Hei te ihmiset, jotka teette ensin muutaman lapsen ja sitten eroatte - miksi ihmeessä?

Olen vähän väsynyt näihin oletuksiin, että ihmisten pitäisi aina pystyä järkeviin ja rationaalisiin päätöksiin. Suurin osa kaikista ihmisen päätöksistä perustuu kuitenkin aina tunteeseen. Parisuhde, lapset, auto, sohvat, ruoka, herkut, harrastukset, liikunta, ammatti jne. 

Ei kannata olettaa ihmisiltä liikaa, sillä tällaisia me olemme: emme aina pysty järkeviin päätöksiin.

Ja joskus asiat ymmärtää vasta jälkeenpäin. Usein historia näyttää sen, oliko asiat järkeviä vai ei. Tämä pätee sekä yksilön, yhteiskunnan että globaalien asioiden kohdalla. Joku päivä tulevaisuudessa ihmiset päivittelevät, miten ihmiset tässä ajassa olivat niin tyhmiä, kun alistivat itsensä Googlelle. Tämäkin valinta kuitenkin perustuu tunteeseen. 

Onko miehet vaan niin vässyköitä, kun tekevät lapsia vaan sen takia, kun nainen haluaa. Eivätkä osaa sanoa ei ja lähteä menemään? En ymmärrä tätä miesten uhriutumista joka hiton asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saa tässä samassa kysyä niin kysyisin että miksi miehet teette ensin pari lasta vaimon kanssa, josta eroatte yhteisen ajan puuttumisen ja erilleen kasvamisen myötä kun lapset ovat 3 ja 5v, ja vuoden päästä teillä on uudi daami maha pystyssä, josta eroatte kun lapset on 3 ja 5v, ja syy on täsmälleen sama kuin edellisessä suhteessa.

Usein myös niin että alkuperäiset lapset alkavat olla täysi-ikäisiä, niin sitten erotaan ja mies alkaa uuden perheen uuden naisen kanssa, tämä n. 45-vuotiaana.  Tätä olen nähnyt nyt niin monta kertaa viime vuosina että ihan kuin joku epidemia olisi menossa.

Eli mikä juttu?

Miehelle perheen perustaminen vaan on helpompaa kuin naiselle... Uusi rakkaus innostaa ja nainen haluaa lapsia ja miehelle on ok saada lisää lapsia jne. Itsellä uusperhe ja olen se 2. vaimo, jonka kanssa mies teki lisää lapsia. Vielä ei olla erottu, eikä asia ole mitenkään ajankohtainen, mutta ei sitä tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Mutta eikö kolmannella kerralla pitäisi jo olla ymmärrystä että kuvio ei vain toimi? On se eri asia yrittää perhe-elämää uudestaan, kuin toistaa samaa virhettä kerta toisen perään, että sikäli en laske teitä nyt tähän porukkaan kun olette kerran yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät voi valita, tuleeko niitä lapsia kerralla yksi vai kaksi.

Saimme kaksoset. Vasta kun lapset olivat maailmassa, huomasin että exälläni on hyvin perinteinen perhekäsitys, jossa nainen hoitaa kodin, lapset ja ruoanlaiton siinä palkkatyön ohella. Hänen roolinsa on harrastaa, ja valittaa jos ei ole riittävän siistiä/ ruoka sellaista kuin hän haluaisi.

Kotipiian hommat oli aika erilaista kuin mitä kuvittelin parisuhteen olevan. Olemme eronneet. Uusi mieheni ei asun kanssani, mutta pesee  minua enemmän pyykkiä, siivoaa ja laittaa ruokaa.

Tämä olisi selvinnyt ennen lasten tekoa jos asioista olisi viitsitty puhua etukäteen. Kannattaa ihan vaikka kirjjoitta yhdessä odotukset ja toiveet ja suhteen alussa paperille, niin ei sitten tarvitse riidellä niistä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ajatellaan, että äkkiä vielä toinen lapsi ja sitten vasta ero, kun ei ole varmaa, löytyykö uutta puolisoa tarpeeksi pian ja lapsia halutaan enemmän kuin yksi.

Ihan arvaan vaan.

Minulla oli tämä syy. Tiesin jo toista lasta suunniteltaessa että eroan. Toki olisin pysynyt suhteessa jos mies olisi muuttunut mutta päihteet vei voiton.

Halusin kuitenkin että lapsilla on sama isä ja samat isovanhemmat. Tai samat isovanhemmat oli se suurempi pointti. Isä häipyi kuvioista heti eron jälkeen eli toisen lapsen syntymän aikoihin.

Tapasin tosin nykyisen mieheni aika pian eron jälkeen ja meillä 2 yhteistä lasta myös.

Toinen näistä yhteisistä on iltatähti. En olisi tehnyt jos olisin eroa miettinyt.

Ymmärsinkö nyt jotain väärin? Eihän lapsillasi ole nyt samaa isää tai isovanhempia?

Joo ymmärsit.

En tiennyt että tapaan uuden miehen siinä vaiheessa kun toista lasta mietin. En halunnut liian suurta ikäeroa. Nyt on 3 vuoden ikäero kahdella vanhemmalla.

Ajattelin että teen vaan 2 lasta ja halusin että heillä on sama isä ja samat isovanhemmat. Siksi siis toinenkin lapsi syntyi huonoon suhteeseen vaikka tiesin eroavani.

Yksin olin käytännössä esikoisenkin kasvattanut eli yksinhuoltajuus ei pelottanut.

Okei, eli jos lapsia tekee enemmän kuin 2 niin isät saa olla erit, ja isovanhemmat myös. Aika erikoinen ajattelutapa, mutta jokainen toki  tavallaan :)