Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Murrosikäiset pyörittää perhettä - ja kaikki voi huonosti
04.02.2015 |
Mä en oikeesti enää tiedä miten saada tätä kauhun tasapainoa sellaiseksi, että edes joku meidän perheestä voisi hyvin. Lyhyesti ja ytimekkäästi:
1½ vuotta sitten havahduin esikoisen masennus/syömishäiriö- oireiluun heti kasin alussa. Siitä hoitoon, lyhyt osastojakso ja avohoito. Hoito jatkuu edelleen, syynä oireiluun ollut pitkään jatkunut koulukiusaaminen ja sen paheneminen yläasteella. Muuta ei meille ole kerrottu. Ollaan käyty vanhempien ajoilla, joissa olen toistuvasti nostanut esille sen, että esikoisen käyttäytyminen on meistä outoa. Muille on todella miellyttävä ja kotonakin suurimmaksi osin tasainen. Sitten kun vähänkään häntä pitäisi kieltää tai ei voida toteuttaa hänen toiveitaan, kaikki on paskaa ja hän on sairas meidän muiden takia. Eikö hän ole jo kärsinyt tarpeeksi ja kyllä muut tietää millaista meillä oikeasti on. Nyt neiti on ysin keväällä, haluaa lähihoitajaksi. Opo varoitellut ettei noilla numeroilla ole ehkä mahdollista. Mihinkään muuhun ei halua, koska tietää, että pääsee. Lisäksi hakenut läheisiin kaupunkeihin, toiseen on 70km matka.
Yläasteen on nyt käynyt niin, että vanhemmat kuskaa (3km). Kesken työpäivän viedään ja välillä haetaankin. Pakkohan se on, koska muutoin ei mene kouluun ja sitten tulee taas lisää selvitettävää. Ammatillisen koulutuksen osalta neiti kuvittelee, että koulu tai vanhemmat hoitaa kyydin. Hah, miten hitossa me viedään hänet ihan päinvastaiseen suuntaan kun tehdään vielä päivätyötäkin! Toinen vaihtoehto on se, että hän ei ota mahdollista koulupaikkaa vastaan. Muita mahdollisuuksia ei ole ja jos yritänkin puhua siitä, että hakisi myös esim kympille tai ammattistarttiin niin en kuulema ole koskaan kannustanut häntä jne. Eli meidän vikahan tämäkin.
Nyt sitten perheen 13 vuotias keskimmäinen on alkanut vetäytymään ja omaksumaan paljon samaa kuin iso sisarensa. Enkä yhtään ihmettele. Esikoinen on saanut PALJON ihan omalla oireilullaan ja miksi ei toinen seuraisi mallia kun sillä saa mitä tahtoo.
Ja huom! Olemme kaksi kertaa jo olleet lastensuojelutarpeen arvioinnissa, viimeisin oli ihan äsken. Pyysin heitä selvittämään, että mikä ihme meidän perheessä on vialla kun tää ei toimi. Arviointi lopetettiin, koska huolta perheestä ei ole. Meillä olisi ihan ok taloustilanne (tosin nyt menee kahteen murrosikäiseen noin 300 euroa kuussa eivätkä harrasta mitään kallista!) ja vanhemmilla ongelmia, mutta kohta ei kukaan jaksa!
Meille on nyt yksi perheneuvolakäynti varattu, mutta jotenkin tuntuu ettei siitä tule toivottua apua.
Miten tämä tasapaino saataisiin takaisin siihen, että vanhemmatkin olisivat ihmisiä ja olisi aikaa myös nuorimmalle sekä itselleen ja parisuhteelle.
Kommentit (61)
Murrosikäisten kanssa on tosi hankalaa. Toisaalta pitäisi antaa vastuuta mutta toisaalta on pakko potkia persiille kun tietää ettei niistä hommista mitään tule muuten. Itse kiehun kiukusta tällä hetkellä. Pojan opettaja soitti että poissaoloja koulusta on tullut miltei joka päivä. Poika on kymppiluokalla, joka on mennyt lähes yhtä huonosti kuin yläkoulukin. Numeroita ei ole saanut nostettua, poissaoloja on jo niin paljon että menettää todennäköisesti lisäpisteet jotka muuten saisi. En tajua miksi tuo on tuollainen, itse olen korkeasti koulutettu ja olen kannustanut myös lapsiani hankkimaan hyvän koulutuksen. Miksi ihmeessä tuo haluaa pilata tulevaisuutensa noin määrätietoisesti. Saatana että ahdistaa, lasken päiviä että voin kantaa herran kamat rappukäytävään ja käskeä huolehtimaan itse itsestään. Kun mikään mitä teen ei kuitenkaan auta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuskatkaa vaan kevääseen asti ettei sijoiteta laitokseen. Ne on syvältä.
Mä en huomannut aloituksessa mitään, miten teinit pyörittää perhettä. Siis yhtä lasta kuskataan kouluun. Yksi tein suuttuu, jos häntä patistaa. Kyll keskiverto teinejä kuskaillaan melko paljon ja saa silti kiukut niskaansa.
Ainoa mitä huomasin, oli että teini on sairastunut vakavasti masennukseen. Muuten hän ei olisi osastohoitoon päässyt. Tästä minä olisin huolissani ja olisin valmis panostamaan lapsen hoitoon tosissani.
Jos tekisin aiheesta aloituksen, olisi näkökulma varmasti nuoren. Miltä hänestä mahtaa tuntua, miten voisin häntä parhaani auttaa
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:41"]
Murrosikäisten kanssa on tosi hankalaa. Toisaalta pitäisi antaa vastuuta mutta toisaalta on pakko potkia persiille kun tietää ettei niistä hommista mitään tule muuten. Itse kiehun kiukusta tällä hetkellä. Pojan opettaja soitti että poissaoloja koulusta on tullut miltei joka päivä. Poika on kymppiluokalla, joka on mennyt lähes yhtä huonosti kuin yläkoulukin. Numeroita ei ole saanut nostettua, poissaoloja on jo niin paljon että menettää todennäköisesti lisäpisteet jotka muuten saisi. En tajua miksi tuo on tuollainen, itse olen korkeasti koulutettu ja olen kannustanut myös lapsiani hankkimaan hyvän koulutuksen. Miksi ihmeessä tuo haluaa pilata tulevaisuutensa noin määrätietoisesti. Saatana että ahdistaa, lasken päiviä että voin kantaa herran kamat rappukäytävään ja käskeä huolehtimaan itse itsestään. Kun mikään mitä teen ei kuitenkaan auta...
[/quote]
Millaisia tukitoimia pojalla on? Nyt pitäisi viimeistään saada kaikki ulkopuolinen tuki, mikä on mahdollista.
Nää on niin vaikeita asioita, kaikki toivoo, ettei lapsi syrjäytyisi. Joskus mikään ei tunnu auttavan ja ymmärrän kiukkusi oikein hyvin. Joillain se kierre onneksi kääntyy. Sitten meillä on iso joukko, jotka ei saa mitään ammatillista koulutusta loppuun. Nyt heille on paljon tukitoimia, mutta kierrettä on vaikeeta saada loppumaan
Voimia teille. Neuvoa en valitettavasti osaa, toivottavasti perheneuvolassa tapaatte työntekijän, jolla olisi kättä pidempää tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetatte ensin kuskaamisen. Tyttö jääkööt luokalleen, jos ei saa itseään revittyä kouluun.
Keskimmäiselle omaa aikaa vanhempien kanssa ilman muita sisaruksia? Käykö vanhempi tyttö terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuskaamisen lopettamisesta oli viimeksi kuukausi sitten hoitoneuvottelussa puhetta. Seuraushan olisi, että tyttö ei menisi kouluun. Kyse ei ole yhdestä eikä kahdesta päivästä vaan joka ikisestä koulupäivästä. Siitä seuraus olisi tietenkin lasun jatkot ja koska sekään ei toisi tehoa (tiedetään koska ollaanhan me oltu kaksi kertaa jo lasun kanssa tekemisissä) olisi seuraava vaihtoehto avohuollon tukitoimin sijoittaminen perhekotiin.
Tytön lluokkakaveri sijoitettiin juuri pari kuukautta sitten samasta syystä, toki on heillä muutakin eikä samat resurssit toimia.
Eli kun tämä helmi-toukokuu jaksettaisiin niin sitten se loppuu, pakosta.
Välillä tekisi mieli luovuttaa, saataisiin varmasti joku 3 kuukauden sijoitus näillä viime vuosien tapahtumilla. Mut toisaalta se on aika ikävä vaihtoehto ja luulen ettei realiteettiterapia häntä ainakaan eteenpäin veisi.
Anna tytön lintsata koulusta, koulu tekee sitten lasun ja toivon mukaan se otetaan vakavasti. Nyt teet asioita lapsesi puolesta välttääksesi ongelmat, mikä pitkällä tähtäimellä johtaa suurempiin ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teillä on ongelmana? Teini kuulostaa ihan tavalliselta, siis hänen valituksensa. Te siis kuskaatte häntä. Kyllä kaikkien teinien kanssa joutuu vanhemmat näkemään vaivaa. Ja saa kuulla yhtä ja toista.
Hän on sairas, reagoi masennuksella. Luultavasti myös perhetilanteeseen. Kyllä hän nyt tarvitsee tukea enemmän kuin tavallisesti. 13 vuotias alkaa reagoida samalla tavalla. Mutta todella ei johdu huomiohakuisuudesta! Nyt on selkeästi ongelmia perheessä
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:37"]
Keskimmäiselle omaa aikaa vanhempien kanssa ilman muita sisaruksia? Käykö vanhempi tyttö terapiassa?
[/quote]
Käy terapiassa. Viimeksi tänä aamuna huusi itkien (kun sanoin ettei koulunumerot nouse olemalla jatkuvasti "kipeä") että kyllä polikin on hänen kanssaan samaa mieltä, että hän toimii oikein mutta kun vanhemmat ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu tai siis asunkunta itse asiasa hoitaakin kyydin alaikäiselle ammattikouluun, jos koulumatka on yli 5 km. Ehdotan, että annatte nuoren kasvaa aikuiseksi ja otaa vastuun tekemisistänne. Ette kuljeta kouluun, vaan käskette mennä itse ja kantaa sueraukst jos lintsaa.
jos ei pääse /mene ihinkään kouluun nytt, pääsee useimmille kympeille ja starttiluokille vielä syksyn alettuakin - siinä vaiheessa opot tarttuvat asiaan ja järketävät jotain. Jo sekäänei onnistu, kympille voi mennä myöhemminkin. Toki silloin on jäljessä muista jäljessä ja mitä enemmän on jäljessä, sen klyhempänä käytännössä tulee ikänsä pysymään, mutta parempisilloin kuin ei milloinkaan, elämä ON uusia alkuja täynnä ja joskus voi olla parempi odottaa, katsoa ja rauhoitua, jotta voi tehdä asiat kunnolla, kuin yrittää rääp kasaan minimipisteitä oppimatta oikeasti mitään.
Tarkoitan tällä, että älä sinä panikoi, vaikka lapsesi panikoikin. Oikeasti sikaa aikuistumiseen on. Teillä on nyt vaan se tilanne, että aikuistumistapelkää sekä lapsi itse että vanhemmat ja siksi lapsi ei uskalls tai pysty ottamaan ja te ette anna ottaa vastuuta. Lopettakaa sellainen leikki, antakaa lapsen aikuistua ja antakaa sen mennä pieleenkin, jos on mennäkseen - uusia mahdollisuksia tulee, ja sitten te voiitte odoittaa niitä ja auttaa häntä tarttumaan niihin kun hän on näiden kokemudtensa kautta valmiimpi.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:39"]Kuskaamisen lopettamisesta oli viimeksi kuukausi sitten hoitoneuvottelussa puhetta. Seuraushan olisi, että tyttö ei menisi kouluun. Kyse ei ole yhdestä eikä kahdesta päivästä vaan joka ikisestä koulupäivästä. Siitä seuraus olisi tietenkin lasun jatkot ja koska sekään ei toisi tehoa (tiedetään koska ollaanhan me oltu kaksi kertaa jo lasun kanssa tekemisissä) olisi seuraava vaihtoehto avohuollon tukitoimin sijoittaminen perhekotiin.
Tytön lluokkakaveri sijoitettiin juuri pari kuukautta sitten samasta syystä, toki on heillä muutakin eikä samat resurssit toimia.
Eli kun tämä helmi-toukokuu jaksettaisiin niin sitten se loppuu, pakosta.
Välillä tekisi mieli luovuttaa, saataisiin varmasti joku 3 kuukauden sijoitus näillä viime vuosien tapahtumilla. Mut toisaalta se on aika ikävä vaihtoehto ja luulen ettei realiteettiterapia häntä ainakaan eteenpäin veisi.
[/quote]Mitä sitten ettei mene joka päivä kouluun? Minä ennustan miten tuossa käy: nuoresi ei myöskään syksyllä mene jatko-opintoihin ja olet siitä salaa iloinen, koska vältät kuskaamisen. Parin vuoden päästä hän makaa edelleen kotona tekemättä mitään! Antakaa tytön lintsata ja ilmoittakaa kouluun että toivotte luokalle jättöä. Jos ei koulu onnistu kotoa niin sitten koulukotiin. Petaat lapsestasi syrjäytynyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:41"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:37"]
Keskimmäiselle omaa aikaa vanhempien kanssa ilman muita sisaruksia? Käykö vanhempi tyttö terapiassa?
[/quote]
Käy terapiassa. Viimeksi tänä aamuna huusi itkien (kun sanoin ettei koulunumerot nouse olemalla jatkuvasti "kipeä") että kyllä polikin on hänen kanssaan samaa mieltä, että hän toimii oikein mutta kun vanhemmat ei.
[/quote]No sano että kuskaaminen loppuu ja 9. luokkaa yritetään sitten ensi vuonna uudelleen.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:44"]Koulu tai siis asunkunta itse asiasa hoitaakin kyydin alaikäiselle ammattikouluun, jos koulumatka on yli 5 km. Ehdotan, että annatte nuoren kasvaa aikuiseksi ja otaa vastuun tekemisistänne. Ette kuljeta kouluun, vaan käskette mennä itse ja kantaa sueraukst jos lintsaa.
jos ei pääse /mene ihinkään kouluun nytt, pääsee useimmille kympeille ja starttiluokille vielä syksyn alettuakin - siinä vaiheessa opot tarttuvat asiaan ja järketävät jotain. Jo sekäänei onnistu, kympille voi mennä myöhemminkin. Toki silloin on jäljessä muista jäljessä ja mitä enemmän on jäljessä, sen klyhempänä käytännössä tulee ikänsä pysymään, mutta parempisilloin kuin ei milloinkaan, elämä ON uusia alkuja täynnä ja joskus voi olla parempi odottaa, katsoa ja rauhoitua, jotta voi tehdä asiat kunnolla, kuin yrittää rääp kasaan minimipisteitä oppimatta oikeasti mitään.
Tarkoitan tällä, että älä sinä panikoi, vaikka lapsesi panikoikin. Oikeasti sikaa aikuistumiseen on. Teillä on nyt vaan se tilanne, että aikuistumistapelkää sekä lapsi itse että vanhemmat ja siksi lapsi ei uskalls tai pysty ottamaan ja te ette anna ottaa vastuuta. Lopettakaa sellainen leikki, antakaa lapsen aikuistua ja antakaa sen mennä pieleenkin, jos on mennäkseen - uusia mahdollisuksia tulee, ja sitten te voiitte odoittaa niitä ja auttaa häntä tarttumaan niihin kun hän on näiden kokemudtensa kautta valmiimpi.
[/quote]Harmi vaan, että käytännössä näistä kotiin makaamaan jääneistä (ja paapotuista) harva enää nousee.
Ei mitään kuskaamisia ja 18v. potku perseelle ja etsimään omaa asuntoa.
Meillä ei pojat oireile mitenkään; toinen lukiossa ja toinen yläasteella, mutta jatkuvasti myöhästellään koulusta ja ollaan "kipeitä". Tehköön mitä huvittaa, mutta lähtö tulee laiskureille kotoa, kun aika koittaa.
Aiotko aikuisena kuskata tytön töihin? Tiedetäänkö siellä polilla sinun näkemystä ollenkaan?
Täsä ei ole ollenkaan oleellista, että murrosikäiset pyörittää perhettä.
Oleellista on lapsesi sairaus. Hän ei ole sitä itse valinnut. Todennäköisesti johtuu perheestä. Koulukiusaaminen on yksi tekijä, ehkä se jatkuu edelleen. Perhe ei ole osannut häntä tukea tässä. Saattaa olla, että pärjäisi paremmin jossain muualla kuin kotona.
Nyt nuorempi alkaa myös oireilla. Senkin syyt on paljon syvemmällä kuin mallioppimisessa.
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoinen keskustelu.
Olin itse teininä "vaikeasti oireileva", ja varmasti koko perhe kärsi oireilustani.
Vanhemmissani ei ollut vikaa. Varsinkin äitini oli täydellinen ja huolehti hyvin kaikista perheenjäsenistä ja kaikista asioista, kaikkien asioista. Hyvä ettei pureskellut ruokaa valmiiksi. Teki asioita toisten puolesta, riippumatta siitä haluttiinko sitä vai ei. Mikään määrä vastaanpanemista ei estänyt häntä tekemästä asioita toisten puolesta. Ettei meidän muiden tarvinnut, sillä emmehän me olisi osanneet/jaksaneet/pärjänneet/ymmärtäneet...
Minä koin tämän kaiken kovin raskaana ja tukahduttavana. Olin huono tytär, vääränlainen. Äiti tekee kaikkensa ja yksi kiittämätön kehtaa oireilla niin että välillä joutuu sairaalahoitoonkin. Sain kuulla paljon siitä että olen omituinen kun en ymmärrä arvostaa hänen apuaan ja huolehtimistaan. "En ymmärrä ollenkaan, ihan kuin olisit vihainen. Miksi sinua ei saa auttaa?" huusi äitini minulle todella usein.
Lapsuuskodista pois muuttaminen oli hyvin vapauttavaa. Ongelmanikin onnistuin selvittämään kun pääsin riittävän kauas äidistäni.
Ap:n viesti voisi olla ihan hyvin äitini kirjoittama, 20 vuotta sitten.