Mitä aitoa ominaisuutta sinussa ei uskota aidoksi

Hiusten väriä. On tasaisen kuparinruskeat. Kampaajat usein ihmettelee.

Silmiäni, ne ovat kirkkaanvihreät. Jatkuvasti tulee kyselyä piilareista ja osa työkavereistani ei vieläkään (15 vuotta samassa työpaikassa) usko tuon olevan ihan luonnollinen väri. :) 

Minulla on vähän erikoisempi ja harvinaisempi nimi, joka on kuitenkin myös ihan normaali ja suomalainen. Monta kertaa olen kuitenkin uusia ihmisiä tavatessani joutunut tilanteeseen, jossa ei uskota, että kyseessä on oikea etunimeni. Yleensä ihmiset kysyvät vain kerran, että "onko ____ sun oikee nimi vai onko se lempinimi?" tms, mutta on ollut myös tilanteita joissa ihmiset ovat alkaneet väittämään vastaan ja jopa suuttuneet, että "no mikset voi nyt kertoa oikeaa nimeäsi!?"

Olen suomalainen, enkä venäläinen, virolainen, latvialainen, liettualainen, inkerin suomalainen ja ties mitä vielä. Vasta 32 vuotta saanut selittää syntyjuuriaan ja alkuperäänsä. Olen niin kypsä. Aletaan suoraan puhua englantia, olin sitten bussissa, kirjastossa, asunnon näytössä tai terveysasemalla. Tumma tukka, vihreät silmät ja tummat kulmat ilmeisesti riittävät siihen, että mummokin voi kysyä bussipysäkillä: "Are you foreign?"

Ja vaikka kuinka selittäisi niin seuraavaksi epäillään, että minulla on ulkomaalaisia sukulaisia, joista en vain tiedä. 

Kiharat hiukset. Moni luulee että taivutan ne aamuisin jollain kihartimella. Kiharuus vaihtelee hormonitoiminnan ja ilmankosteuden mukaan. Olen iäisyyden etsinyt shampoota millä ne saisi aisoihin.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:15"]

Olen suomalainen, enkä venäläinen, virolainen, latvialainen, liettualainen, inkerin suomalainen ja ties mitä vielä. Vasta 32 vuotta saanut selittää syntyjuuriaan ja alkuperäänsä. Olen niin kypsä. Aletaan suoraan puhua englantia, olin sitten bussissa, kirjastossa, asunnon näytössä tai terveysasemalla. Tumma tukka, vihreät silmät ja tummat kulmat ilmeisesti riittävät siihen, että mummokin voi kysyä bussipysäkillä: "Are you foreign?"

Ja vaikka kuinka selittäisi niin seuraavaksi epäillään, että minulla on ulkomaalaisia sukulaisia, joista en vain tiedä. 

[/quote]

Suomalaiset ovat vähän sekavaa joukkoa. Minun veljeänikin on pidetty venäläisenä, vaikka ihan suomalainen onkin. En tiedä onko meillä sitten joku kaukainen esivanhempi idästä päin.

Kiharia hiuksiani luullaan permanentatuiksi, ehkäpä nimenomaan huonosti permanentatuiksi, koska ne sojottavat sinne tänne ja näyttävät amatöörin sutaisemilta. Minä kyllä pidän niistä.

Kulmakarvani ovat mustat ja luonnostaan prikulleen kotkansiipimallia. Nypin noin viisi hajakarvaa sieltä täältä per puoli ja tulos on täydellinen.

En tiedä, kuuluuko tämä aiheeseen, mutta sanonpa silti: minua luullaan säännöllisesti vähintään puoliksi ulkomaalaiseksi, mutta suomalainen olen läpikotaisin.

Lapsirakkautta. Pidän kovasti lapsista ja tulen heidän kanssaan loistavasti toimeen, monesti on sanottu että olen kuin syntynyt äidiksi. Paitsi että en halua omia lapsia, sisarusteni ja ystävieni lapset riittävät. :) Tästä syystä olen kuullut usein että esitän olevani lapsirakas ja teen sen vain jottei minua pidettäisi itsekkäänä ja kylmänä velana.

Mun rintoja usein epäillään silikooneiksi. Ja en kyllä itse ajattele sitä hyvällä... :-) Hiuksista moni kysynyt onkohan varmasti oma tukka kun on niin pitkä ja paksu (navan kohdalle), no on se.

Rintani. Minulle vängätään usein että olisin ottanut silikonit. En koe sitä kohteliaisuutena..

En kyllä keksi mitään mitä olis oikeesti epäilty suuressa määrin. Jotkut eivät meinaa ekalla sanomisella että olen homo. Ikää on joskus ihmetelty. Ilman partaa näytän ikäistäni huomattavasti nuoremmalta ja parran kanssa kuulen olevani 10 vuotta vanhempi...

Luonteestani ihmiset monesti sanoo että esitän ujoa. Olen uuden tuttavuuden kanssa aina alkuun vähän ujohko, mutta parhaimpien ystävieni seurassa melkeinpä äänekkäin. Multa vaan vie aikaa tutustua ihmisiin, enkä todellakaan esitä mitään, mut tätä on ihmisten vaikea uskoa todeksi.

Älykkyyttäni usein epäillään yliopiston käyneen tasoiseksi vaikka olen vain amis. Saan todella paljon hämmästyneitä reaktioita kun kerron olevani vain amis.

Huulteni luomuutta aina kyseenalaistetaan, vaikka ne eivät näytä tökeröiltä, toisin kuin 95% leikatuista tai injektioilla muokatuista huulista.

Olen perinyt (ilmeisesti tavallista) muhkea(mma)t huulet, vaikka minulla on vain tavallisen näköisiä suomalaisia sukulaisia.

Välillä pienennän huulia meikin avulla, jotta saisin vähemmän kommentteja asiasta.

Pariin otteeseen esimieheni ovat hämmästyneet, kun olen vaihtanut työnantajaa.

Kuitenkin kehityskeskusteluissa tai muuten ovat lupailleet, että työtehtäväni muuttuisivat. Tästä huolimatta mitään ei ole tapahtunut. Ilmeisimmin heille sitten on tullut yllätyksenä, että oikeasti olen halunnut muutosta.

Valkoiset ja suorat hampaat. Minulta kysyttään tosi usein missä käyn valkaisemassa hampaita tai onko minulla ollut joskus raudat vaiko onko oikein laminaatit laitettu. Ärsyttävää joutua aina jankkaamaan että on ihan luomu suu.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:09"]

Pidän aidosti suurimmasta osasta ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä. Kuuntelen mielelläni ihmisten juttuja. Eivät koskaan usko, että todella mua kiinnostaa kaikenlainen, enkä ole pitkästymässä tai tuskastumassa kuoliaaksi. Musta jokaisessa on jotain todella kiehtovaa. Mua ei ärsytä juuri mikään koskaan. Yleensä musta pidetään kyllä, mutta ihmiset ei aina usko mua todeksi ennen kun tuntevat paremmin.

[/quote]
Mulla tää sama. Kun tapaan uuden ihmisen minua kiehtoo tarinat joita he kertovat. Jos joku kertoo ongelmista olen useasti osannut antaa vertaistukea koska todellakin kuuntelen ihmisiä ja minulla on paljon erilaisia elämäntilanteita ja -kohtaloita tiedossani.

Mutta on nämä ilkimykset jotka ovat tunteneet minut pitempään. Tai siis he eivät lainkaan tunne minua. He kuuluvat siihen ryhmään, joita en päästä liian lähelle itseäni. Jos ihminen puhuu toisesta pahaa selän takana, tiedän että kun käännän selkäni minä olen seuraava jutun aihe. Tai jos ihminen on jatkuvasti negatiivinen en vain jaksa olla sellaisessa ilmapiirissä, joten välttelen heitä.
Nämä tyypit sitten varoittelevat ihmisiä avautumasta minulle. Heidän mukaansa teeskentelen kiinnostunutta ja keksin tarinoita. Ja kaikkea muuta sontaa josta en edes halua tietää.

Eli vilpittömyyttäni epäillään ja ihmisiä yritetään kääntää minua vastaan.

Sitä, että olen vanhempieni biologinen lapsi, en adoptoitu. Silmieni väri (ruskeat) nyt vain on erilainen kuin vanhempieni, mutta ei, en ole adoptio-lapsi.

Dermografismi eli ihoni piirtopaukamointi, joita saan pahimmillaan kun kynsi koskee helästi ihoni pintaa. 

Kynnet, monet luulee, että ne on rakennekynnet.

Laihuus, ihmiset pätee aina siitä, kuinka minä en syö mitään ja en nauti elämästä/treenaan koko ajan salilla. Todellisuudessa syön levyn suklaata per päivä, syön muutenkin mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Lenkillä taisin käydä viimeksi kaksi vuotta sitten. Että niin :)

Vaaleita hiuksia.

Kaikki luulee, että blondaan :)