Lue keskustelun säännöt.
Suuren ikäeron suhteet
14.11.2021 |
Ei tämän näin pitänyt mennä, mutta halua laittaa hynttyyt yhteen itseäni 20v vanhemman miehen kanssa. En ole kenenkään kanssa ollut näin onnellinen. Tuntuu vain oikealta.
Minulla on vähemmän ikäeroa hänen lasten kanssa kuin hänen kanssaan ja hänellä vielä vähemmän minun vanhempiini.
En osaa sanoa miten läheiset suhtautuu, toisaalta ei minua haittaa voin elää omassa kuplassa välittämättä muiden mielipiteistä muuten, mutta ainoastaan miehen lasten suhtautuminen vaikuttaa. En tiedä voinko elää onnellisena jos he eivät hyväksyisi suhdetta. Tuntuisi että pilaan miehen suhteen omiin lapsiinsa ja harkitsisin eroa.
Päätökseni jo olen tehnyt. Haluan olla hänen kanssaan. Meni sitten syteen tai saveen.
Kaipa haluan silti kuulla suurien ikäerojen suhteissa olevien kokemuksia, kun tämän aloituksen tein.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin se menee. Anna palaa!
Kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä huoli että saat osuutesi omaisuudestaan.
Miesten suhde lapsiinsa on yleensä kevyempi kuin äitien eli ei sillä minusta ole väliä, mitä lapset sinusta ajattelevat, kunhan isä voi olla yhteyksissä heidän kanssaan. Oletan lapsien olevan täysi-ikäisiä.
Naisena esiintyvä mies taas vauhdissa.
Eihän tuo lapsiasia ja ikäero liity mitenkään toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ymmärtävät kyllä myöhemmin, että ovat saaneet isälleen vanhuuden turvan. Tätä ei heti ajattele siinä shokissa, kun joudutaan hahmottamaan isukki hieman narsistiseksi (mikäli teillä on edes kyseessä ns. trophy wife -ilmiöstä, on muitakin kuvioita toki). Monet myöhäiskeski-ikäiset ovat todenneet, että ihanaa kun äitipuoli hoitaa vanhainkotiasiat sekä vaipanvaihdon. Sinun kannattaa ehkä markkinoida aktiivisesti tätä näkökulmaa. Muutenhan tuo suhtautuminen riippuu pitkälti siitä, onko entinen vaimo jätetty julmasti ja "vaihdettu nuorempaan". Jos kaikki meni eettisesti, sinulla ei ole huolta. Jos mukana oli takanapäin vetvoilua ja venkoilua, välisi tuskin tulevat koskaan olemaan lapsiin lämpimät. Itse suostuisin hädin tuskin samaan tilaan isäni kanssa tuollaisen jälkeen, saati sitten puhuisi hänen uudelle naiselleen mitään. Mutta miksi toisaalta sinun pitäisikään olla heille läheinen? Ota siis realiteetit tiukasti huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Miesten suhde lapsiinsa on yleensä kevyempi kuin äitien eli ei sillä minusta ole väliä, mitä lapset sinusta ajattelevat, kunhan isä voi olla yhteyksissä heidän kanssaan. Oletan lapsien olevan täysi-ikäisiä.
Ovat juuri aikuistuneet kaikki, mutteivat vielä lentäneet pesästä. Mikä sinänsä ei haittaa koska ei meillä niin kiire ole, että tarvitsee yhteen muuttaa heti ja sotkea asumiskuvioita. Voi sitä odottaa sen aikaa että lapset ovat omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja miehelläni on 18 vuoden ikäero ja minulla on siis myös vähemmän ikäeroa hänen lapsiinsa, kuin häneen. Lapset ottivat asian hyvin, lähipiiri otti asian hyvin. En ole oikeastaan koskaan kuullut lähipiiriltä mitään pahaa kommenttia ikäerostamme tai suhteestamme. Jos joku joskus on jotain kommentoinut, on se ollut tuntematon ihminen.
Hänen lapsensa olivat muuttaneet juuri omilleen, ennen kun muutimme yhteen. Minun lapseni olivat silloin esikouluikäisiä. Naimisissa ollaan nyt oltu 9 vuotta, asuttu yhdessä 11 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni on 18 vuoden ikäero ja minulla on siis myös vähemmän ikäeroa hänen lapsiinsa, kuin häneen. Lapset ottivat asian hyvin, lähipiiri otti asian hyvin. En ole oikeastaan koskaan kuullut lähipiiriltä mitään pahaa kommenttia ikäerostamme tai suhteestamme. Jos joku joskus on jotain kommentoinut, on se ollut tuntematon ihminen.
Hänen lapsensa olivat muuttaneet juuri omilleen, ennen kun muutimme yhteen. Minun lapseni olivat silloin esikouluikäisiä. Naimisissa ollaan nyt oltu 9 vuotta, asuttu yhdessä 11 vuotta.
Ihana kuulla onnestanne. Onko ikäero alkanut painaa enemmän 11 vuoden jälkeen?
Hyvin samankaltainen tilanne, omat lapseni ovat ala-asteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tosiaan riippuu siitä, miten suhde lasten äitiin on katkennut ja hoidettu. Tiedät sen itse, eikä kukaan täällä palstalla. Jos oli pettämistä ja valehtelua, sinun tulee olla itse hyvin nöyrä, etkä voi odottaa ihmeitä. Jos taas ero oli hoidettu hyvin, lasten isän (ja sitä kautta sinun) ei tarvitse olla huolissaan. Sellainen on käsittämätöntä, että odotetaan hyväksyntää takanapäin tapahtuvan petollisuuden jälkeen ja ihmetellään, että nuoret aikuiset "lapset" ovat nihkeitä. Näitäkin olen nähnyt. Ota vakavasti "sitä niittää, mitä kylvää" -ohje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehen lasten hyväksyntä on niin hirveän tärkeää? Ja miksi he eivät hyväksyisi, mikäli suhteet eivät sitten ole menneet päällekkäin ja olette pettäneet heidän äitiään. Siinä tapauksessa on luonnollista että vähän karsastetaan eikä sinulla ole oikeutta muuta odottaakaan.
Minulla ja miehelläni ikäeroa 10 vuotta, miessiis vanhempi osapuoli. Ensin se iän mukanaan tuoma varmuus ja charmanttius viehättää kovin. On turvallista ja helppoa, kun ei ole nuoruuden epävarmuutta ja hörhöilyä.
Nyt yli 30 vuoden jälkeen se mies alkaa papoittua. Siitä kuoriutuu samanlainen paapparainen kuin omasta isästään. Se vahtaa nuorempia naisia (uskokaa pois). Kyttää säätilaa. Katsoo samat uutiset kolmeen kertaan. On motoorisesti levoton, naputtelee, naksuttelee, hytkyy paikallaan. Jostain sen mielen sopukoista alkaaa kummuta jotain 50-luvun sanontoja, joita se alkaa käyttää ihan normielämässä, kuten autoillessa: Aja nyt hyvänenaika nopeampaa, mitä takana tulevat meistä ajattelevat (Takana ei ole tulijoita)
Maiskuttelee, röyhtäilee ja piereskelee estottomasti. Karvoja on alkanut kasvaa korvista ja sieraimista.
Jämähtää paikoilleen, eikä kestä pienintäkään muutosta arjen asioissa. Jos siirtää lautaset paikasta A paikkaan B, sekoaa täysin.
Että sellaista tähän alkuun. Mieti vielä, pystyt pakenemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menin yhteen kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Ikäero ei mielestäni ole mitenkään dramaattinen, mutta se oli sitä silloin kun olin parikymppinen ja mies kolmekymppinen. Meillä on vain yhteisiä lapsia, eli ei mitään uusperhekuvioita. Mutta se, mikä on nyt alkanut huolestuttaa on vanhuus ja erityisesti miehen terveys. Tässä mielessä kymmenen vuotta on paljon (ja aloittajan kaksikymmentä vielä enemmän). Surettaa se, että terveyttä ei ehkä riitäkään ja yhteiset vuodet vähenee... Tietysti mitä vain voi sattua, en nyt sitä sano, vaikka itselle huomenna. Mutta vanhuutta ei osaa ottaa huomioon nuorena (tietenkään).
Itse olen parisuhteessa n. 20 v nuoremman naisen kanssa. Naisen lasten kanssa välit ovat hyvät, vanhempien lähisukuun kuuluvien ihmisten suhtautumistavat vaihtelevat. Vain yhdelle ihmiselle asia on selvästi iso ongelma, mutta hänellä on vaikeuksia tulla toimeen myös itsensä kanssa.
Joku saattaa tuomita myös teidän suhteenne. Ikärasismi ja varsinkin iäkkäämmän kumppanin tuomitseminen tällaisissa eri ikäisten muodostamissa suhteissa ei ole vielä nykyäänkään tavatonta. Se on kuitenkin heidän ongelmansa. Ja heitä on heidän tyhmyydessään vaikea auttaa. Älkää siis välittäkö.
Vierailija kirjoitti:
Minä menin yhteen kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Ikäero ei mielestäni ole mitenkään dramaattinen, mutta se oli sitä silloin kun olin parikymppinen ja mies kolmekymppinen. Meillä on vain yhteisiä lapsia, eli ei mitään uusperhekuvioita. Mutta se, mikä on nyt alkanut huolestuttaa on vanhuus ja erityisesti miehen terveys. Tässä mielessä kymmenen vuotta on paljon (ja aloittajan kaksikymmentä vielä enemmän). Surettaa se, että terveyttä ei ehkä riitäkään ja yhteiset vuodet vähenee... Tietysti mitä vain voi sattua, en nyt sitä sano, vaikka itselle huomenna. Mutta vanhuutta ei osaa ottaa huomioon nuorena (tietenkään).
Suuri osa suhteista päättyy joka tapauksessa aiemmin kuin oli ajateltu. Joskus syynä on terveyden menettäminen ja/tai kuolema, mutta paljon useammin suhteen päättymisen syynä on ero erilleen kasvamisen tms. johdosta. Koko elämän kestävä monogaaminen suhde on nykyisin koetuksella monin eri tavoin, ikäerolla tässä asiassa aika marginaalinen rooli.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni ikäeroa 10 vuotta, miessiis vanhempi osapuoli. Ensin se iän mukanaan tuoma varmuus ja charmanttius viehättää kovin. On turvallista ja helppoa, kun ei ole nuoruuden epävarmuutta ja hörhöilyä.
Nyt yli 30 vuoden jälkeen se mies alkaa papoittua. Siitä kuoriutuu samanlainen paapparainen kuin omasta isästään. Se vahtaa nuorempia naisia (uskokaa pois). Kyttää säätilaa. Katsoo samat uutiset kolmeen kertaan. On motoorisesti levoton, naputtelee, naksuttelee, hytkyy paikallaan. Jostain sen mielen sopukoista alkaaa kummuta jotain 50-luvun sanontoja, joita se alkaa käyttää ihan normielämässä, kuten autoillessa: Aja nyt hyvänenaika nopeampaa, mitä takana tulevat meistä ajattelevat (Takana ei ole tulijoita)
Maiskuttelee, röyhtäilee ja piereskelee estottomasti. Karvoja on alkanut kasvaa korvista ja sieraimista.
Jämähtää paikoilleen, eikä kestä pienintäkään muutosta arjen asioissa. Jos siirtää lautaset paikasta A paikkaan B, sekoaa täysin.
Että sellaista tähän alkuun. Mieti vielä, pystyt pakenemaan.
Outoa ajatella vain 10 vuotta merkitsisi noin paljoa, jossain vaiheessa se vanhuus iskee vääjäämättä.
Mielummin olisin miehen kanssa ollut onnellinen sen 30 vuotta kuin huonossa suhteessa tai yksin. Kai ne eletyt vuodetkin merkitsee.
Itsellä on kokemusta yksinäisyydestä ja huonosta suhteesta, mielummin elän yhdessä sen 10 -30 vuotta onnellisena vaikka sitten asiat eivät olisikaan helppoja.
Ja kuten joku jo sanoi voi suhde muutenkin päättyä oli se kumppani saman ikäinen tai ei.
Onko omaishoitajuus sinulle tuttu asia? Olethan tietoinen, että jos vanha miehesi joutuu vanhainkotiin niin hänen hoitonsa maksetaan teidän molempien tuloista yhteensä? Eli maksat miehesi hoitoa. Oletko miettinyt, miten selviät tästä taloudellisesti, jos teillä on esimerkiksi iso asunto, jossa on iso yhtiövastike? Jääkö rahaa elämiseen? Toinen vaihtoehto on tämä omaishoitajuus eli sinä hoidat miehesi kuolemaan asti. Isolle miehelle vaippojen vaihto on aika työläs juttu ja dementikko vaatii peräänkatsomista 24 h vuorokaudessa. En suosittele. Fiksu ei menisi naimisiin ja asuisi erillään.
Hyvin se menee. Anna palaa!