Voiko lapsen jättää hyvillä mielin hoitoon hiihtoloman ajaksi?

Tästä ei tykätä. Mene ja opeta lapselle , että vanhemmat ovat eläviä olentoja. Ei kirjojen ja somen fiktiivisiä hahmoja, vaan oikeesti olemassa olevia ihmisiä. Anna omalle lapsellesi lahjaksi oikeus olla unohtamatta itseään lasten syntymän jälkeen.

Kyllä vaan meillä on lapset aina olleet mukana matkoilla sillä me olemme perhe ja yleensä perhe tekee asioita, niinkuin matkustelemista yhdessä.
Ei tulisi mieleenikään jättää yhtä perheenjäsentä pois kun me muut menisimme lomailemaan ja pitämään hauskaa.
Ollaan oltu niin etelässä rantalomilla kuin lapissa laskettelemassakin ja aina on kaikilla ollut hauskaa ja ihania yhteisiä muistoja on kertynyt paljon.
Me esim käydään vuosittain lapissa laskettelemassa ja kaikki 3 lasta on jo 2 vuotiaasta lähtien olleet mukana rinteessä.
Niinä vuosina kun on joku lapsista ollut niin nuori, että ei ole vielä osannut kävellä niin on isovanhemmat olleet mukana ja ollaan siten myös päästy vanhempien lasten kanssa yhdessä rinteeseen kun isovanhemmat ovat mökkeilleet nuorimmaisen kanssa.
Isovanhemmat ovat tietenkin olleet myös lomalla ja saaneet viettää sitä omaakin aikaa aina.
Ei se mitään taikatemppuja vaadi.
Kun lapsi on osannut kävellä niin ollaan lasketteuvermeet hankittu ja lapsi on päässyt mukaan rinteeseen opetusvaljaiden kanssa.
Kaikki ovat jo 4 vuotiaina osanneet lasketella ilman valjaita ja nykyään on aivan älyttömän ihanaa päästä koko perheen kanssa laskettelemaan ja viettämään laatuaikaa yhdessä. Mikäs sen mukavapaa.

"No av-mammojen lapset onkin parhaiten maailmassa hoidettu ja valioainesta.

Muualla maailmassa saattaa äiti jättää pari kuukauden ikäisen lapsen hoitoon töihin mennessään ja se on ihan normaalia, tai aupair hoitaa päivät ja kun äiti tulee klo 20 kotiin, vauva on jo nukkumassa. Ei joka maassa ole kolmen vuoden valtion kustantamaa kotihoitoa. Eikä ollut meilläkään ennen. Itse olin 2 kk kun jouduin hoitotädille, ja ihan hyvin on mennyt elämässä.

Miettikääpä muun maailman äitejä, isiä ja lapsia.  On olemassa johtavassa asemassa olevia niin miehiä kuin naisia, joilla on lapsia, mutta silti joutuvat virkamatkoille. Lastenhoitajat niitä lapsia hoitaa. Jos parivuotiasta oma läheinen ja useasti ennenkin hoitanut isoäiti viikon hoitaa, ei lapsi saa mitään traumoja.

Minulla on kaksi lasta ja heistä huolimatta viettänyt mieheni kanssa kaksin lomia. Parisuhde on kukoistanut jo 25 vuotta ja lapseni ovat molemmat läheisissä väleissä kanssamme. Kumpikaan jälkeläisistämme ei kärsi mielenterveyshäiriöistä ja toinen on jo valmistunut, toinen vielä opiskelee yliopistossa.

Jos joskus saan lapsenlapsia, otan heitä mielelläni hoitoon, vaikka viikoksi kerrallaan."

Meilläkin annettiin 70-luvulla jo parin kuukauden ikäisenä jo vieraan hoitoo, mutta en ylpeile sillä, eikä näy ylpeilevän myöskään omat lapseni, kun ovat nyt itse vanhempia, sillä ei ole tullut sellaista tilannetta, että alle 4-vuotias lapsi olisi ollut viikon luonani, ilman jompaa kumpaa vanhempaa, vaan korkeintaan päivän. Ovat osanneet järjestellä asiansa paremmin kuin minä.

Meillä on erinomaiset mahdollisuudet lapsille maalla ja lapset viettävät paljon aikaa eli koko kesän ja pari kolme viikkoa talvella, mutta pienillä on  isovanhempien lisäksi aina ollut  molemmat tai toinen vanhempi tullut laittamaan lapset nukkumaan, sillä ikävä iskee juuri illalla.

Mummona en edes ottaisi pari vuotiasta viikoksi, sillä tiedät jo yli 15v. kokemuksella, että pieni lapsi kaipaa vanhempiaan jo viimeistään toisena tai kolmentana päivänä, kun uutuuden viehätys on ohi. Jos lapsen kiintimyssuhde vanhempiinsa on normaali, tietää lapselle se ikävää ja tuskaa, oli isovanhemmat miten läheiset tahansa, kun kysymys on vielä vieras ympäristö, eikä lapsen oma koti. 

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 23:30"]

Kyllä se on nähty mitä liika äidin lapseen, varsinkin poikaan, liimautuminen tekee. Nykypojat eivät kykene edes armeijaan, kun ei ole mamma nukuttamassa tissi suussa ja peppua pyyhkimässä.

Tytöt taas ovat hankkiutumassa raskaaksi jo teini-iässä, jotta pääsevät äitinsä heimoista omaa kotileikkiään leikkimään.

[/quote] kyllä sinne vaan armeijaan vielä menee suurin osa pojista ja parhaimmat tulee taksiin Vänrikkinä. Minun poika menee myös armeijaan. 

Ennen lapsia harrastakaa eksreemejä, kiiveltää Himalajalla ja lasketaa alpeilla jne mutta kun on pieni lapsi niin se edellyttää että lapsi on hoidettava ja oltava lapsen kanssa. Jotkut isovanhemmat ei uskalla kieltäytyä ja osa on vielä työelämässä. Itse en aölkaisi hoitamaan viikkoa pientä lasta vain siksi että halutaan mennä humputtelemaan ulkomaille. 

Ei voi. Viikko on 2-vuotiaalle liian pitkä aika olla erossa ensisijaisista kiintymyssuhteistaan.

 "Ei joka maassa ole kolmen vuoden valtion kustantamaa kotihoitoa. Eikä ollut meilläkään ennen. Itse olin 2 kk kun jouduin hoitotädille, ja ihan hyvin on mennyt elämässä."

Kaikissa sivistyneissä maissa tuetaan lapsiperheitä. Näin on ollut myös Suomessa, koko historian ajan.

Suomessa tuonne 70-luvulle saakka oli puolisoiden yhteisverotus, joka mahdollisti toisen vanhemman hoitamaan lasta kotona. Sen lisäksi oli 80-luvulle verotuksessa lapsivähennys, joka oli merkittävä etuus eli kyllä sinunkin lapsuudessa on perheitä tuettu.

Nuo etuudet on nykyään poistettu, kun kaikki lapset saivat kunnallisen päivähoito-oikeuden ja alle 3-vuotiaat mahdollisuuden kotihoitotukeen. Yhteiskunnalle kotihoidontuki on edullinen ratkaisu, vain muutama sata euroa kuussa, kun päiväkotipaikka maksaa n. 1500-2800 e/kk.

Suomessa lapsiperheiden tuet ovat EU-maiden keskitasoa ja monessa muussa maassa lapsia tuetaan paljon enemmän, meillä se keskittyy lähinnä julkiseen päivähoito-oikeuteen.

Mun kohta 2 vuotta täyttävä lapsi on todella läheinen mun vanhempien kanssa. Lapsi on ollut noin 10 yötä yksin mummulassa ja yhdessä ollaan asuttu noin 3 kuukautta mummulassa kun oma koti oli remontissa. Mummula on siis kuin toinen koti lapselle. Mutta siltikään en ikinä jättäisi lasta viikoksi hoitoon heille. Ensinnäkään, ei mun oma pää kestäis olla noin kauaa erossa pikkuisesta ja toisekseen, viikko on ihan älyttömän pitkä aika. Siinä ehtii ikävä kasvaa todella kovaksi lapsella. ajatus lapsesta itkemässä ikävää on ihan kamala samaan aikaan kun vanhemmat viettävät rentouttavaa lomaa. Niiden kahdenkeskisten matkojen aika on sit kun lapset ovat isoja.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 19:56"]

En ole ajatellut että lapsi tarvitsisi lomaa erityisesti päiväkodista kun sinne mieluusti menee ja tuon viikon aikana tulisi 3 päivähoitopäivää.. Olenko todella huono äiti jos lähden tuonne hiihtämään? Mihin lomalle maaliskuussa voi mennä että lapsikin voisi tulla?

[/quote]

Lässyn lässyn.

"Miettikääpä muun maailman äitejä, isiä ja lapsia.  On olemassa johtavassa asemassa olevia niin miehiä kuin naisia, joilla on lapsia, mutta silti joutuvat virkamatkoille. Lastenhoitajat niitä lapsia hoitaa. Jos parivuotiasta oma läheinen ja useasti ennenkin hoitanut isoäiti viikon hoitaa, ei lapsi saa mitään traumoja."

Eipä taida enää nykyään olla, kun lapsen kehityksestä on saatu enemmän tietoa. Jopa kuninkaaliset ottavat pienet lapset lastenhoitajineen mukaan valtiovierailulle, jotta vanhemmat vapaa-ajalla saisivat olla lastensa kanssa.

Samoin valtion päämiehet esim. pääministerit. Muistan ainakin julkisuudessa olleen esim. Ruotsin ent. pääministeri Anna Lindh hoitaneen virkaansa "lastensa ehdoilla", samoin Jyrki Katainen, Matti Vanhanen jne. puhumattakaan muista ministereistä ja iltaistunnot ovat minimissään.

Samoin työelämässä oli 80-luvulle saakka yleistä järjestää kokoukset, asiakastapaamisia ja juhlia ilta-aikaan, mutta tämän päivän vanhemmilla on kiire kotiin tai hakemaan lapsia päivähoidosta,  vaan ne järjestään työaikana.

Eli maailma on kovasti muuttunut, sitä mukaan kun lapsen asema on yhteiskunnassa muuttunut.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:51"]

Mun kohta 2 vuotta täyttävä lapsi on todella läheinen mun vanhempien kanssa. Lapsi on ollut noin 10 yötä yksin mummulassa ja yhdessä ollaan asuttu noin 3 kuukautta mummulassa kun oma koti oli remontissa. Mummula on siis kuin toinen koti lapselle. Mutta siltikään en ikinä jättäisi lasta viikoksi hoitoon heille. Ensinnäkään, ei mun oma pää kestäis olla noin kauaa erossa pikkuisesta ja toisekseen, viikko on ihan älyttömän pitkä aika. Siinä ehtii ikävä kasvaa todella kovaksi lapsella. ajatus lapsesta itkemässä ikävää on ihan kamala samaan aikaan kun vanhemmat viettävät rentouttavaa lomaa. Niiden kahdenkeskisten matkojen aika on sit kun lapset ovat isoja.

[/quote]

Ei lapsi enää kahdne päivän päästä itke ikävää, kun ei edes muista vanhempiaan.

Mä en harkitsisi edes. Arki on kiireistä, pienet lapset hoidossa, niin lomathan on just sitä aikaa, mitä lapset kaipaa kovasti. Tuntuisi lapsen riistämiseltä sysätä lapsi lomaksi muualle. Yksi tai kaksi, ehkä kolmekin yötä menisi, mutta koko viikko. Koska lapsella sitten on loma?

Voit jättää. Teetkö sen hyvillä mielen, riippuu itsestäsi.

Entä jos kyseessä olisi koira, sekään ei ymmärrä mihin omistajat menevät ja milloin palaavat vai palaavatko ollenkaan? Se on kuitenkin ok heivata hoitoon tai parhaassa tapauksessa kokonaan uuteen kotiin esimerkiksi vauvan tullessa. En ymmärrä tätä logiikkaa.

Ihan ohiksena vaan että tuo 1 yö/vuosi on kyllä nykyajan keksintöä. Itse 70-luvun lapsena olen todellakin hoidatettu isovanhemmillani ja vanhemmat ovat olleet ties missä lomilla. Ja muistan että vaikka olivat vain kotonakin viikonlopun, minut laitettiin usein mummolaan. Eipä silti, mulla on mummostani ja vaaristani sekä siellä olosta pelkästään positiivisia kokemuksia eikä mulle kyllä noista ajoista mitään traumoja ole jäänyt. Silti omaan läheiset suhteet omiin vanhempiini ja olen ilmeisen hyvin osannut rakentaa omiin, jo pian teini-ikäisiin lapsiini lämpimät kiintymyssuhteet. Tosin niin paljon en ole heitä omilla vanhemmillani hoidattanut mitä minua hoidatettiin, koska en ole kokenut siihen tarvetta, mutta en osaa ainoatakaan negatiivista asiaa sanoa tuosta mitä minulle olisi koitunut vaikka paljon olinkin isovanhempieni hoivissa omassa lapsuudessani. 

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 21:11"]

Me oltiin juuri kylpylälomalla 1-vuotiaan kanssa. Kaikilla oli kivaa. Seuraavaksi lähdetään roomaan.

Lapset oppivat reissaamaan vain, jos niitä ottaa mukaan joka paikkaan. Myöhemmin voi tulla vaikeuksia, jos ne eivät ole päässeet pienenä mukaan. Sitten ei osata olla junassa eikä lentokoneessa eikä uima-altaalla eikä ravintolassa eikä missään, missä on muita ihmisiä. Paras tapa oppia elämää on matkustaa vanhempien kanssa, jotka näyttävät esimerkkiä.

[/quote]

Ai niinkö. Mun lapseni pääsi ulkomaille ekan kerran 8-vuotiaana ja hän kyllä ymmärsi ihan puhetta jo siihen aikaan. Ei ollut mitään ongelmia lautalla, junassa eikä lentokoneessa. Uima-altaalla emme käyneet, kun sellaista ei ollut, mutta epäilen, että ei olisi sielläkään kirkuen hyppinyt altaan reunalta muiden päälle.

Meillä oli poika viikon verran mummulassa eka kerran 4 vuotiaana kun olimme etelässä ja toisen kerran tasan vuosi tämän jälkeen 5-vuotiaana samanlaisen pätkän. Sitä ennen oli ollut satunnaisesti yhden yön silloin tällöin, eikä ollut muutenkaan viikottain nähnyt isovanhempiaan pitkän välimatkan takia.
Koko viikko heti eka karralla meni hyvin, ei ollut itkenyt ikävää, kysellyt toki välillä koska me tulemme ja jatkanut sitten puuhiaan.

Nyt poika on teini-ikäinen, harrastaa ja pärjää hyvin koulussa, ei mitään suurempia murkkukapinointeja ole tullut vastaan. Äiti ja isä on hänelle tärkeitä, mutta on oma-aloitteinen ja vastuuntuntoinen hyvin pärjäävä poika.

Kai tässä on nyt vain jäätävä odottamaan sitä aikaa kun hänestä kuoriutuu jokin sarjamurhaaja pedofiili koska on traumatisoitunut tästä kun emme noudattaneet yksi yö/ikävuosi -periaatetta. 

Te viittaatte entisaikoihin. Kun mietin omaa kaveripiiriä, niin ei siellä kukaan mummulassa punkkaillut jatkuvasti. Olen 70-luvulla syntynyt. Vanhemmat kävi töissä, illat, viikonloput ja lomat sitten oltiin perheen kesken. Käytiin mummuloissa jne. Kerran olimme viikon isovanhemmilla hoidossa, kun vanhemmat kävi Pariisissa. Tällöin olin jo 10 ja pikkusiskokin 8. Vanhemmat oli 2,5kk kesällä lomalla, joten perhelomaakin oli enemmän kuin tarpeeksi.

Mummuja toki monet näki usein, erityisesti ne, joilla asui mummuja lähistöllä. Mutta ei se mitään jatkuvaa hoidattamista ollut vaan kotonahan nuo lapset oli enimmäkseen.

Minusta taas tämä "pitää päästä tuulettumaan" on nykyajan ilmiö. Valitettavan usein ainoa syy pientenkin lasten viemiseen mummulaan on se, että vanhempien pitää päästä ryyppäämään. Ainakin siltä se tuntuu. Viinaa, jee, jee. Sehän sitä lepoa onkin, kun eka valvotaan ja seuraava päivä nukutaan krapulassa. En vaan jaksa ymmärtää, miksei sitä perhe-elämää osata elää. Olen huomannut, että eniten eroaa nämä pariskunnat, joilla on jatkuvasti ollut oman, laatuajan tarve. En sitten tiedä, kumpi oli ensin tässä ilmiössä. Paikkaavatko huonoja välejä laatuajalla vai onko koko maailman kuva vääristynyt ja ei osata elää arkea. Siksi mikään laatuaika ja mukavuus ei riitä paikkaamaan sitä, kun ei osaa elää lasten kanssa. Ei siellä mummulassa sentään voi lapsia pitää 25 päivää kuussa.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 18:56"]

Miehelläni ja minulla olisi talvilomat tänävuonna sopivaan aikaan ja haluaisimme lähteä hiihtämään lappiin, mutta lastahan ei voi ottaa mukaan millekkään hiihtovaellukselle joten olisiko ihan kamala ajatus jättää 2-vuotias isovanhempien hoteisiin viikon ajaksi. Lapsi ei ole ennen ollut kuin kerran yökylässä, mutta ei silloin ilmeisesti hirveästi ikävöinyt. Minkä ikäisenä lapsen voisi jo jättää viikoksi hoitoon? 

[/quote]

Jos vuodessa on 52 viikkoa ja lapsi on yhden niistä isovanhempiensa hoteissa niin väittäisin että niillä lopuilla 51 viikolla on suurempi merkitys lapsen tunne-elämän kehityksessä. 

Hyvin voi jättää. Meidänkin poika oli 2-vuotiaana viikon mummolassa ja sekä lapsella että mummolla oli hauska lomaviikko yhdessä. Minä ja mies olimme kahdestaan Italiassa ja tuon ihanan loman muisto auttaa jaksamaan vieläkin parin vuoden jälkeen! Rentoutuneet, onnelliset vanhemmat ja vanhempien hyvä parisuhde ovat lapsellekin ihan parasta mitä voi antaa.