Lue keskustelun säännöt.
Luotto mennyt ihan kaikkeen. Tekisi mieli vain aloittaa ryyppäminen ja suunnata multaa kohti.
17.11.2021 |
En vain luota enää sitten yhtään mihinkään. Enkä edes jaksa aloittaa, että mitä tämä kaikki pitää sisällään.
En vain näe järkeä yhtään missään.
Tekisi mieli vain mennä baariin, käyttää rahansa holtittomasti ja luovuttaa. Lopettaa työsskäynti ja opiskelut, haistattaa vain paskat jokaiselle tasapuolisesti ja toivoa, että noutaja hakee kun olen saanut itseni tarpeeksi huonoon kuntoon.
Millään ei ole mtiään väliä, kunhan vaan pääsisin pois ja se olisi Jumala, joka minut armahtaisi. Tähän ikään mennessä en ole onnistunut hengelliseen yhteyteen juuri pääsemään vaikka olen sieltä yrittänyt hakea lohtua.
Tai ehkä olen mutta en ole huomannut tai olen kuitenkin mennyt vääriä polkuja pitkin. Inhoan itseäni.
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi ryypiskellä pistämättä kaikkea läskiksi kunhan et autoile kännissä tai ole liian kovissa kaasuissa töissä tai koulussa. esim. teekkarius perustuu tähän.
Isossa kirjassa sanotaan, että nostakaa päänne (kun näette kaiken tämän tapahtuvan). Vaikka olen itsekin nyt epäenerginen.
Älä luovuta. En minäkään luovuta vaikka välillä tökkii pahasti.
Kyllä itsellenikin tulee mieleen että ostaisi vain kaikilla rahoillaan viinaa ja joisi itsensä hengiltä. Mutta kun ajattelee että saa maksa turvonneena huutaa tuskiaan lasaretissa niin ei se sitten enää houkuttele. Rehti itsari on ainut mahdollisuus mutta siihen en pysty vaikkei MITÄÄN syytä elää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin hakisit jumalaa/tarkoitusta/elämää itseäsi ulkoa? Miksi?
Kaikki oleellinen on aina ollut omassa mielessä, kehossa ja näiden synergiassa. Muu on vain distraction.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalaa ei ole. Narkit ja alkkikset syyttävät aina muita ja yhteiskuntaa juomisestaan, johon ovat itse syypäitä, kun pitäisi päästä helpommalla, kuin kaikki muut tässä yhteiskunnassa.
Itsellä vähän sama ja itseasiassa ryypiskely on jo aloitettu, mutta toistaiseksi mennään vielä terveys edellä, joka tarkoittaa sitä, ettei juoda perättäisinä päivinä ja välipäivinä eletään terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Ei se dokaaminen ole hauskaa kuin yhtenä, kahtena päivänä. Sen jälkeen kun selviää, ahdistus on kauhea. Ja jos jää ryyppäämään eikä selviä, niin lakkaa tavallaan olemasta kännissä, on vähän niinkuin selvinpäin kännissä, mikä on vielä pahempi olo kuin pelkkä selvinpäin. Tämän takia en itse pidä ryyppäämään ratkeamista hyvänä loppukirinä elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin hakisit jumalaa/tarkoitusta/elämää itseäsi ulkoa? Miksi?
Kaikki oleellinen on aina ollut omassa mielessä, kehossa ja näiden synergiassa. Muu on vain distraction.
New-age eksytys taitaa perustua juuri siihen, että henkilö kokee itsessään olevansa jumalallinen. Tai ainakin se on osa sitä. Se varmaan kasvaa näinä vaikeampina aikoina. Ajattelin, että ok, ei siinä mitään, ihmiset löytävät sitä kautta oikean Jumalan kun henget alkavat riivaamaan ja täytyy saada apu. Mutta nyt kun luin Aviciin kohtalosta (hän ainakin meditoi paljon) ajattelen että joku henki voi oikeasti saada henkilön tappamaan itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää ensiksi tunnustaa Jeesukselle syntisi ja tehdä sen jälkeen elämässä 180 asteen käännös. Pitää lopettaa synnin tekeminen. Pitää tunnustaa Jeesus Jumalaksi. Ei enää masturbointia, kiroilua, pornoa, seksiä ennen avioliittoa, väkivaltaa, vihaisia ajatuksia, rahan himoitsemista, pahoja elokuvia, feikki idoleita (laulajat, julkkikset etc) ja ei enää humaltumista/huumaantumista. Liha pitää kieltää, että henki voi tulla eloon. Jokapäiväinen taistelu. Tätä haluan itse myöskin, mutta ei ole helppoa.
Nuo ihan kelpo syitä mutta voi sitä juopoksi ryhtyä ilman mitään selityksiä. Se on omasta asenteesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään rukoilin Jumalalta viiniä/viinipulloa, ankeutta piristämään. Rahaa suht vähän.
Menin sitten lukemaan päivän sanan https://evl.fi/paivansana
"Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina."
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Ei se dokaaminen ole hauskaa kuin yhtenä, kahtena päivänä. Sen jälkeen kun selviää, ahdistus on kauhea. Ja jos jää ryyppäämään eikä selviä, niin lakkaa tavallaan olemasta kännissä, on vähän niinkuin selvinpäin kännissä, mikä on vielä pahempi olo kuin pelkkä selvinpäin. Tämän takia en itse pidä ryyppäämään ratkeamista hyvänä loppukirinä elämälle.
Tämä. Jonain juhlapyhinä olen jo aattona vetänyt itseni kanveesiin ja kituuttanut krapulassa seuraavan päivän. Vaikka viinaa onkin ollut jäljellä niin ei se enää auta mitään. Senkuin kippaa drinksua vielä 23 aikaan peläten ja täristen.
Tiedän, että kuulostaa typerältä ja ehkä hullun puheelta mutta minusta tuntuu, että olen jotenkin pahojen henkien ympäröimänä. Yksinkertaisesti aivan kaikki on mennyt parissa vuodessa todellista alamäkeä kohti ja kovaa. Ennen sitä tunsin suurta tyydytystä ja elätin aivan itse itseni, tein töitä ja pidin hyvää huolta elämästäni. Olin mielestäni sellaisessa kasvuprosessissa, jossa ihmisen pitääkin olla, että tuntee elämänsä hyväksi, turvalliseksi ja omakseen. Olin myös silloin fiksumpi, analyyttisempi, "selkeämpi" tai sanotaanko, että ajatukseni olivat valoisempia ja tunsin onnea ikävistä asioista huolimatta. Tunsin yhteyttä myös jonkinlaiseen korkeampaan voimaan. Rakastin elämääni ja olin utelias mihin se minua vie. Olin tietenkin kesken ja oli paljon "korjattavia" asioita mutta luotin, että minä kyllä pystyn siihen mitä pitää tehdä ja kasvamaan ihmisenä niin, että voin luoda elämän, jonka haluan. Tunsin rakkautta sisälläni.
Taas sitten menin seiniä päin eikä ollut ensimmäinen kerta. Tapasin ihmisiä, jotka veivät minut hiljalleen pois kaikesta normaalista ja hyvästä. Enää en edes tunnista hyvää elämää, ihmisiä ja vilpittömyyttä. Olen kadottanut suuren osan itsestäni enkä enää pääse ylös. En vaikka kuinka rukoilisin enkä enää usko oikein mihinkään. Voimat on imetty pois ja mielessä pyörii se viimeisin vaihtoehto, kaiken loppuminen.
En vain jaksa enää nousta. Kun sen joskus tein tätä kaikkea ennen niin lupasin itselleni, etten enää anna toisten vaikuttaa omiin päätöksiini ja onnellisuuteni. Elän itseni takana ja aion rakentaa hyvän elämän.
Sen tein ja lopulta kaikki rakennettu murskautui. Petin itseni ja lopputulos on tässä.
AP
Katso : Rakastettu on oikea nimesi (Juha T)
Vierailija kirjoitti:
Jumalaa ei ole. Narkit ja alkkikset syyttävät aina muita ja yhteiskuntaa juomisestaan, johon ovat itse syypäitä, kun pitäisi päästä helpommalla, kuin kaikki muut tässä yhteiskunnassa.
Ärsyttää sinunlaiset yleistäjät. "Aina".
Vierailija kirjoitti:
Nuo ihan kelpo syitä mutta voi sitä juopoksi ryhtyä ilman mitään selityksiä. Se on omasta asenteesta kiinni.
Juuri näin. Itselläkin on harkinnassa koska tässä aloittaisi uuden putken. Ei ole elämää ja en uskalla itsariakaan tehdä. Mihinkään satuolentoihin en usko. Jos ei tulisi niin paha olo niin olisin jo alkanut täysipäiväiseksi juopoksi. En saata kuin sellaiset 4-5 päivää kaataa ja sitten on pakko lopettaa.
Suoraan rukoile Jeesusta. Etsivä löytää hengellisen yhteydenkin.