Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Murrosikäiset pyörittää perhettä - ja kaikki voi huonosti
04.02.2015 |
Mä en oikeesti enää tiedä miten saada tätä kauhun tasapainoa sellaiseksi, että edes joku meidän perheestä voisi hyvin. Lyhyesti ja ytimekkäästi:
1½ vuotta sitten havahduin esikoisen masennus/syömishäiriö- oireiluun heti kasin alussa. Siitä hoitoon, lyhyt osastojakso ja avohoito. Hoito jatkuu edelleen, syynä oireiluun ollut pitkään jatkunut koulukiusaaminen ja sen paheneminen yläasteella. Muuta ei meille ole kerrottu. Ollaan käyty vanhempien ajoilla, joissa olen toistuvasti nostanut esille sen, että esikoisen käyttäytyminen on meistä outoa. Muille on todella miellyttävä ja kotonakin suurimmaksi osin tasainen. Sitten kun vähänkään häntä pitäisi kieltää tai ei voida toteuttaa hänen toiveitaan, kaikki on paskaa ja hän on sairas meidän muiden takia. Eikö hän ole jo kärsinyt tarpeeksi ja kyllä muut tietää millaista meillä oikeasti on. Nyt neiti on ysin keväällä, haluaa lähihoitajaksi. Opo varoitellut ettei noilla numeroilla ole ehkä mahdollista. Mihinkään muuhun ei halua, koska tietää, että pääsee. Lisäksi hakenut läheisiin kaupunkeihin, toiseen on 70km matka.
Yläasteen on nyt käynyt niin, että vanhemmat kuskaa (3km). Kesken työpäivän viedään ja välillä haetaankin. Pakkohan se on, koska muutoin ei mene kouluun ja sitten tulee taas lisää selvitettävää. Ammatillisen koulutuksen osalta neiti kuvittelee, että koulu tai vanhemmat hoitaa kyydin. Hah, miten hitossa me viedään hänet ihan päinvastaiseen suuntaan kun tehdään vielä päivätyötäkin! Toinen vaihtoehto on se, että hän ei ota mahdollista koulupaikkaa vastaan. Muita mahdollisuuksia ei ole ja jos yritänkin puhua siitä, että hakisi myös esim kympille tai ammattistarttiin niin en kuulema ole koskaan kannustanut häntä jne. Eli meidän vikahan tämäkin.
Nyt sitten perheen 13 vuotias keskimmäinen on alkanut vetäytymään ja omaksumaan paljon samaa kuin iso sisarensa. Enkä yhtään ihmettele. Esikoinen on saanut PALJON ihan omalla oireilullaan ja miksi ei toinen seuraisi mallia kun sillä saa mitä tahtoo.
Ja huom! Olemme kaksi kertaa jo olleet lastensuojelutarpeen arvioinnissa, viimeisin oli ihan äsken. Pyysin heitä selvittämään, että mikä ihme meidän perheessä on vialla kun tää ei toimi. Arviointi lopetettiin, koska huolta perheestä ei ole. Meillä olisi ihan ok taloustilanne (tosin nyt menee kahteen murrosikäiseen noin 300 euroa kuussa eivätkä harrasta mitään kallista!) ja vanhemmilla ongelmia, mutta kohta ei kukaan jaksa!
Meille on nyt yksi perheneuvolakäynti varattu, mutta jotenkin tuntuu ettei siitä tule toivottua apua.
Miten tämä tasapaino saataisiin takaisin siihen, että vanhemmatkin olisivat ihmisiä ja olisi aikaa myös nuorimmalle sekä itselleen ja parisuhteelle.
Kommentit (61)
Luulen, että puolentoista vuoden hoidon sekä kahden lasu-arvion ja nyt perheneuvolan kautta perheen tilannetta on sen verran monelta kantilta arvioitu, ettei kovin isoa vikaa pysty piilottelemaan perheen sisällä.
Varmaan tytön sairastuminen on ollut monen tekijän summa, ja osana siihen on ollut kasvuympäristö. Tosin sekään ei estä kaikkea, oli miten hyvä tahansa.
Se, että lopun kevättä hoitaisimme kuljetukset, kuten nyt 2,5 vuotta ollaan hoidettukin, ei tätä pakkaa kaada. Mutta se, että välillä tuntuu, että tytär jopa ratsastaa sairaudellaan, kaataa. Kun hän pääsi sairauden alkuvaiheessa helpolla, myös koulussa. Sai olla tekemättä kokeita yms. niin nyt kun pitäisi hänen saada nousemaan ne laskeneet numerot ja se vaatisi töitä, ollaankin kipeänä.
Keskimmäinen on varmaan jäänyt todella paitsi monesta, eihän vanhimman ole tarvinnut kuin vähän "oireilla" entiseen malliin ja kaikki järjestetään heti valmiiksi.
En itsekään näe mitään nopeaa sijoitusratkaisua juuri tässä ysin keväällä järkevänä, mutta syksyllä sitä pitää varmaan ihan oikeasti miettiä.
Täytyy vaan todeta, että näissä tilanteissa ei todella ole perheelle tukea tarjolla. Täytyisi olla jokin "näkyvä" ongelma kuten itsellä mt-onglemaa tai päihteitä tms. Muutoin ei tule tukea vanhemmille mistään kun kaikki on tukossa paljon huonommassa tilanteessa olevia. Kiitos teille, jotka asiallisia kommentteja laitoitte.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:22"]
Täytyy vaan todeta, että näissä tilanteissa ei todella ole perheelle tukea tarjolla. Täytyisi olla jokin "näkyvä" ongelma kuten itsellä mt-onglemaa tai päihteitä tms. Muutoin ei tule tukea vanhemmille mistään kun kaikki on tukossa paljon huonommassa tilanteessa olevia. Kiitos teille, jotka asiallisia kommentteja laitoitte.
-ap-
[/quote]
Kurjaa luettavaa, ettei perhe saa apua, ainoastaan nuori.
Minulla on omaohjaaja tuolta nuorisopsykiatrisen polilta, jota tapaan säännöllisesti, myöskin lasun ja koulun tuki on ollut myös minua kohtaan ollut hienoa. Yksin tätä olisi muuten rankkaa hoitaa, sillä lasten isä ei puutu näihin asioihin ollenkaan. Kannattaisiko teidänkin kokeilla tuota polia? Se on maksutonta.
nro 17
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:22"]
Luulen, että puolentoista vuoden hoidon sekä kahden lasu-arvion ja nyt perheneuvolan kautta perheen tilannetta on sen verran monelta kantilta arvioitu, ettei kovin isoa vikaa pysty piilottelemaan perheen sisällä.
Varmaan tytön sairastuminen on ollut monen tekijän summa, ja osana siihen on ollut kasvuympäristö. Tosin sekään ei estä kaikkea, oli miten hyvä tahansa.
Se, että lopun kevättä hoitaisimme kuljetukset, kuten nyt 2,5 vuotta ollaan hoidettukin, ei tätä pakkaa kaada. Mutta se, että välillä tuntuu, että tytär jopa ratsastaa sairaudellaan, kaataa. Kun hän pääsi sairauden alkuvaiheessa helpolla, myös koulussa. Sai olla tekemättä kokeita yms. niin nyt kun pitäisi hänen saada nousemaan ne laskeneet numerot ja se vaatisi töitä, ollaankin kipeänä.
Keskimmäinen on varmaan jäänyt todella paitsi monesta, eihän vanhimman ole tarvinnut kuin vähän "oireilla" entiseen malliin ja kaikki järjestetään heti valmiiksi.
En itsekään näe mitään nopeaa sijoitusratkaisua juuri tässä ysin keväällä järkevänä, mutta syksyllä sitä pitää varmaan ihan oikeasti miettiä.
Täytyy vaan todeta, että näissä tilanteissa ei todella ole perheelle tukea tarjolla. Täytyisi olla jokin "näkyvä" ongelma kuten itsellä mt-onglemaa tai päihteitä tms. Muutoin ei tule tukea vanhemmille mistään kun kaikki on tukossa paljon huonommassa tilanteessa olevia. Kiitos teille, jotka asiallisia kommentteja laitoitte.
-ap-
[/quote]
Sitä ei kannata mitään syksyllä miettiä vaan heti. Kevät koittaa niin tyttö polkupyörän sarviin tai jalan kouluun. Tai heität tytön 1 kilometrin päästä autosta ulos ja saa valita minne kävelee. Kotona ovi lukkoon ja avain piiloon.
Liikaa paapottu. Kyllä Siperia opettaa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:28"]
Meille on nyt yksi perheneuvolakäynti varattu, mutta jotenkin tuntuu ettei siitä tule toivottua apua.
Miten tämä tasapaino saataisiin takaisin siihen, että vanhemmatkin olisivat ihmisiä ja olisi aikaa myös nuorimmalle sekä itselleen ja parisuhteelle.
[/quote]
Perheen dynaamiikka! Toivottavasti on asiantuntevaa apua perheneuvolassa, se on kyllä oikein taho hoitamaan asioita. Tai sitten psykiatrian puolen perhetyö/terapia. Perheessähän dynamiikka on vinksallaan!
Tätä ketjua lukiessa alan ymmärtää miksi Suomessa on niin paljon sijoitettuja lapsia ja lastensuojelun menot ovat tähtitieteelliset... Ihanko oikeasti kaikki ne lapset, jotka lintsaa koulusta, sijoitetaan?
Ehkä olisi kaikille järkevämpää joustaa oppivelvollisuudesta ja antaa niiden jotka haluavat syrjäytyä, tehdä se ihan rauhassa. Säästyisi rahaa niin oppilaitoksilta kuin lastensuojelultakin, eipä ap:n perheenkään tarvitsisi ketään kuskata ja stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:22"]
Luulen, että puolentoista vuoden hoidon sekä kahden lasu-arvion ja nyt perheneuvolan kautta perheen tilannetta on sen verran monelta kantilta arvioitu, ettei kovin isoa vikaa pysty piilottelemaan perheen sisällä.
Varmaan tytön sairastuminen on ollut monen tekijän summa, ja osana siihen on ollut kasvuympäristö. Tosin sekään ei estä kaikkea, oli miten hyvä tahansa.
Se, että lopun kevättä hoitaisimme kuljetukset, kuten nyt 2,5 vuotta ollaan hoidettukin, ei tätä pakkaa kaada. Mutta se, että välillä tuntuu, että tytär jopa ratsastaa sairaudellaan, kaataa. Kun hän pääsi sairauden alkuvaiheessa helpolla, myös koulussa. Sai olla tekemättä kokeita yms. niin nyt kun pitäisi hänen saada nousemaan ne laskeneet numerot ja se vaatisi töitä, ollaankin kipeänä.
Keskimmäinen on varmaan jäänyt todella paitsi monesta, eihän vanhimman ole tarvinnut kuin vähän "oireilla" entiseen malliin ja kaikki järjestetään heti valmiiksi.
En itsekään näe mitään nopeaa sijoitusratkaisua juuri tässä ysin keväällä järkevänä, mutta syksyllä sitä pitää varmaan ihan oikeasti miettiä.
Täytyy vaan todeta, että näissä tilanteissa ei todella ole perheelle tukea tarjolla. Täytyisi olla jokin "näkyvä" ongelma kuten itsellä mt-onglemaa tai päihteitä tms. Muutoin ei tule tukea vanhemmille mistään kun kaikki on tukossa paljon huonommassa tilanteessa olevia. Kiitos teille, jotka asiallisia kommentteja laitoitte.
-ap-
[/quote]
Sinun lapsesi on sairas. Ei hän sitä ole itse valinnut. Kovin vähän myötätuntoa sinulta löytyy tyttöä kohtaan. Tehän saatte apua, kontakti psykiatriaan on olemassa. Millaisia neuvoja olette sieltä saaneet?
Minusta kuulostaa pahalta, ettet välitä lapsestasi. Et pysty asennoituaan hänen asemaansa
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:36"]
Tätä ketjua lukiessa alan ymmärtää miksi Suomessa on niin paljon sijoitettuja lapsia ja lastensuojelun menot ovat tähtitieteelliset... Ihanko oikeasti kaikki ne lapset, jotka lintsaa koulusta, sijoitetaan?
Ehkä olisi kaikille järkevämpää joustaa oppivelvollisuudesta ja antaa niiden jotka haluavat syrjäytyä, tehdä se ihan rauhassa. Säästyisi rahaa niin oppilaitoksilta kuin lastensuojelultakin, eipä ap:n perheenkään tarvitsisi ketään kuskata ja stressata.
[/quote]
Tämä lapsi on sairas. Hänellä on masennus. Tuo kuljetus/lintsaus on vain sivuseikka. Perhe näyttää voivan huonosti eikä he osaa tuksea lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinuna jäisin kotiin ja sitten olisi enemmän aikaa noille rakkaille nuorille! Kerroit, että teillä on ok taloudellinen tilanne. Olisiko sinulla mahdollisuus/haluja jäädä kotiin vaikka pariksi vuodeksi? Aika auttaa tällaisissa tapauksissa ja mikään ei ole tärkeämpää kuin lapsiin satsaaminen. Paljon tsemppiä!
p.s. meidän nuoret saivat etsiä itseään vuosia ja annoimme heille siihen rauhalliset vuodet. Toinen lähti kotoa 25-vuotiaana ja toinen 22-v. Kumpikin etsi itseään pitkään ja nyt ovat mieluisallaan alalla opiskelemassa :)
Voin kertoa omasta kokemuksesta, olin 15 - vuotiaana ihan samanlainen ja lopetin yhden koulunkin kesken ku piti olla niin rebel. Koulukiusaamistausta minullakin ja siihen oli helppo vedota, syytinki kaikkia kaikesta enkä katsonut peiliin. Onneksi lopulta oma äitini otti auktoriteetin -asenteen, sanoi että rakastaa minua mutta tämän täytyy loppua. Käytiin huutokeskusteluja ja ovia paiskottiin, mutta minusta tuli ihan normaali ihminen joka on käynyt koulunsa ja on nykyään vakityössä ja hyvin pärjäävä 30 - vuotias. Pitää oikeasti olla jämäkkä ja asettaa ne raamit, tuo liian helpolla kaikki valmiiksi kostautuu vielä. Pahalta kuullostaa tuo kouluun kuskaaminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen näitä Siperia opettaa, piilota sen kotiavaimet, laitokseen vaan pikkuteini -juttuja ja alan ymmärtää miks Suomessa on niin paljon masennusta…
ulkosuomalainen (ja onnellinen siitä!)
Meillä 11 vuotias poika on aloittanut tuon mikään ei kiinnosta,ihan sama linjan. En usko,että menisi kouluun ellen veisi. Kotiin tulee välillä ihan miten sattuu,ei ymmärrä aikakäsitettä eikä jaksa enää pitää harrastusajoista kiinni. Vanhat tylsät harrastukset kuten konservatorio pitäisi saada lopettaa ja aloittaa uudet harrastukset. Läksyt:ei kiinnosta, ruoka,hampaanpesut jne.:ei kiinnosta.
Mitähän murrosikä tuo tullessaan. Mihin pitää pakottaa,mistä joustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän perheenne oireileva nuori on kuitenkin vielä lapsi. Lapsi, joka tarvitsee rajoja tunteakseen olonsa turvalliseksi - hän ei ole vielä henkisesti tarpeeksi kypsä tehdäkseen itse oikeat ratkaisut tulevaisuutensa suhteen. Hän ei osaa ajatella millaisen elämän muokkaa tämänhetkisellä käytöksellään viiden vuoden päähän.
Ei lapsen pitäisi joutua tekemään ominpäin isoja ratkaisuja, kuten esim. koulunkäynti. Vanhempi päättää, että hei, sinä käyt koulua - ei mitään jossitteluja tai vaihtoehtoja.
Nythän tuossa koulunkäynnissä on "jos". Lapsi päättää, että käy koulua, jos vanhemmat kuskaavat. Mutta eihän elämä oikeasti noin pyöri, eihän?
Kuten jo moni on aiemmin kirjoittanut, selkeät säännöt. Ja ei, ei mitään kuljetuksia kykenevälle nuorelle. Koulua käydään. Piste.
Jos ei koulu maistu, niin kertaatte seuraukset. Mutta ainakin teidän talossanne on teidän säännöt ja ajan myötä lapsi kiittää. Tiedän kokemuksesta, olin itse se nuori...
Pointti on se, että rajat ja säännöt + niiden rikkomisesta selkeät seuraamukset, ne luovat turvallisen olon. Niin nurinkuriselta kun kuulostaakin. Jos ei pääse luokalta kotona löhöämisen takia, niin sitten luokka uusiksi. ei sen kummempaa, eihän tässä ole kun aikaa. Ja tokihan teillä on seuraamukset siitä lintsaamisesta? Etuudet pois, joka päivästä yksi kerrallaan. Kun kotona ei enää ole nettiä/puhelinta/telkkaria/nuortenlehtiä eikä pääse uloskaan kun vanhemmat palaavat töistä yms niin voipi olla, ettei huvita enää lintsata... Ja sitten niitä etuuksia ansaitaan pikkuhiljaa takaisin.
Itse siis kasvoin perheessä, jossa kaikki annettiin minulle periksi. Ja loppujenlopuksi ei enää tarvinnut tiettyjä asioita erikseen edes pyytää.. Tunsin, ettei ketään kiinnosta, ettei kukaan välitä sanoa ei.
Jos ongelma on koulukiusaaminen niin miksei lapsi vaihda koulua? Miksi lapsi jätetään kiusattavaksi ja ihmetellään sitten masennuksen jne oireita. Asutteko jossain tuppukylässä jossa on vain yksi koulu? Jos kiusaajia ei saada kuriin niin vanhempien tehtävä on huolehtia lapsi muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja 49 vielä jatkaa. Tosiaan jos ongelmana on oikeasti koulukiusaaminen, jota ei opettajat ja vanhemmat saa kuriin yhteistoimin, niin on syytä vaihtaa koulua! Ei tietenkään kuskata lasta kiusattavaksi!
Olettehan jutelleet tytön ja opettajan kanssa asiasta? Kaikki kokoontuneet yhteen? Kiusaajien vanhemmat, mites he reagoivat?
Miehen pojalla oli hiukan samantapaista oireilua tuossa 17-18 ikävuoden aikana. Sai masennuslääkityksen ja kävi säännöllisesti juttelemassa psykologin kanssa, myös isänsä kävi siellä. Lopetti lukion ja meni amikseen ja on siellä viihtynytkin tosi hyvin ja on luokkansa priimus, eli hänelle ei pelkkä lukeminen maistunut. Pääsia että itse viihtyy. Masennuslääkitys on sittemmin purettu, käy koulua ja iltaisin töissä ja muutti juuri omilleen. Meillä psykologi totesi, että kyseessä on erittäin älykäs nuori, jolla murrosikä tuli hiukan "normaalia" myöhemmin. Muutaman kerran poika otti ja lähti mummin luo viikonlopuksi, mummi on ollut pojalle tosi tärkeä pienestä pitäen. Lähinnä mm. tyttöystävän kanssa jos oli ongelmia, niin lähti rauhoittumaan. Lisäksi huomattiin todella nopeasti, että vähänkin jos nuori valvoi, niin masennus vain paheni, joten siihen piti puuttua alkuun aika tiukasti. Nykyään tajuaa tämän jo itsekin, eikä yökuku siihen malliin kuin tuolloin nuorempana. Tsemppiä ap:lle, rankkaahan tuo on.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:36"]Tätä ketjua lukiessa alan ymmärtää miksi Suomessa on niin paljon sijoitettuja lapsia ja lastensuojelun menot ovat tähtitieteelliset... Ihanko oikeasti kaikki ne lapset, jotka lintsaa koulusta, sijoitetaan?
Ehkä olisi kaikille järkevämpää joustaa oppivelvollisuudesta ja antaa niiden jotka haluavat syrjäytyä, tehdä se ihan rauhassa. Säästyisi rahaa niin oppilaitoksilta kuin lastensuojelultakin, eipä ap:n perheenkään tarvitsisi ketään kuskata ja stressata.
[/quote]
Läheskään kaikkia lintsaajia ei sijoiteta pois kotoa. Ap:n tytär lintsaa osaksi masennuksen vuoksi ja masennus on ongelma, vielä isompi (tai vähintään tasavertainen) ongelma kuitenkin on tytön käytöksen vaikutus sisarusten ja koko perheen hyvinvointiin negatiivisella tavalla, nuorempikin sisarus on alkanut oireilemaan isosiskon takia. Pelkän lintsailun takia en ehdottaisi laitosta.
t. 16v tyttö
Näytä ap tyttärellesi tämä blogi: http://huostaanotettu.blogspot.fi . Tuo on lopputulos, jos ei ala hoitamaan kouluaan kunnolla jne. Vaikuttaako kivalle?
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:44"]
Koulu tai siis asunkunta itse asiasa hoitaakin kyydin alaikäiselle ammattikouluun, jos koulumatka on yli 5 km.
[/quote]
Mitä sä höpiset, koulu tai kunta ei todellakaan hoida mitään kyytejä yli 5km... Mun teini käy amiksessa, ja matkaa on 14km, ihan itse ostamme teinille bussilipun ja ihan itse hän sinne bussilla menee.
Ap, meillä on samankaltainen tilanne, esikoinen masentui yläkoulun aikana, viilteli yms, hän on nykyään kohtuu ok, mutta nuorempi on meillä se, joka pyörittää perhettämme. Koulukiusaaminen hänelläkin taustalla, ja seiskalla tilanne räjähti käsiin. Lasun, nuorisopsykiatrisenpolin ja koulun kanssa yhteistyössä hän nyt käy koulua, ja todellakin, minä vien ja tarvittaessa haen. Lapsi tietää, että jos ei käy koulua, joutuu perhekotiin ja käy koulua, jos sekään ei suju, on perhekodissa ja käy sairaalakoulua, mikäli tuokaan ei sujuisi, joutuisi osastojaksolle ja sairaalakouluun. Itse tein lapsestani lasuilmoituksen syksyllä.
[/quote]
ai mun teineistä toinen on amiksessa ja toinen lukiossa ja molemmille kunta maksaa bussiliput koulumatkolle. Koska kysessä on Tampere, en usko, että maksaisivat mitään, mikä ei ole lakisääteistä. Pelkään, että teitä huijataan jotenkin.
[/quote]
Ei todellakaan ole lakisääteistä. Peruskoulun jälkeen ei kunta ole velvollinen maksamaan mitään matkoista.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:41"]
Murrosikäisten kanssa on tosi hankalaa. Toisaalta pitäisi antaa vastuuta mutta toisaalta on pakko potkia persiille kun tietää ettei niistä hommista mitään tule muuten. Itse kiehun kiukusta tällä hetkellä. Pojan opettaja soitti että poissaoloja koulusta on tullut miltei joka päivä. Poika on kymppiluokalla, joka on mennyt lähes yhtä huonosti kuin yläkoulukin. Numeroita ei ole saanut nostettua, poissaoloja on jo niin paljon että menettää todennäköisesti lisäpisteet jotka muuten saisi. En tajua miksi tuo on tuollainen, itse olen korkeasti koulutettu ja olen kannustanut myös lapsiani hankkimaan hyvän koulutuksen. Miksi ihmeessä tuo haluaa pilata tulevaisuutensa noin määrätietoisesti. Saatana että ahdistaa, lasken päiviä että voin kantaa herran kamat rappukäytävään ja käskeä huolehtimaan itse itsestään. Kun mikään mitä teen ei kuitenkaan auta...
[/quote]
Millaisia tukitoimia pojalla on? Nyt pitäisi viimeistään saada kaikki ulkopuolinen tuki, mikä on mahdollista.
Nää on niin vaikeita asioita, kaikki toivoo, ettei lapsi syrjäytyisi. Joskus mikään ei tunnu auttavan ja ymmärrän kiukkusi oikein hyvin. Joillain se kierre onneksi kääntyy. Sitten meillä on iso joukko, jotka ei saa mitään ammatillista koulutusta loppuun. Nyt heille on paljon tukitoimia, mutta kierrettä on vaikeeta saada loppumaan
[/quote]
Koulussa yrittävät tukea ja miettiä sopivia vaihtoehtoja. Minä yritän kannustaa ja huolehtia siitä että kaikki olisi hyvin, että voisi keskittyä koulunkäyntiin. Mutta kun oma motivaatio puuttuu niin eipä se auta. Lastensuojelu ei oikein auta kun kyse on koulunkäyntivaikeuksista sellaisella jolla oppivelvollisuus on jo suoritettu. Rikoksia ja päihteitä ei ole kuvioissa. Tunnen itseni aivan avuttomaksi, en halua lapsestani mitään sossuntuilla elävää "elämän koululaista".
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:44"]
Koulu tai siis asunkunta itse asiasa hoitaakin kyydin alaikäiselle ammattikouluun, jos koulumatka on yli 5 km.
[/quote]
Mitä sä höpiset, koulu tai kunta ei todellakaan hoida mitään kyytejä yli 5km... Mun teini käy amiksessa, ja matkaa on 14km, ihan itse ostamme teinille bussilipun ja ihan itse hän sinne bussilla menee.
Ap, meillä on samankaltainen tilanne, esikoinen masentui yläkoulun aikana, viilteli yms, hän on nykyään kohtuu ok, mutta nuorempi on meillä se, joka pyörittää perhettämme. Koulukiusaaminen hänelläkin taustalla, ja seiskalla tilanne räjähti käsiin. Lasun, nuorisopsykiatrisenpolin ja koulun kanssa yhteistyössä hän nyt käy koulua, ja todellakin, minä vien ja tarvittaessa haen. Lapsi tietää, että jos ei käy koulua, joutuu perhekotiin ja käy koulua, jos sekään ei suju, on perhekodissa ja käy sairaalakoulua, mikäli tuokaan ei sujuisi, joutuisi osastojaksolle ja sairaalakouluun. Itse tein lapsestani lasuilmoituksen syksyllä.
[/quote]
ai mun teineistä toinen on amiksessa ja toinen lukiossa ja molemmille kunta maksaa bussiliput koulumatkolle. Koska kysessä on Tampere, en usko, että maksaisivat mitään, mikä ei ole lakisääteistä. Pelkään, että teitä huijataan jotenkin.
[/quote]
Ei todellakaan ole lakisääteistä. Peruskoulun jälkeen ei kunta ole velvollinen maksamaan mitään matkoista.