Minulla on kiintymyssuhteen trauma, joka vaikuttaa omaan vanhemmuuteeni

Jollainlailla itse ajattelisin, että jos ei tiedä olleensa pelottava tai satuttava, niin miten voi vuodesta toiseen olla niin kova, ettei kiinnostu edes yhtään, että miksi lapsi sanoo niin?

Voi tietenkin olla, että on satuttavaa kuulla lapsen sanovan niin.

Minä vain en ymmärrä, että millaisessa arjessa hän sitten kanssani eli, kun nyt on satuttavaa? Meinaan, silloin, kun se kaikki oli satuttavaa mulle, se e ole näkynyt hänelle yhtään? Tavallaan tiedän, että ei näkynyt, mutta mäitseasiassa kuvittelin, että se näkyy ja hän satuttaa minua joko huvikseen tai koska olen niin paha tai ilkeä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joita hän siis ei myönnä. Sen vielä ymmärtää, että toimii väärin, mutta ei sitä, että syyttää sitten minua kun on aiheuttanut mulle niillä haittaa. Esim. jos mä ärisen siksi, että hän on kohdellut mua epäreilusti, hän syyttää minua ärisevästä käytöksestä. Vaikka hänen pitäisi ymmärtää, että satutettu ihminen on vihainen jne.

Ap

Mitä sitten, jos syyttää sua ärisevästä käytöksestä?

Miksi saa syyttää? Ne, jotka tekevät väärin ja pahaa ovat syyttämisen arvoisia. Eivät oikein toimivat. Joka minä olen. Aina kun vain pystyn. Ja se, jos muton suututettu ja olen vihainen ei ole väärin toimimista. Jokaisell on oikeus syyttämättä olla silloin vihainen. Ja ennemmin saada vaikka APUA siihen!

Ap

Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat. Mitä kohtaa et ymmärrä ?

Miksi hänellä olisi oikeus tehdä pahaa?

Ap

Kuka sinulle on antanut oikeuden olla paha?

Voitko vastata, miksi äidilläni on mielestäsi oikeus tehdä pahaa? ” Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat.”

Ap

Se on sinun subjektiivinen näkemyksesi väleistänne menneisyydessä.

Entäpä jos sinä oletkin pahempi psykopaatti kuin äitisi tai olette samanlaisia`?

Kumpikaan ei huomaa oman käytöksensä aiheuttavan pahuuttaa ympärisöönsä.

Ja se nyt on ainakin ihan fakta, että kun olen kertonut äidilleni, miten hänen käytöksensä aiheutti minussa lapsena pahaa oloa, hän ei ole edes uskonut sitä.

Ap

Mistä luulet sen johtuvan, että äitisi kieltää kaiken mieluummin kuin tarkastelisi asiaa ja miettisi onko asia näin ?

Onko se liian iso asia kestettäväksi hänelle tai jotain ?

Huomioi myös että on varmaan sitä ikäluokkaa, jotka ei ole koskaan oppineet puhumaan tunteistaan sillä tavalla avoimesti mitä nykyään tehdään.

Tämä ei ole minulle avain paranemiseen. En voi hyväksyä mitään syytä sille, että satutti lastaan eikä ota tekoaan käsittelyyn. Se on nimittäin tuhonnut mun elämääni tämä asia äidissäni ja vaikka se ei olisi hänen syytään, niin eipä ole minunkaan syytäni ja silti minua kiusataan sen seurauksista jatkuvasti.

Ap

Tunneasiat on vaikeita ja moni ei osaa käsitellä niitä millään tavalla. Äidilläsi voi olla iso lukko ja liian iso pala purtavaksi miettiä niitä asioita. Ei voi hyväksyä itsessään sitä asiaa, joten kieltää sen olemassaolon. Helpompi syyttää lasta kuin olla itse huono.

Surullista.

Ja siis kasvaa 18-19 vuotta sellaisen kanssa, jonka ajattelee satuttavan ja olevan sulle ilkeä tai paha koska sä olet sen ansainnut oli aika…

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joita hän siis ei myönnä. Sen vielä ymmärtää, että toimii väärin, mutta ei sitä, että syyttää sitten minua kun on aiheuttanut mulle niillä haittaa. Esim. jos mä ärisen siksi, että hän on kohdellut mua epäreilusti, hän syyttää minua ärisevästä käytöksestä. Vaikka hänen pitäisi ymmärtää, että satutettu ihminen on vihainen jne.

Ap

Mitä sitten, jos syyttää sua ärisevästä käytöksestä?

Miksi saa syyttää? Ne, jotka tekevät väärin ja pahaa ovat syyttämisen arvoisia. Eivät oikein toimivat. Joka minä olen. Aina kun vain pystyn. Ja se, jos muton suututettu ja olen vihainen ei ole väärin toimimista. Jokaisell on oikeus syyttämättä olla silloin vihainen. Ja ennemmin saada vaikka APUA siihen!

Ap

Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat. Mitä kohtaa et ymmärrä ?

Miksi hänellä olisi oikeus tehdä pahaa?

Ap

Kuka sinulle on antanut oikeuden olla paha?

Voitko vastata, miksi äidilläni on mielestäsi oikeus tehdä pahaa? ” Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat.”

Ap

Se on sinun subjektiivinen näkemyksesi väleistänne menneisyydessä.

Entäpä jos sinä oletkin pahempi psykopaatti kuin äitisi tai olette samanlaisia`?

Kumpikaan ei huomaa oman käytöksensä aiheuttavan pahuuttaa ympärisöönsä.

Ja se nyt on ainakin ihan fakta, että kun olen kertonut äidilleni, miten hänen käytöksensä aiheutti minussa lapsena pahaa oloa, hän ei ole edes uskonut sitä.

Ap

Mistä luulet sen johtuvan, että äitisi kieltää kaiken mieluummin kuin tarkastelisi asiaa ja miettisi onko asia näin ?

Onko se liian iso asia kestettäväksi hänelle tai jotain ?

Huomioi myös että on varmaan sitä ikäluokkaa, jotka ei ole koskaan oppineet puhumaan tunteistaan sillä tavalla avoimesti mitä nykyään tehdään.

Tämä ei ole minulle avain paranemiseen. En voi hyväksyä mitään syytä sille, että satutti lastaan eikä ota tekoaan käsittelyyn. Se on nimittäin tuhonnut mun elämääni tämä asia äidissäni ja vaikka se ei olisi hänen syytään, niin eipä ole minunkaan syytäni ja silti minua kiusataan sen seurauksista jatkuvasti.

Ap

Tunneasiat on vaikeita ja moni ei osaa käsitellä niitä millään tavalla. Äidilläsi voi olla iso lukko ja liian iso pala purtavaksi miettiä niitä asioita. Ei voi hyväksyä itsessään sitä asiaa, joten kieltää sen olemassaolon. Helpompi syyttää lasta kuin olla itse huono.

Surullista.

Harmi, ettei silloin ollut kännyköitä. Olisin varmaan jossain vaiheessa hoksannut äänittää häntä ja silloin hän olisi nähnyt. Samoin joku ammattiauttaja.

Näin kerran kun Dr.Philissä eräs äiti huusi lapselleen niin, että tämä oksenteli ja sulki tätä komeroon ”kurimielessä” jne. Hän salli kameroiden kuvata heidän arkeaan viikon ajan ja niihin tallentui bäitä sen äidin raivareita.

Vasta kun ne näytettiin hänelle suorassa lähetyksessä, se äiti oli ihan järkyttynyt ja shokissa, että ”olenko tuo minä”? Eli ei tajunnut, miten hän oikeasti toimi.

Silloin lapsikaan ei tavallaan opi, että se on väärin. Vanhempi ei tunne mitään katumusta mistään, koska ei tajua, miten käyttäytyy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän ennenkin sanonut ja sanon uudelleen, sellaista termiä kuin kiintymyssuhdetrauma ei ole olemassa. Epävakaa kiintymyssuhdetyyli kyllä on.

Minua on hoidetta hyväksikäyttö trauman vuoksi jo 10 vuotta, eikä kukaan koskaan ole kyseenalaistanut kokemustani. Vanhempieni teot on todella tuomitti terapeuttien ja lääkärien toimesta ja olen saanut osakseni tukea ja ymmärrystä.

Isäni ei joutunut vastuuseen teoistaan lain edessä eikä edes oman puolensa sukua tuomitsevaksi. Tätä olisi ollut turha odottaa. Vapauduin kun isä kuoli.

En siis ymmärrä kirjoittajan ongelmaa. Uskon että terapeutit ovat yrittäneet auttaa ap:ta näkemään asiat eri tavalla mutta ap on suuttunut tästä.

Kyllä sellainen on, perheterapeutti sanoi nimenomaan noin. Ja onhan se täysin loogista, että jos vanhempaan ei voi kiintyä koska tämän käytös lasta kohtaan on pahaa, suhteessa on trauma siinä kohtaa. Ja se traumatisoi lapsen. Olen nimenomaan kokenut traumatisoituneisuutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joita hän siis ei myönnä. Sen vielä ymmärtää, että toimii väärin, mutta ei sitä, että syyttää sitten minua kun on aiheuttanut mulle niillä haittaa. Esim. jos mä ärisen siksi, että hän on kohdellut mua epäreilusti, hän syyttää minua ärisevästä käytöksestä. Vaikka hänen pitäisi ymmärtää, että satutettu ihminen on vihainen jne.

Ap

Mitä sitten, jos syyttää sua ärisevästä käytöksestä?

Miksi saa syyttää? Ne, jotka tekevät väärin ja pahaa ovat syyttämisen arvoisia. Eivät oikein toimivat. Joka minä olen. Aina kun vain pystyn. Ja se, jos muton suututettu ja olen vihainen ei ole väärin toimimista. Jokaisell on oikeus syyttämättä olla silloin vihainen. Ja ennemmin saada vaikka APUA siihen!

Ap

Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat. Mitä kohtaa et ymmärrä ?

Miksi hänellä olisi oikeus tehdä pahaa?

Ap

Kuka sinulle on antanut oikeuden olla paha?

Voitko vastata, miksi äidilläni on mielestäsi oikeus tehdä pahaa? ” Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat.”

Ap

Se on sinun subjektiivinen näkemyksesi väleistänne menneisyydessä.

Entäpä jos sinä oletkin pahempi psykopaatti kuin äitisi tai olette samanlaisia`?

Kumpikaan ei huomaa oman käytöksensä aiheuttavan pahuuttaa ympärisöönsä.

Ja se nyt on ainakin ihan fakta, että kun olen kertonut äidilleni, miten hänen käytöksensä aiheutti minussa lapsena pahaa oloa, hän ei ole edes uskonut sitä.

Ap

Mistä luulet sen johtuvan, että äitisi kieltää kaiken mieluummin kuin tarkastelisi asiaa ja miettisi onko asia näin ?

Onko se liian iso asia kestettäväksi hänelle tai jotain ?

Huomioi myös että on varmaan sitä ikäluokkaa, jotka ei ole koskaan oppineet puhumaan tunteistaan sillä tavalla avoimesti mitä nykyään tehdään.

Tämä ei ole minulle avain paranemiseen. En voi hyväksyä mitään syytä sille, että satutti lastaan eikä ota tekoaan käsittelyyn. Se on nimittäin tuhonnut mun elämääni tämä asia äidissäni ja vaikka se ei olisi hänen syytään, niin eipä ole minunkaan syytäni ja silti minua kiusataan sen seurauksista jatkuvasti.

Ap

Tunneasiat on vaikeita ja moni ei osaa käsitellä niitä millään tavalla. Äidilläsi voi olla iso lukko ja liian iso pala purtavaksi miettiä niitä asioita. Ei voi hyväksyä itsessään sitä asiaa, joten kieltää sen olemassaolon. Helpompi syyttää lasta kuin olla itse huono.

Surullista.

Harmi, ettei silloin ollut kännyköitä. Olisin varmaan jossain vaiheessa hoksannut äänittää häntä ja silloin hän olisi nähnyt. Samoin joku ammattiauttaja.

Näin kerran kun Dr.Philissä eräs äiti huusi lapselleen niin, että tämä oksenteli ja sulki tätä komeroon ”kurimielessä” jne. Hän salli kameroiden kuvata heidän arkeaan viikon ajan ja niihin tallentui bäitä sen äidin raivareita.

Vasta kun ne näytettiin hänelle suorassa lähetyksessä, se äiti oli ihan järkyttynyt ja shokissa, että ”olenko tuo minä”? Eli ei tajunnut, miten hän oikeasti toimi.

Silloin lapsikaan ei tavallaan opi, että se on väärin. Vanhempi ei tunne mitään katumusta mistään, koska ei tajua, miten käyttäytyy.

Ap

Tämähän se on ongelma mielenterveystyössä yleensäkin.

Vaikka sinullekin 100 ihmistä antaisi neuvoja ja huomauttaisi omasta psykoottisesta käyttäytymisestäsi, et sinä näe mitään syytä itsessäsi, vaan äiti, äiti, iäti ja aamen.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis kasvaa 18-19 vuotta sellaisen kanssa, jonka ajattelee satuttavan ja olevan sulle ilkeä tai paha koska sä olet sen ansainnut oli aika…

Ap

Kuulostaa tosi traumaattiselta. Työmaata riittää päästä eroon kaikenlaisista pakkoajatuksista yms.

Mitä lapsuudestasi kumpuaa. Selkeästi äitisi sanat merkkaavat sulle tosi paljon ja haluaisit ilmeisesti häneltä jonkin sortin hyväksyntää ? Tai rakkautta? Näkemistä sinut rakkaana lapsenaan ?

Ja siis mä olen ihan hyvää tarkoittanut, kun olen yrittänyt selvittää asioita äitini kanssa. Näinhän minä, että eihän hänellä voi olla mikään hyvä olla, kun pitää olla minua kohtaan sellainen, että mistään ei koskaan tule yhtään mitään.

Kyllä me pystymme vieläkin keskustelemaan, mutta tätä asiaa en ole saanut vielä hoidettua. Tätä traumaa, joka hänestä aiheutui.

Kirjoitin taas siitä siksi, että haluan hiljentää minua kiusanneet palstalaiset näkemään, miten satuttavia ja väärässä he itse ovat olleet ja mua kohtaan väärin tehneet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin, jos joku maallikko tai tyyliin ystävä, joka ei tiedä äitiäni suhtautuisi niin, ettei tuomitse häntä. Mutta miten terapeuteilla ei ole sen vertaa parempaa koulutusta, että siellä olisi opetettu ”vanhempansa traumatisoima potilas, toimi näin”?

Vai onko mukaan terapiaan tuleva VANHEMMAN traumatisoiva potilas muka jotenkin erikoisuus? Tirsk. Luulisi, että iso osa mt-ongelmista johtuu pahoista vanhemmista.

Ei kai niistä muuten syntyisi mt-ongelmia.

Jos vanhemman ilkeys ei traumatisoi, miksi ihminen edes menisi terapiaan? Olen vihainen sille, että kela makselee asiakkaiden täysin turhia terapioita, kun terapeutit eivät osaa edes parantaa.

Lisäksi palstalla ilkeät ihmiset ovat kiusanneet MINUA siitä, että minun äitini on ollut ilkeä minulle väittäen, että minussa on jotain vikaa! Ainoa vika minussa on trauma kiintymyssuhteessa, joka on äitini SYYTÄ, ja se vaikuttaa lapsiini saakka ja olen tämänkin kiusaajille sata kertaa sanonut. Että syyttäkää äitiäni! Miksi he minua syyttävät traumasta, joka on minulle aiheutettu?! Ja johon en ole saanut apua? Vaikka olen hakenut jo kohta 30 vuotta sitä apua.

Se olisi tärkeämpää kuin koskaan, koska minulla on lapsia ja äitini käytös vaikuttaa heihin saakka minussa.

Ap

Vaihda terapeuttia, hanki sellainen joka tietää narsismista, ja älä kerro täällä asioista koska suurin osa vähättelee eikä ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joita hän siis ei myönnä. Sen vielä ymmärtää, että toimii väärin, mutta ei sitä, että syyttää sitten minua kun on aiheuttanut mulle niillä haittaa. Esim. jos mä ärisen siksi, että hän on kohdellut mua epäreilusti, hän syyttää minua ärisevästä käytöksestä. Vaikka hänen pitäisi ymmärtää, että satutettu ihminen on vihainen jne.

Ap

Mitä sitten, jos syyttää sua ärisevästä käytöksestä?

Miksi saa syyttää? Ne, jotka tekevät väärin ja pahaa ovat syyttämisen arvoisia. Eivät oikein toimivat. Joka minä olen. Aina kun vain pystyn. Ja se, jos muton suututettu ja olen vihainen ei ole väärin toimimista. Jokaisell on oikeus syyttämättä olla silloin vihainen. Ja ennemmin saada vaikka APUA siihen!

Ap

Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat. Mitä kohtaa et ymmärrä ?

Miksi hänellä olisi oikeus tehdä pahaa?

Ap

Kuka sinulle on antanut oikeuden olla paha?

Voitko vastata, miksi äidilläni on mielestäsi oikeus tehdä pahaa? ” Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat.”

Ap

Se on sinun subjektiivinen näkemyksesi väleistänne menneisyydessä.

Entäpä jos sinä oletkin pahempi psykopaatti kuin äitisi tai olette samanlaisia`?

Kumpikaan ei huomaa oman käytöksensä aiheuttavan pahuuttaa ympärisöönsä.

Ja se nyt on ainakin ihan fakta, että kun olen kertonut äidilleni, miten hänen käytöksensä aiheutti minussa lapsena pahaa oloa, hän ei ole edes uskonut sitä.

Ap

Mistä luulet sen johtuvan, että äitisi kieltää kaiken mieluummin kuin tarkastelisi asiaa ja miettisi onko asia näin ?

Onko se liian iso asia kestettäväksi hänelle tai jotain ?

Huomioi myös että on varmaan sitä ikäluokkaa, jotka ei ole koskaan oppineet puhumaan tunteistaan sillä tavalla avoimesti mitä nykyään tehdään.

Tämä ei ole minulle avain paranemiseen. En voi hyväksyä mitään syytä sille, että satutti lastaan eikä ota tekoaan käsittelyyn. Se on nimittäin tuhonnut mun elämääni tämä asia äidissäni ja vaikka se ei olisi hänen syytään, niin eipä ole minunkaan syytäni ja silti minua kiusataan sen seurauksista jatkuvasti.

Ap

Tunneasiat on vaikeita ja moni ei osaa käsitellä niitä millään tavalla. Äidilläsi voi olla iso lukko ja liian iso pala purtavaksi miettiä niitä asioita. Ei voi hyväksyä itsessään sitä asiaa, joten kieltää sen olemassaolon. Helpompi syyttää lasta kuin olla itse huono.

Surullista.

Harmi, ettei silloin ollut kännyköitä. Olisin varmaan jossain vaiheessa hoksannut äänittää häntä ja silloin hän olisi nähnyt. Samoin joku ammattiauttaja.

Näin kerran kun Dr.Philissä eräs äiti huusi lapselleen niin, että tämä oksenteli ja sulki tätä komeroon ”kurimielessä” jne. Hän salli kameroiden kuvata heidän arkeaan viikon ajan ja niihin tallentui bäitä sen äidin raivareita.

Vasta kun ne näytettiin hänelle suorassa lähetyksessä, se äiti oli ihan järkyttynyt ja shokissa, että ”olenko tuo minä”? Eli ei tajunnut, miten hän oikeasti toimi.

Silloin lapsikaan ei tavallaan opi, että se on väärin. Vanhempi ei tunne mitään katumusta mistään, koska ei tajua, miten käyttäytyy.

Ap

Tämähän se on ongelma mielenterveystyössä yleensäkin.

Vaikka sinullekin 100 ihmistä antaisi neuvoja ja huomauttaisi omasta psykoottisesta käyttäytymisestäsi, et sinä näe mitään syytä itsessäsi, vaan äiti, äiti, iäti ja aamen.

Entäs, kun se oma käytös syntyy sen trauman takia sellaiseksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis kasvaa 18-19 vuotta sellaisen kanssa, jonka ajattelee satuttavan ja olevan sulle ilkeä tai paha koska sä olet sen ansainnut oli aika…

Ap

Kuulostaa tosi traumaattiselta. Työmaata riittää päästä eroon kaikenlaisista pakkoajatuksista yms.

Mitä lapsuudestasi kumpuaa. Selkeästi äitisi sanat merkkaavat sulle tosi paljon ja haluaisit ilmeisesti häneltä jonkin sortin hyväksyntää ? Tai rakkautta? Näkemistä sinut rakkaana lapsenaan ?

En tiedä. Mä koen hänen häpäisseen minut. Minä en ole mitään. Minä en ole riittävän arvokas. Minä en ole kellekään mitään. Minä en ole mikään arvokas, muille turha. Tämän hän on särkenyt. Mun oman elämäni. En osaa sanoa, odotanko häneltä jotain. Mielestäni en. Hän on samaan aikaan rakastnut siltä osin, mitä osasi. Ongelma on se kohta, jossa rikkoi minua. Samalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja joku tampio jaksaa taas alkaa terapoimaan Äitihullua. Niin turhaa.

Just nää tyypit, jotka olevinaan "tunnistaa" milloin mitäkin joskus normaalejakin aloituksia muka provoiksi tai joksikin tietyksi tyypiksi, on ihan hirveän rasittava ilmiö palstalla. Aina välillä omatkin aloitukset saa kommentteja näiltä tietäjiltä. Mitä se teiltä on pois, kuka mitäkin aloitusta kommentoi ja miten, ihan tasan minun kommenttini oli sisällökkäin näistä kolmesta. Näitä keskusteluja kun voi lukea muutkin jostain aiheesta kiinnostuneet kuin se aloittaja.

Samaa mieltä. Minusta tämä aloitus ei edes vaikuttanut provolta, jotka usein ovat teennäisiä, osoittelevia tai teoreettisia. Tämä vaikutti aidosti ahdistuneen ihmisen purkaukselta, ei kenties kovin jäsentyneeltä, mutta todellisesta kokemuksesta kumpuavalta.

Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.

Ap

Palstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.

Ap

Se on hyvä, että olet tiedostanut sen, ettet käyttäydy "oikein". Uskon ja tiedänkin, että siitä on hyvä jatkaa paranemistaan.

Enkä mä tarkoita, että kenen tahansa olisi autettava.

Mutta on aika ikävää, että jos joku ei osaa auttaa, pitää kiusata. Yrittää sanoa, että korjaa itse itsesi! Se ei ikävä kyllä auta minua lainkaan. Jos voisin korjata kaiken, tekisin sen HETI. Kuka haluaa kärsiä??????????

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joita hän siis ei myönnä. Sen vielä ymmärtää, että toimii väärin, mutta ei sitä, että syyttää sitten minua kun on aiheuttanut mulle niillä haittaa. Esim. jos mä ärisen siksi, että hän on kohdellut mua epäreilusti, hän syyttää minua ärisevästä käytöksestä. Vaikka hänen pitäisi ymmärtää, että satutettu ihminen on vihainen jne.

Ap

Mitä sitten, jos syyttää sua ärisevästä käytöksestä?

Miksi saa syyttää? Ne, jotka tekevät väärin ja pahaa ovat syyttämisen arvoisia. Eivät oikein toimivat. Joka minä olen. Aina kun vain pystyn. Ja se, jos muton suututettu ja olen vihainen ei ole väärin toimimista. Jokaisell on oikeus syyttämättä olla silloin vihainen. Ja ennemmin saada vaikka APUA siihen!

Ap

Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat. Mitä kohtaa et ymmärrä ?

Miksi hänellä olisi oikeus tehdä pahaa?

Ap

Kuka sinulle on antanut oikeuden olla paha?

Voitko vastata, miksi äidilläni on mielestäsi oikeus tehdä pahaa? ” Äidilläsi on oikeus sanoa mitä haluaa ja sinulla on oikeus sanoa mitä haluat.”

Ap

Se on sinun subjektiivinen näkemyksesi väleistänne menneisyydessä.

Entäpä jos sinä oletkin pahempi psykopaatti kuin äitisi tai olette samanlaisia`?

Kumpikaan ei huomaa oman käytöksensä aiheuttavan pahuuttaa ympärisöönsä.

Ja se nyt on ainakin ihan fakta, että kun olen kertonut äidilleni, miten hänen käytöksensä aiheutti minussa lapsena pahaa oloa, hän ei ole edes uskonut sitä.

Ap

Mistä luulet sen johtuvan, että äitisi kieltää kaiken mieluummin kuin tarkastelisi asiaa ja miettisi onko asia näin ?

Onko se liian iso asia kestettäväksi hänelle tai jotain ?

Huomioi myös että on varmaan sitä ikäluokkaa, jotka ei ole koskaan oppineet puhumaan tunteistaan sillä tavalla avoimesti mitä nykyään tehdään.

Tämä ei ole minulle avain paranemiseen. En voi hyväksyä mitään syytä sille, että satutti lastaan eikä ota tekoaan käsittelyyn. Se on nimittäin tuhonnut mun elämääni tämä asia äidissäni ja vaikka se ei olisi hänen syytään, niin eipä ole minunkaan syytäni ja silti minua kiusataan sen seurauksista jatkuvasti.

Ap

Tunneasiat on vaikeita ja moni ei osaa käsitellä niitä millään tavalla. Äidilläsi voi olla iso lukko ja liian iso pala purtavaksi miettiä niitä asioita. Ei voi hyväksyä itsessään sitä asiaa, joten kieltää sen olemassaolon. Helpompi syyttää lasta kuin olla itse huono.

Surullista.

Harmi, ettei silloin ollut kännyköitä. Olisin varmaan jossain vaiheessa hoksannut äänittää häntä ja silloin hän olisi nähnyt. Samoin joku ammattiauttaja.

Näin kerran kun Dr.Philissä eräs äiti huusi lapselleen niin, että tämä oksenteli ja sulki tätä komeroon ”kurimielessä” jne. Hän salli kameroiden kuvata heidän arkeaan viikon ajan ja niihin tallentui bäitä sen äidin raivareita.

Vasta kun ne näytettiin hänelle suorassa lähetyksessä, se äiti oli ihan järkyttynyt ja shokissa, että ”olenko tuo minä”? Eli ei tajunnut, miten hän oikeasti toimi.

Silloin lapsikaan ei tavallaan opi, että se on väärin. Vanhempi ei tunne mitään katumusta mistään, koska ei tajua, miten käyttäytyy.

Ap

Tämähän se on ongelma mielenterveystyössä yleensäkin.

Vaikka sinullekin 100 ihmistä antaisi neuvoja ja huomauttaisi omasta psykoottisesta käyttäytymisestäsi, et sinä näe mitään syytä itsessäsi, vaan äiti, äiti, iäti ja aamen.

Entäs, kun se oma käytös syntyy sen trauman takia sellaiseksi?

Ap

Tästä sivusta kommentoijana sanoisin, että tämä asia ei ole se mihin kannattaisi nyt keskittyä. Kaikki me käyttäydytään välillä huonosti ja tunteiden pohjalta.

Jos pyrkii pysymään asiallisena, niin pitäisi olla asiat ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä, että olet tiedostanut sen, ettet käyttäydy "oikein". Uskon ja tiedänkin, että siitä on hyvä jatkaa paranemistaan.

Anteeksi nyt vain, mutta koen kommenttisi ylemmyydentuntoisena. Tiedätkö, ettei tuollalailla käyttäytyvän äidin lapsi luule edes 3-vuotiaana äidin väärydestä kumpuavan raivarinsa olevan oikeaa ja sellaista käytöstä, miten se 3-vuotias haluaisi käyttäytyä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Enkä mä tarkoita, että kenen tahansa olisi autettava.

Mutta on aika ikävää, että jos joku ei osaa auttaa, pitää kiusata. Yrittää sanoa, että korjaa itse itsesi! Se ei ikävä kyllä auta minua lainkaan. Jos voisin korjata kaiken, tekisin sen HETI. Kuka haluaa kärsiä??????????

Ap

Niin, harva osaa tosiaan korjata itseään tuosta noin vain. Mutta silti se käytännössä on pakko tehdä niin. Toki muilta saa sellaisia työkaluja ja ohjeita, joista voi olla apua. Täältä vauva.fi:stä nyt ei kovin luotettavaa apua saa.. . Parempi luottaa sellaisiin, jotka on näiden asioiden kanssa työskennelleet ja tutkineet koko elämänsä ja nähneet eri kohtaloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän edes sanoisi, että aiheuttaja oli hän, se antaisi mulle vähän valoa olla jokin jollekin toiselle. Että se, joka minut rikkoi, oli äitini, eikä niin, että kaiken mitä se toinen saa olen viallinen minä. Vaan minut särjettiin ja tartten apua.

Ap

Palstallahan kiusaajat yrittävät vahvistaa tätä minun kokemustani. Että mä olisin muka viallinen. Sellaista just vain aina kekotetaan tekemään sitä sun tätä, ei koskaan auteta.

Ap

Millaista apua eniten tarvisit ?