Lue keskustelun säännöt.
Miehet: millainen nainen aina vaan kaveri?
02.02.2015 |
Aina kun ihastun johonkin mieheen käy samalla tavalla. Mies tuntuu viihtyvän seurassani, seksiä on joskus kuvioissa, joskus ei, mutta yleensä mies haluaaa ennemmin tehdä muuta, eli jutella ja harrastaa kaikenlaista. Luulen sitten että haluaa jotain vakavaa mutta nopeasti aina käykin ilmi että mua ollaan sysäämässä kaveriksi. Yleensä kun asiasta jutellaan niin miehen mielestä olen suurinpiirtein täydellinen nainen, niin kiva ja kaunis, mutta jotain vaan puuttuu...Mikä musta siis puuttuu kun kukaan ei rakastu hulluna ja palvo mua elämänsä naisena vaan aina olen kaveri? Miespuolisissa kavereiksi joutuvissa kai yhteinen nimittäjä on liiallinen kiltteys, eli miehestä puuttuu joku särmä ja alfaurospiirteet. Miten naisissa?
Kommentit (103)
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote] Hyi. Tulipa inhottavs olo. Vaikka tiedän paremmin niin silti aina nähtävästi yllätyn että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee väkisin mieleen, ettei sun ulkonäkö viehätä näitä...
Sama se on molemmin päin. Miespuolisista joutuvat kavereiksi ne, jotka ovat mukavia, mutta eivät sytytä. Naispuolisista joutuvat kavereiksi ne, jotka ovat mukavia, mutta eivät sytytä.
Siihen ei voi luottaa mitä miehet sanovat ulkonäöstäsi. Miehille on iskostettu, ettei naista saa sanoa kuin nätiksi, vaikka olisi minkä näköinen. Muuten on juntti, sovinisti tai muuten vain tunteeton paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, olen kuitenkin aika kaunis ja hyväkroppainen. Joskus mietin, että ollakseen sytyttävä naisen tulisi olla pinnallinen ja ilkeä ämmä, liian kiva ja kiltti on liian helppo eikä sytytä siksi.
Et ole tarpeeksi kaunis ja laiha. Seksuaalinen vetovoima puuttuu. Siis tähän saakka. Minä, joka olen ruma ja lihava, löysin miehen, joka aidosti rakastui minuun ja tunsi seksuaalista halua minuun, vaikka tätä ennen ei ollut asiat näin (kelpasin vain kerta panoksi), nyt takana viisitoista avioliiittovuotta. Miehenikin on lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku vika on jos mies ei rakastu. Suostutko seksiin heti, se voi saada miehet ajattelemaan että annat kaikille heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otantasi on väkisinkin pieni. Lienet aika nuori. Älä vedä liian varmoja johtopäätöksiä. Ei vain ole natsannut. Ominaishajut eivät kohtaa tai jotakin. :D
Ihan sama missä vaiheessa pillua antaa. Jos olet ns. hyvä jätkä eli reilu ja kiva nainen, et ole kumppanimatskua. Miehet tahtoo jonkun valittavan prinsessan jonka kanssa ei sit olekaan mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 19:41"]
Ok, olen kuitenkin aika kaunis ja hyväkroppainen. Joskus mietin, että ollakseen sytyttävä naisen tulisi olla pinnallinen ja ilkeä ämmä, liian kiva ja kiltti on liian helppo eikä sytytä siksi.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Miesten ihannenainen on kiltti ja helppoluonteinen. Niistä ilkeistä halutaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et ole naisellinen? Kaunis voi olla jätkämainenkin mainen, mutta naisellisuus herättää enemmän "niitä" tunteita kuin jätkämäinen käytös.
Kaikki tuntemani "kaverinaiset" ovat hiukan värittömiä, hajuttomia ja mauttomia. Ehkä liian järkeviä miesten makuun...?
Itse en ota selkoa kaverinaisesta ja en uskalla toimia.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 07:30"]
Yksi hyvä kaverini on mies mutta jää aina friend zonelle... Hän miettii aina samaa että miksi. Noh, hänestä puuttuu kokonaan miehinen puoli.mhän on taiteellinen ja kiltti. Miehekäs itsevarmuus ja miehisyys puuttuu. Luulen että se on syy hänen ongelmalleen. Kysy joltain miksi he eivät voi kuvitella sinua muuna kuin ystävänä.
[/quote]
Näinhän se juuri menee miehillä; friend zonelle jäävistä puuttuu miehekkyys. Eli naisilla kai sitten se naisellisuus? Itse olen ehkä aika miehekkäässä työssä ja tienaan paljon. Ensin se ei haittaa miehiä mutta sitten jossain vaiheessa tuntuu että haittaa kuitenkin, minusta tulee miehekäs, vaikka ulkonäöltäni en ole sitä. En voi työnikään takia esittää jotain tyhmää ja sinisilmäistä höpsöä vaan pakko olla rationaalinen ajattelija. AP
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:58"]
Hirveän vihamielistä kommentointia taas. "Olet liian reilu ja fiksu, miehet haluaa tyhmiä bimboja" "olet liian avoin, miehet haluaa kieron naisen" "et pidä miestä tossun alla, siinä vika".
Näinkö te todella ajattelette esimerkiksi kaikista kavereistanne, joilla on kumppani? Tai jopa itsestänne, jos kommentoijat ovat suhteessa/ovat joskus olleet?
Minun miespuoliset ystäväni eivät ainakin seurustelevat tosi mukavien tyttöjen kanssa, samoin tiedän paljon kilttejä, älykkäitä tai epänaisellisia naisia, jotka seurustelevat.
[/quote]
mitä vihamielistä noissa on?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 08:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa. Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman. Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen. Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa... Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa. [/quote] Hyi. Tulipa inhottavs olo. Vaikka tiedän paremmin niin silti aina nähtävästi yllätyn että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa.
[/quote]
Mitä tiedät paremmin? Itsestäsi tuli minulle outo olo mutta en kauheasti ylläty, että kaltaisiasi ihmisiä, jotka arvostelee toisten toimintaa tietämättä kokonaisuudesta hölkäsen pöläystä, on olemassa.
Minkälainen olet sängyssä? Oletko intohimoinen? Miten muuten seksuaalisuutesi?