Lue keskustelun säännöt.
Minulla on kiintymyssuhteen trauma, joka vaikuttaa omaan vanhemmuuteeni
17.11.2021 |
Oma äitini on syypää tähän. Ja siis ymmärrän, ettei hän ole voinut ehkä valita ilkeää ja häijyä käyttäytymistään omaa lastaan kohtaan, mutta miten ei edes tunnista olleensa ilkeä ja häijy ja kanna siitä vastuuta?
Äitini on aina väittänyt, että MÄ keksin kaikki hänen itselleni aiheuttamat satuttamiset ja pahoinvoinnit. Kuka hullu lapsi nyt sellaisia keksisi? Minulla on ollut ymmärtävä isä ja hänen äitinsä, enkä ole koskaan sanonut heidän aiheuttaneen minulle pahoinvointia, surua tai satuttamista.
En ymmärrä sitä, että terapeutit ja muut vastaavat eivät ymmärrä, että jos asiakas kertoo, miten äiti ei suostu myöntämään syyllisyyttään, eli että hän on satuttanut minua ja minulla on siksi paha olo, eikä tämä terapiakaan auta mitään, ellei äitini syyllisyyttä käsitellä tässä, niin he eivät sano, että äidissäsi on jotain vialla!
Terapeuttien syy, etten ole saanut apua, he eivät ole osanneet auttaa.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
Ap
Tiedän mikä on sinun ongelmasi. Sinä et rakasta itseäsi, äitisi käyttäytymisen vuoksi. Jos ihminen ei rakasta itseään, hänen "takkinsa" on täysin tyhjä. Ei ole sitä rakkautta mitä voisi jakaa/antaa toisille.
Ensin pitää rakastaa itseään, että voi rakastaa toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApMillaista apua eniten tarvisit ?
Ettei minua pidettäisi syypäänä virheisiini. Ei kai kukaan tee niitä tahallaan tai huvikseen? Ja jos jollekin on liian vaikeaa olla tuomitsematta, haukkumatta tai kiusaamatta, niin mikä hänet oikeuttaa sellaiseen käytökseen ja vielä tekopyhästi syyttämään minua väärästä käytöksestä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joita hän siis ei myönnä. Sen vielä ymmärtää, että toimii väärin, mutta ei sitä, että syyttää sitten minua kun on aiheuttanut mulle niillä haittaa. Esim. jos mä ärisen siksi, että hän on kohdellut mua epäreilusti, hän syyttää minua ärisevästä käytöksestä. Vaikka hänen pitäisi ymmärtää, että satutettu ihminen on vihainen jne.
ApMitä sitten, jos syyttää sua ärisevästä käytöksestä?
Miksi saa syyttää? Ne, jotka tekevät väärin ja pahaa ovat syyttämisen arvoisia. Eivät oikein toimivat. Joka minä olen. Aina kun vain pystyn. Ja se, jos muton suututettu ja olen vihainen ei ole väärin toimimista. Jokaisell on oikeus syyttämättä olla silloin vihainen. Ja ennemmin saada vaikka APUA siihen!
ApÄidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat. Mitä kohtaa et ymmärrä ?
Miksi hänellä olisi oikeus tehdä pahaa?
ApKuka sinulle on antanut oikeuden olla paha?
Voitko vastata, miksi äidilläni on mielestäsi oikeus tehdä pahaa? ” Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat.”
ApSe on sinun subjektiivinen näkemyksesi väleistänne menneisyydessä.
Entäpä jos sinä oletkin pahempi psykopaatti kuin äitisi tai olette samanlaisia`?
Kumpikaan ei huomaa oman käytöksensä aiheuttavan pahuuttaa ympärisöönsä.
Ja se nyt on ainakin ihan fakta, että kun olen kertonut äidilleni, miten hänen käytöksensä aiheutti minussa lapsena pahaa oloa, hän ei ole edes uskonut sitä.
ApMistä luulet sen johtuvan, että äitisi kieltää kaiken mieluummin kuin tarkastelisi asiaa ja miettisi onko asia näin ?
Onko se liian iso asia kestettäväksi hänelle tai jotain ?
Huomioi myös että on varmaan sitä ikäluokkaa, jotka ei ole koskaan oppineet puhumaan tunteistaan sillä tavalla avoimesti mitä nykyään tehdään.Tämä ei ole minulle avain paranemiseen. En voi hyväksyä mitään syytä sille, että satutti lastaan eikä ota tekoaan käsittelyyn. Se on nimittäin tuhonnut mun elämääni tämä asia äidissäni ja vaikka se ei olisi hänen syytään, niin eipä ole minunkaan syytäni ja silti minua kiusataan sen seurauksista jatkuvasti.
ApTunneasiat on vaikeita ja moni ei osaa käsitellä niitä millään tavalla. Äidilläsi voi olla iso lukko ja liian iso pala purtavaksi miettiä niitä asioita. Ei voi hyväksyä itsessään sitä asiaa, joten kieltää sen olemassaolon. Helpompi syyttää lasta kuin olla itse huono.
Surullista.Harmi, ettei silloin ollut kännyköitä. Olisin varmaan jossain vaiheessa hoksannut äänittää häntä ja silloin hän olisi nähnyt. Samoin joku ammattiauttaja.
Näin kerran kun Dr.Philissä eräs äiti huusi lapselleen niin, että tämä oksenteli ja sulki tätä komeroon ”kurimielessä” jne. Hän salli kameroiden kuvata heidän arkeaan viikon ajan ja niihin tallentui bäitä sen äidin raivareita.
Vasta kun ne näytettiin hänelle suorassa lähetyksessä, se äiti oli ihan järkyttynyt ja shokissa, että ”olenko tuo minä”? Eli ei tajunnut, miten hän oikeasti toimi.
Silloin lapsikaan ei tavallaan opi, että se on väärin. Vanhempi ei tunne mitään katumusta mistään, koska ei tajua, miten käyttäytyy.Ap
Tämähän se on ongelma mielenterveystyössä yleensäkin.
Vaikka sinullekin 100 ihmistä antaisi neuvoja ja huomauttaisi omasta psykoottisesta käyttäytymisestäsi, et sinä näe mitään syytä itsessäsi, vaan äiti, äiti, iäti ja aamen.
Entäs, kun se oma käytös syntyy sen trauman takia sellaiseksi?
Ap
Täytyy työstää itseään pystyäkseen parantumaan traumoistaan.
Muiden syytteleminen on siinä vaiheessa turhaa ja väittäisi jopa vahingolliseksi toimintatavaksi.
Katkeruuden ja syyttämisen, anteeksipyytämisen vaatimuksilla ongelma ei ainakaan katoa.
Jäät äitisi vangiksi koko loppuelämäsi ajaksi, ellet tätä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on itse narsisti. Ei äitinsä. Äiti käski siivoamaan huoneen ja antoi heppalehdet pois. Äitihullu itse on sairastuttanut omat lapsensa ja käyttää omaa lapsuuttaan oikeutuksena. Ei tälle ihmiselle sympatiaa kannata antaa, on pilannut lastensa elämän.
Eli et halua sympatiaa minulle? Haluat siis että saat jatkaa minun kiusaamisesi kautta lasteni satuttamista?
Ap
Et ansaitse sympatiaa, lapsesi ansaitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kasvaa 18-19 vuotta sellaisen kanssa, jonka ajattelee satuttavan ja olevan sulle ilkeä tai paha koska sä olet sen ansainnut oli aika…
Ap
Mitään konkreettisesti pahaa tai satuttavaa esimerkkiä äitisi käytöksestä et ole osannut täällä kertoa. Huoneesi siivous, heppalehdet, valkovuokkojen poiminta, et juuri muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApTiedän mikä on sinun ongelmasi. Sinä et rakasta itseäsi, äitisi käyttäytymisen vuoksi. Jos ihminen ei rakasta itseään, hänen "takkinsa" on täysin tyhjä. Ei ole sitä rakkautta mitä voisi jakaa/antaa toisille.
Ensin pitää rakastaa itseään, että voi rakastaa toisia.
Niin. Hän osoitti kaikin tavoin, että mulla ei ole varaa virheisiin, eikä kukaan rakasta tai välitä minusta. Kukaan ei koskaan tule antamaan mulle mun mitään vikojani anteeksi jne jne.
Ongelmallist on, että ihmiset keskittyvät konfliktitilanteissa pääasiassa itseensä. Tai vetäytyvät. Eivät he mieti, että onko sillä toisella jokin trauma, jonka takia minun reaktioni mitätöi hänet hänen mielessään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApMillaista apua eniten tarvisit ?
Ettei minua pidettäisi syypäänä virheisiini. Ei kai kukaan tee niitä tahallaan tai huvikseen? Ja jos jollekin on liian vaikeaa olla tuomitsematta, haukkumatta tai kiusaamatta, niin mikä hänet oikeuttaa sellaiseen käytökseen ja vielä tekopyhästi syyttämään minua väärästä käytöksestä?
Ap
Näin se maailma vain toimii, eli väärintekijää syytetään väärintekemisestään.
Psykologit yrittävät vierittää syitä vanhemmille ja ympäristölle, mutta tavallinen kansa syyttää tekijää, mikä oikeudenmukaista mielestäni onkin.
Erikseen sitten mielisairaat, syyntakeettomat, jotka ovat tekoja tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.
Normi pahantekijä, ns. kusipää, psyko, narsisti, olkoon vaikka kuinka vanhempiensa ja ympäristönsä tuote, on ihan itse syypää omiin tekoihinsa.
Varsinkin siinä vaiheessa kun tajuaa olevansa pahantekijä, tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApMillaista apua eniten tarvisit ?
Ettei minua pidettäisi syypäänä virheisiini. Ei kai kukaan tee niitä tahallaan tai huvikseen? Ja jos jollekin on liian vaikeaa olla tuomitsematta, haukkumatta tai kiusaamatta, niin mikä hänet oikeuttaa sellaiseen käytökseen ja vielä tekopyhästi syyttämään minua väärästä käytöksestä?
Ap
Mä en pidä sua syypäänä sun virheisiin. Näen että sulla on ollut todella haastava ja traumaattinen kasvuympäristö, jonka pohjalta sun kaikki henkiset taidot koostuu. Mielestäni ainut tapa saada helpotusta on parantaa noita taitoja ja opetella sellaisia asioita nyt aikuisena, mitä olisit tarvinnut jo lapsena. Henkistä tasapainoa. Ihminen rakentaa itseään koko ajan ja oppii uutta, joten on mahdollista saavuttaa parempi olo ja elää niiden kipeiden muistojen kanssa ja päästä niiden yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApTiedän mikä on sinun ongelmasi. Sinä et rakasta itseäsi, äitisi käyttäytymisen vuoksi. Jos ihminen ei rakasta itseään, hänen "takkinsa" on täysin tyhjä. Ei ole sitä rakkautta mitä voisi jakaa/antaa toisille.
Ensin pitää rakastaa itseään, että voi rakastaa toisia.
Tää on just tää dilemma, kun itseään ei voi rakastaa niin, että antaa muiden rakkautta itselleen. Eihän ihminen mitään itsensä rakkaudella tee. Vaan pitäisi olla kokemus, että on sitä muille. Jotenkin rakas tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApMillaista apua eniten tarvisit ?
Ettei minua pidettäisi syypäänä virheisiini. Ei kai kukaan tee niitä tahallaan tai huvikseen? Ja jos jollekin on liian vaikeaa olla tuomitsematta, haukkumatta tai kiusaamatta, niin mikä hänet oikeuttaa sellaiseen käytökseen ja vielä tekopyhästi syyttämään minua väärästä käytöksestä?
ApMä en pidä sua syypäänä sun virheisiin. Näen että sulla on ollut todella haastava ja traumaattinen kasvuympäristö, jonka pohjalta sun kaikki henkiset taidot koostuu. Mielestäni ainut tapa saada helpotusta on parantaa noita taitoja ja opetella sellaisia asioita nyt aikuisena, mitä olisit tarvinnut jo lapsena. Henkistä tasapainoa. Ihminen rakentaa itseään koko ajan ja oppii uutta, joten on mahdollista saavuttaa parempi olo ja elää niiden kipeiden muistojen kanssa ja päästä niiden yläpuolelle.
Mä niin kaipisin ihmostä ystävää, joka ajattelisi samoin kuin sinä. Mulla on yksi, mutta se ei riitä, hän kuormittuu siitä jo aika lailla. Lisäksi kun hän on mies, niin haluaisin nimenomaan naisystävän ymmärtämään mua.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApTiedän mikä on sinun ongelmasi. Sinä et rakasta itseäsi, äitisi käyttäytymisen vuoksi. Jos ihminen ei rakasta itseään, hänen "takkinsa" on täysin tyhjä. Ei ole sitä rakkautta mitä voisi jakaa/antaa toisille.
Ensin pitää rakastaa itseään, että voi rakastaa toisia.Niin. Hän osoitti kaikin tavoin, että mulla ei ole varaa virheisiin, eikä kukaan rakasta tai välitä minusta. Kukaan ei koskaan tule antamaan mulle mun mitään vikojani anteeksi jne jne.
Ongelmallist on, että ihmiset keskittyvät konfliktitilanteissa pääasiassa itseensä. Tai vetäytyvät. Eivät he mieti, että onko sillä toisella jokin trauma, jonka takia minun reaktioni mitätöi hänet hänen mielessään.
Ap
Tämä on ihan totta. Suurin osa elää siinä omassa kuplassaan, eikä edes halua nähdä asioita toisen näkökulmasta. Jokainen pitää huolta vain itsestään, ellei ole tosi läheinen ihminen kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin, jos joku maallikko tai tyyliin ystävä, joka ei tiedä äitiäni suhtautuisi niin, ettei tuomitse häntä. Mutta miten terapeuteilla ei ole sen vertaa parempaa koulutusta, että siellä olisi opetettu ”vanhempansa traumatisoima potilas, toimi näin”?
Vai onko mukaan terapiaan tuleva VANHEMMAN traumatisoiva potilas muka jotenkin erikoisuus? Tirsk. Luulisi, että iso osa mt-ongelmista johtuu pahoista vanhemmista.
Ei kai niistä muuten syntyisi mt-ongelmia.
Jos vanhemman ilkeys ei traumatisoi, miksi ihminen edes menisi terapiaan? Olen vihainen sille, että kela makselee asiakkaiden täysin turhia terapioita, kun terapeutit eivät osaa edes parantaa.
Lisäksi palstalla ilkeät ihmiset ovat kiusanneet MINUA siitä, että minun äitini on ollut ilkeä minulle väittäen, että minussa on jotain vikaa! Ainoa vika minussa on trauma kiintymyssuhteessa, joka on äitini SYYTÄ, ja se vaikuttaa lapsiini saakka ja olen tämänkin kiusaajille sata kertaa sanonut. Että syyttäkää äitiäni! Miksi he minua syyttävät traumasta, joka on minulle aiheutettu?! Ja johon en ole saanut apua? Vaikka olen hakenut jo kohta 30 vuotta sitä apua.
Se olisi tärkeämpää kuin koskaan, koska minulla on lapsia ja äitini käytös vaikuttaa heihin saakka minussa.
ApVaihda terapeuttia, hanki sellainen joka tietää narsismista, ja älä kerro täällä asioista koska suurin osa vähättelee eikä ymmärrä.
Johan tuohon lähes 30 vuoteen mahtuu kaikenlaista terapeuttia, eikä yksikään ole onnistunut ap.ta auttamaan.
Näyttää siltä, ettei vika ole terapeuteissa, vaan ap.ssa itsessään.
Tiedätkö kuinka itseä rakastetaan? Voin antaa joitakin vinkkejä, mutta kannattaa lukea juttuja ko aiheesta.
Hyväksy itsesi, juuri sellaisena kuin olet. Sinä olet hyvä aivan omana itsenäsi. Sinä riität. Olet jo täydellinen kaikkine virheinesi. Sinä olet täydellisen rakastettu. Jos näkisit henkesi silmillä, näkisit ympärilläsi juuri sinua rakastavia olentoja/henkiä ja paljon. He kaikki ovat valmiita auttamaan sinua, kun vain pyydät. Suojelusenkeleiksikin heitä kutsutaan.
Sinä et tarvitse äitisi anteeksi pyyntöä. Ehkä sinulle on parempi, että pysyt hänestä kaukana, jos hän ei kerran ole valmis pyytämään anteeksi käytöstään oman lapsensa hyvinvoinninkaan vuoksi. Sinä et ole mitään velkaa hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApMillaista apua eniten tarvisit ?
Ettei minua pidettäisi syypäänä virheisiini. Ei kai kukaan tee niitä tahallaan tai huvikseen? Ja jos jollekin on liian vaikeaa olla tuomitsematta, haukkumatta tai kiusaamatta, niin mikä hänet oikeuttaa sellaiseen käytökseen ja vielä tekopyhästi syyttämään minua väärästä käytöksestä?
ApMä en pidä sua syypäänä sun virheisiin. Näen että sulla on ollut todella haastava ja traumaattinen kasvuympäristö, jonka pohjalta sun kaikki henkiset taidot koostuu. Mielestäni ainut tapa saada helpotusta on parantaa noita taitoja ja opetella sellaisia asioita nyt aikuisena, mitä olisit tarvinnut jo lapsena. Henkistä tasapainoa. Ihminen rakentaa itseään koko ajan ja oppii uutta, joten on mahdollista saavuttaa parempi olo ja elää niiden kipeiden muistojen kanssa ja päästä niiden yläpuolelle.
Mulla oli yksi naispuolinen ystävä, jonka luulin olevan ystäväni ja pitävän minusta. Tai siis oli muitakin, mutta tämän yhden kanssa kävi niin, että hän suuttui minulle ja sen jälkeen kaikki meni täysin päin pllyä ja hän ei nähnyt, että hänen omat kuvitelmansa minusta eivät olleet asioita, joita mä hänestä ajattelin. Lainkaan.
Hän vain katsoi minua sellaisten ajatusten läpi, joita hän itse uskoi minusta ja pisti minut täysin lokaan ja ilmeisesti asia osui johonkin hänen traumaansa. En osannut käsitellä hänen reaktiotaan lainkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin, jos joku maallikko tai tyyliin ystävä, joka ei tiedä äitiäni suhtautuisi niin, ettei tuomitse häntä. Mutta miten terapeuteilla ei ole sen vertaa parempaa koulutusta, että siellä olisi opetettu ”vanhempansa traumatisoima potilas, toimi näin”?
Vai onko mukaan terapiaan tuleva VANHEMMAN traumatisoiva potilas muka jotenkin erikoisuus? Tirsk. Luulisi, että iso osa mt-ongelmista johtuu pahoista vanhemmista.
Ei kai niistä muuten syntyisi mt-ongelmia.
Jos vanhemman ilkeys ei traumatisoi, miksi ihminen edes menisi terapiaan? Olen vihainen sille, että kela makselee asiakkaiden täysin turhia terapioita, kun terapeutit eivät osaa edes parantaa.
Lisäksi palstalla ilkeät ihmiset ovat kiusanneet MINUA siitä, että minun äitini on ollut ilkeä minulle väittäen, että minussa on jotain vikaa! Ainoa vika minussa on trauma kiintymyssuhteessa, joka on äitini SYYTÄ, ja se vaikuttaa lapsiini saakka ja olen tämänkin kiusaajille sata kertaa sanonut. Että syyttäkää äitiäni! Miksi he minua syyttävät traumasta, joka on minulle aiheutettu?! Ja johon en ole saanut apua? Vaikka olen hakenut jo kohta 30 vuotta sitä apua.
Se olisi tärkeämpää kuin koskaan, koska minulla on lapsia ja äitini käytös vaikuttaa heihin saakka minussa.
ApVaihda terapeuttia, hanki sellainen joka tietää narsismista, ja älä kerro täällä asioista koska suurin osa vähättelee eikä ymmärrä.
Johan tuohon lähes 30 vuoteen mahtuu kaikenlaista terapeuttia, eikä yksikään ole onnistunut ap.ta auttamaan.
Näyttää siltä, ettei vika ole terapeuteissa, vaan ap.ssa itsessään.
Sä et selkeästi ole ollut terapeutilla koskaan, tai sitten ongelmasi ovat olleet sen verran kevyitä että ne on voitu puida läpi yhden istunnon aikana.
Voi olla tosi vaikea löytää se oikea apu niihin ongelmiin, joita itsellä on. Ensinnäkin vaikeus tulee siitä, että pitäisi ensin tietää mikä se varsinainen ongelma on, ja sen jälkeen keksiä miten sitä lähdetään ratkomaan.
Vie vuosia ikäänkuin päivittää oma pääkoppansa, että se toimisi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApTiedän mikä on sinun ongelmasi. Sinä et rakasta itseäsi, äitisi käyttäytymisen vuoksi. Jos ihminen ei rakasta itseään, hänen "takkinsa" on täysin tyhjä. Ei ole sitä rakkautta mitä voisi jakaa/antaa toisille.
Ensin pitää rakastaa itseään, että voi rakastaa toisia.Niin. Hän osoitti kaikin tavoin, että mulla ei ole varaa virheisiin, eikä kukaan rakasta tai välitä minusta. Kukaan ei koskaan tule antamaan mulle mun mitään vikojani anteeksi jne jne.
Ongelmallist on, että ihmiset keskittyvät konfliktitilanteissa pääasiassa itseensä. Tai vetäytyvät. Eivät he mieti, että onko sillä toisella jokin trauma, jonka takia minun reaktioni mitätöi hänet hänen mielessään.
ApTämä on ihan totta. Suurin osa elää siinä omassa kuplassaan, eikä edes halua nähdä asioita toisen näkökulmasta. Jokainen pitää huolta vain itsestään, ellei ole tosi läheinen ihminen kyseessä.
Näinhän se on, mutta lapsuudessa ei tavallaan ole. Monille ihmisille ne kaverit ovat kuin siskoja tai muuten omaa perhettä. Sen takia onkin järkyttävää, että minulta riistettiin oikeudet kokea tätä suhteessa silloisiin ihmisiin perheen ulkopuolela ja riistettiin oikeus elää, kuin ne toiset eivät koskaan poistuisi elämästäni. Siis en nyt tarkoita mitään sairasta takiaisena oloa, vaan ennemmin sitä, ettei asioita jätetä käsittelemättä.
Äitini ohjauksessa mitään asioita ei ollut ok käsitellä, etten olisi muille ”hankala”. He saivat silti aiheuttaa minulle hankalaa oloa ihan rauhassa. Ja siis en ois tarvinnut edes äitiäni käsittelemään, vain tukea häneltä minulle, kun mä käsittelisin niitä. Hän ei ikinä tukenut minua, koska olinhan aina vain syypää. Kukaan muu ei kertakaikkiaan voinut olla, eikä minua voitu satuttaakaan! Mitä mä olin tehnyt, jos joku muka satutti minua.
Ap
Tee heti rikosilmoitus äidistä, eiköhän kiintymyssuhteen pilaamisesta pari vuotta kakkua tule. Sitten kaikki tajuavat kuinka inhottava äiti sulla oli ja maailma on taas oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApMillaista apua eniten tarvisit ?
Ettei minua pidettäisi syypäänä virheisiini. Ei kai kukaan tee niitä tahallaan tai huvikseen? Ja jos jollekin on liian vaikeaa olla tuomitsematta, haukkumatta tai kiusaamatta, niin mikä hänet oikeuttaa sellaiseen käytökseen ja vielä tekopyhästi syyttämään minua väärästä käytöksestä?
ApMä en pidä sua syypäänä sun virheisiin. Näen että sulla on ollut todella haastava ja traumaattinen kasvuympäristö, jonka pohjalta sun kaikki henkiset taidot koostuu. Mielestäni ainut tapa saada helpotusta on parantaa noita taitoja ja opetella sellaisia asioita nyt aikuisena, mitä olisit tarvinnut jo lapsena. Henkistä tasapainoa. Ihminen rakentaa itseään koko ajan ja oppii uutta, joten on mahdollista saavuttaa parempi olo ja elää niiden kipeiden muistojen kanssa ja päästä niiden yläpuolelle.
Mulla oli yksi naispuolinen ystävä, jonka luulin olevan ystäväni ja pitävän minusta. Tai siis oli muitakin, mutta tämän yhden kanssa kävi niin, että hän suuttui minulle ja sen jälkeen kaikki meni täysin päin pllyä ja hän ei nähnyt, että hänen omat kuvitelmansa minusta eivät olleet asioita, joita mä hänestä ajattelin. Lainkaan.
Hän vain katsoi minua sellaisten ajatusten läpi, joita hän itse uskoi minusta ja pisti minut täysin lokaan ja ilmeisesti asia osui johonkin hänen traumaansa. En osannut käsitellä hänen reaktiotaan lainkaan.
Ap
Henkiset ongelmat monesti hiertävät ihmissuhteita, varsinkin jos kumpikin on vähän rikki.
Kun olo kohenee niin on helpompi olla ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.
ApPalstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.
ApTiedän mikä on sinun ongelmasi. Sinä et rakasta itseäsi, äitisi käyttäytymisen vuoksi. Jos ihminen ei rakasta itseään, hänen "takkinsa" on täysin tyhjä. Ei ole sitä rakkautta mitä voisi jakaa/antaa toisille.
Ensin pitää rakastaa itseään, että voi rakastaa toisia.Tää on just tää dilemma, kun itseään ei voi rakastaa niin, että antaa muiden rakkautta itselleen. Eihän ihminen mitään itsensä rakkaudella tee. Vaan pitäisi olla kokemus, että on sitä muille. Jotenkin rakas tms.
Ap
Ensimmäinen perustavaa laatua oleva virheajatus.
Ihmisen tarvitsee oppia rakastamaan ensin itseään, pystyäkseen rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan.
Olen kokenut vakavan masennuksen aikana kuinka minua rakastetaan, mutta olin itse kylmä ja tunteeton kuin kivi. Tuli tehtyä paljon pahaa niinä aikoina :-(
Kun opin etten ollut koskaan lapsuuteni aikana saanut rakkautta osakseni, aloin ymmärtää ettei yksinhuoltajaäitini voinut antaa sellaista mitä hänellä ei itsellään ollut.
Sukupolvien kirous, jota yritän omalta osaltani katkaista, syytelemättä pahuudesta ketään muita kuin itseäni ja omia pahoja tekojani rakkaudettomuuteni vuoksi.
Tajutessani tämän, olen vuosien kuluessa opetellut rakastamaan/arvostamaan itseäni, oppinut ottamaan vastuuta muista ihmisistä, ottamaan rakkautta vastaan ja antamaan sitä.
En ehkä koskaan samalla tavalla kuin suurin osa muista ihmisistä, mutta ainakin osaan suojata muita omalta pahuudeltani ja pyrin olemaan "hyvä" ihminen.
Nope. Se, jos on traumoja kankeuttaa ihmistä helposti. Hän ei kykene olemaan spontaani, välitön aito oma itsensä, jos haluaa. Tienekin elämän varrella tulee tahattomasti loukanneeksi toisia ja käyttäytyneensä jopa väärin tai typerästi, kuka enemmän, kuka vähemmän, mutta ero traumatisoidun ja normaalin tai ns. hyvät eväät saaneen välilläon se oppimiskokemus asiasta. Hyvät eväät saanut voi ottaa opikseen rakastavassa ympäristössä, traumatisoitavalle vain huudetaan miten syyllinen tämäon ja ihminen jähmettyy, koteloituu, eikä osaa enää koskaan olla aito ja oma itsensä, ettei ”mokaa”.
Meilläon varmasti paljon huonoa kasvatusta ja kohtelua, joka ei virheitä salli, mutta en silti hyväksy sitä, ettei ihminen saa tehdä virheitä hyväksytysti.
Ap