Lue keskustelun säännöt.
Miehet: millainen nainen aina vaan kaveri?
02.02.2015 |
Aina kun ihastun johonkin mieheen käy samalla tavalla. Mies tuntuu viihtyvän seurassani, seksiä on joskus kuvioissa, joskus ei, mutta yleensä mies haluaaa ennemmin tehdä muuta, eli jutella ja harrastaa kaikenlaista. Luulen sitten että haluaa jotain vakavaa mutta nopeasti aina käykin ilmi että mua ollaan sysäämässä kaveriksi. Yleensä kun asiasta jutellaan niin miehen mielestä olen suurinpiirtein täydellinen nainen, niin kiva ja kaunis, mutta jotain vaan puuttuu...Mikä musta siis puuttuu kun kukaan ei rakastu hulluna ja palvo mua elämänsä naisena vaan aina olen kaveri? Miespuolisissa kavereiksi joutuvissa kai yhteinen nimittäjä on liiallinen kiltteys, eli miehestä puuttuu joku särmä ja alfaurospiirteet. Miten naisissa?
Kommentit (103)
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:24"]
51/74 jatkaa vielä, nytkin siis saisin valmiit klapit pihaan pikkurahalla, auton korjattua ja koiratarhan tehtyä jos vähän pelailisin. Sen sijaan ostan ulkopuoliselta halpaa rankaa jonka sirkkelöin ja halon itse, auton vien korjaamolle ja koiratarhan teosta maksan helvetisti vuokraamalla kaivinkoneen ja kuskin tekemään pohjat. Jos olisin mies niin olis ihan ok pyytää kaveria koneen kanssa omalle tontille vähän kaiveleen ja vetää perseet sen jälkeen. Nyt jos teen niin, niin ilta päättyy kännisiin rakkaudentunnustuksiin ja lähentely-yrityksiin. Tosi kivaa.
[/quote]Pyydä palveluksia naispuolisilta kavereilta tai sano näille miehille, että haluat heidän apuaan, mutta mitään et tunne heitä kohtaan, ettei sen vuoksi kannata tulla. Katso sitten ovatko edelleen halukkaita auttamaan.
Jos keimailemalla saa apua miehiltä ei pidä ihmetellä, jos he auttamisen jälkeen lähentelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote]
Jos kriteerit ei muutu, niin en ymmärrä miten se yhtäkkiä yli 40-vuotiaana alkais natsata? Silloinhan mieheet alkaa ensimmäistä kertaa ihan todenteolla etsiä itseään nuorempia naisia, jos vapaalla jalalla ovat.
[/quote]
Siis mitä tarkoitat? Sanoin etsinnästä yli nelikymppiseksi vain siksi, että nainenhan voisi muuten etsiä oikein hyvin vaikka 75-vuotiaaksi (ja tietenkin on mahdollista ettei silti löydä ketään) mutta ei voikaan (muuttamatta kriteereitä tai jotain) jos haluaa lapsia.
[/quote]
Eli en sanonut, että alkaa natsata neljänkympin jälkeen! Sanoin, että etsintä menee sinne, jos odotukset ovat epärealistiset ja ajattelin (vaikken sanonut sitä ääneen, että ehkä yli nelikymppinen alkaa tehdä niitä muutoksia hakukriteereihin. Vaikka eihän sekään varmaa ole, jos sillälailla ei kenenkään kanssa vain tunnu miltään.) Mä tein muutoksia kriteereihin vähän päälle 30-vuotiaana, eli otin kaverimiehen. Olen vähän sellainen läheisriippuvainen, että mies piti olla ja hyvä ratkaisu se onkin ollut. Törkeän hyvä mies...mutta kemia on aika olematonta. Harmi :(
[/quote]
Ok, nyt ymmärrän mitä meinasit 40:llä. Nii minkäs teet tolle hommalle. Itse miehenä sanoisin, että älkää ikinä ottako miestä joka ei herätä juuri sellaisia kipinöitä ja osaa koskettaa juuri oikealla tavalla, mutta sittenhän sitä voi jäädä kokonaan ilman. Miehelle se vaan on paskempi case panostaa suhteeseen, jossa sitten ei saakaan seksuaalista vastakaikua. Katkeroituminen aika todennäköistä. Kannattaa nyt ainakin rehellinen olla miestä kohtaan, ettei mennä semmoisella linjalla, että alkuun teeskennellään innokasta ja jossain vaiheessa laitetaan haarat kiinni. Ei sellaisesta kukaan varmasti hyödy, toki nainen saa lapset tehtailtua mutta onko niilläkään sitten parhaat lähtökohdat kun vanhempien suhde on huono?
[/quote]
Joo, mä olin alusta asti siinä rehellinen. Oli vähän pakkokin, kun seksi tökki ihan kaikkien kanssa. Ehkä se olikin suurin syy, miksi mun miehenhaku oli niin vaikeaa. Epärealistiset odotukset mulla oli esim. juuri siinä, että löytäisin miehen, joka tajuaisi mun seksuaalisuutta. Itseasiassa en ole tähän päivään mennessä löytänyt.
Mutta olen silti alkanut ymmärtää itse jo jnkv itseäni ja nautin seksistä nykyään, vaikka orgasmit nyt edelleen puuttuukin. Varsinkin mun kaverimiehen kanssa :( Mutta mies tiesi homman ja on kestänyt sen ihailtavasti ja nykyään kun on seksiä niin mies saa niin hänelle se riittää. Ja ennen kuin joku älähtää, että eikö välitä mun nautinnosta niin kun asia on niin, etten koe kipinää mieheeni niin mitenköhän paljon sen täytyis tehdä, että mä saisin? (En ole koskaan kenenkään kanssa kokenut orgasmia.) Oho, menipäs seksikeskusteluksi.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:24"]
51/74 jatkaa vielä, nytkin siis saisin valmiit klapit pihaan pikkurahalla, auton korjattua ja koiratarhan tehtyä jos vähän pelailisin. Sen sijaan ostan ulkopuoliselta halpaa rankaa jonka sirkkelöin ja halon itse, auton vien korjaamolle ja koiratarhan teosta maksan helvetisti vuokraamalla kaivinkoneen ja kuskin tekemään pohjat. Jos olisin mies niin olis ihan ok pyytää kaveria koneen kanssa omalle tontille vähän kaiveleen ja vetää perseet sen jälkeen. Nyt jos teen niin, niin ilta päättyy kännisiin rakkaudentunnustuksiin ja lähentely-yrityksiin. Tosi kivaa.
[/quote]
Haluaisin kyllä tavata tuollaisen naisen ihan mielenkiinnosta, koska mä en ole koskaan nähnyt että muuten kuin erittäin hyvällä ulkonäöllä saataisiin tuollaisia reaktioita useissa miehissä aikaiseksi.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote]
Jos kriteerit ei muutu, niin en ymmärrä miten se yhtäkkiä yli 40-vuotiaana alkais natsata? Silloinhan mieheet alkaa ensimmäistä kertaa ihan todenteolla etsiä itseään nuorempia naisia, jos vapaalla jalalla ovat.
[/quote]
Siis mitä tarkoitat? Sanoin etsinnästä yli nelikymppiseksi vain siksi, että nainenhan voisi muuten etsiä oikein hyvin vaikka 75-vuotiaaksi (ja tietenkin on mahdollista ettei silti löydä ketään) mutta ei voikaan (muuttamatta kriteereitä tai jotain) jos haluaa lapsia.
[/quote]
Eli en sanonut, että alkaa natsata neljänkympin jälkeen! Sanoin, että etsintä menee sinne, jos odotukset ovat epärealistiset ja ajattelin (vaikken sanonut sitä ääneen, että ehkä yli nelikymppinen alkaa tehdä niitä muutoksia hakukriteereihin. Vaikka eihän sekään varmaa ole, jos sillälailla ei kenenkään kanssa vain tunnu miltään.) Mä tein muutoksia kriteereihin vähän päälle 30-vuotiaana, eli otin kaverimiehen. Olen vähän sellainen läheisriippuvainen, että mies piti olla ja hyvä ratkaisu se onkin ollut. Törkeän hyvä mies...mutta kemia on aika olematonta. Harmi :(
[/quote]
Ok, nyt ymmärrän mitä meinasit 40:llä. Nii minkäs teet tolle hommalle. Itse miehenä sanoisin, että älkää ikinä ottako miestä joka ei herätä juuri sellaisia kipinöitä ja osaa koskettaa juuri oikealla tavalla, mutta sittenhän sitä voi jäädä kokonaan ilman. Miehelle se vaan on paskempi case panostaa suhteeseen, jossa sitten ei saakaan seksuaalista vastakaikua. Katkeroituminen aika todennäköistä. Kannattaa nyt ainakin rehellinen olla miestä kohtaan, ettei mennä semmoisella linjalla, että alkuun teeskennellään innokasta ja jossain vaiheessa laitetaan haarat kiinni. Ei sellaisesta kukaan varmasti hyödy, toki nainen saa lapset tehtailtua mutta onko niilläkään sitten parhaat lähtökohdat kun vanhempien suhde on huono?
[/quote]
Joo, mä olin alusta asti siinä rehellinen. Oli vähän pakkokin, kun seksi tökki ihan kaikkien kanssa. Ehkä se olikin suurin syy, miksi mun miehenhaku oli niin vaikeaa. Epärealistiset odotukset mulla oli esim. juuri siinä, että löytäisin miehen, joka tajuaisi mun seksuaalisuutta. Itseasiassa en ole tähän päivään mennessä löytänyt.
Mutta olen silti alkanut ymmärtää itse jo jnkv itseäni ja nautin seksistä nykyään, vaikka orgasmit nyt edelleen puuttuukin. Varsinkin mun kaverimiehen kanssa :( Mutta mies tiesi homman ja on kestänyt sen ihailtavasti ja nykyään kun on seksiä niin mies saa niin hänelle se riittää. Ja ennen kuin joku älähtää, että eikö välitä mun nautinnosta niin kun asia on niin, etten koe kipinää mieheeni niin mitenköhän paljon sen täytyis tehdä, että mä saisin? (En ole koskaan kenenkään kanssa kokenut orgasmia.) Oho, menipäs seksikeskusteluksi.
[/quote]
Hyvä sinänsä. Usein näistä kanssa miehiä vähän syyllistetään, että eivät edes yritä tyydyttää naistaan kun nainen ei laukea, mutta monesti on myös niin että mies on vaan luonteeltaan vääränlainen. Sitä ei oikein sitten ratkota muuttamatta miehen itsetuntoa ja/tai maskuliinisuuden määrää jotenkin. Siinä miehen kosketuksessa ja sanoissakin on olennaisempaa kuka koskettaa/sanoo kuin miten. Yybermaskuliininen tosimies voi saada naisen kuumaksi kymmenillä eri tavoilla, kun jonkun toisen pitäisi tietää juuri oikea tapa eikä ehkä siltikään toimi.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote]
Jos kriteerit ei muutu, niin en ymmärrä miten se yhtäkkiä yli 40-vuotiaana alkais natsata? Silloinhan mieheet alkaa ensimmäistä kertaa ihan todenteolla etsiä itseään nuorempia naisia, jos vapaalla jalalla ovat.
[/quote]
Siis mitä tarkoitat? Sanoin etsinnästä yli nelikymppiseksi vain siksi, että nainenhan voisi muuten etsiä oikein hyvin vaikka 75-vuotiaaksi (ja tietenkin on mahdollista ettei silti löydä ketään) mutta ei voikaan (muuttamatta kriteereitä tai jotain) jos haluaa lapsia.
[/quote]
Eli en sanonut, että alkaa natsata neljänkympin jälkeen! Sanoin, että etsintä menee sinne, jos odotukset ovat epärealistiset ja ajattelin (vaikken sanonut sitä ääneen, että ehkä yli nelikymppinen alkaa tehdä niitä muutoksia hakukriteereihin. Vaikka eihän sekään varmaa ole, jos sillälailla ei kenenkään kanssa vain tunnu miltään.) Mä tein muutoksia kriteereihin vähän päälle 30-vuotiaana, eli otin kaverimiehen. Olen vähän sellainen läheisriippuvainen, että mies piti olla ja hyvä ratkaisu se onkin ollut. Törkeän hyvä mies...mutta kemia on aika olematonta. Harmi :(
[/quote]
Ok, nyt ymmärrän mitä meinasit 40:llä. Nii minkäs teet tolle hommalle. Itse miehenä sanoisin, että älkää ikinä ottako miestä joka ei herätä juuri sellaisia kipinöitä ja osaa koskettaa juuri oikealla tavalla, mutta sittenhän sitä voi jäädä kokonaan ilman. Miehelle se vaan on paskempi case panostaa suhteeseen, jossa sitten ei saakaan seksuaalista vastakaikua. Katkeroituminen aika todennäköistä. Kannattaa nyt ainakin rehellinen olla miestä kohtaan, ettei mennä semmoisella linjalla, että alkuun teeskennellään innokasta ja jossain vaiheessa laitetaan haarat kiinni. Ei sellaisesta kukaan varmasti hyödy, toki nainen saa lapset tehtailtua mutta onko niilläkään sitten parhaat lähtökohdat kun vanhempien suhde on huono?
[/quote]
Joo, mä olin alusta asti siinä rehellinen. Oli vähän pakkokin, kun seksi tökki ihan kaikkien kanssa. Ehkä se olikin suurin syy, miksi mun miehenhaku oli niin vaikeaa. Epärealistiset odotukset mulla oli esim. juuri siinä, että löytäisin miehen, joka tajuaisi mun seksuaalisuutta. Itseasiassa en ole tähän päivään mennessä löytänyt.
Mutta olen silti alkanut ymmärtää itse jo jnkv itseäni ja nautin seksistä nykyään, vaikka orgasmit nyt edelleen puuttuukin. Varsinkin mun kaverimiehen kanssa :( Mutta mies tiesi homman ja on kestänyt sen ihailtavasti ja nykyään kun on seksiä niin mies saa niin hänelle se riittää. Ja ennen kuin joku älähtää, että eikö välitä mun nautinnosta niin kun asia on niin, etten koe kipinää mieheeni niin mitenköhän paljon sen täytyis tehdä, että mä saisin? (En ole koskaan kenenkään kanssa kokenut orgasmia.) Oho, menipäs seksikeskusteluksi.
[/quote]
Jatkan vielä, että mulla ei ollut minkään sortin tarvetta näytellä että seksi kiinnostaa enemmän kuin kiinnostaa, koska ei mulle ollut tärkeää, että mies on (muhun seksissä) tyytyväinen. Mulle ois ollut tärkeää, että mä olen seksissä minuun tyytyväinen ja kun en ollut, niin ihan sama, mitä mies koki. Sitä paitsi kokemukseni mukaan suurinta osaa miehistä ei haittaa, että mä en koittanut tyydyttää heitä vaan heille riitti, että he ikään kuin tyydyttivät seksillä itse itsensä.
Mä inhosin sitäkin ja sikai siis sanoin miehille yleensä, että mua ei seksi kiinnosta. Sillä lailla käsittääkseni kukaan ei pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote]
Jos kriteerit ei muutu, niin en ymmärrä miten se yhtäkkiä yli 40-vuotiaana alkais natsata? Silloinhan mieheet alkaa ensimmäistä kertaa ihan todenteolla etsiä itseään nuorempia naisia, jos vapaalla jalalla ovat.
[/quote]
Siis mitä tarkoitat? Sanoin etsinnästä yli nelikymppiseksi vain siksi, että nainenhan voisi muuten etsiä oikein hyvin vaikka 75-vuotiaaksi (ja tietenkin on mahdollista ettei silti löydä ketään) mutta ei voikaan (muuttamatta kriteereitä tai jotain) jos haluaa lapsia.
[/quote]
Eli en sanonut, että alkaa natsata neljänkympin jälkeen! Sanoin, että etsintä menee sinne, jos odotukset ovat epärealistiset ja ajattelin (vaikken sanonut sitä ääneen, että ehkä yli nelikymppinen alkaa tehdä niitä muutoksia hakukriteereihin. Vaikka eihän sekään varmaa ole, jos sillälailla ei kenenkään kanssa vain tunnu miltään.) Mä tein muutoksia kriteereihin vähän päälle 30-vuotiaana, eli otin kaverimiehen. Olen vähän sellainen läheisriippuvainen, että mies piti olla ja hyvä ratkaisu se onkin ollut. Törkeän hyvä mies...mutta kemia on aika olematonta. Harmi :(
[/quote]
Ok, nyt ymmärrän mitä meinasit 40:llä. Nii minkäs teet tolle hommalle. Itse miehenä sanoisin, että älkää ikinä ottako miestä joka ei herätä juuri sellaisia kipinöitä ja osaa koskettaa juuri oikealla tavalla, mutta sittenhän sitä voi jäädä kokonaan ilman. Miehelle se vaan on paskempi case panostaa suhteeseen, jossa sitten ei saakaan seksuaalista vastakaikua. Katkeroituminen aika todennäköistä. Kannattaa nyt ainakin rehellinen olla miestä kohtaan, ettei mennä semmoisella linjalla, että alkuun teeskennellään innokasta ja jossain vaiheessa laitetaan haarat kiinni. Ei sellaisesta kukaan varmasti hyödy, toki nainen saa lapset tehtailtua mutta onko niilläkään sitten parhaat lähtökohdat kun vanhempien suhde on huono?
[/quote]
Joo, mä olin alusta asti siinä rehellinen. Oli vähän pakkokin, kun seksi tökki ihan kaikkien kanssa. Ehkä se olikin suurin syy, miksi mun miehenhaku oli niin vaikeaa. Epärealistiset odotukset mulla oli esim. juuri siinä, että löytäisin miehen, joka tajuaisi mun seksuaalisuutta. Itseasiassa en ole tähän päivään mennessä löytänyt.
Mutta olen silti alkanut ymmärtää itse jo jnkv itseäni ja nautin seksistä nykyään, vaikka orgasmit nyt edelleen puuttuukin. Varsinkin mun kaverimiehen kanssa :( Mutta mies tiesi homman ja on kestänyt sen ihailtavasti ja nykyään kun on seksiä niin mies saa niin hänelle se riittää. Ja ennen kuin joku älähtää, että eikö välitä mun nautinnosta niin kun asia on niin, etten koe kipinää mieheeni niin mitenköhän paljon sen täytyis tehdä, että mä saisin? (En ole koskaan kenenkään kanssa kokenut orgasmia.) Oho, menipäs seksikeskusteluksi.
[/quote]
Jatkan vielä, että mulla ei ollut minkään sortin tarvetta näytellä että seksi kiinnostaa enemmän kuin kiinnostaa, koska ei mulle ollut tärkeää, että mies on (muhun seksissä) tyytyväinen. Mulle ois ollut tärkeää, että mä olen seksissä minuun tyytyväinen ja kun en ollut, niin ihan sama, mitä mies koki. Sitä paitsi kokemukseni mukaan suurinta osaa miehistä ei haittaa, että mä en koittanut tyydyttää heitä vaan heille riitti, että he ikään kuin tyydyttivät seksillä itse itsensä.
Mä inhosin sitäkin ja sikai siis sanoin miehille yleensä, että mua ei seksi kiinnosta. Sillä lailla käsittääkseni kukaan ei pettynyt.
[/quote]
No joo jos et kuitenkaan kokenut seksiä suoranaisesti vastenmielisenä, niin ei kai siinä mitään. Miehet sitten saivat tarpeensa tyydytettyä. Itseäni tuollainen seksi kuvottaisi ja pidän sitä vähän kehittymättömänä seksuaalisuutena, jos mies pystyy nauttimaan välinpitämättömän naisen naimisesta, mutta jokainen tyylillään.
Tulee väkisinkin mieleen kämppikseni. Todella kaunis nainen, mutta hän ei osaa käyttäytyä kovin naisellisesti... Tämä matematiikan opiskelija on mestari saamaan miehet tuntemaan itsensä tyhmäksi ilman että tää nainen edes huomaa sitä :D raukka vaan aloitta jostain alansa jutusta ja innostuu välillä liikaa ja miesparka on silleen "pitäisikö ymmärtää jotain"
tosin tällä naisella on Aspenger eli sinällään ymmärrän myös häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote]
Jos kriteerit ei muutu, niin en ymmärrä miten se yhtäkkiä yli 40-vuotiaana alkais natsata? Silloinhan mieheet alkaa ensimmäistä kertaa ihan todenteolla etsiä itseään nuorempia naisia, jos vapaalla jalalla ovat.
[/quote]
Siis mitä tarkoitat? Sanoin etsinnästä yli nelikymppiseksi vain siksi, että nainenhan voisi muuten etsiä oikein hyvin vaikka 75-vuotiaaksi (ja tietenkin on mahdollista ettei silti löydä ketään) mutta ei voikaan (muuttamatta kriteereitä tai jotain) jos haluaa lapsia.
[/quote]
Eli en sanonut, että alkaa natsata neljänkympin jälkeen! Sanoin, että etsintä menee sinne, jos odotukset ovat epärealistiset ja ajattelin (vaikken sanonut sitä ääneen, että ehkä yli nelikymppinen alkaa tehdä niitä muutoksia hakukriteereihin. Vaikka eihän sekään varmaa ole, jos sillälailla ei kenenkään kanssa vain tunnu miltään.) Mä tein muutoksia kriteereihin vähän päälle 30-vuotiaana, eli otin kaverimiehen. Olen vähän sellainen läheisriippuvainen, että mies piti olla ja hyvä ratkaisu se onkin ollut. Törkeän hyvä mies...mutta kemia on aika olematonta. Harmi :(
[/quote]
Ok, nyt ymmärrän mitä meinasit 40:llä. Nii minkäs teet tolle hommalle. Itse miehenä sanoisin, että älkää ikinä ottako miestä joka ei herätä juuri sellaisia kipinöitä ja osaa koskettaa juuri oikealla tavalla, mutta sittenhän sitä voi jäädä kokonaan ilman. Miehelle se vaan on paskempi case panostaa suhteeseen, jossa sitten ei saakaan seksuaalista vastakaikua. Katkeroituminen aika todennäköistä. Kannattaa nyt ainakin rehellinen olla miestä kohtaan, ettei mennä semmoisella linjalla, että alkuun teeskennellään innokasta ja jossain vaiheessa laitetaan haarat kiinni. Ei sellaisesta kukaan varmasti hyödy, toki nainen saa lapset tehtailtua mutta onko niilläkään sitten parhaat lähtökohdat kun vanhempien suhde on huono?
[/quote]
Joo, mä olin alusta asti siinä rehellinen. Oli vähän pakkokin, kun seksi tökki ihan kaikkien kanssa. Ehkä se olikin suurin syy, miksi mun miehenhaku oli niin vaikeaa. Epärealistiset odotukset mulla oli esim. juuri siinä, että löytäisin miehen, joka tajuaisi mun seksuaalisuutta. Itseasiassa en ole tähän päivään mennessä löytänyt.
Mutta olen silti alkanut ymmärtää itse jo jnkv itseäni ja nautin seksistä nykyään, vaikka orgasmit nyt edelleen puuttuukin. Varsinkin mun kaverimiehen kanssa :( Mutta mies tiesi homman ja on kestänyt sen ihailtavasti ja nykyään kun on seksiä niin mies saa niin hänelle se riittää. Ja ennen kuin joku älähtää, että eikö välitä mun nautinnosta niin kun asia on niin, etten koe kipinää mieheeni niin mitenköhän paljon sen täytyis tehdä, että mä saisin? (En ole koskaan kenenkään kanssa kokenut orgasmia.) Oho, menipäs seksikeskusteluksi.
[/quote]
Jatkan vielä, että mulla ei ollut minkään sortin tarvetta näytellä että seksi kiinnostaa enemmän kuin kiinnostaa, koska ei mulle ollut tärkeää, että mies on (muhun seksissä) tyytyväinen. Mulle ois ollut tärkeää, että mä olen seksissä minuun tyytyväinen ja kun en ollut, niin ihan sama, mitä mies koki. Sitä paitsi kokemukseni mukaan suurinta osaa miehistä ei haittaa, että mä en koittanut tyydyttää heitä vaan heille riitti, että he ikään kuin tyydyttivät seksillä itse itsensä.
Mä inhosin sitäkin ja sikai siis sanoin miehille yleensä, että mua ei seksi kiinnosta. Sillä lailla käsittääkseni kukaan ei pettynyt.
[/quote]
No joo jos et kuitenkaan kokenut seksiä suoranaisesti vastenmielisenä, niin ei kai siinä mitään. Miehet sitten saivat tarpeensa tyydytettyä. Itseäni tuollainen seksi kuvottaisi ja pidän sitä vähän kehittymättömänä seksuaalisuutena, jos mies pystyy nauttimaan välinpitämättömän naisen naimisesta, mutta jokainen tyylillään.
[/quote]
Kyllä se juuri sellaista oli enkä mä taas ymmärrä, miten kukaan olisikaan voinut olla missään kiimassa minusta.
Tai ehkä ne luuli tai piti mua katos vaan ujona tai estoisena.
85
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:50"]
Tai ehkä ne luuli tai piti mua katos vaan ujona tai estoisena.
85
[/quote]
Sitä mä oikeastaan olenkin, erittäin. Mutta se siitä.
85
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:50"]
Tai ehkä ne luuli tai piti mua katos vaan ujona tai estoisena.
85
[/quote]
No onhan niitäkin joiden mielestä huorien paneminen on oikein kiksejä antavaa touhua. Karua luettavaa jonkun sihteeriopiston "huoraraportit", jossa äijät oikeasti kuvittelevat niiden naisten laukeavan ja hehkuttavat "yhteisiä hetkiään". Joidenkin on ilmeisesti mahdoton ymmärtää että naista voi kuvottaa seksi heidän kanssaan tai sitten nainen on todella heille vain masturbaatioväline ja voisivat panna vaikka jotain ruumista. Hyi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ehkä sanoisin et liika kiltteys, sellainen teen kaiken puolestasi, olen aina tavoitettavissa, mukautuvaisuus = omaata persoonasta on vaikea saada kiinni. Koen et ihmisessä täytyy olla sellainen tietty särmä. Vaikka olis mukava ja kiva, niin silti sellaiset tarkat identiteetin rajat ja itsenäisyys. Pitkään sinkkuna olleista, suhdetta hakevista voi tulla tunne epätoivoisuudesta ja se tietty kans voi tuoda sellaisen "ollaan mielummin vaan kavereita" -fiiliksen. Mut ennen kaikkea se on se fiilis, kemia, helppo olla yhdessä - just me kaks, ompa meillä erityistä ja ihanaa, onneks mä oon löytänyt sut, en halua olla erossa.. On se tunne minkä täytyy tulla.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:58"]Hirveän vihamielistä kommentointia taas. "Olet liian reilu ja fiksu, miehet haluaa tyhmiä bimboja" "olet liian avoin, miehet haluaa kieron naisen" "et pidä miestä tossun alla, siinä vika". Näinkö te todella ajattelette esimerkiksi kaikista kavereistanne, joilla on kumppani? Tai jopa itsestänne, jos kommentoijat ovat suhteessa/ovat joskus olleet? Minun miespuoliset ystäväni eivät ainakin seurustelevat tosi mukavien tyttöjen kanssa, samoin tiedän paljon kilttejä, älykkäitä tai epänaisellisia naisia, jotka seurustelevat. [/quote] Helpoimmin kavereistani parisuhteen ovat saaneet ketjussa kuvaillun kaltaiset naiset ja saavat uuden heti edellisen päätyttyä. Hyviä ystäviä ovat, vaikka olisivat luonteeltaan vähän rasittavia joskus. Neutraalimmatkin naiset ovat osa olleet suhteessa, mutta huomattavasti harvemmin.
[/quote]
Ai, ehkä se sitten on yleisempää kuin olen luullut. Kuten sanoin, oma kokemukseni on se, että suhteeseen halutaan kiltti ja suloinen tyttö.
Minkä ikäinen olet ja missä päin asut? Mitä teet työksesi tai opiskelet? Joskus tällaiset asiat voivat vaikuttaa, ikä nyt varsinkin. Yläasteella pahistytöillä oli poikaystävät, nörteillä ei. Yliopistoon mennessä tuntuu muuttuvan
[/quote]
Oisko tässäkin se, että pahistytöt hakivat miessuhteita huomattavan hanakasti, olivat paljon sekakaveriporukoissa sekä tapasivat paljon eri miehiä muutenkin bileissä ym. Nörttitytöt eivät välttämättä edes kommunikoineet miesten kanssa muuta kuin pakollisten ryhmätöiden yhteydessä ja se oli sitten siitä kiinni että sattuiko samalla luokalla olemaan poika jonka kanssa kiinnostukset kohtaavat JA uskaltaako ko. poika tehdä aloitteen (tai tekeekö hän aloitteen ennen kuin naisen tunteet ovat ehtineet kylmetä).
En ole koskaan kuullut noita pahistyttöjä erityisesti ihannoitavan, päinvastoin kiltit ja usein sitäkin nirsommat olivat niitä joita ihasteltiin ja joihin yritettiin hivutustaktiikalla tehdä vaikutus (yleensä vailla mitään tuloksia). Jotain anteliaita pahiksia ehkä lähenneltiin jossain kotibileissä parin promillen kännissä.
[/quote]
Varmastikin tyttö tai nainen, joka ei koskaan liiku kotinsa ulkopuolella saatika etsi seuraa esim. netistä, on ikuisesti yksin. Siinä olet oikeassa. Mutta on kummallista kuvata pahistytöiksi tyttöjä, jotka viettävät normaalia nuoren naisen elämää liikkuen ihmisten keskuudessa :D
Kyllä minun nuoruudessani lähes kaikki tytöt lukuunottamatta erityisen epäsosiaalisia ja syrjäänvetäytyviä tai tiukan uskonnollisia, kävivät paikoissa, joissa liikkuu muitakin nuoria. En menisi kutsumaan tätä valtaosaa pahiksiksi, vaan pikemminkin ajattelen, että nuori, joka linnoittautuu joidenkin tutkielmiensa tai postimerkkikkokoelmiensa kanssa neljän seinän sisälle varmaankin kärsii jostain - vähintään epäsosiaalisen luonteensa tuomasta yksinäisyydestä. Ja vieläpä niin, että sosiaaliset tytöt olivat pahuutensa vuoksi epäsuosittuja poikien keskuudessa, nämä arat ja eristäytyvät taas piirityksen kohteina. Hmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:58"]Hirveän vihamielistä kommentointia taas. "Olet liian reilu ja fiksu, miehet haluaa tyhmiä bimboja" "olet liian avoin, miehet haluaa kieron naisen" "et pidä miestä tossun alla, siinä vika". Näinkö te todella ajattelette esimerkiksi kaikista kavereistanne, joilla on kumppani? Tai jopa itsestänne, jos kommentoijat ovat suhteessa/ovat joskus olleet? Minun miespuoliset ystäväni eivät ainakin seurustelevat tosi mukavien tyttöjen kanssa, samoin tiedän paljon kilttejä, älykkäitä tai epänaisellisia naisia, jotka seurustelevat. [/quote] Helpoimmin kavereistani parisuhteen ovat saaneet ketjussa kuvaillun kaltaiset naiset ja saavat uuden heti edellisen päätyttyä. Hyviä ystäviä ovat, vaikka olisivat luonteeltaan vähän rasittavia joskus. Neutraalimmatkin naiset ovat osa olleet suhteessa, mutta huomattavasti harvemmin.
[/quote]
Ai, ehkä se sitten on yleisempää kuin olen luullut. Kuten sanoin, oma kokemukseni on se, että suhteeseen halutaan kiltti ja suloinen tyttö.
Minkä ikäinen olet ja missä päin asut? Mitä teet työksesi tai opiskelet? Joskus tällaiset asiat voivat vaikuttaa, ikä nyt varsinkin. Yläasteella pahistytöillä oli poikaystävät, nörteillä ei. Yliopistoon mennessä tuntuu muuttuvan
[/quote]
Oisko tässäkin se, että pahistytöt hakivat miessuhteita huomattavan hanakasti, olivat paljon sekakaveriporukoissa sekä tapasivat paljon eri miehiä muutenkin bileissä ym. Nörttitytöt eivät välttämättä edes kommunikoineet miesten kanssa muuta kuin pakollisten ryhmätöiden yhteydessä ja se oli sitten siitä kiinni että sattuiko samalla luokalla olemaan poika jonka kanssa kiinnostukset kohtaavat JA uskaltaako ko. poika tehdä aloitteen (tai tekeekö hän aloitteen ennen kuin naisen tunteet ovat ehtineet kylmetä).
En ole koskaan kuullut noita pahistyttöjä erityisesti ihannoitavan, päinvastoin kiltit ja usein sitäkin nirsommat olivat niitä joita ihasteltiin ja joihin yritettiin hivutustaktiikalla tehdä vaikutus (yleensä vailla mitään tuloksia). Jotain anteliaita pahiksia ehkä lähenneltiin jossain kotibileissä parin promillen kännissä.
[/quote]
Varmastikin tyttö tai nainen, joka ei koskaan liiku kotinsa ulkopuolella saatika etsi seuraa esim. netistä, on ikuisesti yksin. Siinä olet oikeassa. Mutta on kummallista kuvata pahistytöiksi tyttöjä, jotka viettävät normaalia nuoren naisen elämää liikkuen ihmisten keskuudessa :D
Kyllä minun nuoruudessani lähes kaikki tytöt lukuunottamatta erityisen epäsosiaalisia ja syrjäänvetäytyviä tai tiukan uskonnollisia, kävivät paikoissa, joissa liikkuu muitakin nuoria. En menisi kutsumaan tätä valtaosaa pahiksiksi, vaan pikemminkin ajattelen, että nuori, joka linnoittautuu joidenkin tutkielmiensa tai postimerkkikkokoelmiensa kanssa neljän seinän sisälle varmaankin kärsii jostain - vähintään epäsosiaalisen luonteensa tuomasta yksinäisyydestä. Ja vieläpä niin, että sosiaaliset tytöt olivat pahuutensa vuoksi epäsuosittuja poikien keskuudessa, nämä arat ja eristäytyvät taas piirityksen kohteina. Hmm...
[/quote]
Ei mutta meinaan vaan, että nörttimäisemmät tytöt pyörivät enemmän tyttöporukoissa ja pahiksilla oli sitten etupäässä ne tietyt "coolien tyyppien piirit", joihin järjestään kuului sekä tyttöjä että poikia. Sitten on tietysti välimuotoja, mutta jos nyt puhutaan ihan semmoisista tyypeistä, jotka eivät esim. alkoholiin koskeneet tuossa iässä, niin eivät ihan kauheasti saaneet kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Sama myös poikien kohdalla.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:24"]
51/74 jatkaa vielä, nytkin siis saisin valmiit klapit pihaan pikkurahalla, auton korjattua ja koiratarhan tehtyä jos vähän pelailisin. Sen sijaan ostan ulkopuoliselta halpaa rankaa jonka sirkkelöin ja halon itse, auton vien korjaamolle ja koiratarhan teosta maksan helvetisti vuokraamalla kaivinkoneen ja kuskin tekemään pohjat. Jos olisin mies niin olis ihan ok pyytää kaveria koneen kanssa omalle tontille vähän kaiveleen ja vetää perseet sen jälkeen. Nyt jos teen niin, niin ilta päättyy kännisiin rakkaudentunnustuksiin ja lähentely-yrityksiin. Tosi kivaa.
[/quote]
Haluaisin kyllä tavata tuollaisen naisen ihan mielenkiinnosta, koska mä en ole koskaan nähnyt että muuten kuin erittäin hyvällä ulkonäöllä saataisiin tuollaisia reaktioita useissa miehissä aikaiseksi.
[/quote]
Kuten sanoin, en mä omasta mielestäni mikään kaunotar ole. Baarissa saan kyllä olla ihan kohtalaisen rauhassa, harvoin mua tulee kukaan iskeen. Ongelma onkin enemmän ne tutut tyypit jotka tuntee mut paremmin. Alkuun menee aina hyvin mut sit jossain kohtaa se todellisuus iskee aina kasvoille vaikka en oo flirttaillut enkä antanut ymmärtää mitään. Nykyään en jaksa ees enää yrittää tutustua ihmisiin kun se lopputulos vaan vituttaa. Erakoidun rauhassa täällä metsän keskellä koiralaumani kanssa.
Jaa-a. Mullakin aina ollut toisinpäin... Aina on kaverimiehet jossain vaiheessa avautuneet ihastumisestaan, ja parin shokin jälkeen totesin vaan, että miehet ei ilmeisesti osaa olla "vaan kavereita" naisten kanssa. Nykyään minulla ei enää oikeastaan edes ole läheisiä miespuolisia kavereita. Kai sitä alitajuisesti koittaa vältellä kiusallisia tilanteita, ja yrittää olla lähettämättä vääriä signaaleja..
Mutta oikeasti tosi vaikea kysymys. Itse en ole mikään malli, enkä edes mikään supersosiaalinen, vaan ehkä jopa vähän outo.. Osoitatko itse kiinnostuksesi näille miehille? Oletko aidosti kiinnostunut heistä?
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:24"]
51/74 jatkaa vielä, nytkin siis saisin valmiit klapit pihaan pikkurahalla, auton korjattua ja koiratarhan tehtyä jos vähän pelailisin. Sen sijaan ostan ulkopuoliselta halpaa rankaa jonka sirkkelöin ja halon itse, auton vien korjaamolle ja koiratarhan teosta maksan helvetisti vuokraamalla kaivinkoneen ja kuskin tekemään pohjat. Jos olisin mies niin olis ihan ok pyytää kaveria koneen kanssa omalle tontille vähän kaiveleen ja vetää perseet sen jälkeen. Nyt jos teen niin, niin ilta päättyy kännisiin rakkaudentunnustuksiin ja lähentely-yrityksiin. Tosi kivaa.
[/quote]
Haluaisin kyllä tavata tuollaisen naisen ihan mielenkiinnosta, koska mä en ole koskaan nähnyt että muuten kuin erittäin hyvällä ulkonäöllä saataisiin tuollaisia reaktioita useissa miehissä aikaiseksi.
[/quote]
Kuten sanoin, en mä omasta mielestäni mikään kaunotar ole. Baarissa saan kyllä olla ihan kohtalaisen rauhassa, harvoin mua tulee kukaan iskeen. Ongelma onkin enemmän ne tutut tyypit jotka tuntee mut paremmin. Alkuun menee aina hyvin mut sit jossain kohtaa se todellisuus iskee aina kasvoille vaikka en oo flirttaillut enkä antanut ymmärtää mitään. Nykyään en jaksa ees enää yrittää tutustua ihmisiin kun se lopputulos vaan vituttaa. Erakoidun rauhassa täällä metsän keskellä koiralaumani kanssa.
[/quote]
Hah hah, ehkä se onkin just se mikä vetoo kun vaikutan niin itsenäiseltä muiden mielestä :D
"Mikä musta siis puuttuu kun kukaan ei rakastu hulluna ja palvo mua elämänsä naisena vaan aina olen kaveri?" Miksi sinua tulisi palvoa? M20
Yksi hyvä kaverini on mies mutta jää aina friend zonelle... Hän miettii aina samaa että miksi. Noh, hänestä puuttuu kokonaan miehinen puoli.mhän on taiteellinen ja kiltti. Miehekäs itsevarmuus ja miehisyys puuttuu. Luulen että se on syy hänen ongelmalleen. Kysy joltain miksi he eivät voi kuvitella sinua muuna kuin ystävänä.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]Kannattaa nyt ainakin rehellinen olla miestä kohtaan, ettei mennä semmoisella linjalla, että alkuun teeskennellään innokasta ja jossain vaiheessa laitetaan haarat kiinni. Ei sellaisesta kukaan varmasti hyödy, toki nainen saa lapset tehtailtua mutta onko niilläkään sitten parhaat lähtökohdat kun vanhempien suhde on huono?
[/quote]
Minulle kävi juuri näin. Hän jopa myönsi myöhemmin, että näytteli kaksi vuotta seksuaalisesti halukkaampaa kuin olikaan, jotta olisin tyytyväinen. Kiva herätä siihen todellisuuteen 2 vuoden suhteen jälkeen, kun on jo sitoutunut täysin. Nainen siis päätti siinä vaiheessa lopettaa teeskentelyn ja seksi väheni dramaattisesti. Yritin olla katkeroitumatta, mutta naivit ajatukset ja unelmat parisuhteesta vaihtuivat raadolliseen ja pragmaattiseen suhteeseen, jossa vain elää ilman suuria tunteita.
[/quote]
Ja aika moni mies alkaa tällaisen seurauksena kohdella naisia kylmästi ja pettää. Helposti voidaan syyttää miehiä petollisiksi, mutta kyllä naisetkin tämän osaavat. Jos parisuhteessa esitetään, niin pahimmassa tapauksessa mies päätyy tekemään pari lastakin ihan väärän naisen kanssa. Tämän jälkeen sen oikean unelmien naisen etsiminen on jo huomattavasti mutkikkaampaa ja elämä ehtii osittain ajaa miehen silmien edestä. Tästäkin ihmeen hyvin on vaiettu joka puolella vaikka tällaisia pareja on paljon.