Naimisiin menossa ja mies pyytää ottamaan hänen sukunimensä, mutta se on ihan hirveä - suostuisitko itse?

Mä otin ihan vaan turhamaisuuttani mieheni aatelisen sukunimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).

Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.

En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.

Kai silloin on ihan sama, kumman sukunimi valitaan perheen yhteiseksi nimeksi?

Ei ole. Naisen sukunimen ottaminen symboloi sitä, että nainen on perheen pää ja miehen sukunimen ottaminen sitä, että mies on perheen pää. Erillisillä sukunimillä ollaan tuossa tilanteessa, jossa ei todellisuudessa olla yhtä. Tästähän on juuri kyse, että monet naiset täällä eivät halua luopua omasta suvereeniteetistään, riippumattomuudestaan, yhteiseksi hyväksi. Saman voi tietysti ajatella toisin päin. Voi se mieskin suostua siihen, että nainen on perheen pää. Jompi kumpi sitä kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).

Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.

En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.

Kai silloin on ihan sama, kumman sukunimi valitaan perheen yhteiseksi nimeksi?

Ei ole. Naisen sukunimen ottaminen symboloi sitä, että nainen on perheen pää ja miehen sukunimen ottaminen sitä, että mies on perheen pää. Erillisillä sukunimillä ollaan tuossa tilanteessa, jossa ei todellisuudessa olla yhtä. Tästähän on juuri kyse, että monet naiset täällä eivät halua luopua omasta suvereeniteetistään, riippumattomuudestaan, yhteiseksi hyväksi. Saman voi tietysti ajatella toisin päin. Voi se mieskin suostua siihen, että nainen on perheen pää. Jompi kumpi sitä kuitenkin on.

Sittenhän kaikkein paras vaihtoehto on, että avioituva pari ottaa ihan uuden sukunimen kummallekin.

Etsikää suvuistanna joku kiva sukunimi, ja vaihtakaa siihen kuten Larmit tai Gustsfvsbergit. Taitaa olla muotia nykyään, kun tunnen yhde pariskunnan, joka meni keski- ikäisenä naimisiin, ja otti uuden sukunimen näin🤪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).

Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.

En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.

Kai silloin on ihan sama, kumman sukunimi valitaan perheen yhteiseksi nimeksi?

Ei ole. Naisen sukunimen ottaminen symboloi sitä, että nainen on perheen pää ja miehen sukunimen ottaminen sitä, että mies on perheen pää. Erillisillä sukunimillä ollaan tuossa tilanteessa, jossa ei todellisuudessa olla yhtä. Tästähän on juuri kyse, että monet naiset täällä eivät halua luopua omasta suvereeniteetistään, riippumattomuudestaan, yhteiseksi hyväksi. Saman voi tietysti ajatella toisin päin. Voi se mieskin suostua siihen, että nainen on perheen pää. Jompi kumpi sitä kuitenkin on.

Sittenhän kaikkein paras vaihtoehto on, että avioituva pari ottaa ihan uuden sukunimen kummallekin.

Tai sitten se symboloi pysyvää valtataistelua. Valtataistelu käydään joka tapauksessa jotenkin. Tuossa kumpikaan ei halua "alistua". Veikkaisin heikkoa miestä kuitenkin tuossa tilanteessa. Voihan tuo joillekin sopia. Kukin tavallaan.

Ei tulisi mieleenkään ottaa miehen sukunimeä, oli sitten hyvä tai huono. Haluatko muuten lapsillekin sen ruman sukunimen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).

Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.

En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.

Kai silloin on ihan sama, kumman sukunimi valitaan perheen yhteiseksi nimeksi?

Ei ole. Naisen sukunimen ottaminen symboloi sitä, että nainen on perheen pää ja miehen sukunimen ottaminen sitä, että mies on perheen pää. Erillisillä sukunimillä ollaan tuossa tilanteessa, jossa ei todellisuudessa olla yhtä. Tästähän on juuri kyse, että monet naiset täällä eivät halua luopua omasta suvereeniteetistään, riippumattomuudestaan, yhteiseksi hyväksi. Saman voi tietysti ajatella toisin päin. Voi se mieskin suostua siihen, että nainen on perheen pää. Jompi kumpi sitä kuitenkin on.

Sittenhän kaikkein paras vaihtoehto on, että avioituva pari ottaa ihan uuden sukunimen kummallekin.

Tai sitten se symboloi pysyvää valtataistelua. Valtataistelu käydään joka tapauksessa jotenkin. Tuossa kumpikaan ei halua "alistua". Veikkaisin heikkoa miestä kuitenkin tuossa tilanteessa. Voihan tuo joillekin sopia. Kukin tavallaan.

Sinun elämä taitaa olla hankalaa. Varmaan pohdit päivittäin kumman vuoro on sanoa ensin huomenta.

En tietenkään ottaisi, vaihdan nimeni vain parempaan. Puoliso voisi sitten omalta kohdaltaan päättää, ottaako minun nimeni vai pitääkö omansa. Lapsia ei ole tulossa, joten niidenkään kannalta asiaa ei tarvitse miettiä.

Nostan hattua kaikille naisille, jotka pitävät oman sukunimensä ja antavat sen myös lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään ottaa miehen sukunimeä, oli sitten hyvä tai huono. Haluatko muuten lapsillekin sen ruman sukunimen?

Koska et halua miehen olevan millään tavalla "perheen pää". Haluat johtaa tai vähintäänkin olla riippumaton miehestä. Sinun tulee löytää mies, joka alistuu sinun johdettavaksesi. Tämä ei tosin ole seksuaalisesti stimuloiva, mutta tyydyttää muuten vallanhaluasi. Biologia kaiken aivopesun alla kuitenkin vetää vahvoja miehiä kohti, jotka osaavat viedä, tuovat turvaa ja joita voi katsoa kunnioittavasti, mutta hitot. Olet mielummin mahdollisimman maskuliininen ja miesmäinen, hitit naiseudesta, koska olet vihainen, että miehet ovat vahvempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).

Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.

En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.

Kai silloin on ihan sama, kumman sukunimi valitaan perheen yhteiseksi nimeksi?

Ei ole. Naisen sukunimen ottaminen symboloi sitä, että nainen on perheen pää ja miehen sukunimen ottaminen sitä, että mies on perheen pää. Erillisillä sukunimillä ollaan tuossa tilanteessa, jossa ei todellisuudessa olla yhtä. Tästähän on juuri kyse, että monet naiset täällä eivät halua luopua omasta suvereeniteetistään, riippumattomuudestaan, yhteiseksi hyväksi. Saman voi tietysti ajatella toisin päin. Voi se mieskin suostua siihen, että nainen on perheen pää. Jompi kumpi sitä kuitenkin on.

Sittenhän kaikkein paras vaihtoehto on, että avioituva pari ottaa ihan uuden sukunimen kummallekin.

Tai sitten se symboloi pysyvää valtataistelua. Valtataistelu käydään joka tapauksessa jotenkin. Tuossa kumpikaan ei halua "alistua". Veikkaisin heikkoa miestä kuitenkin tuossa tilanteessa. Voihan tuo joillekin sopia. Kukin tavallaan.

Sinun elämä taitaa olla hankalaa. Varmaan pohdit päivittäin kumman vuoro on sanoa ensin huomenta.

En tietenkään. Meillä valtataistelut on käyty. Mies on perheen pää. Siksi en pelkää tulla vastaan ja myös palvella vaimoani ja tehdä kompromisseja. Perheen yhteisissä asioissa hän saa yleensä tahtonsa läpi, mutta tietää että minulla on viimeinen sana, jos yhteisymmärrystä ei löydy. Hänen omiin asioihinsa en tietenkään puutu.

En ottaisi.

Oma äitini piti naimisiin mennessä oman sukunimensä ja minä ja sisarukseni saimme myös äidin sukunimen - onneksi! Isälleni tämä oli enemmän kuin ok. Tämä tapahtui 80-luvun loppupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Nostan hattua kaikille naisille, jotka pitävät oman sukunimensä ja antavat sen myös lapsilleen.

Koska olet feministi ja haluat taistella miehiä ja heidän vahvuuttaan vastaan. Haluat naisten johtavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).

Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.

En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.

Kai silloin on ihan sama, kumman sukunimi valitaan perheen yhteiseksi nimeksi?

Ei ole. Naisen sukunimen ottaminen symboloi sitä, että nainen on perheen pää ja miehen sukunimen ottaminen sitä, että mies on perheen pää. Erillisillä sukunimillä ollaan tuossa tilanteessa, jossa ei todellisuudessa olla yhtä. Tästähän on juuri kyse, että monet naiset täällä eivät halua luopua omasta suvereeniteetistään, riippumattomuudestaan, yhteiseksi hyväksi. Saman voi tietysti ajatella toisin päin. Voi se mieskin suostua siihen, että nainen on perheen pää. Jompi kumpi sitä kuitenkin on.

Sittenhän kaikkein paras vaihtoehto on, että avioituva pari ottaa ihan uuden sukunimen kummallekin.

Tai sitten se symboloi pysyvää valtataistelua. Valtataistelu käydään joka tapauksessa jotenkin. Tuossa kumpikaan ei halua "alistua". Veikkaisin heikkoa miestä kuitenkin tuossa tilanteessa. Voihan tuo joillekin sopia. Kukin tavallaan.

Sinun elämä taitaa olla hankalaa. Varmaan pohdit päivittäin kumman vuoro on sanoa ensin huomenta.

En tietenkään. Meillä valtataistelut on käyty. Mies on perheen pää. Siksi en pelkää tulla vastaan ja myös palvella vaimoani ja tehdä kompromisseja. Perheen yhteisissä asioissa hän saa yleensä tahtonsa läpi, mutta tietää että minulla on viimeinen sana, jos yhteisymmärrystä ei löydy. Hänen omiin asioihinsa en tietenkään puutu.

Te taidatte olla uskovaisia ja menitte naimisiin ennen yhteen muuttamista. Me asuttiin yhdessä pitkään ennen avioitumista eikä meillä silloinkaan ollut mitään ongelmia. Itse kierrän kaukaa noin vanhoilliset miehet.

Minä peruisin häät, jos tuleva vaimo ei suostuisi ottamaan nimeäni. Ihan sama mitä veruketta hän käyttää.

Muistan kun mies halusi että ottaisin hänen sukunimensä mikä on Luuri. Ja ei, en suostunut. Oma nimeni Aina ei olisi sopinut tuon sukunimen kanssa yhtään

Vierailija kirjoitti:

Minä peruisin häät, jos tuleva vaimo ei suostuisi ottamaan nimeäni. Ihan sama mitä veruketta hän käyttää.

Jos teille tulisi ero, niin onhan sinulle ok, että ex-vaimosi ei eron jälkeen vaihda nimeään?

Minä ja avomieheni emme aio mennä naimisiin. Meillä on kaksi lasta. Lapsillemme otimme minun sukunimeni.

N36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).

Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.

En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.

Kai silloin on ihan sama, kumman sukunimi valitaan perheen yhteiseksi nimeksi?

Ei ole. Naisen sukunimen ottaminen symboloi sitä, että nainen on perheen pää ja miehen sukunimen ottaminen sitä, että mies on perheen pää. Erillisillä sukunimillä ollaan tuossa tilanteessa, jossa ei todellisuudessa olla yhtä. Tästähän on juuri kyse, että monet naiset täällä eivät halua luopua omasta suvereeniteetistään, riippumattomuudestaan, yhteiseksi hyväksi. Saman voi tietysti ajatella toisin päin. Voi se mieskin suostua siihen, että nainen on perheen pää. Jompi kumpi sitä kuitenkin on.

Sittenhän kaikkein paras vaihtoehto on, että avioituva pari ottaa ihan uuden sukunimen kummallekin.

Tai sitten se symboloi pysyvää valtataistelua. Valtataistelu käydään joka tapauksessa jotenkin. Tuossa kumpikaan ei halua "alistua". Veikkaisin heikkoa miestä kuitenkin tuossa tilanteessa. Voihan tuo joillekin sopia. Kukin tavallaan.

Sinun elämä taitaa olla hankalaa. Varmaan pohdit päivittäin kumman vuoro on sanoa ensin huomenta.

En tietenkään. Meillä valtataistelut on käyty. Mies on perheen pää. Siksi en pelkää tulla vastaan ja myös palvella vaimoani ja tehdä kompromisseja. Perheen yhteisissä asioissa hän saa yleensä tahtonsa läpi, mutta tietää että minulla on viimeinen sana, jos yhteisymmärrystä ei löydy. Hänen omiin asioihinsa en tietenkään puutu.

Te taidatte olla uskovaisia ja menitte naimisiin ennen yhteen muuttamista. Me asuttiin yhdessä pitkään ennen avioitumista eikä meillä silloinkaan ollut mitään ongelmia. Itse kierrän kaukaa noin vanhoilliset miehet.

Kristinusko nimenomaan on tuon symboliikan taustalla ja se on hyvä arvopohja toimivalle yhteiskunnalle, mutta sitä juuri nykyajan feministit kynsien ja hampain vastustavat.

Minulla on kaunis ja harvinainen ulkomaalainen sukunimi josta vähän harmittaa luopua, mutta aion silti ottaa miehen sukunimen, vain koska sekin on hieno ja harvinainen ja olen kai vähän vanhanaikainen siinä mielessä. Lisäksi oman sukunimen kanssa on aina ollut ongelmia koska se kirjoitetaan tai lausutaan aina väärin vaikka kuinka yrittää tavuttaa.

En kuitenkaan ottaisi Pallia nimekseni :D Vaan ehdottaisin uutta sukunimeä tai jos ei käy niin pitäisin omani.