Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Juuri näin!
Suurin osa naisista on tosiasiassa hyvin epäkiinnostavia. Heillä ei ole suhteeseen muuta tarjottavaa, kuin se jalkoväli. Ja hei - samaa settiä löytyy jokaisesta naaraan jalkovälistä. Se homma on hyvin nopeasti koettu.
Yritähän miehenä löytää keskustelutaitoinen nainen, jonka kanssa on mukavaa muutenkin. Aika toivotonta hommaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Jokaiseen minusta kiinnostuneeseen naiseen pätee sama:
Olan aina ollut naista älykkäämpi, hauskempi, itsevarmempi, sosiaalisesti suositumpi ja mielenkiintoisemassa ammatissa. Keskustelut ovat aina olleet sellaisia että minun halutaan puhuvan kun nainen ihastelee. Sosiaalisissa tilanteissa minun on liidattava ja kahden kesken minun on oltava aloitteellisempi.
No, kaikille naisille ei voi löytyä miestä joka ylittää naisen, jos se on mitä vaaditaan jotta nainen tuntisi että ollaan "samaa tasoa".
Ei löytynyt näillekään. Kun naisislta ei löytynyt kaivamallakaan mitään mielenkiintoista, ei parisuhteeseen edetty.
Tässä on se iän vaikutus. Nuoret naiset voivat vain tehdä naisjuttuja ja keskittyä itseensä, kun miehet harjoittelevat soidinmenoja ja nohevuutta, tai yrittävät menestyä. Jos nainen on 20v ja riittävän hyvännäköinen, mihin ei tarvita missin ulkonäköä, se riittää. Kun ikää on 40v, täytyisi olla mukava ja mielenkiintoinen. Ja mieluusti pitää huolta kropastaan ettei se muistuttaisi Michelin-miestä.
Osalla jää nuoruuden moodi päälle. Eikö se riitä että olen nainen!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Tämä.
Ja muuten, monet niistä nuoruuden "omituisista tossukoista" ovat nyt perheenisiä.
Se nyt vain on sellaista etteivät kaikki miehet ole keskenkasvuisina itsevarmoja ja miehekkäitä. Sellaisia ei riitä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Jokaiseen minusta kiinnostuneeseen naiseen pätee sama:
Olan aina ollut naista älykkäämpi, hauskempi, itsevarmempi, sosiaalisesti suositumpi ja mielenkiintoisemassa ammatissa. Keskustelut ovat aina olleet sellaisia että minun halutaan puhuvan kun nainen ihastelee. Sosiaalisissa tilanteissa minun on liidattava ja kahden kesken minun on oltava aloitteellisempi.
No, kaikille naisille ei voi löytyä miestä joka ylittää naisen, jos se on mitä vaaditaan jotta nainen tuntisi että ollaan "samaa tasoa".
Ei löytynyt näillekään. Kun naisislta ei löytynyt kaivamallakaan mitään mielenkiintoista, ei parisuhteeseen edetty.
Tässä on se iän vaikutus. Nuoret naiset voivat vain tehdä naisjuttuja ja keskittyä itseensä, kun miehet harjoittelevat soidinmenoja ja nohevuutta, tai yrittävät menestyä. Jos nainen on 20v ja riittävän hyvännäköinen, mihin ei tarvita missin ulkonäköä, se riittää. Kun ikää on 40v, täytyisi olla mukava ja mielenkiintoinen. Ja mieluusti pitää huolta kropastaan ettei se muistuttaisi Michelin-miestä.
Osalla jää nuoruuden moodi päälle. Eikö se riitä että olen nainen!?
Kannattaa ottaa realismia mukaan elämään, harvoille (jos kenellekään) löytyy mitään prinssejä tai prinsessoita kumppaneiksi. Valkoisella hevosella ratsastava prinssi tulee todella harvoin hakemaa teitä oi naiset.
Tinder-treffailusta ei tosiaan tule kuin paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Jokaiseen minusta kiinnostuneeseen naiseen pätee sama:
Olan aina ollut naista älykkäämpi, hauskempi, itsevarmempi, sosiaalisesti suositumpi ja mielenkiintoisemassa ammatissa. Keskustelut ovat aina olleet sellaisia että minun halutaan puhuvan kun nainen ihastelee. Sosiaalisissa tilanteissa minun on liidattava ja kahden kesken minun on oltava aloitteellisempi.
No, kaikille naisille ei voi löytyä miestä joka ylittää naisen, jos se on mitä vaaditaan jotta nainen tuntisi että ollaan "samaa tasoa".
Ei löytynyt näillekään. Kun naisislta ei löytynyt kaivamallakaan mitään mielenkiintoista, ei parisuhteeseen edetty.
Tässä on se iän vaikutus. Nuoret naiset voivat vain tehdä naisjuttuja ja keskittyä itseensä, kun miehet harjoittelevat soidinmenoja ja nohevuutta, tai yrittävät menestyä. Jos nainen on 20v ja riittävän hyvännäköinen, mihin ei tarvita missin ulkonäköä, se riittää. Kun ikää on 40v, täytyisi olla mukava ja mielenkiintoinen. Ja mieluusti pitää huolta kropastaan ettei se muistuttaisi Michelin-miestä.
Osalla jää nuoruuden moodi päälle. Eikö se riitä että olen nainen!?
Kannattaa ottaa realismia mukaan elämään, harvoille (jos kenellekään) löytyy mitään prinssejä tai prinsessoita kumppaneiksi. Valkoisella hevosella ratsastava prinssi tulee todella harvoin hakemaa teitä oi naiset.
Niin.
Ja minähän en ole sellainen. Naiset tuntuvat luovan päässään mielikuvia prinssistä, kun listaamani asiat ovat kunnossa ja on vielä omistusasuntokin arvostetulla alueella. En minä pahis ole, mutta realistisesti en ole unemien miesystävä, ja kerron aina rehellisesti suoraan miksi. Sitä ei vain kuunnella tai haluta kuulla.
Itse tunnen miehiä jotka ovat mukavampia ja hyväsydämisempiä kuin minä. Pidän heitä parempina tyyppeinä kuin itseäni. Mutta he eivät naisille kelpaa, koska eivät "ylitä" naista kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Kirjoitit että suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia, ja olen kyllä kanssasi tästä täysin samaa mieltä.
Mutta veikkaisinpa että sinun ongelmasi on lähinnä se, että ne harvat miehet jotka eivät ole äärettömän epäkiinnostavia, ovat niin paljon korkeammalla tasolla kuin sinä, että sinulla ei ole minkään valtakunnan mahdollisuutta sellaista miestä ikinä saada.
Olet siis todennäköisesti itsekin osa sitä epäviehättävää harmaata massaa, jota kukaan tuskin erityisemmin haluaa mihinkään, paitsi ehkä yhdeksi yöksi sänkyyn. Jos näin, niin olet saanut juuri sen kohtalon joka sinulla kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nautin kuinka surkeasti muut miehet kohtelevat naisia. Loppujen lopuksi kaikki jäävät yksin ja kaikilla on paha mieli! Paitsi minulla kun nauran naisten deittikokemuksille :D
Olen aina kummeksunut ihmisiä, jotka saavat tyydytystä siitä kun muilla menee surkeasti. - Itse koen lähinnä turhautumista tai voimattomuutta kun kohtaan kirjoituksia tai joskus harvoin live:na kun mies kohtelee naista loukkaavasti (tai toisinpäin).
Yleensä naisten ongelmat heidän itsensä aiheuttaneet, mutta ette te sitä myönnä!
Ihanko oikeasti mun pitäisi huolia kylmäverinen kivimies jonka mielestä romanttiikkaa on sisään-ulos lykintä? Mielummin pysyttelen yksin.
Ole sitten yksin ja lopeta vinkuminen.
niin Reikä asia nyt vain on!
Nykyajan deittailussa on se vika että pitää olla ns täydellinen. Mitta kun kukaan ei ole. Miten deittailla jos on työtön, ylipainoinen tai sattuu välillä olemaan masennuskausia? Jos ilmoittaa rehellisesti että on epätäydellinen tai työtön niin ei pääse treffeille ollenkaan. Jos taas ei mainitse asioista ollenkaan, paljastuu huijariksi. Aito, oma itsensä ei voi olla, jos on epätäydellinen. Mutta lopultaan kaikki ovat. Ei ihme että homma ei toimi kun ei voi olla ihminen vaan pitää olla tuote, täydellinen sellainen. Kuitenkin 60% suomalaisista ON ylipainoisia, jokaisella on joskus vaikeaa, saattaa olla jopa mielenterveysongelmia. Vaikka olisikin töissä niin välillä saattaa olla työttömyyskausia. Eli toivoisin että inhimillisyys olisi sallittua jotta ihmisen ei tarvitsisi vetää jotakin roolia joka ei ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Jokaiseen minusta kiinnostuneeseen naiseen pätee sama:
Olan aina ollut naista älykkäämpi, hauskempi, itsevarmempi, sosiaalisesti suositumpi ja mielenkiintoisemassa ammatissa. Keskustelut ovat aina olleet sellaisia että minun halutaan puhuvan kun nainen ihastelee. Sosiaalisissa tilanteissa minun on liidattava ja kahden kesken minun on oltava aloitteellisempi.
No, kaikille naisille ei voi löytyä miestä joka ylittää naisen, jos se on mitä vaaditaan jotta nainen tuntisi että ollaan "samaa tasoa".
Ei löytynyt näillekään. Kun naisislta ei löytynyt kaivamallakaan mitään mielenkiintoista, ei parisuhteeseen edetty.
Tässä on se iän vaikutus. Nuoret naiset voivat vain tehdä naisjuttuja ja keskittyä itseensä, kun miehet harjoittelevat soidinmenoja ja nohevuutta, tai yrittävät menestyä. Jos nainen on 20v ja riittävän hyvännäköinen, mihin ei tarvita missin ulkonäköä, se riittää. Kun ikää on 40v, täytyisi olla mukava ja mielenkiintoinen. Ja mieluusti pitää huolta kropastaan ettei se muistuttaisi Michelin-miestä.
Osalla jää nuoruuden moodi päälle. Eikö se riitä että olen nainen!?
Tirsk sille että olet aina ollut mielenkiintoisemmassa ammatissa! En koskaan määrittelisi ihmistä hänen työnsä kautta ja hyvin harva ammatti on mielenkiintoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Tämä.
Ja muuten, monet niistä nuoruuden "omituisista tossukoista" ovat nyt perheenisiä.
Se nyt vain on sellaista etteivät kaikki miehet ole keskenkasvuisina itsevarmoja ja miehekkäitä. Sellaisia ei riitä kaikille.
Siihen ei hirveästi vaadita että pääsee/joutuu perheenisäksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mixi näin kirjoitti:
Nykyajan deittailussa on se vika että pitää olla ns täydellinen. Mitta kun kukaan ei ole. Miten deittailla jos on työtön, ylipainoinen tai sattuu välillä olemaan masennuskausia? Jos ilmoittaa rehellisesti että on epätäydellinen tai työtön niin ei pääse treffeille ollenkaan. Jos taas ei mainitse asioista ollenkaan, paljastuu huijariksi. Aito, oma itsensä ei voi olla, jos on epätäydellinen. Mutta lopultaan kaikki ovat. Ei ihme että homma ei toimi kun ei voi olla ihminen vaan pitää olla tuote, täydellinen sellainen. Kuitenkin 60% suomalaisista ON ylipainoisia, jokaisella on joskus vaikeaa, saattaa olla jopa mielenterveysongelmia. Vaikka olisikin töissä niin välillä saattaa olla työttömyyskausia. Eli toivoisin että inhimillisyys olisi sallittua jotta ihmisen ei tarvitsisi vetää jotakin roolia joka ei ole totta.
Juuri tästä on kyse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Jokaiseen minusta kiinnostuneeseen naiseen pätee sama:
Olan aina ollut naista älykkäämpi, hauskempi, itsevarmempi, sosiaalisesti suositumpi ja mielenkiintoisemassa ammatissa. Keskustelut ovat aina olleet sellaisia että minun halutaan puhuvan kun nainen ihastelee. Sosiaalisissa tilanteissa minun on liidattava ja kahden kesken minun on oltava aloitteellisempi.
No, kaikille naisille ei voi löytyä miestä joka ylittää naisen, jos se on mitä vaaditaan jotta nainen tuntisi että ollaan "samaa tasoa".
Ei löytynyt näillekään. Kun naisislta ei löytynyt kaivamallakaan mitään mielenkiintoista, ei parisuhteeseen edetty.
Tässä on se iän vaikutus. Nuoret naiset voivat vain tehdä naisjuttuja ja keskittyä itseensä, kun miehet harjoittelevat soidinmenoja ja nohevuutta, tai yrittävät menestyä. Jos nainen on 20v ja riittävän hyvännäköinen, mihin ei tarvita missin ulkonäköä, se riittää. Kun ikää on 40v, täytyisi olla mukava ja mielenkiintoinen. Ja mieluusti pitää huolta kropastaan ettei se muistuttaisi Michelin-miestä.
Osalla jää nuoruuden moodi päälle. Eikö se riitä että olen nainen!?
Tirsk sille että olet aina ollut mielenkiintoisemmassa ammatissa! En koskaan määrittelisi ihmistä hänen työnsä kautta ja hyvin harva ammatti on mielenkiintoinen.
Heh.
Naiset todellakin määrittelevät miehiä työn kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Tämä.
Ja muuten, monet niistä nuoruuden "omituisista tossukoista" ovat nyt perheenisiä.
Se nyt vain on sellaista etteivät kaikki miehet ole keskenkasvuisina itsevarmoja ja miehekkäitä. Sellaisia ei riitä kaikille.
Siihen ei hirveästi vaadita että pääsee/joutuu perheenisäksi..
Ei niin. Siihen vaaditaan enemmän jos haluaa naisen silloin kun naisella ei ole tarvetta miehelle perheen perustamista varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.
Juuri näin!
Suurin osa naisista on tosiasiassa hyvin epäkiinnostavia. Heillä ei ole suhteeseen muuta tarjottavaa, kuin se jalkoväli. Ja hei - samaa settiä löytyy jokaisesta naaraan jalkovälistä. Se homma on hyvin nopeasti koettu.
Yritähän miehenä löytää keskustelutaitoinen nainen, jonka kanssa on mukavaa muutenkin. Aika toivotonta hommaa...
Ei kai suomalaiset naiset on sen tyhmempiä kuin suomalaiset miehetkään, keskimäärin? Et ole vissiin opiskelukavereita yliopistossa katsonut sillä silmällä, tai siis ainakaan jutellut heidän kanssaan? Tunnen valtavasti kiinnostavia ja fiksuja naisia, outoa että sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Kirjoitit että suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia, ja olen kyllä kanssasi tästä täysin samaa mieltä.
Mutta veikkaisinpa että sinun ongelmasi on lähinnä se, että ne harvat miehet jotka eivät ole äärettömän epäkiinnostavia, ovat niin paljon korkeammalla tasolla kuin sinä, että sinulla ei ole minkään valtakunnan mahdollisuutta sellaista miestä ikinä saada.
Olet siis todennäköisesti itsekin osa sitä epäviehättävää harmaata massaa, jota kukaan tuskin erityisemmin haluaa mihinkään, paitsi ehkä yhdeksi yöksi sänkyyn. Jos näin, niin olet saanut juuri sen kohtalon joka sinulla kuuluukin.
Aika usein naisen kiinnostavuus (naisen omissa silmissä) on sitä että nainen on kiinnostunut asioista.
Kuulostiko oudolta? Antakaahan kun selitän:
Nainen on kiinnostunut jostain mutta naisella ei itsellään ole mitään kiinnostavaa sanottavaa, eikä nainen itse tee mitän kiinnostavaa asiaan liittyen. Nainen on kokija, joka kokee elämyksiä. Ei tekijä tai ajattelija.
Nainen nautii hyvästä ruuasta, matkustelusta, teatterista, tai kirjallisuudesta. Mutta naisella ei ole omia ajatuksia asiaan liittyen. Korkeintaan toistetaan mitä joku karismaattinen henkilö sanoi tai kirjoitti. Jos nainen tekee jotain, se on tyypillisiä naisjuttuja kuten sisustamista. Ja silloinkin joku muu tekee työn kun nainen shoppailee.
Lopulta mennään siihen että mies keskustelee mieskavereiden kanssa ja tekee asioita heidän kanssaan, naisen puuhaillessa naisjuttuja.
Mitä jää? Se jalkoväli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Kirjoitit että suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia, ja olen kyllä kanssasi tästä täysin samaa mieltä.
Mutta veikkaisinpa että sinun ongelmasi on lähinnä se, että ne harvat miehet jotka eivät ole äärettömän epäkiinnostavia, ovat niin paljon korkeammalla tasolla kuin sinä, että sinulla ei ole minkään valtakunnan mahdollisuutta sellaista miestä ikinä saada.
Olet siis todennäköisesti itsekin osa sitä epäviehättävää harmaata massaa, jota kukaan tuskin erityisemmin haluaa mihinkään, paitsi ehkä yhdeksi yöksi sänkyyn. Jos näin, niin olet saanut juuri sen kohtalon joka sinulla kuuluukin.
Voisko joku määritellä harmaan massan? Itse olen ympäröity toinen toistaan kiinnostavimmilla miehillä ja naisilla, niin ihmetyttää että muka suurin osa olisi sellaista. Jokainen ihminen on kiinnostava omalla tavallaan. Tietenkin jos olet kehitysvammainen, ei jutut välttämättä lennä yhtä korkealta kuin tavallisilla ihmisillä, mutta yllättävän hauskaa seuraa hekin ovat tovin.
Joka ikinen ihminen on Jumalan luoma, äärimmäisen arvokas olento. Auttaisiko tämä ajatus näkemään yksilön harmaan massan sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Kirjoitit että suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia, ja olen kyllä kanssasi tästä täysin samaa mieltä.
Mutta veikkaisinpa että sinun ongelmasi on lähinnä se, että ne harvat miehet jotka eivät ole äärettömän epäkiinnostavia, ovat niin paljon korkeammalla tasolla kuin sinä, että sinulla ei ole minkään valtakunnan mahdollisuutta sellaista miestä ikinä saada.
Olet siis todennäköisesti itsekin osa sitä epäviehättävää harmaata massaa, jota kukaan tuskin erityisemmin haluaa mihinkään, paitsi ehkä yhdeksi yöksi sänkyyn. Jos näin, niin olet saanut juuri sen kohtalon joka sinulla kuuluukin.
Aika usein naisen kiinnostavuus (naisen omissa silmissä) on sitä että nainen on kiinnostunut asioista.
Kuulostiko oudolta? Antakaahan kun selitän:
Nainen on kiinnostunut jostain mutta naisella ei itsellään ole mitään kiinnostavaa sanottavaa, eikä nainen itse tee mitän kiinnostavaa asiaan liittyen. Nainen on kokija, joka kokee elämyksiä. Ei tekijä tai ajattelija.
Nainen nautii hyvästä ruuasta, matkustelusta, teatterista, tai kirjallisuudesta. Mutta naisella ei ole omia ajatuksia asiaan liittyen. Korkeintaan toistetaan mitä joku karismaattinen henkilö sanoi tai kirjoitti. Jos nainen tekee jotain, se on tyypillisiä naisjuttuja kuten sisustamista. Ja silloinkin joku muu tekee työn kun nainen shoppailee.
Lopulta mennään siihen että mies keskustelee mieskavereiden kanssa ja tekee asioita heidän kanssaan, naisen puuhaillessa naisjuttuja.
Mitä jää? Se jalkoväli.
Vedät näköjään puoleesi harvinaisen tylsiä tyyppejä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. T: Ajattelija ja tekijänainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinder-treffejä harrastanut, mutta näin 42-vuotiaana voin sanoa, että hyvän miehen tapaaminen on vaikeaa millä keinolla hyvänsä.
Nuorempana en ollut suosittu, että olisin pärjännyt stadin armottomassa deittikulttuurissa, jossa hyvännäköisimmät pärjää, varsinkin kun silloin työpaikka oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä naisia ja miehiä.
Omalle kohdalle osuu lähinnä vain varattuja tai muuten vaan omituisia tossukoita. Ja varattuja vedättäjiä on yllättävän paljon. Eikä ne todellakaan vaihda kumppania ja kumppani kotona saattaa olla jopa raskaana, mutta silti käyttäydytään kuin sinkut.
Kirjauduin huvikseni Valoon, jota on markkinoitu vakavana Tinderinä oikeille parisuhteille. Katin kontit. Epäselvällä kuvalla ja yhden sanan kuvauksellakin matchejä sateli minuuteissa. Miesten epätoivo saada edes joku koukkuun haisi kauas. Ei kyse ollut siitä, että olisin ollut oikeasti kiinnostava. Kunhan vain svaippaavat oikealle ja toivovat, että joku tekee samoin. Ihan kuka tahansa. Lopetin profiilin samantein, pettyneenä.
Mun on hyvin vaikea kaikkien kokemieni vedätysten jälkeen:
A) uskoa rakkauteen
B) uskoa siihen, että joku vilpittömästi on minusta kiinnostunut, eikä vain ole seksin perässä
Totesin, että olkoon. Olisihan se hienoa edes kerrankin elämässä kokea se rakkaus, mutta suomalaisessa deittikulttuurissa on jotain pahasti vialla ja loppujen lopuksi suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia. Ei niillä oikein tahdo olla elämässään mitään kiinnostavaa sisältöä ja vielä vähemmän mitään annettavaa.
Kirjoitit että suurin osa suomalaisista miehistä on äärettömän epäkiinnostavia, ja olen kyllä kanssasi tästä täysin samaa mieltä.
Mutta veikkaisinpa että sinun ongelmasi on lähinnä se, että ne harvat miehet jotka eivät ole äärettömän epäkiinnostavia, ovat niin paljon korkeammalla tasolla kuin sinä, että sinulla ei ole minkään valtakunnan mahdollisuutta sellaista miestä ikinä saada.
Olet siis todennäköisesti itsekin osa sitä epäviehättävää harmaata massaa, jota kukaan tuskin erityisemmin haluaa mihinkään, paitsi ehkä yhdeksi yöksi sänkyyn. Jos näin, niin olet saanut juuri sen kohtalon joka sinulla kuuluukin.
Aika usein naisen kiinnostavuus (naisen omissa silmissä) on sitä että nainen on kiinnostunut asioista.
Kuulostiko oudolta? Antakaahan kun selitän:
Nainen on kiinnostunut jostain mutta naisella ei itsellään ole mitään kiinnostavaa sanottavaa, eikä nainen itse tee mitän kiinnostavaa asiaan liittyen. Nainen on kokija, joka kokee elämyksiä. Ei tekijä tai ajattelija.
Nainen nautii hyvästä ruuasta, matkustelusta, teatterista, tai kirjallisuudesta. Mutta naisella ei ole omia ajatuksia asiaan liittyen. Korkeintaan toistetaan mitä joku karismaattinen henkilö sanoi tai kirjoitti. Jos nainen tekee jotain, se on tyypillisiä naisjuttuja kuten sisustamista. Ja silloinkin joku muu tekee työn kun nainen shoppailee.
Lopulta mennään siihen että mies keskustelee mieskavereiden kanssa ja tekee asioita heidän kanssaan, naisen puuhaillessa naisjuttuja.
Mitä jää? Se jalkoväli.
Vedät näköjään puoleesi harvinaisen tylsiä tyyppejä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. T: Ajattelija ja tekijänainen.
Ajattelija-, ja tekijänaisia on vähemmän kuin ajattelija-, ja tekijämiehiä. Vain pienelle osalle miehistä riittää.
Ja tällaiset naiset pariutuvat vain ylöspäin, eli miehen on oltava vielä heitä kyvykkäämpi ajattelija ja tekijä.
Tuossa lopussahan se tiivistettiin.
Vain miesten kärkijoukko kelpaa, muut ovat epäkiinnostavia. Deittikulttuurissa vikaa kun juuri sinä et voi saada niitä kiinnostavia miehiä.
Vai olisiko kuitenkin niin että vika löytyy peiliin katsomalla? Naisilla on paha taipumus nähdä itsensä mielenkiintoisina ja henkevinä, vaikkeivat he sitä ole.