlahjojensa vuoksi. Todella yksinkertainen ja jää odottamaan vastausta kuin koira pää vinossa. Akka itkee kuin lapsi siis ihan ääneen poraa jos ei ymmärretä mitä se haluaa. Ärsyttää, kun se loikkii meidän talolle ja hävettää jos naapurit näkee vajakin käyvän meillä. Kerran ehdin soittaa hänelle, kun oli jo näköetäisyydellä ja käskin pysätä ja kääntyä takaisin. Naapurini olivat juuri pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tunkeudut toisten perheisiin. Hanki oma asunto ja tapaa miestä silloin kun kaikille sopii.

Hetkonen nyt. En ole tunkeutunut kenenkään kotiin ja luovuin omasta asunnostani kohta kaksi vuotta sitten kun muutimme yhteen perheenä ja asiasta keskusteltiin kaikkien perheenjäsenten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kummallisia oletuksia ja jankkaamista koko ketju täynnä. Ap ei ensinkään kertonut kuinka pitkään parisuhdetta on kestänyt ja millä tavoin yhteenmuutto on tehty. Silti joku tai jotkut on jääneet sivukaupalla jankkaamaan, että nyt on hosuttu ja annettu halujen viedä jne.

Selvästikin tällä teinillä on joku ongelma, koska taantuu käytöksessään tuolle tasolle. Näennäisesti asian voi ratkaista sillä, että äitipuoli muuttaa pois. Se ei kuitenkaan auta lasta käsitteelemään tunteitaan tai toimimaan hankalissa tilanteissa.

Uskon, että lasten suhtautumisen eroa selvittää ikäkin. Poika on keskellä teini-ikää, jolloin ihan tutkitustikin empatia ja kyky huomioida toiset ei ole huipussaan. Nyt kannattaisi koko perheenä miettiä, miten poikaa voisi tukea tunteidensa kanssa.

Nyt kyllä väärentelet sanomisiani. Kirjoitin aiemmilla sivuillani näin: "Aikaisin? Olemme olleet yhdessä miehen kanssa viisi vuotta, josta kohta kaksi vuotta on asuttu saman katon alla. Yritetään puhua, vaikka en ole koskaan ketään tässä perheessä syyllistänyt." Olen kertonut ketjussa (en aloituksessa) kuinka kauan olemme olleet yhdessä ja siihen samaan syssyyn kuinka kauan yhteiseloa perheenä on kestänyt. Olen myös kertonut etten vaan ilmestynyt tyhjästä heidän kotiinsa vaan tapasin lapset monta kertaa ja vietimme yhdessä aikaa eikä silloin ollut mitään ongelmia ja lapsetkin iloitsivat yhteenmuutosta. Isänsä ihan virallisesti esitteli minut lapsille, joista tyttären kanssa olen läheisempi. ap

Miettikää tätä:

Mulla on alkoholisti miesserkku, joka aikoinaan muutti yhteen naisen luokse, jolla oli 10- ja 11-vuotiaat lapset ex-miehen kanssa. Arvatkaa, oliko niillä lapsilla kivaa, kun heidän kotiin muutti joku juoppo ukko?

Mä en koskaan voisi ottaa kumppaniksi sellasta ihmistä kenellä on lapsia, monta todella kivaa tapausta olen tavannut mutta aina on joutunut sanomaan näkemiin kun on selvinnyt että onkin lapsia. Niitä ei tule nyt eikä koskaan.

Taas tämänkin ketjun perusteellakin huomaan olevani todella etuoikeutettu siihen että ei tarvitse mitään vinkuvia pentuja kuunella ja saa tehdä mitä ihan itse haluaa

Täällä joku jankkaa siitä, että lapsi saa päättää ketä hänen kotona asuu. Entäs kun tässä tapauksessa on kaksi lasta, joilla on eriävä mielipide. Kumpi päättää? Huutoäänestys? Näinkö perheessä muutkin asiat päätetään?

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku jankkaa siitä, että lapsi saa päättää ketä hänen kotona asuu. Entäs kun tässä tapauksessa on kaksi lasta, joilla on eriävä mielipide. Kumpi päättää? Huutoäänestys? Näinkö perheessä muutkin asiat päätetään?

Tämä on mainio huomio👍

Kristiina xx kirjoitti:

Miettikää tätä:

Mulla on alkoholisti miesserkku, joka aikoinaan muutti yhteen naisen luokse, jolla oli 10- ja 11-vuotiaat lapset ex-miehen kanssa. Arvatkaa, oliko niillä lapsilla kivaa, kun heidän kotiin muutti joku juoppo ukko?

Ei liity tähän keskusteluun millään tavalla. 👎

Mun tytär oli 23v. tulossa 24v. Pisti kampen miesystäväni,jonka otin kun hän muuti sama talo lasuskotinsa yksiöön. Teki todella helvetiä seurustelusuhtestani. Vaikka mies ei hänelle tuotu esille. Miehellä eri osoite.Tyär kuin meinas äiti ja isi viellä palaa yhteen. Äidin ja isin ero tuli kun isi joi.Isi löysi heti samanlaisen naisen juon,itseävanheman,Hyväksyi isin naisen ja likui heidän kanssa,mutta ei äidin miesystävää,Tyär sadessa oman perhen ja lapsia. Manipoloi sukuamme miehensä kanssa.Rypään huoritelen ymm. Jotta sukumme ei selviä,Lapsen lapsen minulla enemmän kuin heillä.Kuka nyt haluu juopoon otta yhteys? Aikanan kun asiat tuotin pöytiin .loppu pikana olo tytärelle ja kontakti. Sen pituinensetarina ja totta. Tyttäret voi olla tosi kieroja kun hakevat puolisoinen omaa etua.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ihmiset, onko kaikki sitä mieltä, että ap:n miehen pitäisi näyttää lapsilleen sellaista esimerkkiä, että jos pahin tapahtuu ja oma kumppani kuolee, niin miehen on kasvatettava lapset yksin? Että ketään uutta ei saa kuin korkeintaan tapailla, yhteen ei enää muuteta ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä?

Tälläistäkö ihmiset toivoisivat omille lapsilleen? Että lisäännyttyään jonkun kanssa, he ovat velvollisia pysymään yhdessä tämän ihmisen kanssa loppuelämänsä, ja jos kuolo korjaa, niin se on sitten voi voi, mutta uutta kumppania ei saa tulla.

Omat vanhempani ovat eronneet aikanaan, ja itse olin onnellinen siitä, että kumpikin löysi uuden parisuhteen. Olisin tullut hyvin surulliseksi, jos vanhempani olisivat jääneet kumpikin tahollaan yksin, ilman rakkautta.

Olenko ainoa, joka toivoo tällaista hyvää omille vanhemmilleen, ystävilleen, lapsilleen ja kaikille muillekin läheisille?

Myös minun vanhempani ovat eronneet. Kumpikin meni pian uusiin naimisiin ja sai uuden kumppanin kanssa lapsia. Eli he perustivat perheet, joihin kumpaankaan minä en kuulunut. Kasvoin kahden kodin välissä heittopussina. Että joo, en jaksanut ihan hirveästi iloita vanhempieni puolesta, etteivät jääneet yksin eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Opettele kurinpitoa, olet siihen velvoitettu asemasi vuoksi vaikka holhoojan valtuuksia ei olisikaan, hankala tilanne luonnollisesti. 

Äitipuoli ei tuosta nuorene, mutta teinipoika vahvistuu vuosi vuodelta todennäköisemmin enemmän. Näissä jutuissa ei uusiokumppani naisella ole kuin kivat keinot tarjolla. Ei lapset unohda biologisia vanhempiaan vaikka mitä tekisi. Voi yrittää hyvää kompromissia. Käyttäytymään neuvominen ja sitä kautta määräily ei tee muuta kuin ärsyttää. Et ole saanut pojan hyväksyntää ja se vaatii työtä ja aikaa.

Muuttaisin Ap sinuna pois siksi aikaa kun poika asuu siellä, ihan oman mielenterveyteni vuoksi. En todellakaan kestäisi tuollaista käytöstä, eikä pidä kenenkään kestää. Mutta lapsi kuuluu kotiinsa, joten sinun kuuluu lähteä. Arvosta itseäsi sen verran, ettet jää tuollaista kokemaan. Ikävä tilanne. Toivon sinulle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär oli 23v. tulossa 24v. Pisti kampen miesystäväni,jonka otin kun hän muuti sama talo lasuskotinsa yksiöön. Teki todella helvetiä seurustelusuhtestani. Vaikka mies ei hänelle tuotu esille. Miehellä eri osoite.Tyär kuin meinas äiti ja isi viellä palaa yhteen. Äidin ja isin ero tuli kun isi joi.Isi löysi heti samanlaisen naisen juon,itseävanheman,Hyväksyi isin naisen ja likui heidän kanssa,mutta ei äidin miesystävää,Tyär sadessa oman perhen ja lapsia. Manipoloi sukuamme miehensä kanssa.Rypään huoritelen ymm. Jotta sukumme ei selviä,Lapsen lapsen minulla enemmän kuin heillä.Kuka nyt haluu juopoon otta yhteys? Aikanan kun asiat tuotin pöytiin .loppu pikana olo tytärelle ja kontakti. Sen pituinensetarina ja totta. Tyttäret voi olla tosi kieroja kun hakevat puolisoinen omaa etua.

No kukas sen tyttären on sellaiseksi kasvattanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäpapan homma pistää pentunsa kuriin. Rajat ovat rakkautta.

Ei, vaan isäpapan homma on tarjota lapsilleen turvallinen ja viihtyisä koti. Sinne ei kuulu vieraat ihmiset. Uuden puolison kanssa voi asua yhdessä sitten kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Eihän siihen edes ole kuin muutama vuosi enää.

Nämä katkerien ex-vaimojen myrkkyvuodatukset on niiiin  väsyneitä jo. Yritä päästä yli siitä että ex-miehesi elämä ei loppunutkaan teidän eroon, ja ala keskittymään siihen omaan elämääsi, niin onni voi tulle vielä sinullekin jossain muodossa.