Hei te ihmiset, jotka teette ensin muutaman lapsen ja sitten eroatte - miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Naiset on niin tyhmiä, että valitsevat kusipäisiä narsisteja puolisoikseen....

Aina vika on miehessä? Ei ikinä naisessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on niin tyhmiä, että valitsevat kusipäisiä narsisteja puolisoikseen....

Aina vika on miehessä? Ei ikinä naisessa?

Ei tällä foorumilla ole koskaan muita syyllisiä kuin mies.

Eihän kukaan järkevä edes tee lapsia. Ihmisiä on Telluksella liikaa, ja nykyistä seuraavien kolmen sukupolven kuluessa ihmiskunta näkee loppunsa, ja viimeisten vaiheiden todistaminen on kauheaa.

Maailma on saastunut. Ilmasto lämpenee. Elintila vähenee. Kansat lähtevät liikkeelle. Seuraa sotia ja konflikteja. Ruoasta ja kaikista luonnonvaroista tulee pula. Ihmiset alkavat tapella ja tappaa toisiaan.

Meillä ehti tulla kaksi lasta ennen kuin ex-mies sai perinnön. Haki eroa, etten vaan pääsisi mitenkään "hyötymään" hänen rahoistaan. Olin elättänyt häntä tuohon asti.

Lapsia en kadu, mutta ko. mies oli kyllä virhetikki.

Kun kaksi lasta on tehty, naisen seksihalut loppuu lasten isään. Sitten alkaa kiukuttelu ja komentelu, joka eskaloituu riitoihin ja eroon.

Sen jälkeen vuoroviikkosysteemi kehiin, Tinder tulille ja miesrinki pyörimään. Joka toinen viikko iloista perhearkea lasten kanssa, joka toinen viikko uusia miehiä joka luukusta sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensimmäisen jälkeen että ehkä tämä tästä korjaantuu. Ja toisaalta, jos ei, lapsillani on edes sisaruksia joilla on sama isä.

Miten siinä ajateltaisiin itseä, että toivoo lapsilla olevan sisaruksia muttei kaikilla useita isäpuolia ja mutkikkaimpia mahdollisia perhesuhteita? Olisko parempi että olisi yksinäinen lapsi? Monen ainokaisen kuulee kaipaavan kaveria.

Se kaipuu on kuule ihan siellä äidin korvien välissä. Joka ikinen lapsi kykenee mainiosti elämään onnellista elämää ilman sisaruksia. Useille se on jopa onnellisempaa kuin sisarusten kanssa. Jos lapsi joskus sanoo ettei ole mitään tekemistä tai että haluaa leikkikaverin, niin ei se tarkoita sitä että äiskän velvollisuus on käydä heti imuroimassa rojut ahnaaseen römpsään ja alkaa puskemaan leikkikavereita maailmaan.

Ja kerrotko vielä mikä moraalinen velvollisuus on jättää sisarukset syntymättä? Onnellista elämää voi elää myös erolapsena, uskot tai et. Pitääkö kaikki etukäteen vammadiagnoosin saaneet sikiöt myös jättää synnyttämättä kun olosuhteet ei olleetkaan 100% optimaaliset? Entä onko olemassa taloudellinen raja? Pitäisi oikeastaan käydä myös psykiatrinen lausunto ensin, kaikki tiedetään mitä pahaa sekopäävanhempi voi aiheuttaa. Jos feilaa niin putket kiinni?

Ihminen joka käyttää tuollaista kieltä täysin vieraista ihmisistä ei omaan silmääni näytä miltään malliesimerkiltä tasapainoisen perhe-elämän luomiseen.

Kolme lasta 4v sisällä (yhdet kaksoset), esikoinen oli ylläri joka ilmoitti tulostaan kun olimme 3kk olleet yhdessä. Olimme onnellisia, mies oli osallistuva isä lapsille, hyvä aviomies mulle. Teki kotitöitä pyytämättä, oli superhyvä mies, parempaa en olisi voinut kuvitellakaan. Meillä oli onnelliset 6v. 

Kunnes tuli se päivä joka muutti kaiken. Mies joutui pieneen onnettomuuteen, hänelle ei käynyt juuri mitenkään fyysisesti, pari pientä naarmua. Mutta sen jälkeen hän jostain syystä sekosi. Hän alkoi kyseenalaista kaikkea mahdollista, muuttui ilkeäksi, alkoi käyttään alkoholia enemmän, ensin tuli henkinen väkivalta ja myöhemmin fyysinen väkivalta minua kohtaan. Todella paljon narsistisia piirteitä. 2v sitä katselin ja sitten läheiset pisti stopin, että näin ei voi jatkua. Oli pakko erota. 

Mies ei kestänyt eroa ollenkaan. Teki itsemurhan. Suunnitteli perhesurmaa (oli tehnyt hankinnat ja suunnitelmat löytyi kotoansa, oli googlettanut aiheesta yms).  Lapsilla ja minulla oli enkeleitä matkassa. Eilinen Porvoon uutinen toi kylmät väreet sekä kauhean olon. 

Ikinä ei voi tuntea ketään läpikotaisin. 

Minä luulin että on pelkkää urbaania legendaa se että yritetään paikata rikkinäistä liittoa tekemällä lapsia, kunnes niin tapahtui lähipiirissäni.

Eron partaalla oleva aviopari teki lapsen ja myönsivät että kyseessä oli viimeinen oljenkorsi. Tekivät heti perään myös toisen lapsen mutta erosivat kun nuorin oli alle puolivuotias. Lapset jäi äidilleen ja miehellä on jo uusi perhe eikä tapaa ollenkaan vanhoja lapsiaan. Nainen on ihan hajalla kun ei ole ikinä lapsivapaata ja syö jotain mielialalääkkeitä. Tekisi mieleni kysyä että kannattiko...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensimmäisen jälkeen että ehkä tämä tästä korjaantuu. Ja toisaalta, jos ei, lapsillani on edes sisaruksia joilla on sama isä.

Miten siinä ajateltaisiin itseä, että toivoo lapsilla olevan sisaruksia muttei kaikilla useita isäpuolia ja mutkikkaimpia mahdollisia perhesuhteita? Olisko parempi että olisi yksinäinen lapsi? Monen ainokaisen kuulee kaipaavan kaveria.

Se kaipuu on kuule ihan siellä äidin korvien välissä. Joka ikinen lapsi kykenee mainiosti elämään onnellista elämää ilman sisaruksia. Useille se on jopa onnellisempaa kuin sisarusten kanssa. Jos lapsi joskus sanoo ettei ole mitään tekemistä tai että haluaa leikkikaverin, niin ei se tarkoita sitä että äiskän velvollisuus on käydä heti imuroimassa rojut ahnaaseen römpsään ja alkaa puskemaan leikkikavereita maailmaan.

Ihan fiksu ja asiallinen tapa keskustella avioseksistä ja vuosia harkitun lapsen yrittämisestä, argumenttisi vaikuttaa nyt heti perustellulta!

Jos saa tässä samassa kysyä niin kysyisin että miksi miehet teette ensin pari lasta vaimon kanssa, josta eroatte yhteisen ajan puuttumisen ja erilleen kasvamisen myötä kun lapset ovat 3 ja 5v, ja vuoden päästä teillä on uudi daami maha pystyssä, josta eroatte kun lapset on 3 ja 5v, ja syy on täsmälleen sama kuin edellisessä suhteessa.

Usein myös niin että alkuperäiset lapset alkavat olla täysi-ikäisiä, niin sitten erotaan ja mies alkaa uuden perheen uuden naisen kanssa, tämä n. 45-vuotiaana.  Tätä olen nähnyt nyt niin monta kertaa viime vuosina että ihan kuin joku epidemia olisi menossa.

Eli mikä juttu?

Tulevaa on vaikea ennustaa. Meillä vuosien saatossa homma meni kämppäkaveruudeksi. Ero oli lopulta parempi ratkaisu ja eksä asuu nyt uuden puolison kanssa. Itse keskityn harrastuksiini ja uskon kummankin olevan elämäänsä nyt tyytyväisempi kuin aiemmin. 

Ihmiset on tyhmiä. Tiedän esim. yhden, jossa kahden viikon seurustelun jälkeen ensimmäinen ilmoitti tulostaan. Eivät pärjänneet lapsen kanssa yhtään, parisuhde rakoili ihan alusta asti. No sitten syntyi älynväläys, että tehdään heti perään toinen, ihan vaan että sillä yhdellä on kaveri. No sehän tehtiin ja ero tuli kun tämä kakkonen oli vain muutaman kuukauden ikäinen.

Nyt nämä lapset ovat 5- ja 6-vuotiaita. Sosiaalitoimisto, neuvola jne. kaikki olleet mukana kuvioissa koko ajan. Molemmat lapset väkivaltaisia, toisiaan ja muita kohtaan. Eivät kuuntele mitään, eivät tottele jne. ihan kamalia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kaksi lasta on tehty, naisen seksihalut loppuu lasten isään. Sitten alkaa kiukuttelu ja komentelu, joka eskaloituu riitoihin ja eroon.

Sen jälkeen vuoroviikkosysteemi kehiin, Tinder tulille ja miesrinki pyörimään. Joka toinen viikko iloista perhearkea lasten kanssa, joka toinen viikko uusia miehiä joka luukusta sisään.

Jahas, taas joku uuden naisen takia vaimonsa jättänyt pelkää ja ahdistuu siitä, mitä hänen ex-vaimonsa mahdollisesti tekee tai voisi tehdä lapsivapailla viikoillaan. Kun tietysti miehellä pitäisi olla oikeus kontrolloida ex-vaimonsa seksuaalisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on tyhmiä. Tiedän esim. yhden, jossa kahden viikon seurustelun jälkeen ensimmäinen ilmoitti tulostaan. Eivät pärjänneet lapsen kanssa yhtään, parisuhde rakoili ihan alusta asti. No sitten syntyi älynväläys, että tehdään heti perään toinen, ihan vaan että sillä yhdellä on kaveri. No sehän tehtiin ja ero tuli kun tämä kakkonen oli vain muutaman kuukauden ikäinen.

Nyt nämä lapset ovat 5- ja 6-vuotiaita. Sosiaalitoimisto, neuvola jne. kaikki olleet mukana kuvioissa koko ajan. Molemmat lapset väkivaltaisia, toisiaan ja muita kohtaan. Eivät kuuntele mitään, eivät tottele jne. ihan kamalia lapsia. 

Ja mieti kun jotkut on yhdessä ja maksattaa koko perheensä sossulla! Muksut on heitteillä ja vanhemmat vaan ryyppää. Tai ei voida erota ja mies vetää perheen kylmäksi. Lapset on kamalia.

Naiset tekevät lapset ensimmäisen mieen kanssa joka siihen hommaan suostuu. Mies on toissijainen juttu, kunhan pääsee porsimaan. 

Ap:ko ajatteli, että kun hankkii lapsia, puolisolla on pallo niin tiukasti jalassa, että eron mahdollisuus on poissuljettu?

Mikähän siinä on, että "siveät", "hyveelliset", "esimerkilliset" moralistit aina käyttää mitä hirveitä kieltä toisten elämästä puhuessaan? Käy ilmi kyllä selvästi, mitä siellä mielessä oikeasti liikkuu, kannattaisiko höllentää vähän niin ne patoumat ehkä hellittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on tyhmiä. Tiedän esim. yhden, jossa kahden viikon seurustelun jälkeen ensimmäinen ilmoitti tulostaan. Eivät pärjänneet lapsen kanssa yhtään, parisuhde rakoili ihan alusta asti. No sitten syntyi älynväläys, että tehdään heti perään toinen, ihan vaan että sillä yhdellä on kaveri. No sehän tehtiin ja ero tuli kun tämä kakkonen oli vain muutaman kuukauden ikäinen.

Nyt nämä lapset ovat 5- ja 6-vuotiaita. Sosiaalitoimisto, neuvola jne. kaikki olleet mukana kuvioissa koko ajan. Molemmat lapset väkivaltaisia, toisiaan ja muita kohtaan. Eivät kuuntele mitään, eivät tottele jne. ihan kamalia lapsia. 

Ja mieti kun jotkut on yhdessä ja maksattaa koko perheensä sossulla! Muksut on heitteillä ja vanhemmat vaan ryyppää. Tai ei voida erota ja mies vetää perheen kylmäksi. Lapset on kamalia.

Tässä ei ole edes kyse siitä, että vanhemmat ryyppäisi. Isä kyllä koko elämänsä ollut työttömänä, mutta äiti on jo uusissa naimisissa ja uusia lapsia pukkaa. Tässä ongelmana se ettei kumpikaan vanhempi tee mitään lastensa kanssa. Lapset ovat päivähoidossa joka päivä maksimiajan ja viikonlopuksi heidät koitetaan aina heivata jonnekkin. Jos sellainen vahinko käy, että ovat vanhempien kanssa niin saavat vapaasti ja koko päivän katsoa telkkaria, ihan mitä vaan sieltä tuleekin ei ole väliä onko lapsille sopivaa kunhan ovat hiljaa. Ja molemmilla tietysti omat tabletit. Ihan sairasta touhua.

Kummallista yleistystä tuo, että eron jälkeen otetaan uudet ukot kiertoon.

Oma siskoni alkoi seurustella 18-vuotiaana itseään 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Saivat lapsia siskoni ollessa 20- ja 23-vuotias. Siskoni sieti mieheltä uskomattomia asioita lasten, ja oman nuoruuden naiiviutensa vuoksi. Myöhemmin hän alkoi pistämään miehelleen vastaan ja vaatia muutoksia. Kun hän oli lähemmäs 30-vuotias ja meno oli aivan kieroa, hän otti ja lähti lasten kanssa. Lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu, ja siskoni on keskittynyt lapsiin ja itseensä. Saanut vihdoin luotua uraa, kun ei ole miestä ankkurina roikkumassa. Ei ole ainuttakaan miestä huolinut kuvioon mukaan. Hän ja lapset voivat niin paljon paremmin, kuin viisi vuotta sitten. Mies kontrolloi myös lasten elämää nimittäin, kaverit olivat mm huuhaata, ja riitti kun niitä näki koulussa/päiväkodissa. Kotiin ei saanut tuoda ketään, ei ystäviä tai sukulaisia, koska heistä saattoi olla ennen kaikkea taloudellista vaivaa - saattoivat nimittäin juoda kahvia. Vaikka siskoni se osti kaiken syötävän ja juotavan siihen taloon.

Minäkään en saanut heillä käydä kuin salaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on tyhmiä. Tiedän esim. yhden, jossa kahden viikon seurustelun jälkeen ensimmäinen ilmoitti tulostaan. Eivät pärjänneet lapsen kanssa yhtään, parisuhde rakoili ihan alusta asti. No sitten syntyi älynväläys, että tehdään heti perään toinen, ihan vaan että sillä yhdellä on kaveri. No sehän tehtiin ja ero tuli kun tämä kakkonen oli vain muutaman kuukauden ikäinen.

Nyt nämä lapset ovat 5- ja 6-vuotiaita. Sosiaalitoimisto, neuvola jne. kaikki olleet mukana kuvioissa koko ajan. Molemmat lapset väkivaltaisia, toisiaan ja muita kohtaan. Eivät kuuntele mitään, eivät tottele jne. ihan kamalia lapsia. 

Tämä kuulostaa niin tutulta, tunnenkohan saman tapauksen? Vastaavanlaisessa poppoossa äiti muuttaa lapsineen vähän väliä niin että pääsee aina hetkeksi eroon sossuista kunnes uuden kotikunnan väki löytää heidät ja kaikki alkaa taas alusta.