onko kotiäidillä oikeus koskaan nukkua?

Mä joskus viikonloppuaamuisin ravistelen miehen hereille ja sanon, että hoitaa heränneet lapset ja jatkan unia. Tätä tapahtuu ehkä kerran kuussa tai kahdessa ja mies ymmärtää mun olevan silloin tosi väsynyt eikä yhtään mukise vastaan ja herätessä mua odottaa jopa aamupala pöydässä. Voisko toimia teillä, siis ettå kylmän viileästi aamulla herätät miehen ja sanot, että nyt et vaan jaksa ja mies saa hoitaa lapset ja jatkat unia? Mä saan tosi hyvin kuitattua univelat ja tunnen itseni henkisestikkin paljon virkeämmäksi kun saan edes kerran kuussa nukkua niin pitkään kuin huvittaa.

No eihän se kovin reilua käyttäytymistä mieheltä ole. Mutta miehet ovatkin usein isoja lapsia itsekin, jotka välttelevät vastuuta viimeiseen saakka. Anna vauvanhoito vuoro äijälle tyynen rauhallisesti ja painu vaikka autoon nukkumaan.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 06:21"]

No eihän se kovin reilua käyttäytymistä mieheltä ole. Mutta miehet ovatkin usein isoja lapsia itsekin, jotka välttelevät vastuuta viimeiseen saakka. Anna vauvanhoito vuoro äijälle tyynen rauhallisesti ja painu vaikka autoon nukkumaan.

[/quote]:O

Ei tuohon ole mitää "kotiäitisääntöä", vaan kyse on teidän parisuhteesta. Miten arvostatte toisianne, miten tasa-arvoinen suhde teillä on, miten jaatte vastuun jne. Puhu sille miehelle! Jos koet olevasi väsynyt, niin miksi ihmeessä et saisi nukkua? Miksi mies ei ota vapaapäivinään kotona vastuuta ja osallistu? Näistä teidän täytyy nyt (vasta kolmannen lapsen jälkeen!) jutella ihan vakavasti.

Juuri kuten vitonen sanoi. Meillä on pärjätty vuosia ihan sillä keskinäisellä kunnioituksella ja huomioimisella. Miehelle haluan itsekin taata jokseenkin riittävät unet, että jaksaa käydä töissä ja pysyä siellä valppaana. Siitä lähdetään. Jos jonkun on pakko olla väsymyksestä vähän pää pyörällä, se olen minä. Kotona ei aina tarvitse olla niin viimeisen päälle. MUTTA muuten nukkumiset sovitellaan ja vuorotellaan niin, että kumpikin saa levätä edes vuorotellen.

Herään itse aamulla helpommin kuin mies, joten nousen aina lasten kanssa, mutta vaihdamme nukkumavuoroa klo 10 (miehen vuoroista riippuen kylläkin). Tai saatan käydä päikkäreillä, kun hän tulee töistä tai herää omilta yövuorouniltaan. Lisäksi on kummallakin käytössä "optio" saada mennä nukkumaan milloin vain, jos tuntuu ettei jaksa. Toinen pystyy kyllä olemaan sen pari tuntia lasten kanssa vaikka päällään, kun kohta vieressä on virkistynyt puoliso.

Jos joskus tahdon oikeasti nukkua aamulla pitkään, siihen riittää pyyntö "voisitko sinä nousta aamulla?" Huomioimista ja toisesta välittämistä se on.

Ajattele niin että sun velvollisuus on hoitaa että olet kunnossa ja jaksat hoitaa lapsia. Eli sanot vaan miehelle että sun on saatava nukkua. Mies tekee varmaan uhrauksestaan suuren numeron mut älä välitä. Sun velvollisuus on nukkua. Jos ei usko niin lähde miehen vapaapäivänä heti kun mies herää vanhemmillesi / kaverillesi nukkumaan ja mies hoitaa lapset. Tuu kertomaan mille pitkät unet maistui ;). Ja jatkossa teet tuon säännöllisesti esim x/ vko tms.

Ei kotiäitikään voi olla aina töissä, eihän miehesikin aina ole. Meillä aikoinaan toimi viikonloppuisin se, että molemmat saivat yhden rauhallisen aamun viikonloppuna. Teillä on erilainen rytmi, mutta sama idea voisi kuitenkin toimia, että kahdesta vapaasta yöstä ja aamusta (ja teillä myös illasta) toinen saisi nukkua toisen, ja toinen toisen.

Ja kyllä tämä on niin vakava asia, että miehen on pysähdyttävä kuuntelemaan. Uni on ihmisen perustarve, ja sen puutteesta voi seurata vakavia ongelmia.

Jaksamisia sinulle, pyydä vaikka vanhemmilta ym apua, jos et saa miestäsi kuuntelemaan.

Meillä kaoset ovat jo kouluikäisiä, mutta homma toimi samalla tavalla kuin teilläkin. Miehellä oli aina oikeus nukkua, koska aina hän oli omien sanojensa mukaan väsynermpi kuin minä. Muutaman kerran sain hänet viikonloppuna nousemaan lasten kanssa, mutta se vaati monen viikon väsytystaistelua ja lopulta väsymysitkua.

Kauhean epäkypsän kuuloista tuollainen kilpailu siitä kuka on väsyneempi ja että itkemällä vasta saadaan tahtoa läpi, ilmeisesti aikuiset kyseessä kuitenkin? Käyttkö näitä keskusteluja esim. neuvolassa käydessänne? Onko pokkaa tuoda päivänvaloon sitä miten parisuhteessa toimitaan ja miten lepääminen järjestetään? Jos sellaista ei kehtaa sanoa ääneen, tietää kumpikin, että syytä on muuttaa asioita.

Tilanteesi tuskin on edes kehnoimmasta päästä ja ei varmaan minullakaan. Mies yrittäjä ja töissä 7pv viikossa klo 8-21. Lapsia kolme alle 5-vuotiasta, iso talo ja piha. Koskaan ei esim. ulkoile lasten kanssa tai tee kotitöitä. Hoidan kaiken itse, ei verkostoa lähimaillakaan. Niin, oikeastaan olen suht tyytyväinen ja teen asiat, jotka täytyy tehdä. Nukun öisin, minkä pystyn. Turha tästä on valittaa.

Niin, jotenkin vaikuttaa siltä että toisen huomioiminen tässä asiassa on meillä yksipuolista: yritän huomioida että mies saisi nukkua että jaksaa töissä, mutta hän ei huomioi minun tarpeitani. En tiedä miksi näin on, vai enkö nyt itse tajua tässä kuviossa jotain...

Ap

Kuulostaa lähes samalle kun meillä, kävin puolen vuoden taistelun miehen kanssa asiasta, olin täysin henkisesti ja fyysisesti loppu, sanoin joka päivä olevani väsynyt ja etten jaksa hoitaa kaikkea yksin.... ei mennyt perille, siinä vaiheessa kun mainitsin etten tiedä milloin tapan itseni tai lapsemme/ painu lopullisesti ulos talosta mies ymmärsi väsymykseni, hän kyllä oli kuullut kun joka päivä sanoin väsymyksestä mutta ei ymmärtänyt. siispä puhukaa, puhukaa ja puhukaa. tästä aikaa nyt 2 kk. mies herännyt ja herää edelleen viikonloppuisin molempina aamuina että minä saan ladattua itseni, alkaa jo tuntumaan siltä että kohta on puolen vuoden väsymys nukuttu, univajetta ei nukuta yhdessä yössä pois.

Meillä minä nukun lauantai-aamuisin ja mies sunnuntai-aamuisin. Herään silti kymmenen kieppeissä että ehdin mukaan ulos tai jos lähdetään luistelemaan tms.
Meillä pienin nyt reilu vuoden, kun hän oli pienempi niin nukuin siihen saakka aamuisi kun vauvalle tuli ekan kerran nälkä, mies toi vauvan sitten rinnalle 9-10 kieppeillä.
Arkipäivinä jos vauva nukkui aamulla pitkään mutta isomat heräs aikaisin mies oli lassten kanssa aamuisin ja kun lähti töihin saattoi laitta alapsille pikkukakkosen jolloin sain nukkua n klo 8 saakka( mies lähtee klo 730)

Ehkä mies ei välitä perheestä tai sinusta tarpeeksi. Jos ihmistä rakastaa, hänelle tahtoo tehdä hyvää.

Saatko isovanhemmilta apua. Keskustele miehen kanssa. Voisitko iltapäivällä nukkua, kun mies tulee töistä. Tai valkonen valhe. Sanot viikonloppuaamuna että migreeni ja pää hajoaa, pakko levätä. Tai sovit et saisit yhden päivän levätä

Tää ei liity aiheeseen mutta ootko koittanu ottaa vauvan vaan viereen ja meette yhdessä nukkumaan esim klo 22? Meillä tuo kuopus nukkui vaan nenä kiinni tississä alkuyön jonnekin 5-6kk saakka. Aikani yritin sitä nukuttaa sänkyynsä mutta illat veny sitten aina tuonne yli puolen yön kun ei lapsi vaan nukkunu(tai torkahti 5min ja heräsi). Mutta kun mentiin yhdessä nukkumaan niin kävi nätisti nukkumaan silloinkun minäkin.

Meillä mies ymmärtänyt väsymyksen ja uniongelmien vakavuuden vasta, kun työkaverinsa sairastui ja oli pitkään poissa töistä ja tavoittamattomissakin unettomuuden ja väsymyksen takia.

Valehteleminen on todella huono idea parisuhteessa. Kaikkea te keksittekin.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 08:11"]Kuulostaa lähes samalle kun meillä, kävin puolen vuoden taistelun miehen kanssa asiasta, olin täysin henkisesti ja fyysisesti loppu, sanoin joka päivä olevani väsynyt ja etten jaksa hoitaa kaikkea yksin.... ei mennyt perille, siinä vaiheessa kun mainitsin etten tiedä milloin tapan itseni tai lapsemme/ painu lopullisesti ulos talosta mies ymmärsi väsymykseni, hän kyllä oli kuullut kun joka päivä sanoin väsymyksestä mutta ei ymmärtänyt. siispä puhukaa, puhukaa ja puhukaa. tästä aikaa nyt 2 kk. mies herännyt ja herää edelleen viikonloppuisin molempina aamuina että minä saan ladattua itseni, alkaa jo tuntumaan siltä että kohta on puolen vuoden väsymys nukuttu, univajetta ei nukuta yhdessä yössä pois.
[/quote]

Voi herranjestas, ei kyllä itsemurhalla uhkailu ole koskaan ok. Ihan järkyttävää käytöstä.

Te määrittelette teidän tavat ja säännöt. Mutta tottakai on oikeus. Itse koen tärkeäksi taata töissäkäyvälle kohtuulliset unet, mutta esim jos on 2 vapaapäivää viikossa miehellä, toisena mies voi herätä lasten kanssa ja äiti nukkua niin pitkään kuin haluaa. Jos vauva imetyksellä, mies voi tuoda tissille tai antaa pullosta.