Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin tuomitset masennuksen takia eläkkeellä olevat, lue tämä
03.02.2015 |
Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska.
Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita.
Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti.
Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen?
Kommentit (217)
Oletko kokeillut päiväsairaalaa? Sieltä olen itse saanut vertaistukea, keskusteluapua ammattilaisen kanssa, tukea opiskeluun ja töihin siirtymiseen ja ryhmätoimintaa esimerkiksi leipomisen ja käsitöiden merkeissä. Lääkärin kanssa pystyi myös fiksailemaan lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:22"]
Onko hyväksyttävää olla eläkkkeellä, jos syö lääkkeensä? Itselläni tämä tilanne. Lääkkeet pitävät sen verran toimintakykyä yllä että suoriudun juuri ja juuri arjesta ja jaksan esimerkiksi käydä suihkussa. Ne eivät kuitenkaan riitä työkykyyn. Lääkitys ja psykoterapia yhdessä voisivat auttaa, mutta Kela ei terapiaa halua tukea.
[/quote] Sinua kunnioitan, koska yrität parantua. Et syytä muita ja et odota että sinut haetaan hoidettavaksi. Sinä varmaan haet hoito muotoja ja silloin sinun pitää päästä terapiaan. AP:n kohdalla hän valitti että en ota lääkkeitä (vaikka sai apua niistä). Hän myös valitti että ei saa apua mistään. Joskus on aloitettava lääkkeillä ja sitten lisätä muita hoitomuotja. Minä myös kunnioitan sinua koska et syyttänyt ketään sinun sairaudesta. Se että jokainen masentunut valittaa siitä että minun lapsuus oli niin rankka. Joskus on aikuisen otettava vastuu omasta elämästä. Ja se ei aina ole kivaa, ja aina ei kaikki mene niin hyvin. Joskus tarvitaan lääkkeitä avuksi. Se ei ole häpeäksi, häpeäksi on se että kieltäydytään hoidosta (vaikka se olisi lääkkeet) ja odotetaan että juuri sinulle maksetaan kalliit hoidot, vaikka jo omalla käytöksellä et ole edes valmis ottamaan sitä hoitoa vastaan. Jaksa yrittämistä ja laita tarpeeksi hakemuksia KELAAN ja juokse terveyskeskulääkärin vastaanotolla. Tsemppiä
[/quote]
"Et syytä muita". Vähän kalskahti korvaan että lapset eivät saisi syyttää vanhempiaan huonosta kasvatuksesta tai laiminlyönneistä. Saavat tehdä mitä lystäävät, koska lapsi voi kuitenkin mennä terapiaan vanhempana. Ja tietenkin pitää muistaa että kaikki on lapsen oma vika. Syyttäminen on prosessi asioiden hyväksymiseen ja sitä kautta parantumiseen. Lääkkeistä puhuminen yhtenä homogeenisenä ryhmänä kertoo omasta tietämättömyydestä "lääkkeitä" kohtaan ja siksi saankin sen kuvan että söisit mitä tahansa lääkkeitä itsekin niitä kyseenalaistamatta jos joku valkoiseen takkiin pukeutunut antaa niitä jossain tilanteessa. Puhumattakaan siitä että jos niiden lääkkeiden syömisen kohdalle laitettaisiin huumeiden käyttö niin niskavillasi nousisi pystyy vaikka itselääkityksestä siinäkin on kyse. Et varmaan tiennyt sitäkään että ekstaasilla ja ssri:llä on samantyyppisiä vaikutuksia, mutta jälkimmäinen on miedompi.
[/quote] Kyllä saa lääkkeitä kyseenalaistaa. Kyllä omien vanhempien laiminlyöntejä saa kyseenalaistaa. Mutta se että lähestulkoon jokainen syrjääntynyt oli se sitten alkhooli, masennus, huumet jne valittaa aina siitä kuinka lapsuus on ollut rankkaa. Jos kyseenalaistaa jotain hoitomuotoa ja etsii itselleen ratkaisua on parantumisen esileikki. Parantua sairauksista ei voi, jos jää kotiin ja kirjoittaa vauvapalstaan että säälikää minua koska kukaan ei minua auta.
Jos ei pysty jättämään menneisyyden taakse, ei myöskään näe tulevaisuutta. Jos tiput kuoppaan ja jäät koko ajan katsomaan taakse ja etsimään syyllistä, et löydä tietä kuopasta ylös.
Jos sairastut syöpään ja jäät syyttämään tupakkateollisuutta syövästä ja kieltäydyt lääkkeistä, niin olet tyhmä. Eikö niin? Tämä on raasti sanottu, mutta jokainen meistä voi yrittää jättää pahat asiat taakse ja kohdistaa kaiken voimavaran tulevaisuuteen.
Tiedän (koska olen itse ollut samassa tilanteessa) että teksti on raaka, ja tätä ei haluta kuulla. Se vie voimia katsoo itseän peiliin ja sanoa, nyt itsesääli loppu, nyt minä haluan elää! En syö lääkkeitä enää, kokeilin monta vaihtoehtoa ennen kuin alkoi tärppää. Ja totta helvetissä se sattui kun ystäväni sanoi minulle, lopeta itsesäälimen. Mutta hän oli oikeassa. Käytin kaiken voimavarani syyttelemään isääni, kuin itseni hoitamiseen. Kun lopetin jäi minulle voimia ja yksi askel kerralla sain elämäni takaisin. Kun oivallsin, että asoita ei voi muuttaa joka tapahtui menneisyydessä, se ei paranna ja syyttely (koska usemiten et saa edes sitä ateenksipyyntöä ja vaikka saisit), niin miten se muuttaa sinun nykyistä elämäntilannetta. Kun tämän oivallsin löysin myös tieni takaisin elämään.
Lääke ei välttämätta paranna tautia, mutta se autta (usemiten) löytämään tien pois kuopasta. Oikean lääkkeen löytäminen on mahdollista ja lääkärit auttavat jos annat heidän auttaa.
En voi uskoa että on olemassa masennuksesta parantuneita ihmisiä jotka tällä tavalla tuomitsevat! Ihan kuin se olisi jotenkin sallittua arvostella ja tuomita toinen koska "itse olen ollut samassa tilanteessa". Kyllä, minäkin olen ollut samassa tilanteessa, ja tiedän miten pahalta tuntuu se syyllisyyden tunne kun kaikki vain katsovat pahalla sen sijaan että tukisivat paranemisessa. Siksi en koskaan, koskaan syyllistäisi mt-ongelmaista. Toivon ap sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti sinulla on myös ihmisiä jotka tukevat, eivätkä pelkästään kritisoi <3
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:02"]
Mä olen ollut masentunut 35 vuotta. Olen kahden narsistin vahinkolapsi ja tänä ei ole missään vaiheessa jäänyt epäselväksi. Olen ollut olematon ja näkymätön aina, paitsi silloin kun esim tarvitsin vaatteita sain kuulla olevani riesa rahareikä. sairastin paniikkihäiriön. Elin 4 v vuotta niin, että poistuin vaan pienessä kännissä kauppaan, koska muuten en pystynyt. Häpesin ja inhosin itseäni ja sairastin myös anoreksian. Minut pelasti vakava sairaus. Jouduin sairaalaan ja leikkaukseen. Siellä se iski; miksi minä pilaan elämäni siksi, että joku toinen oli kusipää?! Kun toivuin hakeuduin työkkärin kautta koulutukseen ja sitä myöten työelämään. Ajan myötä huomasin, että osaan, olen hyvä. Pärjään. Nyt masennun esim pitkillä kesälomilla. Kokemukseni mukaan masennuseläke on ristiriitainen. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en.
[/quote]
Eikö juuri sinun pitäisi ymmärtää sataprosenttisesti muita joita on painettu alas. Haastan sinut katsomaan asiaa siitä näkökulmasta.
[/quote]
Kyllähän minä ymmärränkin. Se, että onko eläke ja työelämästä pois jääminen paras ratkaisu on sitten oma lukunsa
Korjataan nyt yksi käsitys, vaikka tiedostan hyvin että te minusta niin ajattelette kun en sitä kirjaimellisesti juuri näin kirjoittanut: minä en mitään muuta halua kuin olla normaali, opiskella ja päästä työelämään kiinni.
Moni apu on tarkoitettu alle 30-vuotiaille. Moni apu jää silti siitä Kelasta kiinni, moneen paikkaan on hirveät jonot. Minä tarvitsisin ihan kongnitiivista terapiaa, tarvitisin tukihenkilön jonka kanssa käydä pahoja tilanteita läpi. Sitten tarvitsen myös lääkityksen, mutta tällä hetkellä sille ei ole mitään tarvetta. Pärjään elämässäni, siis tässä omassa kuplassani oikein mainiosti - eihän minun tarvitse olla työelämässä ja ihmisten kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuten tavallisten ihmisten täytyy.
Ja minä en ole ylpeä tilanteestani ja syytän itseäni joka päivä siitä että en ole tarpeeksi hyvä ja vahva olemaan osa yhteiskuntaa kuten se minulta odottaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja eläkkeeltä pääsee (tai jopa joutuu) pois koska tahansa. Se ei estä työntekoa, ainakaan minun eläkkeeni ei estä. Siinä on tarkalleen määritelty tuloraja, jossa pysymällä töitä saa tehdä. Oma eläkkeeni tulee vakuutusyhtiöltä, joka voisi tukea esimerkiksi kouluhankintoja, mutta terapia-asiaan en ole sieltä vielä saanut vastausta. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:43"]
Kyllä saa lääkkeitä kyseenalaistaa. Kyllä omien vanhempien laiminlyöntejä saa kyseenalaistaa. Mutta se että lähestulkoon jokainen syrjääntynyt oli se sitten alkhooli, masennus, huumet jne valittaa aina siitä kuinka lapsuus on ollut rankkaa. Jos kyseenalaistaa jotain hoitomuotoa ja etsii itselleen ratkaisua on parantumisen esileikki. Parantua sairauksista ei voi, jos jää kotiin ja kirjoittaa vauvapalstaan että säälikää minua koska kukaan ei minua auta.
Jos ei pysty jättämään menneisyyden taakse, ei myöskään näe tulevaisuutta. Jos tiput kuoppaan ja jäät koko ajan katsomaan taakse ja etsimään syyllistä, et löydä tietä kuopasta ylös.
Jos sairastut syöpään ja jäät syyttämään tupakkateollisuutta syövästä ja kieltäydyt lääkkeistä, niin olet tyhmä. Eikö niin? Tämä on raasti sanottu, mutta jokainen meistä voi yrittää jättää pahat asiat taakse ja kohdistaa kaiken voimavaran tulevaisuuteen.
Tiedän (koska olen itse ollut samassa tilanteessa) että teksti on raaka, ja tätä ei haluta kuulla. Se vie voimia katsoo itseän peiliin ja sanoa, nyt itsesääli loppu, nyt minä haluan elää! En syö lääkkeitä enää, kokeilin monta vaihtoehtoa ennen kuin alkoi tärppää. Ja totta helvetissä se sattui kun ystäväni sanoi minulle, lopeta itsesäälimen. Mutta hän oli oikeassa. Käytin kaiken voimavarani syyttelemään isääni, kuin itseni hoitamiseen. Kun lopetin jäi minulle voimia ja yksi askel kerralla sain elämäni takaisin. Kun oivallsin, että asoita ei voi muuttaa joka tapahtui menneisyydessä, se ei paranna ja syyttely (koska usemiten et saa edes sitä ateenksipyyntöä ja vaikka saisit), niin miten se muuttaa sinun nykyistä elämäntilannetta. Kun tämän oivallsin löysin myös tieni takaisin elämään.
Lääke ei välttämätta paranna tautia, mutta se autta (usemiten) löytämään tien pois kuopasta. Oikean lääkkeen löytäminen on mahdollista ja lääkärit auttavat jos annat heidän auttaa.
[/quote]
Minä kyllä tiedän mitä sinä tarkoitat että "lopettaa itsesäälissä rypemisen". Sen oivaltaminen vain vaatii kaikilla erilaisen prosessin ja toiset tarvitsevat enemmän apua ja muiden tukea kuin ehkä toiset. Minusta on aivan hyväksyttävää että haluaa sitä tukea rakkauden ja hyväksynnän muodossa kuin perusuomalaisen tylysti "Lopeta itsesäälissä kieriskely" ja sitten jää yksin pohtimaan että mitä nyt. Lämmin läsnäolo toiselta ihmiseltä parantaa myös muihin ihmisiin liittyviä luottamusongelmia. Oikeastaan lääkkeitä ei tarvittaisi ollenkaan jos ihmisillä olisi aikaa toisilleen. Lääkkeillä nimittäin korvataan niitä tunteita, mitä läheisten ihmisten tukiverkko tarjoaa toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:57"]
Korjataan nyt yksi käsitys, vaikka tiedostan hyvin että te minusta niin ajattelette kun en sitä kirjaimellisesti juuri näin kirjoittanut: minä en mitään muuta halua kuin olla normaali, opiskella ja päästä työelämään kiinni.
Moni apu on tarkoitettu alle 30-vuotiaille. Moni apu jää silti siitä Kelasta kiinni, moneen paikkaan on hirveät jonot. Minä tarvitsisin ihan kongnitiivista terapiaa, tarvitisin tukihenkilön jonka kanssa käydä pahoja tilanteita läpi. Sitten tarvitsen myös lääkityksen, mutta tällä hetkellä sille ei ole mitään tarvetta. Pärjään elämässäni, siis tässä omassa kuplassani oikein mainiosti - eihän minun tarvitse olla työelämässä ja ihmisten kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuten tavallisten ihmisten täytyy.
Ja minä en ole ylpeä tilanteestani ja syytän itseäni joka päivä siitä että en ole tarpeeksi hyvä ja vahva olemaan osa yhteiskuntaa kuten se minulta odottaa. Ap.
[/quote]
No, sinä olet hakenut apua. Eli yrität keksiä ratkaisua tilanteeseen. Eli sinulla on vakuutusyhtiö takana, eli sinulla on mahdollisuus. Miksi kirjoitat ja keräät itsesääliä ja kerrot että et pääse hoitoon. Sinulla on mahdollisuus ja käytä sitten sitä.
Jo, olen itse kärsinnyt masennuksesta. Olin jopa sairaalahoidossa ja sain sähkösokkeja. Eli tiedän mistä puhun. Olin sairas niin kauan kun kukaan ei haastanut minun ajattelumallia. Se oli helppoa mennä sairaalaan ja tulla kotiin. Kukaan ei ymmärrä ja kaikki katsoo kieroon. Oikeasti kaikki ymmärtää, mutta kukaan ei jaksa kuunnella samaa valitusta vuodesta toiseen. Se menneisyys ei häviä eikä auta sinua vaikka kuinka syyttelet muita. Joskus pitää vaan jäättää taakse ja jatkaa matkaa.
Saan paljon alapeukkuja koska tiedän, että se oikeasti sattuu. Se on aina niin helppo syyttää muita kuin ei itse jaksa. Minä tiedän. Ja jos olet vielä kotona saanut samanlaisen mallin, eli kun lapsuus on ollut hankala, niin miettikää hetken. Ottiko kukaan teidän vanhemmista vastuun omista tekemisistä, vai oliko se jonkun muu vika?
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:22"]
Onko hyväksyttävää olla eläkkkeellä, jos syö lääkkeensä? Itselläni tämä tilanne. Lääkkeet pitävät sen verran toimintakykyä yllä että suoriudun juuri ja juuri arjesta ja jaksan esimerkiksi käydä suihkussa. Ne eivät kuitenkaan riitä työkykyyn. Lääkitys ja psykoterapia yhdessä voisivat auttaa, mutta Kela ei terapiaa halua tukea.
[/quote] Sinua kunnioitan, koska yrität parantua. Et syytä muita ja et odota että sinut haetaan hoidettavaksi. Sinä varmaan haet hoito muotoja ja silloin sinun pitää päästä terapiaan. AP:n kohdalla hän valitti että en ota lääkkeitä (vaikka sai apua niistä). Hän myös valitti että ei saa apua mistään. Joskus on aloitettava lääkkeillä ja sitten lisätä muita hoitomuotja. Minä myös kunnioitan sinua koska et syyttänyt ketään sinun sairaudesta. Se että jokainen masentunut valittaa siitä että minun lapsuus oli niin rankka. Joskus on aikuisen otettava vastuu omasta elämästä. Ja se ei aina ole kivaa, ja aina ei kaikki mene niin hyvin. Joskus tarvitaan lääkkeitä avuksi. Se ei ole häpeäksi, häpeäksi on se että kieltäydytään hoidosta (vaikka se olisi lääkkeet) ja odotetaan että juuri sinulle maksetaan kalliit hoidot, vaikka jo omalla käytöksellä et ole edes valmis ottamaan sitä hoitoa vastaan. Jaksa yrittämistä ja laita tarpeeksi hakemuksia KELAAN ja juokse terveyskeskulääkärin vastaanotolla. Tsemppiä
[/quote]
"Et syytä muita". Vähän kalskahti korvaan että lapset eivät saisi syyttää vanhempiaan huonosta kasvatuksesta tai laiminlyönneistä. Saavat tehdä mitä lystäävät, koska lapsi voi kuitenkin mennä terapiaan vanhempana. Ja tietenkin pitää muistaa että kaikki on lapsen oma vika. Syyttäminen on prosessi asioiden hyväksymiseen ja sitä kautta parantumiseen. Lääkkeistä puhuminen yhtenä homogeenisenä ryhmänä kertoo omasta tietämättömyydestä "lääkkeitä" kohtaan ja siksi saankin sen kuvan että söisit mitä tahansa lääkkeitä itsekin niitä kyseenalaistamatta jos joku valkoiseen takkiin pukeutunut antaa niitä jossain tilanteessa. Puhumattakaan siitä että jos niiden lääkkeiden syömisen kohdalle laitettaisiin huumeiden käyttö niin niskavillasi nousisi pystyy vaikka itselääkityksestä siinäkin on kyse. Et varmaan tiennyt sitäkään että ekstaasilla ja ssri:llä on samantyyppisiä vaikutuksia, mutta jälkimmäinen on miedompi.
[/quote] Kyllä saa lääkkeitä kyseenalaistaa. Kyllä omien vanhempien laiminlyöntejä saa kyseenalaistaa. Mutta se että lähestulkoon jokainen syrjääntynyt oli se sitten alkhooli, masennus, huumet jne valittaa aina siitä kuinka lapsuus on ollut rankkaa. Jos kyseenalaistaa jotain hoitomuotoa ja etsii itselleen ratkaisua on parantumisen esileikki. Parantua sairauksista ei voi, jos jää kotiin ja kirjoittaa vauvapalstaan että säälikää minua koska kukaan ei minua auta.
Jos ei pysty jättämään menneisyyden taakse, ei myöskään näe tulevaisuutta. Jos tiput kuoppaan ja jäät koko ajan katsomaan taakse ja etsimään syyllistä, et löydä tietä kuopasta ylös.
Jos sairastut syöpään ja jäät syyttämään tupakkateollisuutta syövästä ja kieltäydyt lääkkeistä, niin olet tyhmä. Eikö niin? Tämä on raasti sanottu, mutta jokainen meistä voi yrittää jättää pahat asiat taakse ja kohdistaa kaiken voimavaran tulevaisuuteen.
Tiedän (koska olen itse ollut samassa tilanteessa) että teksti on raaka, ja tätä ei haluta kuulla. Se vie voimia katsoo itseän peiliin ja sanoa, nyt itsesääli loppu, nyt minä haluan elää! En syö lääkkeitä enää, kokeilin monta vaihtoehtoa ennen kuin alkoi tärppää. Ja totta helvetissä se sattui kun ystäväni sanoi minulle, lopeta itsesäälimen. Mutta hän oli oikeassa. Käytin kaiken voimavarani syyttelemään isääni, kuin itseni hoitamiseen. Kun lopetin jäi minulle voimia ja yksi askel kerralla sain elämäni takaisin. Kun oivallsin, että asoita ei voi muuttaa joka tapahtui menneisyydessä, se ei paranna ja syyttely (koska usemiten et saa edes sitä ateenksipyyntöä ja vaikka saisit), niin miten se muuttaa sinun nykyistä elämäntilannetta. Kun tämän oivallsin löysin myös tieni takaisin elämään.
Lääke ei välttämätta paranna tautia, mutta se autta (usemiten) löytämään tien pois kuopasta. Oikean lääkkeen löytäminen on mahdollista ja lääkärit auttavat jos annat heidän auttaa.
[/quote]
Ai että lääkkeet ovat se ainoa väylä paranemiseen?
Mitä puppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:43"]
Kyllä saa lääkkeitä kyseenalaistaa. Kyllä omien vanhempien laiminlyöntejä saa kyseenalaistaa. Mutta se että lähestulkoon jokainen syrjääntynyt oli se sitten alkhooli, masennus, huumet jne valittaa aina siitä kuinka lapsuus on ollut rankkaa. Jos kyseenalaistaa jotain hoitomuotoa ja etsii itselleen ratkaisua on parantumisen esileikki. Parantua sairauksista ei voi, jos jää kotiin ja kirjoittaa vauvapalstaan että säälikää minua koska kukaan ei minua auta.
Jos ei pysty jättämään menneisyyden taakse, ei myöskään näe tulevaisuutta. Jos tiput kuoppaan ja jäät koko ajan katsomaan taakse ja etsimään syyllistä, et löydä tietä kuopasta ylös.
Jos sairastut syöpään ja jäät syyttämään tupakkateollisuutta syövästä ja kieltäydyt lääkkeistä, niin olet tyhmä. Eikö niin? Tämä on raasti sanottu, mutta jokainen meistä voi yrittää jättää pahat asiat taakse ja kohdistaa kaiken voimavaran tulevaisuuteen.
Tiedän (koska olen itse ollut samassa tilanteessa) että teksti on raaka, ja tätä ei haluta kuulla. Se vie voimia katsoo itseän peiliin ja sanoa, nyt itsesääli loppu, nyt minä haluan elää! En syö lääkkeitä enää, kokeilin monta vaihtoehtoa ennen kuin alkoi tärppää. Ja totta helvetissä se sattui kun ystäväni sanoi minulle, lopeta itsesäälimen. Mutta hän oli oikeassa. Käytin kaiken voimavarani syyttelemään isääni, kuin itseni hoitamiseen. Kun lopetin jäi minulle voimia ja yksi askel kerralla sain elämäni takaisin. Kun oivallsin, että asoita ei voi muuttaa joka tapahtui menneisyydessä, se ei paranna ja syyttely (koska usemiten et saa edes sitä ateenksipyyntöä ja vaikka saisit), niin miten se muuttaa sinun nykyistä elämäntilannetta. Kun tämän oivallsin löysin myös tieni takaisin elämään.
Lääke ei välttämätta paranna tautia, mutta se autta (usemiten) löytämään tien pois kuopasta. Oikean lääkkeen löytäminen on mahdollista ja lääkärit auttavat jos annat heidän auttaa.
[/quote]
Minä kyllä tiedän mitä sinä tarkoitat että "lopettaa itsesäälissä rypemisen". Sen oivaltaminen vain vaatii kaikilla erilaisen prosessin ja toiset tarvitsevat enemmän apua ja muiden tukea kuin ehkä toiset. Minusta on aivan hyväksyttävää että haluaa sitä tukea rakkauden ja hyväksynnän muodossa kuin perusuomalaisen tylysti "Lopeta itsesäälissä kieriskely" ja sitten jää yksin pohtimaan että mitä nyt. Lämmin läsnäolo toiselta ihmiseltä parantaa myös muihin ihmisiin liittyviä luottamusongelmia. Oikeastaan lääkkeitä ei tarvittaisi ollenkaan jos ihmisillä olisi aikaa toisilleen. Lääkkeillä nimittäin korvataan niitä tunteita, mitä läheisten ihmisten tukiverkko tarjoaa toisille.
[/quote]
Ap:n kirjoitus oli hakea täältä sääliä kun kukaan ei hänta auta. Loppujen lopuksi kun vähän ravistelee, niin löytyihän se totuus. Hän on vakuutusyhtiön papereissa ja silloin on parempi mahdollisuus päästä hoidon piiriin. Jos hän on työikäinen, he haluavat mielummin hänet kouluun ja takaisin työelämään kuin että he maksavat eläkkeen koko loppuelämän. Jotain ei täsmää hänen kirjoituksessa.
Miksi koette, että kirjoitukseni oli säälinhakuinen? Se oli todenmukainen kuvaus yhden masentuneen elämästä ja ajatuksista. Jos olisin kirjoittanut jotakin muuta, vaikka menestyksestäni tavallisena ihmisenä, olisitte tuominneet sen omakehuna ja kehujen kalasteluna.
Siksi en juuri noteraa tämän enempää tuollaisia kommentteja. Jos hautaudun omaan kotiin, se ei ole hyvä. Jos en syö lääkkeitä, se on väärin. Jos haen apua enkä saa, ja kerron siitä, se on väärin. Kaikki on väärin, kun suurehkolta ihmisjoukolta kysytään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jokin ei täsmää" - salli minun nauraa!
Minun kirjoitus, se ensimmäinen, oli vastine niin monen ihmisen inhottavalle asenteelle että jos ei tuota, ei ole ihmisarvoa. Tahdoin ravistella ja kertoa teille, että me loiset ja huonot ihmiset myös luemme nettiä ja olemme tietoisia ihmisten asenteista. Emme me kaikki ole haluttomia laiskoja. Meitä on teidän keskuudessanne, myös työelämässä, jopa päättävissä elimissä. Minä haluan ymmärrystä, en sääliä. Niillä on iso, iso ero. Osa sen ymmärsikin, iso ja kaunis kiitos teille. Ap
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:07"]Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska.
Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita.
Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti.
Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen?
[/quote]
Oletko toistaiseksi eläkkeellä? Siis onko eläkemuoto tuo toistaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:34"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:02"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:22"] Onko hyväksyttävää olla eläkkkeellä, jos syö lääkkeensä? Itselläni tämä tilanne. Lääkkeet pitävät sen verran toimintakykyä yllä että suoriudun juuri ja juuri arjesta ja jaksan esimerkiksi käydä suihkussa. Ne eivät kuitenkaan riitä työkykyyn. Lääkitys ja psykoterapia yhdessä voisivat auttaa, mutta Kela ei terapiaa halua tukea. [/quote] Sinua kunnioitan, koska yrität parantua. Et syytä muita ja et odota että sinut haetaan hoidettavaksi. Sinä varmaan haet hoito muotoja ja silloin sinun pitää päästä terapiaan. AP:n kohdalla hän valitti että en ota lääkkeitä (vaikka sai apua niistä). Hän myös valitti että ei saa apua mistään. Joskus on aloitettava lääkkeillä ja sitten lisätä muita hoitomuotja. Minä myös kunnioitan sinua koska et syyttänyt ketään sinun sairaudesta. Se että jokainen masentunut valittaa siitä että minun lapsuus oli niin rankka. Joskus on aikuisen otettava vastuu omasta elämästä. Ja se ei aina ole kivaa, ja aina ei kaikki mene niin hyvin. Joskus tarvitaan lääkkeitä avuksi. Se ei ole häpeäksi, häpeäksi on se että kieltäydytään hoidosta (vaikka se olisi lääkkeet) ja odotetaan että juuri sinulle maksetaan kalliit hoidot, vaikka jo omalla käytöksellä et ole edes valmis ottamaan sitä hoitoa vastaan. Jaksa yrittämistä ja laita tarpeeksi hakemuksia KELAAN ja juokse terveyskeskulääkärin vastaanotolla. Tsemppiä [/quote] "Et syytä muita". Vähän kalskahti korvaan että lapset eivät saisi syyttää vanhempiaan huonosta kasvatuksesta tai laiminlyönneistä. Saavat tehdä mitä lystäävät, koska lapsi voi kuitenkin mennä terapiaan vanhempana. Ja tietenkin pitää muistaa että kaikki on lapsen oma vika. Syyttäminen on prosessi asioiden hyväksymiseen ja sitä kautta parantumiseen. Lääkkeistä puhuminen yhtenä homogeenisenä ryhmänä kertoo omasta tietämättömyydestä "lääkkeitä" kohtaan ja siksi saankin sen kuvan että söisit mitä tahansa lääkkeitä itsekin niitä kyseenalaistamatta jos joku valkoiseen takkiin pukeutunut antaa niitä jossain tilanteessa. Puhumattakaan siitä että jos niiden lääkkeiden syömisen kohdalle laitettaisiin huumeiden käyttö niin niskavillasi nousisi pystyy vaikka itselääkityksestä siinäkin on kyse. Et varmaan tiennyt sitäkään että ekstaasilla ja ssri:llä on samantyyppisiä vaikutuksia, mutta jälkimmäinen on miedompi. [/quote] Kyllä saa lääkkeitä kyseenalaistaa. Kyllä omien vanhempien laiminlyöntejä saa kyseenalaistaa. Mutta se että lähestulkoon jokainen syrjääntynyt oli se sitten alkhooli, masennus, huumet jne valittaa aina siitä kuinka lapsuus on ollut rankkaa. Jos kyseenalaistaa jotain hoitomuotoa ja etsii itselleen ratkaisua on parantumisen esileikki. Parantua sairauksista ei voi, jos jää kotiin ja kirjoittaa vauvapalstaan että säälikää minua koska kukaan ei minua auta. Jos ei pysty jättämään menneisyyden taakse, ei myöskään näe tulevaisuutta. Jos tiput kuoppaan ja jäät koko ajan katsomaan taakse ja etsimään syyllistä, et löydä tietä kuopasta ylös. Jos sairastut syöpään ja jäät syyttämään tupakkateollisuutta syövästä ja kieltäydyt lääkkeistä, niin olet tyhmä. Eikö niin? Tämä on raasti sanottu, mutta jokainen meistä voi yrittää jättää pahat asiat taakse ja kohdistaa kaiken voimavaran tulevaisuuteen. Tiedän (koska olen itse ollut samassa tilanteessa) että teksti on raaka, ja tätä ei haluta kuulla. Se vie voimia katsoo itseän peiliin ja sanoa, nyt itsesääli loppu, nyt minä haluan elää! En syö lääkkeitä enää, kokeilin monta vaihtoehtoa ennen kuin alkoi tärppää. Ja totta helvetissä se sattui kun ystäväni sanoi minulle, lopeta itsesäälimen. Mutta hän oli oikeassa. Käytin kaiken voimavarani syyttelemään isääni, kuin itseni hoitamiseen. Kun lopetin jäi minulle voimia ja yksi askel kerralla sain elämäni takaisin. Kun oivallsin, että asoita ei voi muuttaa joka tapahtui menneisyydessä, se ei paranna ja syyttely (koska usemiten et saa edes sitä ateenksipyyntöä ja vaikka saisit), niin miten se muuttaa sinun nykyistä elämäntilannetta. Kun tämän oivallsin löysin myös tieni takaisin elämään. Lääke ei välttämätta paranna tautia, mutta se autta (usemiten) löytämään tien pois kuopasta. Oikean lääkkeen löytäminen on mahdollista ja lääkärit auttavat jos annat heidän auttaa. [/quote] Ai että lääkkeet ovat se ainoa väylä paranemiseen? Mitä puppua.
[/quote] Ei ole ainut väylä, mutta usemmiten se on yksi hoitkeino. Hyvin usein jokaisessa sairaudessa tarvitaan usempi hoitomuoto. Niin myös mieli. Minulle tehosi lääkkeet, sairaalajaksot ja sähkö. Ne kaikki yhdessä. Ja, myöskin auttoi se ihana ystävä joka sanoi minulle, että nyt riittää. Sinä pilaat elämäsi. Hän oli oikeassa, pilasin. Nyt en pilaa, en ole antanut anteeksi minun vanhemmille, mutta en myöskään ajatteli sitä koko ajan. Ne pilasivat minun lapsuuteni, mutta ne eivät todellakaan enää pilaa minun loppueläämä'ni!
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:48"]
"Jokin ei täsmää" - salli minun nauraa!
Minun kirjoitus, se ensimmäinen, oli vastine niin monen ihmisen inhottavalle asenteelle että jos ei tuota, ei ole ihmisarvoa. Tahdoin ravistella ja kertoa teille, että me loiset ja huonot ihmiset myös luemme nettiä ja olemme tietoisia ihmisten asenteista. Emme me kaikki ole haluttomia laiskoja. Meitä on teidän keskuudessanne, myös työelämässä, jopa päättävissä elimissä. Minä haluan ymmärrystä, en sääliä. Niillä on iso, iso ero. Osa sen ymmärsikin, iso ja kaunis kiitos teille. Ap
[/quote] Sinä kerroit avauksessa että et käy lääkärissä. Silloin et hae apua! Jotain ei täsmää. Sitten kerrot että sinulla on vakuutusyhtiön rahoittama eläke. Eli sitä ei noin helposti saa, sinut koulutetaan ja sinulle haetaan hoitomuotoja. Mikään vakuutusyhtiö ei halua maksaa turhasta. Jos et käy lääkärissä, et myöskään saa hoitoa. Kerro mielummin totuus!
" Ja ylipäätään, että kehitystä tapahtuisi, pitää jokaisen yrittää kehittyä vielä paremmaksi jossakin"
Älykkäimmät ihmiset huolehtivat kehityksestä. Suurin osa ihmisistä hoitaa vain oman tonttinsa ( kahdeksasta neljään). Loput ihmisistä pitävät poliisit, palomiehet, hoitajat ja lääkärit kiireisinä.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:31"]
No, sinä olet hakenut apua. Eli yrität keksiä ratkaisua tilanteeseen. Eli sinulla on vakuutusyhtiö takana, eli sinulla on mahdollisuus. Miksi kirjoitat ja keräät itsesääliä ja kerrot että et pääse hoitoon. Sinulla on mahdollisuus ja käytä sitten sitä.
Jo, olen itse kärsinnyt masennuksesta. Olin jopa sairaalahoidossa ja sain sähkösokkeja. Eli tiedän mistä puhun. Olin sairas niin kauan kun kukaan ei haastanut minun ajattelumallia. Se oli helppoa mennä sairaalaan ja tulla kotiin. Kukaan ei ymmärrä ja kaikki katsoo kieroon. Oikeasti kaikki ymmärtää, mutta kukaan ei jaksa kuunnella samaa valitusta vuodesta toiseen. Se menneisyys ei häviä eikä auta sinua vaikka kuinka syyttelet muita. Joskus pitää vaan jäättää taakse ja jatkaa matkaa.
Saan paljon alapeukkuja koska tiedän, että se oikeasti sattuu. Se on aina niin helppo syyttää muita kuin ei itse jaksa. Minä tiedän. Ja jos olet vielä kotona saanut samanlaisen mallin, eli kun lapsuus on ollut hankala, niin miettikää hetken. Ottiko kukaan teidän vanhemmista vastuun omista tekemisistä, vai oliko se jonkun muu vika?
[/quote]
Kuulostaa hirveän yksinkertaiselta, ei tarvi kuin päättää että minä olen vastuussa omista tekemistäni ja ajattelumalleistani ja naps, siihen vähän työtä ja ongelma hoidettu. Toimii varmasti monilla mutta ei kaikilla. Mitä sitten jos on niinkuin mulla että olen lapsesta asti tiennyt että mun ajattelumalleissa on vikaa ja että mun pitää ottaa vastuu omasta paranemisestani. Tein kaikkeni parantuakseni mutta tein ihan vääriä asioita koska en kyennnyt näkemaan oman boksini ulkopuolelle. Kävin terapiat, lääkkeet, joogat, kasvissyönnit, vitamiinit, positiivisen ajattelun saarnaamiset, luin isot läjät itsehoito-oppaita. Prosessi kesti 40 vuotta kunnes rupesi helpottamaan. Että vähän armoa ihmisille heidän omien prosessiensa eri vaiheissa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:48"]
"Jokin ei täsmää" - salli minun nauraa!
Minun kirjoitus, se ensimmäinen, oli vastine niin monen ihmisen inhottavalle asenteelle että jos ei tuota, ei ole ihmisarvoa. Tahdoin ravistella ja kertoa teille, että me loiset ja huonot ihmiset myös luemme nettiä ja olemme tietoisia ihmisten asenteista. Emme me kaikki ole haluttomia laiskoja. Meitä on teidän keskuudessanne, myös työelämässä, jopa päättävissä elimissä. Minä haluan ymmärrystä, en sääliä. Niillä on iso, iso ero. Osa sen ymmärsikin, iso ja kaunis kiitos teille. Ap
[/quote] Sinä kerroit että haet hoita, mutta et käy lääkärissä.Yleensä tarvitaan lääkärinlausonto hoitoon pääsemiseksi. Eli lähete ja sen koirjoittaa lääkäri. Mitä hoitoa sä voit itse hakea. Et halua syödä lääkkeitä (vaikka ne on auttanut). En ole sanonut että olet laiska, sinä olet haluton. Jos pitää lähteä ovesta ulos ja kohdata maailma, niin se sattuu. Siksi sinulle on helpompaa olla kotona ja syyttää huonoa lapsuutta. Haet hyväksyntää siihen että et uskalla hakea hoitoa. Sitten kun kerrotaan miten asiat oikeasti on, niin suutut. Minun puolesta saat olla kotona, mutta jos haluat hoitoa niin sinun on juostava lääkäreissä ja ei valittaa täällä.
"Sitten tarvitsen myös lääkityksen, mutta tällä hetkellä sille ei ole mitään tarvetta. Pärjään elämässäni, siis tässä omassa kuplassani oikein mainiosti - eihän minun tarvitse olla työelämässä ja ihmisten kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuten tavallisten ihmisten täytyy. "
Siis mitä vittua? Tarvitsen lääkityksen mutta tällä hetkellä en.
Ja heti perään selostusta siitä, että ei tarvitse lääkkeitä tms. koska ei tarvitse olla työelämässä. No joo joo, aika hienon itse itseään ruokkivan ja ikuisesti pyörivän rattaiston olet tuosta näperrellyt!
Oikeesti, sun jutut on ihan lapsellisia.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:22"]
Onko hyväksyttävää olla eläkkkeellä, jos syö lääkkeensä? Itselläni tämä tilanne. Lääkkeet pitävät sen verran toimintakykyä yllä että suoriudun juuri ja juuri arjesta ja jaksan esimerkiksi käydä suihkussa. Ne eivät kuitenkaan riitä työkykyyn. Lääkitys ja psykoterapia yhdessä voisivat auttaa, mutta Kela ei terapiaa halua tukea.
[/quote] Sinua kunnioitan, koska yrität parantua. Et syytä muita ja et odota että sinut haetaan hoidettavaksi. Sinä varmaan haet hoito muotoja ja silloin sinun pitää päästä terapiaan. AP:n kohdalla hän valitti että en ota lääkkeitä (vaikka sai apua niistä). Hän myös valitti että ei saa apua mistään. Joskus on aloitettava lääkkeillä ja sitten lisätä muita hoitomuotja. Minä myös kunnioitan sinua koska et syyttänyt ketään sinun sairaudesta. Se että jokainen masentunut valittaa siitä että minun lapsuus oli niin rankka. Joskus on aikuisen otettava vastuu omasta elämästä. Ja se ei aina ole kivaa, ja aina ei kaikki mene niin hyvin. Joskus tarvitaan lääkkeitä avuksi. Se ei ole häpeäksi, häpeäksi on se että kieltäydytään hoidosta (vaikka se olisi lääkkeet) ja odotetaan että juuri sinulle maksetaan kalliit hoidot, vaikka jo omalla käytöksellä et ole edes valmis ottamaan sitä hoitoa vastaan. Jaksa yrittämistä ja laita tarpeeksi hakemuksia KELAAN ja juokse terveyskeskulääkärin vastaanotolla. Tsemppiä
[/quote]
Masennukseni syyt kyllä pitkälti ovat lapsuudessa ja suhteessa vanhempiini. Viestini ei vain käsitellyt sairauteni syytä, joten en osoittanut ketään syyttävällä sormella. Tiedostan, että monella on jopa huonompi perhetausta kuin minulla, vaikka lapsuudesta on ilmeisesri jäänyt turvaton olo ja ainainen alemmuuskompleksi.