Lue keskustelun säännöt.
Tätä en jaksa ymmärtää, keskituloisten "rahapula" merkkitavaroiden vuoksi
19.11.2021 |
Lähipiirissä montakin ns keskituloista pariskuntaa, jotka valittavat jatkuvasti siitä, kun on painettava ylitöitä ja rahat ei riitä ja velanmaksua on loppuikä.
Hirveä jatkuva marina, ja ratkaisuna mielestään palkkoja pitäisi nostaa.
MITEN VOI OLLA NIIN SOKEA OMALLE KULUTUSTAVALLEEN?
Näiden kotona merkkikamaa, on Lokkivalaisimia, Marimekon käsipyyhkeet, verhot ja lakanat, lasten vaatteet Gantia, SuperDrytä, Billebeinoa ja omat Marimekkoa ja Hilfigeriä.
Eikä ole kirppiksiltä ostettuja, vaan uutena.
"No eihän nää ees ole mitään luksusmerkkejä" joo, niin, riippuu mihin vertaa. Paljon, paljon halvemmalla saa kivannäköistä ja aivan yhtä hyvälaatuista, jotka rivät vaan kilju sitä MERKKIÄ.
Olen niin kyllästynyt kuuntelemaan sitä marinaa rahojen riittämättömyydestä.
Katsokaa, miten ja mihin kulutatte!
Kommentit (149)
Aika paljon saa käyttää rahaa turhuuksiin jos keskituloisilla ei ole koskaan rahaa.
Me ei olla edes keskituloisia (brutot 3200€ ja 3400€). Maksetaan kuukaudessa lainaa ja vastiketta n tonnilla, sähköä muutama kymppi, kummallakin oma (velaton, vanhahko) auto. Säästöön/sijoituksiin menee noin 500€ kuukaudessa per aikuinen.
Ei köyhäillä eikä pröystäillä. Eletään meille sopivalla elintasolla. Osa huonekaluista on uusia, jotain käytettyä, ikeaa, jyskiä jne, ei mitään designia kun kumpikaan ei siitä piittaa. Lapsilla suht edulliset harrastukset, mitkä ovat itse valinneet. Käydään n kerran kuussa ulkona syömässä vähän paremmin, mutta ei tilata tai ostella noutoruokaa muuten. Ei olla pahemmin reissailtu ulkomaillekaan. Ehkä vois tässä lähivuosina käydä jossain, mut mikään elinehto se ei meille ole.
Saa vissiin olla onnellinen että tämmönen ihan perusjuttu riittää meille. Naurettavaa vinguttaa visat tappiin jatkuvasti esittääkseen rikkaampana kuin onkaan. Työskentelen rahoitusalalla, joten tiedossa on hyvin miten se yli varojensa eläminen on enemmän kuin tavallista nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten vaikka hammaslääkärillä käynti? Ehei, nämä käyvät yksityisellä. Kunnan palvelut, jotka yhtä hyvät, ei kelpaa. En ymmärrä. Vaatteet tulee ostaa ihka uutena. Ja sitten pyydetään rahaa laskujen maksuun. Olen kieltäytynyt ja sitä linjaa jatkan. Ei osata käyttää rahaa ollenkaan.
Todellakin kävisin yksityisellä hammaslääkärissä jos olisi varaa. Saisi hoitoa silloin kun tarvitsee ja itselle sopivaan aikaan T. puoli vuotta julkiselle hammaslääkärille pääsyä odotellut, kohta täytyy varmaan hankkiutua päivystykseen kun ei muulla tavalla saa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan "kuuluu" Lokki-valaisimet, kalliit ja monipuoliset harrastukset ja harrastusvälineet, näyttävä sisustus jne. Jos haluaa mieltää itsensä keskiluokkaiseksi, on pysyttävä kehityksessä mukana. Ja kuka nyt ei haluaisi olla keskiluokkainen? Se merkitsee onnistumista elämässä.
Jos et pysy muun yhteiskunnan keskiluokkaisuudessa mukana, olet jossain määrin epäonnistunut siinä kaikkein oleellisemmassa asiassa eli tavallisuudessa ja sosiaalisen hierarkian lainalaisuuksissa.
Tämä siis vahvasti karrikoiden, enkä itsekään ymmärrä, miksi kaiken pitää olla niin hienoa. Pystyn kuitenkin ymmärtämään sen ajattelun taustan. Normaali (eli keskiluokkaisuus) on muuttunut, kun maailmassa on ennätysmäärä rahaa.
Juuri eräs keskiluokkainen(AMK, esimiesasema, palkka n. 4000€/kk) sukulaiseni vaihtoi asuntoa.
Asunnossa oli virheetön keittiö, mutta voi surkeus, vuosituhannen vaihteen tyyliä.
Keittiö piti laittaa "oman näköiseksi" , eli juuri saman näköiseksi kuin kaikilla muillakin, jotka nykyään rakentavat tai remontoivat.
Pelkistetyksi mostaksi ja harmaaksi.Edellisen asunnonkin keittiö piti laittaa oman näköiseksi, eli mustaksi ja valkoiseksi.
Ja sitten on raha aina kaikki...
Kyllä minäkin laitan rahaa kotiin, siellä vietän aikaa, minun on viihdyttävä siellä ja sen on tunnuttava minun kodilta. En halua asua sinne päin kodissa, jossa on pinnat ja materiaalit, jotka eivät miellytä tai ärsyttävät. Mieluummin ostan pienemmän/edullisemman kodin, joka minulla on varaa remontoida mieleisekseni kuin kodin, joka ei miellytä, mutta ei ole varaa remontoia omaksi kodiksi. Se, että pinta on virheetön, ei se arkoita, että se on miellyttävä.
Miten toisen remonttirahat ja -halut muuten on pois sinulta? Pitäisikö olla samanlainen tyytyjä kuin sinä? Mihin sitä rahaa pitäisi säästää, käärinliinojen taskuun?
Käärinliinoissa ei ole taskuja. Mutta keskustelun pointti olikin rahapula. Miksi tetetään 10k keittiöremppa (koska kaapinovet on sellaiset että en voi elää :'''((((( ) jos sitä rahaa sellaiseen ei ole, vaan tuokin täytyy tehdä parhaassa tapauksessa osamaksulla.
Se oli keskustelun aihe, että käytetään holtittomasti rahaa ja sitten itketään kun sitä ei ole.
Ei se että jollain on varaa tehdä asioita joita huvittaa.
No tuo keittiökommentoija ei kyllä millään tavalla maininnut, että remontoinut sukulainen oli valittanut rahatilanteestaan, vaan oli kommentoija jostain syystä oli kiivastunut, kun sukulainen oli remontoinut ostamansa asunnon keittiön, kun se hänen mielestään oli virheetön. Häntä tuntui riepovan, että ihmiset tekevät kodeista mieleisiään, eivätkä tyydy siihen, mitä siellä valmiina on. Kuten hän mitä ilmeisimmin.
No siihen on vain yksi syy: kateus.
Itseäkin kismisttää (salaa!) vähän kun on pari kaveria pistävät rahaa palamaan oikein urakalla.
Koko ajan on joku remppaprojekti meneillään ja kaikkea uutta hankitaan. Jotkut jutut ovat ihan "tyhmiäkin", kuten yksi ei voinut elää kun uudessa kämpässä oli asteen vääränsävyiset kaapinovet mitä oli ajatellut. Eikun vaihtoon! Toinen kehitti pakkomielteen hopeaan, ja kaikki kynttilänjaloista laatikon-nuppeihin ja taulukehyksiin muuttuivat hopeanvärisiksi jne.
Kyllä se vähän kateutta herättää. Mut on kasvatettu niin nuukaksi ja vähään tyytyväksi että en osaa edes unelmoida mistään kovin isosta.
Toisaalta mietin ympäristöäkin. Miten kestävää on ostaa jatkuvasti uutta ja vaihtaa kaikkea parempaan koko ajan...?
Ei ole lainkaan kestävää.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmiset tarttee niin paljon vaatteita? Itse ostan muutaman vaatekappaleen vuodessa rikki menneiden tilalle. Kirppareiden tarjonnasta päätellen niitä aika moni on ostanut ihan liikaa.
Merkki ei takaa laatua, se on psykologista usean asian ja tavaran kohdalla. Joskus takaa, joskus ei, mutta usein paras on se pienen pukimon, josta kukaan ei tiedä vaate. Vähän enemmän menee kerralla rahaa, mutta kestoikä on vuosia ja muoti on ajatonta.
Vaatteita voi myös parsia ja muodistaa.
Minulla ei ole rahapula ja silti en ole eläissäni ostanut mitään huonolaatuista tavaraa tai palvelua. Mutta minä olenkin ikäni tehnyt töitä ja sijoittanut osakkeisiin rahaa, osakesalkkuni koon ollessa nyt lähes 400 000€.
Nimimerkillä kohta 60 v mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta. Ja velkarahalla ostetaan myös uusi auto ja asunto. Lapsille uusin pleikkari. Kalliit harrastukset. ym.
Tämä mua on ihmetyttänyt jo pitkään. Mulla jää tilille joka kuu joku satanen sen jälkeen kun on talolaina, elämiseen pakolliset kulut (sähkö, vesi, ruoka, jne) maksettu, että millä ihmeellä jotkut voivat ottaa lainaa ja "tilejä" eri nettikauppoihin?? Joutuvathan he maksamaan joka tapauksessa kuukausittain sitten sitä velkasummaa näille eri firmoille. Mä säästän tuon ylimenevän saturaisen, ja sitten kun on tarpeeksi tilillä noita saturaisia, niin vasta pystyn ostamaan uutta vaatetta tai välinettä. Ei mulla todellakaan ole varaa maksaa 20€ kuussa klarnalle, 30€ kuussa ellokselle, ja mitä näitä nyt on. Silloinhan ei jää yhtään vararahastoa jos jotain ylimääräistä sattuu. Tosin olen kuullut selityksen että sitä varten on sitten luottokortti(jota itselläni ei ole). Pitäähän se luottokorttikin sitten aina maksaa takaisin, ja taas on yksi 50€/kk maksettavaa.
Samaa olen ihmetellyt. Pitää olla iso ja kallis talo, uusi auto, samat ylihintaiset sisustusroinat kuin kaikilla muillakin ja pukeutua Marimekkoon. Palkat riittäisivät kyllä hyvään elämään jos ihmiset eivät jatkuvasti eläisi yli varojensa turhan materian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun heittämällä ylimpään tulokymmenykseen, silti olen aina PA. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja, en saa heihin mistään elareita tai mitään tukia. Molemmilla lapsilla on yksi harrastus. Ulkomailla olen käynyt elämäni aikana kaksi kertaa. Auto on ja asunto jossa lapsilla omat huoneet. Mitään luksusta ei elämässä ole, ulkona ei syödä koskaan, joskus haetaan pitsaa.
Minä en käytä vaatteisiini käytännössä ollenkaan rahaa, kuljen ikivanhoissa rytkyissä. Lapsille ostetaan vaatteet uutena, mutta markettitasoa.
Ensimmäisessä työpaikassani(siivooja) palkka oli noin 5000mk/kk, ja bensalitra maksoi noin 2mk. Nyt asiantuntijatehtävissä numerot ovat samaa luokkaa, valuutta on vain vaihtunut.
Jotain outoa tässä on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan "kuuluu" Lokki-valaisimet, kalliit ja monipuoliset harrastukset ja harrastusvälineet, näyttävä sisustus jne. Jos haluaa mieltää itsensä keskiluokkaiseksi, on pysyttävä kehityksessä mukana. Ja kuka nyt ei haluaisi olla keskiluokkainen? Se merkitsee onnistumista elämässä.
Jos et pysy muun yhteiskunnan keskiluokkaisuudessa mukana, olet jossain määrin epäonnistunut siinä kaikkein oleellisemmassa asiassa eli tavallisuudessa ja sosiaalisen hierarkian lainalaisuuksissa.
Tämä siis vahvasti karrikoiden, enkä itsekään ymmärrä, miksi kaiken pitää olla niin hienoa. Pystyn kuitenkin ymmärtämään sen ajattelun taustan. Normaali (eli keskiluokkaisuus) on muuttunut, kun maailmassa on ennätysmäärä rahaa.
Mulla on varastossa 60-luvulla valmistettu lokkivalaisin. Ei sovi meille tällä hetkellä mihinkään. Siellä se pölyttyy, jos joskus joku omista tai miehen lapsista tarttee valaisinta keittiöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lehdestä luin "Espoolaisperhe tienaa 9 tonnia ja senttiäkään ei jää säästöön".
Eivät ehkä yritäkään säästää, sitä en tiedä narisevatko tulojen riittämättömyyttä?
Ei ilmasto kiitä tällaisesta menosta ja ajatelkaa millaiseen kulutukseen näidenkin lapset tottuvat!
Eikö kunnon töissä (jossa hekin ovat) pitäisi vaatia: taloudellisuutta, välittämistä, vastuullisuutta?
Me voisimme olla tuo espoolaisperhe. Tuo 9000 € on kyllä meillä bruttona. Kolme teiniä ja rahaa menee ruokaan ja vaatteisiin se mitä asumis- ja muilta pakollisilta menoilta jää. Yritän nipistää satasen omaan säästöön joka kuukausi kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehdestä luin "Espoolaisperhe tienaa 9 tonnia ja senttiäkään ei jää säästöön".
Eivät ehkä yritäkään säästää, sitä en tiedä narisevatko tulojen riittämättömyyttä?
Ei ilmasto kiitä tällaisesta menosta ja ajatelkaa millaiseen kulutukseen näidenkin lapset tottuvat!
Eikö kunnon töissä (jossa hekin ovat) pitäisi vaatia: taloudellisuutta, välittämistä, vastuullisuutta?
Heillä menee veroihin ainakin neljä tonnia.
Loput asumiseen mikä on Espoossa kallista, matkoihin, ruokaan jne niin eihän siitä mitään jää jäljelle.
Me tienataan yhteensä suunnilleen yhdeksän tonnia, eikä veroihin mene kuin kolme (vaikka on siinäkin ihan riittävästi :D). Hyvin jää rahaa maksaa uutta taloa pk-seudulla, sijoittaa ja vähän törsätäkin. Jos näillä palkoilla on persaukinen, se on ihan oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ostan vähän kalliimpia merkkejä mutta syynä on se, että yritän valikoida vähän eettisempää tavaroita, kun jotain tarvin. Jos tuote on tehty Suomessa tai edes EUssa niin sen on todennäköisesti tehnyt aikuinen ihminen sellaisella palkalla, jolla pystyy elämään. Myös ympäristöasiat on huomioitu paremmin todennäköisesti.
Vaikka tämän vuoksi rahaa menee enemmän kuin marketista halvinta ostaessa, niin koen sen arvoiseksi.
Ostaisin myös tosi mielelläni käytettyä mutta se vaatii yleensä paljon enemmän aikaa, jota mulla ei liikaa ole niin tämä on nyt tässä elämäntilanteessa se keino, jolla yritän vaikuttaa omalta osaltani asiaan.
Tässä on paljon totta.
Olen yli 10 v tyhjentänyt ihmisten kotejs.
Ystävä lapsuudenkoti, hänen sisarukset, vanhemmat, mummon. Pakettiautoittain.
Tyhjensin n 10 kuolinpesää. Pari lspsen harrastuskaverin.
Tällä hetkellä projektina on varakkaan pariskunnan, lapset muuttaneet pois kotoa. Tilava 5 hengen koti on supertilava 2 hengen koti.
Sieltä on nyt tuotu 3 pakettiautollista, eikä loppua näy.
Veikkaan väh tulee 5 kuormaa.
Vaikka kuinka ihmiset siivoavat, karsii, aina on koteja, joissa on tuhansia tavaroita liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten nähdään vielä muiden tavallisista asioista vaivaa, päälle ...
Kuten siitä miten köyhien pitäisi olla jotain täydellisiä olentoja, mutta itsen ei.
Jos köyhä "törsää" alta vitosen kuussa suoratoistopalveluun, hän on hirveä ihminen jostain hauskasta syystä, mutta isotuloinen ei kummasti ole törsätessään mielettömiä summia vaikka mihin ja käydessään esimerkiksi baleteissa ja oopperoissa, teatterissa ja konserteissa joita tuetaan mielettömin varoin meidän kaikkien piikkiin.
Jaa-a ...
Tämä on tositarina yhdeltä kesältä. Miettikää itse.
Olen yksinäinen köyhä. 50 ylittänyt. Olen työkyvytön, sellaisen tuloilla myöskin, tarvitsen apuvälinettä liikkumiseeni ja asun eräässä kaupungissa. Olen autoton, ajo- ja luottokortiton. Minulla on luottotiedot, en ole missään ns perinnässä. Joskus ostan asian laskuun netistä - etenkin arjessa normaalisti ostamaani hyvistä tarjouksista - ja joskus osamaksulla. Yksinäisenä köyhänä ei voi ostaa niin monenlaisia asioita luotolla yhtä aikaa kuin esimerkiksi parisuhteessa tai hyvillä tuloilla. Se osamaksulla ostaminen sujuu, mutta tässä elämäntilanteessa siitä koituu enemmän stressiä kuin ennen. Pelivaraa on vähemmän. Kuitenkin se on tarpeellinen optio. Minulle on monesti hyötyä tavaroiden ostamisesta -30% netistä luultavasti lähetyskulutta sekä laskuun, kuin kivijalasta normaalihinnoin käteisellä maksaen lisäksi vielä aivan liikaa tavaroiden hausta taksikyydillä, joten käytän sitä sen missä se osuu tarpeellisiin ja järkeviin joita ostaisin kuitenkin. Minulla ei ole tarpeeksi rahaa, mutta se ei paranisi siitä, "tukisin paikallisia" ja ostaisin kivijaloista kalliilla käteisellä kerralla. On myös hyödyllistä voida ostaa lääkkeet tarvitessa luotolla tai maksaa vasta ostamani saatuani kun se on saapunut ja kunnossa olevaa.
Ihmetyttää se, miten voin olla jonkun mielestä edesvastuuttomampi ja holtittomampi kuin hän itse, joka ostaa ne asiat visalla tai masterilla kuvitellen ettei itse osta luotolla?
Olen päihteetön, tupakoimaton, en harrasta rahapelejä, en käytä kosmetiikkaa enkä laita "kauneudenhoitoon" senttiäkään. Vähät välitän mistään muodista. En käy milloinkaan missään viihdemielessä enkä muualla kuin ns asiallisilla asioinneilla jos ja mikäli rahan, kyytien ja kuntoni vuoksi pääsen. Elämäni on kutistunut neljän seinän sisälle. Harrastukseni ovat introvertin juttuja. Nekin tuntuvat aina olevan osalle ihmisistä liikaa. Pääasiassa niistä, joilla on paremmin ja normaalisti asiat. Etenkin mitä rikkaampia. Esimerkiksi naapureistani jollain pariskunnalla on tarve yrittää ilmituoda minulle, miten paljon alempana heitä ja ylipäätään ihmisenä alhaalla olen. Näitä on sattunut myös "systeemin" työntekijöissä. Entisissä sukulaisissa oli. Ihmisillä on kova halu voida polkea toisia jotta voisivat itse saada siitä jotain kicksejä.
Minulla oli hetkon aikaa eräs toimintaterapeutti.
Tämä lähti kanssani Prismaan. Siellä hän tuomitsi siltä tasolta alaspäin katsoen minua nenäänsä pitkin selvästi sellaiset ylellisyyshankinnat kuin pitkä tunika (kympin) ja neuletakki (pari euroa enemmän), kun minulla ei juuri ole mitään ehyttä päälle. Vuosia on puuttunut kaikenlainen perusvaate. Pääsen nyt hyvän tai huonon saattajan kanssa on miten onkin jonnekin kuitenkin mistä voin jotain napata jos näen sopivaa sopivalla hintaa, puuttuvia, - niin mitään ei olisi saanut ottaa.
Tuomiopuolelle meni lisäksi kännykän panssarilasi kännykän suojelemiseksi huonokuntoisen käsissä, 1.50€/kg tomaatit ja muut salaattitarpeet, tee, kahvi, kaakao, mausteet kuten kaneli. Mausteet ja vanhanaikainen kaakao saivat aikaan kuin vilkkaiden eteläeurooppalaisten käytöksen tyylisen käsien viuhtomiskohtauksen. Mitä ihmettä sellaisilla kukaan saati nyt minä teen ja mihin ihmeeseen?
En sillä reissulla törmännyt mihinkään mikä olisi ollut kaupungin sote-työntekijän mielestä sellaista normaalia ostettavaa. Nenäliinoja sai pitkin hampain ostaa yhden paketin kerralla isosta marketista ollessa jokin kyyti millä pääsi kulkemaan.
Minä jäin miettimään mitä tässä yhteiskunnassa oikein tapahtuu? Asennepuolella?
Ja ne joilla on työkyky ja työpaikka, mihin he ne rahansa pistävätkään?
Vierailija kirjoitti:
On paljon järkevämpää ostaa lapsillekin kestäviä vaatteita. Varsinkin jos on useampi lapsi.
Ja niitäkin saa muuten alennusmyynneistä. Minunkin opiskelijalla on edelleen Hilfigerin toppatakki, joka löydettiin seiskalla puoleen hintaan alennusmyynnistä eli sitä on nyt käytetty viisi vuotta.
Nuorempi sisko perinyt paljon vaatteita, hänelle ei ole ostettu mitään muuta kuin lenkkareita moneen vuoteen.
Suurin osa merkkivaatteista me ostetaan ulkomailta Outleteistä ja aleista.
Marimekkoa olen ostanut myös alennuksella ja Torista.
Lokkia en huolisi, mutta saahan senkin myytyä myös eteenpäin, jos ei ikuisesti halua sitä pitää.
No ilmaiseksiko sinne ulkomaiden outleteihin mennään? :D
Mun mielestä keskituloinen ei saisi ikinä valittaa minkään tuotteen tai palvelun hinnasta. Koska on oma valinta, ostaako vai ei. Matkustaako vai ei. Käykö kampaajalla vai ei. Vain köyhillä on oikeus valittaa esim ruoan, vaatteiden, lääkkeiden ja matkakorttien hinnoista. Meitä on paljon köyhiä (tulot n1000kk), jotka eivät saa kuitenkaan toimeentulotukea vaan kaikki maksetaan omasta pussista. Ei olla myöskään hienoissa töissä, joihin kuuluu puhelinetu, autoetu, ateriaetu, liikuntaetu ym. Kun joku hyvin ti3naava valittaa mulle asioiden kalleudesta, en vastaa mitään vaan käännän selän. Ehkä ymmärtävät joku päivä, ehkä eivät ikinä...
Ja ei, tämä ei ole oma valinta mulla. On tohtorin tutkintokin takana. Aina ei vain työllisty hyvin. Ja elämä kolhii joitain enemmän kuin joitain.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tositarina yhdeltä kesältä. Miettikää itse.
Olen yksinäinen köyhä. 50 ylittänyt. Olen työkyvytön, sellaisen tuloilla myöskin, tarvitsen apuvälinettä liikkumiseeni ja asun eräässä kaupungissa. Olen autoton, ajo- ja luottokortiton. Minulla on luottotiedot, en ole missään ns perinnässä. Joskus ostan asian laskuun netistä - etenkin arjessa normaalisti ostamaani hyvistä tarjouksista - ja joskus osamaksulla. Yksinäisenä köyhänä ei voi ostaa niin monenlaisia asioita luotolla yhtä aikaa kuin esimerkiksi parisuhteessa tai hyvillä tuloilla. Se osamaksulla ostaminen sujuu, mutta tässä elämäntilanteessa siitä koituu enemmän stressiä kuin ennen. Pelivaraa on vähemmän. Kuitenkin se on tarpeellinen optio. Minulle on monesti hyötyä tavaroiden ostamisesta -30% netistä luultavasti lähetyskulutta sekä laskuun, kuin kivijalasta normaalihinnoin käteisellä maksaen lisäksi vielä aivan liikaa tavaroiden hausta taksikyydillä, joten käytän sitä sen missä se osuu tarpeellisiin ja järkeviin joita ostaisin kuitenkin. Minulla ei ole tarpeeksi rahaa, mutta se ei paranisi siitä, "tukisin paikallisia" ja ostaisin kivijaloista kalliilla käteisellä kerralla. On myös hyödyllistä voida ostaa lääkkeet tarvitessa luotolla tai maksaa vasta ostamani saatuani kun se on saapunut ja kunnossa olevaa.
Ihmetyttää se, miten voin olla jonkun mielestä edesvastuuttomampi ja holtittomampi kuin hän itse, joka ostaa ne asiat visalla tai masterilla kuvitellen ettei itse osta luotolla?
Olen päihteetön, tupakoimaton, en harrasta rahapelejä, en käytä kosmetiikkaa enkä laita "kauneudenhoitoon" senttiäkään. Vähät välitän mistään muodista. En käy milloinkaan missään viihdemielessä enkä muualla kuin ns asiallisilla asioinneilla jos ja mikäli rahan, kyytien ja kuntoni vuoksi pääsen. Elämäni on kutistunut neljän seinän sisälle. Harrastukseni ovat introvertin juttuja. Nekin tuntuvat aina olevan osalle ihmisistä liikaa. Pääasiassa niistä, joilla on paremmin ja normaalisti asiat. Etenkin mitä rikkaampia. Esimerkiksi naapureistani jollain pariskunnalla on tarve yrittää ilmituoda minulle, miten paljon alempana heitä ja ylipäätään ihmisenä alhaalla olen. Näitä on sattunut myös "systeemin" työntekijöissä. Entisissä sukulaisissa oli. Ihmisillä on kova halu voida polkea toisia jotta voisivat itse saada siitä jotain kicksejä.
Minulla oli hetkon aikaa eräs toimintaterapeutti.
Tämä lähti kanssani Prismaan. Siellä hän tuomitsi siltä tasolta alaspäin katsoen minua nenäänsä pitkin selvästi sellaiset ylellisyyshankinnat kuin pitkä tunika (kympin) ja neuletakki (pari euroa enemmän), kun minulla ei juuri ole mitään ehyttä päälle. Vuosia on puuttunut kaikenlainen perusvaate. Pääsen nyt hyvän tai huonon saattajan kanssa on miten onkin jonnekin kuitenkin mistä voin jotain napata jos näen sopivaa sopivalla hintaa, puuttuvia, - niin mitään ei olisi saanut ottaa.
Tuomiopuolelle meni lisäksi kännykän panssarilasi kännykän suojelemiseksi huonokuntoisen käsissä, 1.50€/kg tomaatit ja muut salaattitarpeet, tee, kahvi, kaakao, mausteet kuten kaneli. Mausteet ja vanhanaikainen kaakao saivat aikaan kuin vilkkaiden eteläeurooppalaisten käytöksen tyylisen käsien viuhtomiskohtauksen. Mitä ihmettä sellaisilla kukaan saati nyt minä teen ja mihin ihmeeseen?
En sillä reissulla törmännyt mihinkään mikä olisi ollut kaupungin sote-työntekijän mielestä sellaista normaalia ostettavaa. Nenäliinoja sai pitkin hampain ostaa yhden paketin kerralla isosta marketista ollessa jokin kyyti millä pääsi kulkemaan.
Minä jäin miettimään mitä tässä yhteiskunnassa oikein tapahtuu? Asennepuolella?
Ja ne joilla on työkyky ja työpaikka, mihin he ne rahansa pistävätkään?
Kiitos tarinastasi, ja voimia. Alentavaa kohtelua olet saanut auttajilta, vaikka heidän pitäisi olla ihan eri asenteella liikkeellä. Kunpa voisin lähettää sulle hyvää kaakaota kupillisen!
Ei ole sellaista palkkaa olemassa, jota ei voisi tuhlata. Mun vaimolla ei ole mitään käsitystä rahan käytöstä, vaikka muuten fiksu on. Palkka on hyvä ja pitäisi riittää hyvään, normaaliin elämään, mutta jotenkin se tili on aina tyhjänä ennen seuraavaa palkkaa.
Ja mä maksan kaikki ns pakolliset kulut (lainat, ruuat, lastenhoidon, vakuutukset yms).
Auts ap, tajusin juuri että olet saattanut ottaa todesta puheeni siitä kuinka kaikki on kallista eikä ole varaa, se ja tuo vie rahaa niin ei ole varaa hankkia asiaa x. Totuus on ettei edes kiinnosta hankkia ja rahaa on. Mutta on parempi ettei siitä tiedetä liikaa, kateellisia riittää. Helpompaa valitella rahan puutetta kuin kertoa että onhan sitä rahaa ihan omiksi tarpeiksi ja vähän ylikin.