Lue keskustelun säännöt.
Mies odottaa innoissaan veneilykautta, minä en
12.03.2015 |
Olen siis aina rakastanut veneilyä ja kaikki vapaa-aika mennyt veneillessä ja kalastaessa.
Viime kesänä veneilyreissulla löysimme hukkuneen ja siihen loppui oma intoni. Aina kun olemme olleet veden päällä, kuvittelen näkeväni käden (jonka perusteella siis hukkuneen löysimme.Luulimme ensin ihan hanskaksi mutta halusimme tarkistaa kuitenkin). Toisin sanoen, tapaus traumatisoi minut.
Tiedostan, että moinen tilanne on äärimmäisen harvinainen ja tuskin tulee omalle kohdalle enää. Miehelle en kehtaa edes sanoa mitään kun kuitenkin pitää ihan typeränä että miettisin jotakin tuollaista enää. Minä en vain saa sitä turvonnutta, harmahtavaa, ruumista pois mielestäni =(
Oikeasti, olenko vain liian herkkä vai pitäisikö hakeutua jonnekin hoitoon?
Kommentit (6)
Ehkä jokin ammattilainen osaisi auttaa, mutta tietenkin miehelle kannattaa kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu hoitoon. Olet liian herkkä.
Ehkä tuosta pelosta voi päästä kuitenkin vielä yli ja löytää sen nautinnon uudelleen. Useinhan sitä käsittääkseni pitäisi alkaa heti tekemään samaa uudestaan että pääsee siitä pelosta yli ja ei anna sen määritellä tulevaisuutta, jos vaan yhtään mahdollista. Vähän sama kuin jos tippuu hevosen selästä, kaatuu pyörällä, on autokolarissa jne., että olisi hyvä voittaa ne pelot ja jatkaa elämää, eikä antaa niiden pelkojen estää jatkossa tekemästä samaa mitä on aina ennenkin tehnyt. Mutta kaipa sitä pelkojenkin kanssa voi elää, onhan se helppoa olla veneilemättäkin mutta suosittelisin ehkä hakemaan jotain apua tuohon ongelmaan ja puhumaan miehen kanssa, että yrittäisi vain unohtaa sen tapahtuneen ja voisi nauttia jatkossa veneilystä miettimättä sen kummemmin enää.
Käy puhumassa traumasi "läpi" asiantuntijan kanssa niin saat tapahtuneen käsitellyksi. En usko, että välttämättä esim. julkiselle puolelle pääset ammattiauttajan pakeille, mutta yksityiselle omalla rahalla pääset tottakai: En usko, että välttämättä edes tarvitset kymmeniä käyntikertoja asian läpikäymiseen eli kun nyt varaat ajan niin olet "kunnossa" veneilykauden alkaessa. Trauma pitää käsitellä ja sen jälkeet varmasti löydät ilon veneilyyn taas.
Ap taas
Kiitos kovasti viesteistä.
Varmasti auttaisi puhua miehellekin asiasta mutta mies on juuri sellainen että mitä on tapahtunut, jätetään taakse. Ammattiauttajaakin olen miettinyt jo pitkään mutta pelkään kait, että vain nauretaan. "Hei, löysin kuolleen ja nyt en uskalla lähteä veneilemään".
En ole koskaan nähnyt kuollutta ja siksikin tapahtunut varmaan järkytti. Plus että se ruumiin kunto oli kamala, ilmeisesti jo aika pitkään vedessä ollut.
Onneksi mukana olleet lapset eivät nähneet mitään. Toinen nukkui veneen pohjalla ja toisen silmät peitin. Noh, sen käden vanhempi lapsi kyllä näki mutta ei varmaan osannut oikein yhdistää saati pelästyä koska lähdimme heti rantaan ja soitimme häkeen kun tajusimme, mitä löysimme. Tietysti kautta rantain yritimme lapsen kanssa puhua asiasta mutta kaikki on kunnossa hänen osaltaan. Enemmän taisi säikäyttää paikalle tulleet poliisit.
Useimmiten harmittaa, että kävimme edes katsomassa, mikä siellä vedessä on. Hanskaksi tosiaan luulimme mutta totesimme parhaimmaksi tsekata kuitenkin. Toivon mukaan poliisi on kuitenkin selvittänyt, kuka kuollut on eikä esim. omaisten tarvitse elää epätietoisuudessa.
Mutta ehkä tosiaan varaan ajan ammattiauttajalle. Veneilemässä käytiin kyllä tuonkin jälkeen mutta en nauttinut tippaakaan ja oli aina kauhea kiire päästä takaisin kotiin. Jotenkin vain ahdisti kauheasti.
Kannattaisi kai jutella kuitenkin miehen kanssa. Puhuminen voisi helpottaa.