Naimisiin menossa ja mies pyytää ottamaan hänen sukunimensä, mutta se on ihan hirveä - suostuisitko itse?
Heidän suvussaan on aina otettu miehen sukunimi. Mutta nimi on ihan hirveä, samaa sarjaa esim. Palli. Ei mies millään lailla pakota, mutta pyytää koska niin on aina tehty.
Kommentit (81)
Peru häät, nyt on sen luokan ongelma että elämä menee pieleen jos ei nimestä päästä sopuun.
En olisi ottanut miehen nimeä vaikka se olisi ollut kaunis. Pidin omani. Anoppi raivostui ja koko miehen suku kauhisteli, tuolloin 20v sitten tämä oli vielä sen verran harvinaista.
Oikein hyvin on elämä sujunut vaikka on eri nimet. Lapsiakin on, eikä ole ollut ongelmia (tällä aina peloteltiin että sitten on vaikea varata neuvolat yms).
Naiset ei suostu ottaan miesten nimiä eikä miehet naisten niin miksi naimisiin on mentävä jos kerta jo nimestä tulee ylitsepääsemätön ongelma? Tiedän että alkaa tulemaan perusteluja omaisuudesta ja tulevaisuuden turvasta niin miksi omaisuus ja turva kelpaa kun edes nimi ei kelpaa
Itselläni on japanilainen sukunimi (molemmat vanhempani ovat Japanista), joten tottakai haluan ottaa miehen sukunimen. Sen verran suominaiset syrjivät nimen perusteella… N21
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).
Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.
En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.
Otin miehen sukunimen, koska se on hieno ja sata kertaa kivempi kuin tyttönimeni, vaikka ei sekään mikään ruma ollut. Mitään rumaa sukunimeä en olisi ottanut vaikka olisi ollut mikä vuosituhansien tapa. En vaan suostu olemaan mikään Palli tai Möttönen.
Tyhmäsukunimisen miehen kanssa olisin ehdottanut minun nimeäni, yhteistä uutta sukunimeä (jossa voisi esiintyä Palli jossain muodossa -vaikka anagrammina tms), jomman kumman suvusta jotain vanhaa nimeä tai molemmat pitävät omansa. Tai sitten ei mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).
Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.
En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.
Nyt höpötihöpöti. Ei siihen samaa nimeä tarvita.
En todellakaan. Otan kyllä oman mieheni sukunimen, koska se on kivempi kuin omani ja on kiva että koko perheellä on sama nimi. Perinteen takia en todellakaan ottaisi.
Mä otin miehen ruotsinkielisen sukunimen, ei se ihan ruma ole mutta rumempi kuin oma sukunimeni olisi ollut. Suomennettuna se sukunimi olisi paljon kauniimpi. Pohdimme tuolloin myös minun sukunimeni ottamista mutta vanhanaikaisestihan siinä kävi. 26 vuotta sitten.
Pitäkää hyvät ihmiset kauniit sukunimenne. Jos joku vanhanaikainen pokkuroi vastaan niin sanokaa että kristillisten puolueen Sari Essayah ja puolisonsakin pitivät omat sukunimensä.
Mulla oli rumaja ei-erikoinen nimi. Miehellä ruma ja erikoinen. Otettiin sitten ihan uusi luontoaiheinen nimi molemmille yhteiseksi, kun kumpikaan ei halunnut pitää omaansa ei ottaa toisen nimeä (ja yhdysnimi vasta kamala olisi ollutkin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).
Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.
En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.
Nyt höpötihöpöti. Ei siihen samaa nimeä tarvita.
Kyllähän tässäkin kiistelyssä on nimenomaan symboliikasta kyse. Jos miehen nimen ottaminen ei ole ongelma, niin miksi et ota? Sama nimi symboloi, että ollaan samaa perhettä ja kuultuaan yhteen. Eri sukunimillä sitoutuminen on selvästi heikompaa. Se kertoo siitä, että on kaksi toistensa kanssa kilpailevaa, itsenäistä, omaa etua, omia rahoja, omaa aikaa, omaa mielihyvää jne. ajattelevaa, jotka ovat yhdessä vain niin kauan kun kokevat saavansa riittävästi etuja toisesta.
Isäni oli vittumainen mies jolla oli ruma sukunimi joka oli tietysti myös minulla. Menin naimisiin ihanan miehen kanssa jolla on ihana nimi, riemumielin nimen otin.
Elämä kuljetti ja meille tuli ero, mutta nimen pidän tottakai!
Hyvinpä alkaa teidän avioliitto, jos jo nyt taivut toisen tahtoon vastoin mieltymystäsi tällaisessa asiassa. Sukunimi on kuitenkin tärkeä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).
Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.
En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.
Kai silloin on ihan sama, kumman sukunimi valitaan perheen yhteiseksi nimeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama millainen nimi miehellä on, en ottaisi hänen sukunimeään (enkä odottaisi hänen ottavan minun nimeäni).
Sama sukunimi symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä. Puhalletaan yhteen hiileen. Kaksi erillistä sukunimeä symboloi sitä, että molemmat pelataan omaan pussiin eikä olla valmiita kompromisseihin. Omille teille on helppo lähteä ja sitoutuminen on heikkoa.
En lähtisi tuollaiseen suhteeseen.
Kai silloin on ihan sama, kumman sukunimi valitaan perheen yhteiseksi nimeksi?
Niin, tai ihan joku muu nimi, joka ei ole kummankaan. Vaikka Jortikka.
No jos se on sun mielestä kamala, niin et tietenkään ota sitä. Sanot miehelle, ettet halua sitä. Jos avioaikeet siihen kaatuvat, niin hyvä, että kävi jo tässä vaiheessa ilmi, ettei suhteella ole kunnon pohjaa.
Kysy mieheltä, haluaisko sun nimen, vai keksisittekö jonkun kivan kokonaan uuden? Vai pidättekö vaan molemmat ne omat nimet. Ei kummankaan ole mikään pakko nimeä vaihtaa.
Minä otin miehen nimen, koska MINÄ halusin olla samanniminen. Pidän siitä nimestä.
Minä olen silti minä, vaikka mulla on eri sukunimi, kuin ensimmäiset reilu parikymmentä vuotta elämästäni.
En. Oon sukuni viimeinen niin halusin pitää oman nimen. Oli myös mun isän toivomus, hän kyll kuoli ennenkuin mä avioiduin. Muutenkin kummeksun tota nimenvaihtokäytäntöä.
En ottaisi. Enkä ottanut sitä ihan tavallistakaan nimeä vaan pidin omani.
En todellakaan. En ymmärrä miksi yleensäkään ihmiset eivät vaihda noita palli, finnilä, tampio jne tyyppisiä sukunimiä johonkin toiseen.
Minä olen sina tiennyt, että pidän oman sukunimeni elämäni loppuun asti.