Murrosikäiset pyörittää perhettä - ja kaikki voi huonosti

Mä en oikeesti enää tiedä miten saada tätä kauhun tasapainoa sellaiseksi, että edes joku meidän perheestä voisi hyvin. Lyhyesti ja ytimekkäästi:

1½ vuotta sitten havahduin esikoisen masennus/syömishäiriö- oireiluun heti kasin alussa. Siitä hoitoon, lyhyt osastojakso ja avohoito. Hoito jatkuu edelleen, syynä oireiluun ollut pitkään jatkunut koulukiusaaminen ja sen paheneminen yläasteella. Muuta ei meille ole kerrottu. Ollaan käyty vanhempien ajoilla, joissa olen toistuvasti nostanut esille sen, että esikoisen käyttäytyminen on meistä outoa. Muille on todella miellyttävä ja kotonakin suurimmaksi osin tasainen. Sitten kun vähänkään häntä pitäisi kieltää tai ei voida toteuttaa hänen toiveitaan, kaikki on paskaa ja hän on sairas meidän muiden takia. Eikö hän ole jo kärsinyt tarpeeksi ja kyllä muut tietää millaista meillä oikeasti on. Nyt neiti on ysin keväällä, haluaa lähihoitajaksi. Opo varoitellut ettei noilla numeroilla ole ehkä mahdollista. Mihinkään muuhun ei halua, koska tietää, että pääsee. Lisäksi hakenut läheisiin kaupunkeihin, toiseen on 70km matka. 

Yläasteen on nyt käynyt niin, että vanhemmat kuskaa (3km). Kesken työpäivän viedään ja välillä haetaankin. Pakkohan se on, koska muutoin ei mene kouluun ja sitten tulee taas lisää selvitettävää. Ammatillisen koulutuksen osalta neiti kuvittelee, että koulu tai vanhemmat hoitaa kyydin. Hah, miten hitossa me viedään hänet ihan päinvastaiseen suuntaan kun tehdään vielä päivätyötäkin! Toinen vaihtoehto on se, että hän ei ota mahdollista koulupaikkaa vastaan. Muita mahdollisuuksia ei ole ja jos yritänkin puhua siitä, että hakisi myös esim kympille tai ammattistarttiin niin en kuulema ole koskaan kannustanut häntä jne. Eli meidän vikahan tämäkin.

Nyt sitten perheen 13 vuotias keskimmäinen on alkanut vetäytymään ja omaksumaan paljon samaa kuin iso sisarensa. Enkä yhtään ihmettele. Esikoinen on saanut PALJON ihan omalla oireilullaan ja miksi ei toinen seuraisi mallia kun sillä saa mitä tahtoo. 

Ja huom! Olemme kaksi kertaa jo olleet lastensuojelutarpeen arvioinnissa, viimeisin oli ihan äsken. Pyysin heitä selvittämään, että mikä ihme meidän perheessä on vialla kun tää ei toimi. Arviointi lopetettiin, koska huolta perheestä ei ole. Meillä olisi ihan ok taloustilanne (tosin nyt menee kahteen murrosikäiseen noin 300 euroa kuussa eivätkä harrasta mitään kallista!) ja vanhemmilla ongelmia, mutta kohta ei kukaan jaksa! 

Meille on nyt yksi perheneuvolakäynti varattu, mutta jotenkin tuntuu ettei siitä tule toivottua apua.

Miten tämä tasapaino saataisiin takaisin siihen, että vanhemmatkin olisivat ihmisiä ja olisi aikaa myös nuorimmalle sekä itselleen ja parisuhteelle.