Miten kaikki neljäkymppiset naiset löytää uuden miehen eron jälkeen?

Monella tähänkin ketjuun kirjoittaneella taitaa olla se perusongelma pariutumisessa, että mietitään teorioita ja parhaita taktiikoita ja markkina-arvoja ja oikeita alustoja netissä sen sijaan, että sammutettaisiin kone ja lähdettäisiin ihmisten ilmoille tapaamaan potentiaalisia kumppaneita ihan oikeassa elämässä.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 11:12"]

Monella tähänkin ketjuun kirjoittaneella taitaa olla se perusongelma pariutumisessa, että mietitään teorioita ja parhaita taktiikoita ja markkina-arvoja ja oikeita alustoja netissä sen sijaan, että sammutettaisiin kone ja lähdettäisiin ihmisten ilmoille tapaamaan potentiaalisia kumppaneita ihan oikeassa elämässä.

[/quote]

Se on turvallisuushakuisuutta. Monet pelkäävät pettymyksiä ja torjutuksi tulemista yli kaiken ja yrittävät etsiä jotain varmaa kaavaa, jolla onnistuu varmasti ensi yrittämällä. Mielellään vielä niin, että on itse siinä asemassa, että voi valita toisen aloitteesta. Siitä sitten seuraa noita "en kelpaa kenellekään" -valituksia ja myös tyytymistä keneen tahansa, joka osoittaa vähänkin kiinnostusta, ja pieleen menneiden suhteiden seurauksena "miehet ovat sikoja" / "naiset ovat pihtarihuoria" -valituksia.

Etsin viiskymppisenä kumppania itselleni nettitreffien avulla. Sain aivan valtavasti vastauksia. Useita ihan kelpo miehiä. Tosin paljon myös varattuja ja nuorempia miehiä lähinnä varmaan seksiä etsimässä. Jos olisin halunnut, olisin voinut aloittaa suhteen monenkin kanssa. Aivan hämmästytti, kuinka paljon vapaita kunnollisia miehiä on vielä viiskymppisissäkin.

Jos tulisi ero niin vaikea kuvitella että viitsisin vaivautua etsimällä etsimään uutta miestä.

Olen kuitenkin ollut parisuhteessa 17v. lähtien ja nyt olen 45v. Joten taitaisin olla mielummin yksin vaihteeksi.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:04"]

nelikymppisen naisen markkina-arvo on vain kymmenesosa 35-vuotiaan arvosta. pudotus on nopea tuossa iassa.

[/quote]

Ja kolmivitonenkin kelpaa vain viisikymppisille ja niillekin kynnysmatoksi, mikäli omia kokemuksiani on uskominen, kun tuossa iässä vielä olin markkinoilla ja aktiivisesti haku päällä.

2

[/quote]

Ai no mä kyllä löysin 35-vuotiaana miehen joka oli 29-vuotias -  ei tarvinnu viisikymppisiä katsella. Nyt olen 44-vuotias, mies täyttää tänä vuonna 40. Ei ole vielä mihinkään lähtenyt :D

Minä löysin täydellisen miehen eli nelikymppisenä yksinhuoltajana. En käynyt juuri missään ulkona moniin vuosiin enkä edes treffeillä kuuteen vuoteen. mutta kun lapsi oli niin iso että pääsi etelänmatkalle isovanhempiensa kanssa, lähdin käymään baarissa. Näin komeanbja sympaattisen oloisen miehen, josta tiesin heti ensisilmäyksellä, että tuo on minulle oikea, ja menin juttelemaan. Nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia ja naimisissa onnellisesti. Kyllä siinä oli pakko olla kohtalon mukana, niin ihmeellisesti se tapahtui.

Toiset löytää, toiset ei, ihan iästä riippumatta. Minä löin päätä mäntyyn muutaman vuoden ja myönsin sitten tosiasiat. Tilanteen teoretisointi ei auta mitään, vain todellisuuden hyväksyminen on paikallaan.

Ei sota yhtä miestä kaipaa!

38 on viela lisaantymiskykyinen yleensa, 42 on siina ja siina. Miehet alitajuisesti on tosi kiinnostuneita hormonitasoista vaikka ei mitaan lisaantymistarvetta olisikaan.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 09:57"]

Mikä saa nelikymppisen fiksun (?) naisen ajattelemaan, että elämään eron jälkeen pitäis saada mies? Eikö elämässä ole paljon muutakin mielenkiintoista? Jos yhdestä miehestä on päässyt, niin eikö vois viimein alkaa tehdä niitä asioita jotka kiinnostavat, matkustella ja tavata erilaisia ihmisiä, harrastaa ja tehdä mitä huvittaa ja millon huvittaa. Onko se niin, että elämä alkaa vasta kun löytää miehen, jonka kanssa tehdä niitä asioita. Eikö nainen ole kokonainen jos ei ole miestä? Itsetuntoa peliin naiset!!

[/quote]

Amen, sisko. Itse olen eronnut viisi vuotta sitten, nelikymppisenä, eikä tähän päivään mennessä ole tullut tarvetta löytää miestä. Jos hyvä osuu kohdalle niin olen ihan avoin asialle, mutta miksi ihmeessä etsimällä etsiä elämälleen tarkoitusta miehestä? Vihdoinkin saan pitää kotia sen näköisenä kuin tykkään, eikä kukaan ole syyttämässä minua kaikesta, vaikkei itse tee mitään. Okei ex oli pimee, ei kaikki miehet ole sellaisia, mutta nyt minulla on vihdoinkin "rauha" :)

Kyllä niisä eroissa vapaille markkinoille vapautuu ihan yhtä paljon miehiä kuin naisiakin. Kyllä kivalle ihmiselle ottaja löytyy.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:04"]nelikymppisen naisen markkina-arvo on vain kymmenesosa 35-vuotiaan arvosta. pudotus on nopea tuossa iassa.
[/quote]

No eipä nuo miehetkään nelikymppisenä enää hehkeimmillään ole. Jos omaa ukkoa katsoo, niin päälaki alkaa paistaa ja vyötäröllä kunnon vararengas. Seksin onnistumisen kanssa on vähän niin ja näin eikä notkeus riitä edes kengönnauhojen solmimiseen. Koko ajan on selkä kipeä. Ja kamala kriisi, kun nyt on jo neljäkymmentä ja pitäis olla sitä ja tätä.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:27"]Meitä 40-kymppisiä "fiksuja" miehiä löytyy erilaisista seuroista ja yhdistyksistä joita Suomi on tupellaan. Etsiydyt vaan mukaan itseäsi kiinnostavaan toimintaan, vaikka vähän epämukavuusalueellekin. Tyttökaverin kanssa voi olla helpompaa, mutta jos tulet yksin niin huomioarvosi on taattu. Ujompikin mies tulee helpommin tekemään tuttavuutta. On hyvä huomioida että meitä miehiä on niin monenlaisia, käsistään käteviltä voi pyytää apua jossain käytännön ongelmassa, humoristit tykkäävät samanhenkisestä juttuseurasta, pohdiskelijat neuvovat mielellään helpoissakin kysymyksissä, jne. Monessa porukassa toiminta alkaa heräillä näin kevään kynnyksellä. Onnea matkaan :)
[/quote]

Vinkkaa vähän, millaisessa seurassa miehet pyörii. Itse olen kokeillut mm rannikkolaivurikurssia. Ne miehet olivat siellä joko puolisoidensa kanssa tai sitten isäni ikäisiä...

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:57"]

Miehiä on myös tuossa iässä taas vapailla markkinoilla. Kummallakin sukupuolella on nuoruudenrakkaudet ohitse ja etsitään se uusi, aikuinen suhde.

[/quote]

Ongelma on vaan, että ne hyvät nelikymppiset miehet ottaa helposti vähän nuoremman. Joku tiivisti sen niin hyvin, että nuorena naiset valitsee ja mitä vanhemmaksi mennään, sitä enemmän miehet on valinnassa "niskan päällä". Siis tarkoitti kunnollisia, hyvässä työssä olevia ja kaikin puolin kelpoja miehiä.

Juttelin juuri erään lääkärin kanssa asiasta ja valitteli, että nyt viisikymppisenä ei kelvollista miestä löydy mistään. Nainen on ihan mukava ja tavallisen tyylikäs. Vartalo ok, kasvot ok, hyvät hampaat ja varmaan varallisuuskin hyvä. Sanoi, että joko pitäisi ottaa joku kuusikymppinen tai sitten huolia vaivoikseen joku toisten pihalle potkima pummi. Saman ikäiset, hyvät miehet katselee nuorempia.

Vastaavasti setäni, joka on ihan hyvännäköinen mies ikäisekseen, hyvä ammatti ja varoissaan, vaikkei sinällään mikään erityisen rikas. Erosi vaimostaan vähän alle kuusikymppisenä. Ihmetteli, kun naisia oli tulossa ovista ja ikkunoista sisään. Tyylikkäitä ja nättejä naisia, monet 10-15 vuotta nuorempiakin. Päivitteli sitä, kuinka tämmöinen flaksi käy nykyään. Mietittiin sitä sitten, että se on niin, että naiset on fiksumpia, terveempiä, pirteämpiä jne. Monet miehet on luusereita verrattuna naisiin, joten hyvistä naisista on ylitarjontaa vanhemmiten vs. hyvät miehet.

Mutta kyllä moni ystävä on vielä lähempänä 50 löytänyt hyvänkin miehen. Eli on se mahdollista ja monelle niin käy. totuus on kyllä, että aina vaan vaikeammaksi menee, kun ikää tulee.

75 on niin oikeassa. Mielestäni tilanne oli jo parikymppisenä niin, että fiksuja, nättejä, eteenpäin menevi, itsestään huolehtivia naisia on enemmän kuin miehiä. Monet miehet ei liiku, koulutus on huonompi, kalja maistuu, hampaita ei hoideta, pukeutumiseen tai kotiin ei panosteta, kaverit on tärkeämpiä kuin sitoutuminen parisuhteeseen, jne. Aika vähän on miehissä helmiä joukossa.

Mun tuttavanaiset myös ovat kaikki pariutuneet eronsa jälkeen, vaikka ovat olleet n. 40-60 v. Eivätkä mitään kaunokaisia tai edes hoikkia kaikki. Kyllä miehille kelpaa, kunhan naiset kelpuuttavat miehen!

Yksi löysi miehen huonekalujen entisöintikurssilta, siis kansalaisopiston kurssilta. Toinen kesällä lavatansseista. Kolmas lapinlomallaan hiihtoladulta. Neljäs baarista, mies oli hänen entinen luokkakaverinsa lähes 30 vuoden takaa. Viides löysi miehen kun lähti jatko-opiskelijaksi. Paras ystäväni jätti toimistotyöt ja meni töihin kauppaan ja siellä hän tutustui yhteen asiakkaaseensa ja siitähän sukeutuikin melkoinen rakkaustarina. Eikä nämä miehet ole olleet mitään pohjasakkaa, kunnon miehiä, ihan ok-näköisiä, yhden mies on häntä n. 10 v vanhempi, yhdellä yli 10 v nuorempi, muilla suunnilleen samanikäinen.

Minä en ainakaan kelpaisi enää kenellekkään. Joten parempi unohtaa turhat haaveet omasta elämästä ja onnellisuudesta. Parempi kitua ja alistua onnettomana suhteessa. Olen sen ansainnut. On jo sen verran ikää, että kuolema tulee kohta kuitenkin ja korjaa pois. Ihan sama.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:35"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:52"]

Niin ajatella, en tajua minäkään. En ole nelikymppiseksi asti löytänyt kertaakaan hyvää ja fiksua miestä, minä en vaan ilmeisesti kelpaa kuin niille idiooteille. Markkina-arvo on lisäksi laskenut nyt keski-iän myötä, jos ei sitä ennenkään ollut.

Joku toinen pariutuu aina vuosiksi uudestaan kun hyvä jos on entisestä eroon päässyt. Itse tulen hyväksikäytetyksi, petetyksi, pahoinpidellyksi ja kusetetuksi kerta toisensa jälkeen.

[/quote]

Ero on se, että niille helposti pariutuville "hyvä ja fiksu mies" tarkoittaa eri asiaa kuin sinulle. Naisella pariutuminen on siitä kiinni, että kuinka moni herättää omat tunteet. Jos edes pieni osa "tavallisista" ja "kunnollisista" miehistä kiinnostaa naista, nainen pariutuu nopeasti ja varmasti. Mutta jos miehen pitää olla täydellinen, sellaisille miehille on nuorempia, kauniimpia ja anteliaampia ottajia kuin keskivertonelikymppinen.

[/quote]

Nyt olet väärässä, minua on kiinnostanut ihan kaikki tavalliset eikä ulkonäönkään ole tarvinnut herättää inhotusta kummempaa. Kovin montaa ei nimittäin ole ollut tarjolla, joten ei ole ollut varaa valikoida. Ja minä olen ollut aktiivinen, nettitreffeillä, kapakoissa, chateissa, ja onpa peräkammarin poikaakin tullut kotoa haettua.

Minä olen odottanut vain ettei mies ole noita mainitsemiani, petturi, hyväksikäyttäjä, joka siis haluaa vain hetken huvin ja sitten katoaa, tai väkivaltainen ja haukkuva paskiainen. Ja niitä vain olen löytänyt. Ei liene ole kovin korkeita vaatimuksia.

2

Yksinelävissä 45-60 v miehissä on enemmän niitä, jotka eivät enää halua parisuhdetta. Siksi pitävät naiset tietyn henkisen etäisyyden takana. Naisiahan tämä harmittaa. Mutta siinä ei tosiaan ole kyse ympärillä parveilevien 40+ naisten viehätyksen puutteesta, vaan omasta päätöksestä pysyä sinkkuna. 

46-vuotiaana naisena jolla on lapsi ei ole niin helppoa löytää mies tähän kuvioon. Ex mies asuu samalla paikkakunnalla ja on lapsen kanssa paljon tekemisessä. Kyseessä keskisuuri kaupunki jossa tarjonta ei päätä huimaa.

"No jos haluaa purjehtimaan, niin purjehduskurssille ja seuran gastipörssiin ilmoitus. Eiköhän joku kippari ole aina miehistöä vailla. Moni siistiä sisätyötä tekevä mies tykkää työn vastapainoksi liikunnallisista tai luontoharrastuksista. Reippaita miehiä löytyy vaikka Suomen ladun retkiporukoista, vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta, melontaseuroista, mastersien uinti- ,triathlon-, pyöräilyporukoista tai facebookryhmistä, jne."

Vähän tunnen näin 40+ sinkkumiehenä piston siitä, etten ole mukana missään noista. Pitäisköhän aktivoitua! Tai no, purjehdin kyllä, mutta ei sinne venekerhon ukkojen sekaan ketään kauniimpaa tule.

Oman pariutumisen konsepti on tosi pahasti hukassa, baarielämä kiinnostaa enää minimaalisesti. Nettideittailulta ei voi odottaa liikoja siltäkään. Taitaa olla jostain kosmisesta sattumasta kiinni koko homma!

Voisitte naiset vähän valaista sitä, miten vastaavan ikäistä, vapaata leidiä lähestytään. Pyydetäänkö keskellä päivää lounaalle vai kuinka?