Lue keskustelun säännöt.
Miehet: millainen nainen aina vaan kaveri?
02.02.2015 |
Aina kun ihastun johonkin mieheen käy samalla tavalla. Mies tuntuu viihtyvän seurassani, seksiä on joskus kuvioissa, joskus ei, mutta yleensä mies haluaaa ennemmin tehdä muuta, eli jutella ja harrastaa kaikenlaista. Luulen sitten että haluaa jotain vakavaa mutta nopeasti aina käykin ilmi että mua ollaan sysäämässä kaveriksi. Yleensä kun asiasta jutellaan niin miehen mielestä olen suurinpiirtein täydellinen nainen, niin kiva ja kaunis, mutta jotain vaan puuttuu...Mikä musta siis puuttuu kun kukaan ei rakastu hulluna ja palvo mua elämänsä naisena vaan aina olen kaveri? Miespuolisissa kavereiksi joutuvissa kai yhteinen nimittäjä on liiallinen kiltteys, eli miehestä puuttuu joku särmä ja alfaurospiirteet. Miten naisissa?
Kommentit (103)
Sellainen, jossa on jotain outoa. Puhetapa, eleet, ulkonäkö, mielenkiinkonkohteet, elämäntilanne, tavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisellisuutta on paljon muutakin kuin kropan ulkonäkö.
Naisellisen vartalon lisäksi naisellisuutta miehen mielestä ovat ainakin:
-meikkaaminen ja kaikenlainen itsensä kaunistaminen
-pitkät hiukset
-naisellinen pukeutuminen
-naiselliset eleet
-empaattisuus
-hoivavietti
-kiroilumattomuus
-terveelliset elämäntavat
-hymyily ja positiivisuus
-säikähtäminen/turvan hakeminen tappelun sijaan pelottavassa tilanteessa
-pehmeät elämänarvot
-naiselliset harrastukset ja kiinnostuksenkohteet
ja moni muu. Kyllä te varmaan itsekkin tiedätte hyvin. Epänaisellista taas on kaikki mitä pidetään perinteisesti jätkämäisenä/machona.
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:06"]
# 4,12,14 ainakin miehen.
[/quote]
Nuo vastaukset olikin tuohon mennessä ainoat, joissa oli yksiselitteisesti sanottu oleellinen.
Nämä keskustelut ovat hauskoja, koska naiset haluavat tietää mikä on vikana, mutta eivät oikeasti halua koskaan kuulla, että HE EIVÄT VAIN SYTYTÄ. Pitää etsiä kauhean kaukaa ihmeellisiä syitä ja mieluiten sellaisia, että "olet liian täydellinen" tai "olet niin kaunis ja ihana, että he eivät uskalla sitoutua". Ei uskalleta katsoa totuutta silmiin.
[/quote]
Aika tyhmää mieheltäitten, että ollaan kiinnostuneita ja se vasta tosi tyhmää onkin, että halutaan se nainen sänkyyn! Ei tietty pitäisi mennä (enkä itse ole mennytkään,vielä) mutta kyllä mä naisena jos mies ei sytytä en tee mitään noista asioista!
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:21"]
Hah hah, mulla on just päinvastainen ongelma :D vaikka yritän olla mahdollisimman epäviehättävä, en meikkaa, en laita tukkaa, kiroilen ku tukkijätkä, poltan tupakkaa ja ryypätessäni juon viskiä suoraan pullosta, niin suurinpiirtein kaikki ne miehet jotka haluaisin pitää kaverina rakastuu muhun. Ittee ei seurustelu kiinnosta ni vituttaa välillä ku yhen illan hoidotki jää saatana roikkuun :D
[/quote]
Oot vaan ihan liian hyvännäkönen :D Sori vaan, mutta joku Megan Fox ei melkein mitenkään vois pilata mahdollisuuksiaan. Tietyn pisteen jälkeen naisen ulkonäkö vaan lumoaa täysin melko suuren osan miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:06"]
# 4,12,14 ainakin miehen.
[/quote]
Nuo vastaukset olikin tuohon mennessä ainoat, joissa oli yksiselitteisesti sanottu oleellinen.
Nämä keskustelut ovat hauskoja, koska naiset haluavat tietää mikä on vikana, mutta eivät oikeasti halua koskaan kuulla, että HE EIVÄT VAIN SYTYTÄ. Pitää etsiä kauhean kaukaa ihmeellisiä syitä ja mieluiten sellaisia, että "olet liian täydellinen" tai "olet niin kaunis ja ihana, että he eivät uskalla sitoutua". Ei uskalleta katsoa totuutta silmiin.
[/quote]
Kommenttisi olisi uskottavampi, jos itse kokisit olevasi ikuinen ei-sytyttävä kaverinainen ja käyttäisit ME-sanaa HE-sanan sijasta. Eli kun SUN ei tarvitse pelätä, ettet sä sytytä, niin sä kestäisit kuulla sen OIKEIN HYVIN :D
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote]
Jos kriteerit ei muutu, niin en ymmärrä miten se yhtäkkiä yli 40-vuotiaana alkais natsata? Silloinhan mieheet alkaa ensimmäistä kertaa ihan todenteolla etsiä itseään nuorempia naisia, jos vapaalla jalalla ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:58"]Hirveän vihamielistä kommentointia taas. "Olet liian reilu ja fiksu, miehet haluaa tyhmiä bimboja" "olet liian avoin, miehet haluaa kieron naisen" "et pidä miestä tossun alla, siinä vika". Näinkö te todella ajattelette esimerkiksi kaikista kavereistanne, joilla on kumppani? Tai jopa itsestänne, jos kommentoijat ovat suhteessa/ovat joskus olleet? Minun miespuoliset ystäväni eivät ainakin seurustelevat tosi mukavien tyttöjen kanssa, samoin tiedän paljon kilttejä, älykkäitä tai epänaisellisia naisia, jotka seurustelevat. [/quote] Helpoimmin kavereistani parisuhteen ovat saaneet ketjussa kuvaillun kaltaiset naiset ja saavat uuden heti edellisen päätyttyä. Hyviä ystäviä ovat, vaikka olisivat luonteeltaan vähän rasittavia joskus. Neutraalimmatkin naiset ovat osa olleet suhteessa, mutta huomattavasti harvemmin.
[/quote]
Ai, ehkä se sitten on yleisempää kuin olen luullut. Kuten sanoin, oma kokemukseni on se, että suhteeseen halutaan kiltti ja suloinen tyttö.
Minkä ikäinen olet ja missä päin asut? Mitä teet työksesi tai opiskelet? Joskus tällaiset asiat voivat vaikuttaa, ikä nyt varsinkin. Yläasteella pahistytöillä oli poikaystävät, nörteillä ei. Yliopistoon mennessä tuntuu muuttuvan
[/quote]
Oisko tässäkin se, että pahistytöt hakivat miessuhteita huomattavan hanakasti, olivat paljon sekakaveriporukoissa sekä tapasivat paljon eri miehiä muutenkin bileissä ym. Nörttitytöt eivät välttämättä edes kommunikoineet miesten kanssa muuta kuin pakollisten ryhmätöiden yhteydessä ja se oli sitten siitä kiinni että sattuiko samalla luokalla olemaan poika jonka kanssa kiinnostukset kohtaavat JA uskaltaako ko. poika tehdä aloitteen (tai tekeekö hän aloitteen ennen kuin naisen tunteet ovat ehtineet kylmetä).
En ole koskaan kuullut noita pahistyttöjä erityisesti ihannoitavan, päinvastoin kiltit ja usein sitäkin nirsommat olivat niitä joita ihasteltiin ja joihin yritettiin hivutustaktiikalla tehdä vaikutus (yleensä vailla mitään tuloksia). Jotain anteliaita pahiksia ehkä lähenneltiin jossain kotibileissä parin promillen kännissä.
[/quote]
En tiedä kuinka hanakasti hakivat, en ollut seurailemassa tilannetta. Itse tykkäsin tytöistä, joten se siitä. Mulla oli kuitenkin monta nörttikaverityttöä, kilttejä ja fiksuja, jotka aktiivisesti ottivat kontaktia poikiin urheilutreeneissä jne, mutta eipä tärpännt. Yksi heistä herätti suurta fyysistä ihastusta mieskavereissani, mutta "ei sitä voi, kun se on niin nörtti".
Semmonen, joka ei kiinnosta muuten, kuin kaverina. Kyllä varmaan itsekin tunnistat sen, että joku ihminen on mukava, hyvännäkönen jne. mutta ei vaan nappaa jostain syystä. Ei siinä tartte sen kummempaa syytä, kuin että ei kemiat sillä tavalla kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote]
Jos kriteerit ei muutu, niin en ymmärrä miten se yhtäkkiä yli 40-vuotiaana alkais natsata? Silloinhan mieheet alkaa ensimmäistä kertaa ihan todenteolla etsiä itseään nuorempia naisia, jos vapaalla jalalla ovat.
[/quote]
Siis mitä tarkoitat? Sanoin etsinnästä yli nelikymppiseksi vain siksi, että nainenhan voisi muuten etsiä oikein hyvin vaikka 75-vuotiaaksi (ja tietenkin on mahdollista ettei silti löydä ketään) mutta ei voikaan (muuttamatta kriteereitä tai jotain) jos haluaa lapsia.
No, mul oli hyvä tyyppi, joka halus olla kaveri. Mun oli pakko lähteä siitä kaveruudesta, koska mä halusin pikkuhiljaa vakiintua. Ja en olis päässyt eteenpäin elämässäni ellen olis luopunut siitä kaveruudesta. En vaan olis pystynyt. Olisin jäänyt siihen kiinni. Oli niin kiva tyyppi.
mä uskon, ett sulla on se kokonainen mies vielä löytämättä.kyllä sen sit tuntee...uskallat olla muutakin kuin kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote]
Jos kriteerit ei muutu, niin en ymmärrä miten se yhtäkkiä yli 40-vuotiaana alkais natsata? Silloinhan mieheet alkaa ensimmäistä kertaa ihan todenteolla etsiä itseään nuorempia naisia, jos vapaalla jalalla ovat.
[/quote]
Siis mitä tarkoitat? Sanoin etsinnästä yli nelikymppiseksi vain siksi, että nainenhan voisi muuten etsiä oikein hyvin vaikka 75-vuotiaaksi (ja tietenkin on mahdollista ettei silti löydä ketään) mutta ei voikaan (muuttamatta kriteereitä tai jotain) jos haluaa lapsia.
[/quote]
Eli en sanonut, että alkaa natsata neljänkympin jälkeen! Sanoin, että etsintä menee sinne, jos odotukset ovat epärealistiset ja ajattelin (vaikken sanonut sitä ääneen, että ehkä yli nelikymppinen alkaa tehdä niitä muutoksia hakukriteereihin. Vaikka eihän sekään varmaa ole, jos sillälailla ei kenenkään kanssa vain tunnu miltään.) Mä tein muutoksia kriteereihin vähän päälle 30-vuotiaana, eli otin kaverimiehen. Olen vähän sellainen läheisriippuvainen, että mies piti olla ja hyvä ratkaisu se onkin ollut. Törkeän hyvä mies...mutta kemia on aika olematonta. Harmi :(
"Pahisnaisten" suosio miesten keskuudessa perustuu pitkälti siihen, että he ottavat itse kontaktia miehiin. Toisin kuin naiset luulevat, se ei ole mikään suuri turn-off, vaan helpotus monelle enemmän tai vähemmän saamattomalle miehelle. Samasta syystä tosin pahismiehilläkin menee hissukoita paremmin naisrintamalla, he kokeilevat onneaan paljon useammin. Monesti sellainen hiljaisempi kiinnostaa enemmän, mutta kun ei saa aikaiseksi niin ei saa aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 19:50"]
Ihan sama missä vaiheessa pillua antaa. Jos olet ns. hyvä jätkä eli reilu ja kiva nainen, et ole kumppanimatskua. Miehet tahtoo jonkun valittavan prinsessan jonka kanssa ei sit olekaan mitään yhteistä.
[/quote]
Kyllä ne on ihan kertapanoja vaan tuollaiset. Tai ehkä kaks jos ei mun seurassa leiki prinsessaa.
T. Astetta nirsompi mies
[/quote]
Samaa mieltä naisena. Ei prinsessakäytöksellä pääse pitkälle. Huumorintaju on tärkeää. Pitää osata nauraa itselleen ja ei saa olla liian virheetön. Virheetön ei silti tarkoita skitsoa luonnetta. Tiedän yhden naisen, joka on pieni, pulska, paksut silmälasit, vaatimaton jne. Silti se on kauhea miestennielijä ja miehet jää poraan perään, kun tämä nainen valikoi parhaat päältä. Miten hän tekee sen? Ei hän hurmaa baarissa vaan tutustumalla muissa olosuhteissa kuten työ, koulu, harrastukset. Ja sitten alkaa kaveerata. Hetken päästä miehet on käsissään sulaa vahaa. On niin hurmaava, älykäs, salaperäinenkin, kuuntelee toisia ja huumorintaju on oivaltavista oivaltavinta. Hänen seurassaan saa nauraa ja aina tulee jotain uutta jännittävää. Tosin hän on poikkeus siinä, että "ei niin kaunis" nainen saa miehiä parhaiten. Yleensä ulkonäkö kyllä auttaa.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:58"]Hirveän vihamielistä kommentointia taas. "Olet liian reilu ja fiksu, miehet haluaa tyhmiä bimboja" "olet liian avoin, miehet haluaa kieron naisen" "et pidä miestä tossun alla, siinä vika". Näinkö te todella ajattelette esimerkiksi kaikista kavereistanne, joilla on kumppani? Tai jopa itsestänne, jos kommentoijat ovat suhteessa/ovat joskus olleet? Minun miespuoliset ystäväni eivät ainakin seurustelevat tosi mukavien tyttöjen kanssa, samoin tiedän paljon kilttejä, älykkäitä tai epänaisellisia naisia, jotka seurustelevat. [/quote] Helpoimmin kavereistani parisuhteen ovat saaneet ketjussa kuvaillun kaltaiset naiset ja saavat uuden heti edellisen päätyttyä. Hyviä ystäviä ovat, vaikka olisivat luonteeltaan vähän rasittavia joskus. Neutraalimmatkin naiset ovat osa olleet suhteessa, mutta huomattavasti harvemmin.
[/quote]
Ai, ehkä se sitten on yleisempää kuin olen luullut. Kuten sanoin, oma kokemukseni on se, että suhteeseen halutaan kiltti ja suloinen tyttö.
Minkä ikäinen olet ja missä päin asut? Mitä teet työksesi tai opiskelet? Joskus tällaiset asiat voivat vaikuttaa, ikä nyt varsinkin. Yläasteella pahistytöillä oli poikaystävät, nörteillä ei. Yliopistoon mennessä tuntuu muuttuvan
[/quote]
Oisko tässäkin se, että pahistytöt hakivat miessuhteita huomattavan hanakasti, olivat paljon sekakaveriporukoissa sekä tapasivat paljon eri miehiä muutenkin bileissä ym. Nörttitytöt eivät välttämättä edes kommunikoineet miesten kanssa muuta kuin pakollisten ryhmätöiden yhteydessä ja se oli sitten siitä kiinni että sattuiko samalla luokalla olemaan poika jonka kanssa kiinnostukset kohtaavat JA uskaltaako ko. poika tehdä aloitteen (tai tekeekö hän aloitteen ennen kuin naisen tunteet ovat ehtineet kylmetä).
En ole koskaan kuullut noita pahistyttöjä erityisesti ihannoitavan, päinvastoin kiltit ja usein sitäkin nirsommat olivat niitä joita ihasteltiin ja joihin yritettiin hivutustaktiikalla tehdä vaikutus (yleensä vailla mitään tuloksia). Jotain anteliaita pahiksia ehkä lähenneltiin jossain kotibileissä parin promillen kännissä.
[/quote]
En tiedä kuinka hanakasti hakivat, en ollut seurailemassa tilannetta. Itse tykkäsin tytöistä, joten se siitä. Mulla oli kuitenkin monta nörttikaverityttöä, kilttejä ja fiksuja, jotka aktiivisesti ottivat kontaktia poikiin urheilutreeneissä jne, mutta eipä tärpännt. Yksi heistä herätti suurta fyysistä ihastusta mieskavereissani, mutta "ei sitä voi, kun se on niin nörtti".
[/quote]
Näillä kaveripahistytöillä tuntui olevan näitä tarinoita, miten mm. neitsyys meni tavalla, mihin nörttityttöjen on vaikea kuvitella suostuvan missään vaiheessa. Kyllä mun nähdäkseni heillä oli matalammat standardit, mutta tosin myös vähän erilainen (erityisesti ulkonäkökeskeisempi) miesmaku kuin nörteillä.
Fyysinen ihastus on oma juttunsa. Ilmeisesti hän ei sitten herättänyt minkäänlaista henkistä ihastusta.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:34"]
Minusta hyvää ei kannata vain odottaa. Joillain ihmisillä on niin epärealistiset odotukset (esim. minulla aivan ilmeisesti), ettei sellaista kumppania, johon voisi rakastua ja joka kiinnostuisi minusta ei vain löydy. Ellei sitten ole ok, että etsintä menee päälle 4-kymppiseksi, jolloin lasten hankinnan voi nainen unohtaa.
Silloin kannattaa alkaa etsiä kumppania, jolle itse kelpaa, vaikkei niin hirveän rakastunut olisikaan. Niiden joukoss on kuitenkin yleensä tosi hyviä miehiä (juuri näitä ap:n mainitsemia "kaverimiehiä"), joista kaverinaiseksi päätynyt voi valita päältä parhaimman.
Meinaan jos tosiaan haluaa esim. perheen ja sen parisuhteen.
Itse tein näin, suostuin ottamaan kaverimiehen (jolle btw mä en ollut kaverinainen vaan rakastettu) ja tämä mies rakasti minut ehjäksi (=ne mun epärealistiset odotukset muuttuivat realistisemmiksi). Nyt vain "kiva kiva" mä sitten kykenin kiitos kaverimieheni kultaisen luonteen rakastumaan itseäni kiinnostavaan mieheen vasta tällä iällä (yli 40) jolta saan vastakaikua ja mietin eroa...
Että on tässäkin muuten tosi kätevässä mallissa vikansa.
[/quote]
Jos kriteerit ei muutu, niin en ymmärrä miten se yhtäkkiä yli 40-vuotiaana alkais natsata? Silloinhan mieheet alkaa ensimmäistä kertaa ihan todenteolla etsiä itseään nuorempia naisia, jos vapaalla jalalla ovat.
[/quote]
Siis mitä tarkoitat? Sanoin etsinnästä yli nelikymppiseksi vain siksi, että nainenhan voisi muuten etsiä oikein hyvin vaikka 75-vuotiaaksi (ja tietenkin on mahdollista ettei silti löydä ketään) mutta ei voikaan (muuttamatta kriteereitä tai jotain) jos haluaa lapsia.
[/quote]
Eli en sanonut, että alkaa natsata neljänkympin jälkeen! Sanoin, että etsintä menee sinne, jos odotukset ovat epärealistiset ja ajattelin (vaikken sanonut sitä ääneen, että ehkä yli nelikymppinen alkaa tehdä niitä muutoksia hakukriteereihin. Vaikka eihän sekään varmaa ole, jos sillälailla ei kenenkään kanssa vain tunnu miltään.) Mä tein muutoksia kriteereihin vähän päälle 30-vuotiaana, eli otin kaverimiehen. Olen vähän sellainen läheisriippuvainen, että mies piti olla ja hyvä ratkaisu se onkin ollut. Törkeän hyvä mies...mutta kemia on aika olematonta. Harmi :(
[/quote]
Ok, nyt ymmärrän mitä meinasit 40:llä. Nii minkäs teet tolle hommalle. Itse miehenä sanoisin, että älkää ikinä ottako miestä joka ei herätä juuri sellaisia kipinöitä ja osaa koskettaa juuri oikealla tavalla, mutta sittenhän sitä voi jäädä kokonaan ilman. Miehelle se vaan on paskempi case panostaa suhteeseen, jossa sitten ei saakaan seksuaalista vastakaikua. Katkeroituminen aika todennäköistä. Kannattaa nyt ainakin rehellinen olla miestä kohtaan, ettei mennä semmoisella linjalla, että alkuun teeskennellään innokasta ja jossain vaiheessa laitetaan haarat kiinni. Ei sellaisesta kukaan varmasti hyödy, toki nainen saa lapset tehtailtua mutta onko niilläkään sitten parhaat lähtökohdat kun vanhempien suhde on huono?
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:21"]
Hah hah, mulla on just päinvastainen ongelma :D vaikka yritän olla mahdollisimman epäviehättävä, en meikkaa, en laita tukkaa, kiroilen ku tukkijätkä, poltan tupakkaa ja ryypätessäni juon viskiä suoraan pullosta, niin suurinpiirtein kaikki ne miehet jotka haluaisin pitää kaverina rakastuu muhun. Ittee ei seurustelu kiinnosta ni vituttaa välillä ku yhen illan hoidotki jää saatana roikkuun :D
[/quote]
Oot vaan ihan liian hyvännäkönen :D Sori vaan, mutta joku Megan Fox ei melkein mitenkään vois pilata mahdollisuuksiaan. Tietyn pisteen jälkeen naisen ulkonäkö vaan lumoaa täysin melko suuren osan miehistä.
[/quote]
Kun en mä oikeesti ees oo mikään hyvännäkönen ja kropaltaniki oon ihan peruskauraa, en mitenkään päin timmi enkä hoikka. Oon monesti toivonu olevani mies, elämä olis paljon helpompaa. Nyt mä joudun aina miettiin monta kertaa että voinko pyytää esim. joltain ihastuneelta kaverimieheltä apua, koska se tuntuu musta hyväkskäytöltä, kun en halua että se toinen auttaa mua vaan sen takia kun se on ihastunut. Se vaan tuntuu väärältä. Monesti en kehtaa pyytää apua vaan teen kaiken itse tai sitten maksan ammattilaisille asiasta minkä kaveri olis voinu tehdä pienellä korvauksella. Juu, tiedän että kuulostaa tosi typerältä mut mä en vaan pysty pyytään sitä apua kun tiedän sen toisen motiivit. Ei musta oo hyväkskäyttään ihmisiä sillä tavalla :(
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]Kannattaa nyt ainakin rehellinen olla miestä kohtaan, ettei mennä semmoisella linjalla, että alkuun teeskennellään innokasta ja jossain vaiheessa laitetaan haarat kiinni. Ei sellaisesta kukaan varmasti hyödy, toki nainen saa lapset tehtailtua mutta onko niilläkään sitten parhaat lähtökohdat kun vanhempien suhde on huono?
[/quote]
Minulle kävi juuri näin. Hän jopa myönsi myöhemmin, että näytteli kaksi vuotta seksuaalisesti halukkaampaa kuin olikaan, jotta olisin tyytyväinen. Kiva herätä siihen todellisuuteen 2 vuoden suhteen jälkeen, kun on jo sitoutunut täysin. Nainen siis päätti siinä vaiheessa lopettaa teeskentelyn ja seksi väheni dramaattisesti. Yritin olla katkeroitumatta, mutta naivit ajatukset ja unelmat parisuhteesta vaihtuivat raadolliseen ja pragmaattiseen suhteeseen, jossa vain elää ilman suuria tunteita.
51/74 jatkaa vielä, nytkin siis saisin valmiit klapit pihaan pikkurahalla, auton korjattua ja koiratarhan tehtyä jos vähän pelailisin. Sen sijaan ostan ulkopuoliselta halpaa rankaa jonka sirkkelöin ja halon itse, auton vien korjaamolle ja koiratarhan teosta maksan helvetisti vuokraamalla kaivinkoneen ja kuskin tekemään pohjat. Jos olisin mies niin olis ihan ok pyytää kaveria koneen kanssa omalle tontille vähän kaiveleen ja vetää perseet sen jälkeen. Nyt jos teen niin, niin ilta päättyy kännisiin rakkaudentunnustuksiin ja lähentely-yrityksiin. Tosi kivaa.
mulla on 3 kaveria, kaikki upeita, oikeesti naisellisia ja kauniita naisia, kuppikoot varmaan b:stä d:hen ja silti en voi käsittää miksei heillä nappaa. siis viimeiset 15-v. oon ihmetellyt samaa. eli ei ulkonäöstä ja mukavuudesta huolimatta oo onnistanut miesrintamalla.