Hei te ihmiset, jotka teette ensin muutaman lapsen ja sitten eroatte - miksi ihmeessä?

Lapsia ei ylipäätään tule tehdä parisuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on tyhmiä. Tiedän esim. yhden, jossa kahden viikon seurustelun jälkeen ensimmäinen ilmoitti tulostaan. Eivät pärjänneet lapsen kanssa yhtään, parisuhde rakoili ihan alusta asti. No sitten syntyi älynväläys, että tehdään heti perään toinen, ihan vaan että sillä yhdellä on kaveri. No sehän tehtiin ja ero tuli kun tämä kakkonen oli vain muutaman kuukauden ikäinen.

Nyt nämä lapset ovat 5- ja 6-vuotiaita. Sosiaalitoimisto, neuvola jne. kaikki olleet mukana kuvioissa koko ajan. Molemmat lapset väkivaltaisia, toisiaan ja muita kohtaan. Eivät kuuntele mitään, eivät tottele jne. ihan kamalia lapsia. 

Tämä kuulostaa niin tutulta, tunnenkohan saman tapauksen? Vastaavanlaisessa poppoossa äiti muuttaa lapsineen vähän väliä niin että pääsee aina hetkeksi eroon sossuista kunnes uuden kotikunnan väki löytää heidät ja kaikki alkaa taas alusta.

Ikävää, että tämä on yleistä. Mutta ei ole sama poppoo siis, koska nämä ihan paikoillaan pysyneet, eivätkä tunnu välittävän, vaikka sossu veisi ne lapset. 

Osalla miehistä on kyse siitä, ettei oikeasti ole kasvettu aikuiseksi ja siihen vastuuseen, joka tulee, kun rakastaa toista ihmistä. Kuka tahansa voi siittää/synnyttää, mutta tarvitaan paljon enemmän vanhemmuuteen. On toki sellaisia naisiakin, mutta heitä tuntuu olevan huomattavasti harvemmin.

Osalla käy niin, että kun rakkauden alkuhuuma vaihtuu arkiseen rakastamiseen, luullaan, että rakkaus on loppunut, etsitään uusi kohde ja tahdotaan ero. Siinä menee osalla se pari vuotta, joten ehtii mennä naimisiin ja saada pari lasta. Pikkulapsiarki voi viedä mehut, joten siinä saa nopeasti esille toisen oikean luonteen. 

Sitten sen uuden kumppanin kanssa huumassa saadaan se rakkauslapsi, sitten toinen ja kappas, arki iskee siihenkin suhteeseen ja sitten joku uusi ihastus alkaakin jo kolkutella ja jätetään kumppani, lapset ja lähdetään jahtaamaan seuraavaa "tosirakkautta". Ja sama uudelleen ja uudelleen. Eikös juuri tästä syytetä useampaakin julkkista, myös täällä Suomessa?

Eli kyseessä on kuitenkin eräänlainen sitoutumiskammo, joka ajaa eteenpäin, vaikka ei ihminen itseään pakoon pääse. Uuden kumppanin kanssa ongelmia tulee mitä varmemmin, mitä enemmän sitä painolastia löytyy. Viisainta olisikin, ettei sen ensimmäisen kumppanin kanssa olisi heti heittämässä hanskoja tiskiin, vaan ratkoisi ongelmia, jotta edes siitä seuraavasta suhteesta tulisi parempi, jos vanhaa suhdetta ei voi pelastaa. Se olisi viisasta.

Jos on jo eronnut parisuhteesta, jossa on pieniä lapsia, kynnys lähteä seuraavasta on jo huomattavasti pienempi. Toisissa avioliitoissa todennäköisyys eroon on jo korkeampi, kolmannessa vieläkin suurempi ja niin edelleen. Jos kerta toisensa jälkeen "rakkaus loppuu" tai kumppani onkin "narsisti" tai "hullu akka", niin olisikin hyvin viisasta pysähtyä miettimään, että miksei osaa rakastaa pitkäkestoisesti? Miksi löytää aina sen narsistin tai hullun? Vai olisikohan aika käsitellä näitä asioita terapiassa ja ylläpitää hyviä, läheisiä suhteita lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ajatellaan, että äkkiä vielä toinen lapsi ja sitten vasta ero, kun ei ole varmaa, löytyykö uutta puolisoa tarpeeksi pian ja lapsia halutaan enemmän kuin yksi.

Ihan arvaan vaan.

Minulla oli tämä syy. Tiesin jo toista lasta suunniteltaessa että eroan. Toki olisin pysynyt suhteessa jos mies olisi muuttunut mutta päihteet vei voiton.

Halusin kuitenkin että lapsilla on sama isä ja samat isovanhemmat. Tai samat isovanhemmat oli se suurempi pointti. Isä häipyi kuvioista heti eron jälkeen eli toisen lapsen syntymän aikoihin.

Tapasin tosin nykyisen mieheni aika pian eron jälkeen ja meillä 2 yhteistä lasta myös.

Toinen näistä yhteisistä on iltatähti. En olisi tehnyt jos olisin eroa miettinyt.

Saa suuremmat elatusmaksut.

Miestä ei tarvita sen jälkeen kun kersat on tehty, paitsi oman elintason maksajana tietty.

Mä tiedän 2 pariskuntaa jotka tekivät lapsen ja lapsia jonka jälkeen ero tuli melko pian.

Toisessa tapauksessa nainen otti ja lähti.

Toisessa tapauksessa syytä en tiedä.

Aika harvalla minun ikäisellä on lapsia.

Minä en lapsia halua.

M31

Vierailija kirjoitti:

Naiset on niin tyhmiä, että valitsevat kusipäisiä narsisteja puolisoikseen....

Miksi teistä miehistä suurin osa on kusipäisiä narsisteja tai mieslapsia? Jos aloitetaan vaikka sieltä, että tarjontaa hyvistä miehistä on äärimmäisen vähän, siis äärimmäisen , äärimmäisen, loputtoman äärimmäisen vähän, erittäin erittäin vähän, äärimmäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin että on pelkkää urbaania legendaa se että yritetään paikata rikkinäistä liittoa tekemällä lapsia, kunnes niin tapahtui lähipiirissäni.

Eron partaalla oleva aviopari teki lapsen ja myönsivät että kyseessä oli viimeinen oljenkorsi. Tekivät heti perään myös toisen lapsen mutta erosivat kun nuorin oli alle puolivuotias. Lapset jäi äidilleen ja miehellä on jo uusi perhe eikä tapaa ollenkaan vanhoja lapsiaan. Nainen on ihan hajalla kun ei ole ikinä lapsivapaata ja syö jotain mielialalääkkeitä. Tekisi mieleni kysyä että kannattiko...

Onneksi tuolla naisella on hyviä ystäviä, jotka kauhistelev... eikun siis tukeva häntä ja auttavat myös. Koska nainenhan on syypää kaikkeen, mitä levitti jalkojaaan, nii.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on tyhmiä. Tiedän esim. yhden, jossa kahden viikon seurustelun jälkeen ensimmäinen ilmoitti tulostaan. Eivät pärjänneet lapsen kanssa yhtään, parisuhde rakoili ihan alusta asti. No sitten syntyi älynväläys, että tehdään heti perään toinen, ihan vaan että sillä yhdellä on kaveri. No sehän tehtiin ja ero tuli kun tämä kakkonen oli vain muutaman kuukauden ikäinen.

Nyt nämä lapset ovat 5- ja 6-vuotiaita. Sosiaalitoimisto, neuvola jne. kaikki olleet mukana kuvioissa koko ajan. Molemmat lapset väkivaltaisia, toisiaan ja muita kohtaan. Eivät kuuntele mitään, eivät tottele jne. ihan kamalia lapsia. 

Tässä voi olla ihan takana se, että vanhemmat ovat impulsiivisia, adhd-piirteisiä vähintään. Ja ylläri: lapset ovat tätä myös!

Vierailija kirjoitti:

Vieraisiin pöytiin on helppo huutaa = toisten asioita on niin helppo arvostella.

Tällä palstalla noinkin klassinen sanonta täytyy kääntää vielä itsestäänselvempään muotoon, jotta väärinymmärryksiltä vältytään.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että "siveät", "hyveelliset", "esimerkilliset" moralistit aina käyttää mitä hirveitä kieltä toisten elämästä puhuessaan? Käy ilmi kyllä selvästi, mitä siellä mielessä oikeasti liikkuu, kannattaisiko höllentää vähän niin ne patoumat ehkä hellittäisi.

Koska ihmisten tyhmyys on niin voimattoman toistuvaa, että ei siitä jaksa enää edes kauniisti puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että "siveät", "hyveelliset", "esimerkilliset" moralistit aina käyttää mitä hirveitä kieltä toisten elämästä puhuessaan? Käy ilmi kyllä selvästi, mitä siellä mielessä oikeasti liikkuu, kannattaisiko höllentää vähän niin ne patoumat ehkä hellittäisi.

Koska ihmisten tyhmyys on niin voimattoman toistuvaa, että ei siitä jaksa enää edes kauniisti puhua.

Ehkä kannattaisi sitten miettiä, millaisessa seurassa aikansa viettää. Jännä kun itse tunnen ihan fiksuja ja elämäntaitoisia tyyppejä, ei ole tuntunut koskaan että tarvitsisi alatyyliin vajota!

Vierailija kirjoitti:

Osalla miehistä on kyse siitä, ettei oikeasti ole kasvettu aikuiseksi ja siihen vastuuseen, joka tulee, kun rakastaa toista ihmistä. Kuka tahansa voi siittää/synnyttää, mutta tarvitaan paljon enemmän vanhemmuuteen. On toki sellaisia naisiakin, mutta heitä tuntuu olevan huomattavasti harvemmin.

...

Jos on jo eronnut parisuhteesta, jossa on pieniä lapsia, kynnys lähteä seuraavasta on jo huomattavasti pienempi. Toisissa avioliitoissa todennäköisyys eroon on jo korkeampi, kolmannessa vieläkin suurempi ja niin edelleen. Jos kerta toisensa jälkeen "rakkaus loppuu" tai kumppani onkin "narsisti" tai "hullu akka", niin olisikin hyvin viisasta pysähtyä miettimään, että miksei osaa rakastaa pitkäkestoisesti? Miksi löytää aina sen narsistin tai hullun? Vai olisikohan aika käsitellä näitä asioita terapiassa ja ylläpitää hyviä, läheisiä suhteita lapsiin.

Tunnen itse asiassa tällaisen miehen.  Hänellä 3. vaimo menossa ja jokaiselle vaimolle siitetty 1-2 lasta. Ihan aiheellista kritiikkiä.  Tällaisia miehiä oikeasti on, mutta ne on aika harvinaisia.

Juu. Liikkeellä on aikamoisia mulkvisteja. Mutta minua hieman ihmetyttää myös ne naiset, jotka lähtee tuollaisen sankarin 2. tai 3. vaimoiksi ja vielä lapsiakin sellaisille tekee.  Jos teistä tulee 2. tai 3. vaimo, niin odottakaa ainakin se kaksi vuotta, ennenkuin lapsia teette! Siinä vaiheessa nämä rentut ei jaksa enää esittää täydellistä aviomiestä ja ovat paljastaneet todellisen karvansa.

Kun kyllästytään niin erotaan ja otetaan uusi jonka kanssa taas tehdään lapsia jne.

Mies petti 19v avioliiton jälkeen. Kolme lasta menetti perheensä. Juu, en nähnyt tätä siinä vaiheessa kun lapsia tehtiin, ilmeisesti av-mamman logiikalla olisi pitänyt. No, olihan tuo loppuajasta muutenkin niin vittumainen ihminen, että ero oli helpotus, myös niille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että "siveät", "hyveelliset", "esimerkilliset" moralistit aina käyttää mitä hirveitä kieltä toisten elämästä puhuessaan? Käy ilmi kyllä selvästi, mitä siellä mielessä oikeasti liikkuu, kannattaisiko höllentää vähän niin ne patoumat ehkä hellittäisi.

Tämä on kyllä hyvin jännä ilmiö. Monesti näkyy myös niin että ollan ensin kirjoittavinaan nätisti, mutta kun joku tarttuu siihen piilovidduillen kirjoitettuun viestiin, niin seuraava viesti onkin sitten kielenkäytöltään täysin ala-arvoista :D  

Taitaa olla joku patoutuma, kun itse ei kehdata eikä uskalleta ottaa omaa elämää omiin käsiin, vaan jatkuvasti pelätään sitä mitä muut sanoo. Sitten kun joku kehtaa repäistä, niin yritetään vaimentaa sitä omassa mielessä takovaa ajatusta että oma elämä on pilalla näiden "sääntöjen" takia, sillä että morkataan uskaltavia minkä kerkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ajatellaan, että äkkiä vielä toinen lapsi ja sitten vasta ero, kun ei ole varmaa, löytyykö uutta puolisoa tarpeeksi pian ja lapsia halutaan enemmän kuin yksi.

Ihan arvaan vaan.

Minulla oli tämä syy. Tiesin jo toista lasta suunniteltaessa että eroan. Toki olisin pysynyt suhteessa jos mies olisi muuttunut mutta päihteet vei voiton.

Halusin kuitenkin että lapsilla on sama isä ja samat isovanhemmat. Tai samat isovanhemmat oli se suurempi pointti. Isä häipyi kuvioista heti eron jälkeen eli toisen lapsen syntymän aikoihin.

Tapasin tosin nykyisen mieheni aika pian eron jälkeen ja meillä 2 yhteistä lasta myös.

Toinen näistä yhteisistä on iltatähti. En olisi tehnyt jos olisin eroa miettinyt.

Ymmärsinkö nyt jotain väärin? Eihän lapsillasi ole nyt samaa isää tai isovanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että "siveät", "hyveelliset", "esimerkilliset" moralistit aina käyttää mitä hirveitä kieltä toisten elämästä puhuessaan? Käy ilmi kyllä selvästi, mitä siellä mielessä oikeasti liikkuu, kannattaisiko höllentää vähän niin ne patoumat ehkä hellittäisi.

Koska ihmisten tyhmyys on niin voimattoman toistuvaa, että ei siitä jaksa enää edes kauniisti puhua.

Ehkä kannattaisi sitten miettiä, millaisessa seurassa aikansa viettää. Jännä kun itse tunnen ihan fiksuja ja elämäntaitoisia tyyppejä, ei ole tuntunut koskaan että tarvitsisi alatyyliin vajota!

Minä taas tunnen ihmisiä ihan kaikista sosiaaliluokista enkä kutsu ketään alatyylisiksi. Tunnen niin nuoria kuin vanhoja, rikkaita ja köyhiä, terveitä ja sairaita.

T: ohis

Ero tulee kun on tullakseen. Ei se sitä katso mitä on ehditty tehdä suhteen vielä ollessa ja harvempi ennalta mitään elämänkaavaa suunnittelee ja toteuttaa. Hölmö kysymys kaikkiaan.