Miten kaikki neljäkymppiset naiset löytää uuden miehen eron jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:58"]Mistä baarista näitä Helsingissä löytyy?
[/quote]

Musapaikoista. Jatsia, klassista, rokkiakin. Sellaisia intohimopaikkoja. Yöklubit ajanhukkaa, niissä luusereita.

Ei kukaan eroa jos ei ole uutta jo katsottuna?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:52"]

Niin ajatella, en tajua minäkään. En ole nelikymppiseksi asti löytänyt kertaakaan hyvää ja fiksua miestä, minä en vaan ilmeisesti kelpaa kuin niille idiooteille. Markkina-arvo on lisäksi laskenut nyt keski-iän myötä, jos ei sitä ennenkään ollut.

Joku toinen pariutuu aina vuosiksi uudestaan kun hyvä jos on entisestä eroon päässyt. Itse tulen hyväksikäytetyksi, petetyksi, pahoinpidellyksi ja kusetetuksi kerta toisensa jälkeen.

[/quote]

Ero on se, että niille helposti pariutuville "hyvä ja fiksu mies" tarkoittaa eri asiaa kuin sinulle. Naisella pariutuminen on siitä kiinni, että kuinka moni herättää omat tunteet. Jos edes pieni osa "tavallisista" ja "kunnollisista" miehistä kiinnostaa naista, nainen pariutuu nopeasti ja varmasti. Mutta jos miehen pitää olla täydellinen, sellaisille miehille on nuorempia, kauniimpia ja anteliaampia ottajia kuin keskivertonelikymppinen.

Ei kaikki löydä. Jotkut katkeroituneet kurpat...
Mutta pari tuntemaani löysivät. Ovat vielä kauniita ja luonteeltaan hyviä.

Minäkin haluaisin löytää.Ikää jo 43 v ja välillä alkaa jo pelottaa yksinäinen vanhuus.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:04"]

nelikymppisen naisen markkina-arvo on vain kymmenesosa 35-vuotiaan arvosta. pudotus on nopea tuossa iassa.

[/quote]

Ja kolmivitonenkin kelpaa vain viisikymppisille ja niillekin kynnysmatoksi, mikäli omia kokemuksiani on uskominen, kun tuossa iässä vielä olin markkinoilla ja aktiivisesti haku päällä.

2
[/quote]
Itse olen 37, kun löysin ihanan, fiksun ja komean 30-vuotiaan miehen. You got to work it ;)

Minä en kyllä varmasti löytäisi. Roikun sitten huonossa avioliitossa toivoen parasta kun en haluasi loppuikääni yksinkään olla.

No mä en ole haku päällä, olen naimisissa mutta ottajia on jonoksi asti.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:35"][quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:52"]
Niin ajatella, en tajua minäkään. En ole nelikymppiseksi asti löytänyt kertaakaan hyvää ja fiksua miestä, minä en vaan ilmeisesti kelpaa kuin niille idiooteille. Markkina-arvo on lisäksi laskenut nyt keski-iän myötä, jos ei sitä ennenkään ollut.
Joku toinen pariutuu aina vuosiksi uudestaan kun hyvä jos on entisestä eroon päässyt. Itse tulen hyväksikäytetyksi, petetyksi, pahoinpidellyksi ja kusetetuksi kerta toisensa jälkeen.
[/quote]
Ero on se, että niille helposti pariutuville "hyvä ja fiksu mies" tarkoittaa eri asiaa kuin sinulle. Naisella pariutuminen on siitä kiinni, että kuinka moni herättää omat tunteet. Jos edes pieni osa "tavallisista" ja "kunnollisista" miehistä kiinnostaa naista, nainen pariutuu nopeasti ja varmasti. Mutta jos miehen pitää olla täydellinen, sellaisille miehille on nuorempia, kauniimpia ja anteliaampia ottajia kuin keskivertonelikymppinen.[/quote]

Voisiko joku nyt määritellä keskivertonelikymppisen? Ulkonäkö, -muoto, luonne, koulutus jne?

En ole itse nelikymppinen, joten en tiedä, olenko oikea ihminen kommentoimaan tähän. Kuitenkin alle kolmikymppisenä sinkkuna huomasin, että suunnilleen itseni ikäisissä - pari vuotta vanhemmissa oli auttamatta jotain "vikaa", eli huomasi kyllä, miksi ovat sinkkuja. Nelikymppisillä miehillä, joilla takana pidempää suhdetta, taas eri tavalla kokemusta siitä, miten naista kohdellaan ja halua sitoutua. Kun siis annoin mahdollisuuden ensimmäisen kerran itseäni reilusti vanhemmalle miehelle, tajusin, että nelikymppinen ei todellakaan ole mitenkään liian vanha, vaan ihan parhaassa iässä.

Toki ulkonäölläkin on näille miehille merkitystä, mutta kokemuksieni mukaan myös esimerkiksi elämäntilanteella, missä on hyvä työpaikka, halusta nauttia hyvästä ruoasta, käydä tapahtumissa, harrastaa liikuntaa ja elää ihan tasaista elämää. Monet nelikymppiset naiset ovat tosi hyväkroppaisia ja tyylikkäitä, fiksuja ja keskustelutaitoisia, kyllä sellaisille naisille aina löytyy ottajia.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:46"]

Minä en kyllä varmasti löytäisi. Roikun sitten huonossa avioliitossa toivoen parasta kun en haluasi loppuikääni yksinkään olla.

[/quote]

Säälittävää. Mikä siinä yksinolossa niin pelottaa, että parempi olla jonkun paskan kanssa? Tuskin kukaan hyvä tyyppi sua ottaakaan, kun huomaa että olet noin luuseri ettet yksin osaa olla vaan mieluumin roikut kenessä tahansa.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:46"]No mä en ole haku päällä, olen naimisissa mutta ottajia on jonoksi asti.
[/quote]
In your dreams :).

Kivoilke ja sosiaalisille on aina ottajia oli lapsia tai ei, oli nuori tai vanha

Mikä saa nelikymppisen fiksun (?) naisen ajattelemaan, että elämään eron jälkeen pitäis saada mies? Eikö elämässä ole paljon muutakin mielenkiintoista? Jos yhdestä miehestä on päässyt, niin eikö vois viimein alkaa tehdä niitä asioita jotka kiinnostavat, matkustella ja tavata erilaisia ihmisiä, harrastaa ja tehdä mitä huvittaa ja millon huvittaa. Onko se niin, että elämä alkaa vasta kun löytää miehen, jonka kanssa tehdä niitä asioita. Eikö nainen ole kokonainen jos ei ole miestä? Itsetuntoa peliin naiset!!

Minä löysin netistä :).

Helppoa kuin heinänteko! Ainakin jos lähipiiriä katsastan. Ystäväni 44 v löysi ihanan, komean, samanikäisen, eronneen, mutta lapsettoman miehen, jolla hyvä koulutus ja työ. Nyt ovat jo naimisissa, ystäväni oli eronnut 2 lapsen äiti.

Toinen löysi miehen 45-vuotiaana, myös ihan ok-näköinen, muutaman vuoden vanhempi ja eronnut insinööri. Vasta muuttivat yhteen asumaan parin vuoden seurustelun jälkeen. Molemmilla lapsia.

Kolmas ystäväni, 54-v, löysi itseään lähes 10 v nuoremman komistuksen pian eronsa jälkeen. Molemmilla lapsia. Nyt ovat olleet yhdessä jo monta vuotta ja aikovat muuttaa kesällä yhteen.

Oikeastaan kaikki tutut eronneet naiset ovat löytäneet uuden miehen ja ihan hyviä miehiä, ei mitään peräkammarin poikia ja kyllä heissäkin voi hyviä miehiä olla, jotkut ovat vaan olleet liian ujoja löytääkseen naisen. Itse olen naimisissa ja 45 v, mutta silti saan miehiltä esim. kahvikutsuja ja jopa treffiehdotuksia ja nykyään varsinkin nuoremmilta miehiltä. Hymyilevä nainen vetää miehiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä :) eikä iällä todellakaan ole väliä. Naisille riittää kysyntää kaiken ikäisinä!

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:54"]

Netistä, baareista ym. Hymyä vaan ja vähän rohkeutta:)

[/quote] Tuskin baareista löytyy fiksuja miehiä.

Nro 17, sama homma! Itse olen vasta päälle parikymppinen ja yhden lapsen äiti. Parisuhde lapsen isään on tökkinyt jo pidemmän aikaa, mutta eroaminen pelottaa. Mitä jos eroan, enkä löydä ikinä ketään ihanaa puolisoa? En ole mikään hirveän kaunis ja hehkeä, vaan ihan tavallinen nainen. Vapaana ei tunnu itseni ikäisiä, fiksuja isäkandidaatteja juuri olevan. Enkä niihin törmäisikään, kun vauvan kanssa kotona pyörin (vapaa-aikaa ei juuri ole, koska isä ei hoida lasta ja muille en viitsi tästä puhua). Tiedän kituuttavani vielä vuosia tässä suhteessa, toivoen, että mieheni kasvaisi henkisesti ja oppisi välittämään perheestään.

Eron jälkeen ei tarvitsisi soittaa kuin yksi puhelu ja fiksu, akateeminen mies olisi vierellä.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:46"]

Minä en kyllä varmasti löytäisi. Roikun sitten huonossa avioliitossa toivoen parasta kun en haluasi loppuikääni yksinkään olla.

[/quote] Kannattaisi hankkia salarakas, ehkä suhteesi syvenee jomman kumman kanssa.