Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin menossa ja mies pyytää ottamaan hänen sukunimensä, mutta se on ihan hirveä - suostuisitko itse?
15.11.2021 |
Heidän suvussaan on aina otettu miehen sukunimi. Mutta nimi on ihan hirveä, samaa sarjaa esim. Palli. Ei mies millään lailla pakota, mutta pyytää koska niin on aina tehty.
Kommentit (81)
En vaihtanut neutraaliin nimeen naimisiin mennessä, en olisi vaihtanut rumaan enkä olisi vaihtanut kauniiseenkaan. Ruman nimen tyrkyttäminen on kyllä oikeasti jo koomista. Omista tutuista 2000-luvulla meni suurin osa naimisiin ja suurin osa naisista vaihtoi sen sukunimensä, joka oli itselleni jollain tasolla jopa yllätys, siis se, miten suurin osa teki niin automaattisesti. Omaa naimisissa oloa ei monesti uskotakaan, kun meillä ei ole sama sukunimi! Ja joka kerta olen kyllä pyöritellyt silmiäni, vaikea ymmärtää miten takapajuisia ihmisiä sitä maailmassa on.
Minuakin varmaan appikset inhoaa ihan kympillä, kun lapsetkin on minun sukunimellä. Meillä oli sellainen 50-50 veto, kumman nimelle ne tulee ja ihme kyllä voitin, mies otti sen ihan hyvin. Itse olisin saatttanut jopa yhden kyyneleen salaa päästää jos olisin hävinnyt, omani on harvinainen nimi ja miehellä yleinen ja harmittaisi, jos oma sukunimi katoaisi, isän äidin nimi on esim. jo ns. kadonnut. Silti ei tulisi mieleenkään vaatia, että esim. mieheni vaihtaisi nimensä minun takiani. Oma nimi on oma nimi! Tuskin naimisissa oleminen nyt niin paljon ketään muuttaa, että pitää ihan nimikin sen takia vaihtaa. Minusta se on äärimmäisen outo ja epäkäytännöllinen tapa, varsinkin useamman kerran naimisissa olleiden sukunimistä ei edes pysy kärryillä….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en suostuisi. Nimen tulee olla mieluisa. Jos molempien sukunimet on normaalit niin suosisin sitä että otetaan aina se harvinaisempi tai jos molemmat on jotain Korhosia tai Niemisiä niin sitten keksittäisiin ihan oma sukunimi.
En. Nykyään kumpikin saa päättää ihan itse, vaihtaako nimeään vai ei. Päättäköön mies omasta puolestaan ja sinä omastasi.
En todellakaan. En ottanut miehen nimeä vaikka siinä ei ollut mitään vikaa.
Jos en halua en ottaisi
Jos haluan ottaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota edes miestäkään, kun sukunimikään ei kelpaa.
Jos on hirvee nimi niin en ottaisi. Muuten kyllä. Mä otin miehen nimen kun menin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyytäisin häntä ottamaan minun nimeni jos haluaa yhteisen
Tämä. Miksei se yhteinen sukunimi aivan yhtä hyvin voi olla vaimon nimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Ihan sama millainen sukunimi miehellä olisi. Olisi omituista olla appivanhempien ja miesten sisarusten kanssa samalla sukunimellä. Niin kuin olisin siirtynyt omasta suvustani miehen sukuun. Mukavinta ja selkeintä käyttää sitä ihan omaa sukunimeä hautaan asti.
Itse tein sen myönnytyksen, että lapsilla on isänsä nimi. Oma nimeni on kohtuullisen yleinen ja sen kantajia jää vielä muista sukuhaaroista. Miehen nimi on harvinainen ja olisi sammunut, jos se ei olisi jatkunut lapsillemme. Tästä nyt seuraa toki se, että lasten koko nimet ovat uniikkeja ja erittäin helposti googletettavissa. Jos he myöhemmin haluavat vaihtaa minun nimeeni tästä syystä, tuen silloin heitä.
-yksi oman nimen pitänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai otin mieheni sukunimen riemulla. Pääsin irti omasta nen aatelista. Mieheni nimi oli alusta asti mielestäni munulle sopiva. Vaikka silloin ei ollut muuta m ahdollisuuttakaa. Jo hyvin nuorena päätin että en kuulu nen-aatelisiin koko ikääni-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on tosi kaunis ja harvinainen nimi, itsellä tyyliin Virtanen. En ottanut miehen nimeä. Nimeni on osa identiteettiäni. Lapsemme kyllä saivat mielihyvin isänsä nimen (ja siinä vaiheessa taisin saada appiukolta anteeksi :D )
Älkää menkö naimisiin, ongelma ratkaistu.
No en suostuisi. En edes periaatteesta. Jos miehellä olisi kaunis sukunimi, voisin ottaa mikäli saisin valita vapaaehtoisesti. Painostamalla ja määräämällä en ottaisi sittenkään.
Vierailija kirjoitti:
Ettei Terska ole se sukunimi?
Höh. Mikäs vika Terskassa?
Omaa vähän harvinaisempaa sukunimeä vaihtaisin vain jos miehen sukunimi olisi vielä harvinaiseempi ja toki edellyttäen että olisi kaunis sukunimi. Vaikka vaimo olenkin niin en ole mieheni omaisuutta.
En suostu! Elämme 2021 aikaa kohta olemme 2022 ajassa.Maailma on ajat sitten muuttunut ja avioliiton arvot.Rakaus on ikuista,kohde voi vaihtua milloin vain. Joten järkevä tekee avioehdon,vaikka omaisutta kenties viellä ei ole: Ajatellen tulevaisutta.Hyvin voi tulla se päivä kun puntakaa jompikumpi hake eroa! Nyky aikana se helppoa.Ei tarvitse toisen osapuolen selitellä miksi haluaa avioeron?