Olen onnekas, kun en satu haluamaan lapsia

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:21"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"] Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani. [/quote]   Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :) [/quote] Eli sä olet itse vetäytymässä sisareksi nunnaluostariin? Eiköhän tää ketju ollut tässä [/quote]   En, annoin esimerkin jota et ilmeisesti tajunnut. Kun on sillä hartaudella mukana syvällisyydessä ja maailmanparantamisessa kuin munkit henkisyydessään, ei ole mahdollisuutta enää hoitaa lapsia siinä sivussa. Se on täysi mahdottomuus. [/quote] Ja velatko ovat munkkeihin verrattavissa? Kas kummaa, miten niillä riittää mihinkään henkiseen kehittymiseen aikaa kun koko aika menee uraputkessa, koiranäyttelyissä, baareissa, matkoilla tai vaikka putsinnypläyskerhossa? Eihän tuossa jää aikaa mietiskelyyn millään.

[/quote]

En sanonutkaan, että kaikki velat ovat valinneet henkisen tien. Osa veloista voi saada nautintoa alemman tason asioista, esim juuri koiraharrastuksesta kuten monet äidit saavat nautintoa lastenkasvattamisesta. Kuitenkin joillakin lapsien teko ei tule kyseeseen sen takia, että hänen elämässään  on korkeampi kutsumus. Lapsiin yms ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Jos henkilö on niin kiinni toisten ihmisten kärsimyksen vähentämisessä ettei aikaa jää muulle ja lapsen kasvatus ei ole osa kutsumusta, niin silloin ei todellakaan kannata hankkia lapsia. Tälläisen ihmisen nautinto tulee korkaemmasta hyvästä ja oman kutsumuksensa toteuttamisesta.

[/quote]

Pakko puuttua ulkopuolisena tähän, mutta kuulostaa siltä että sinulla nautinto tulee itsesi korostamisesta. Kun on jatkuvasti vapaus valita ja vastuussa vain omasta navastaan, elämä pyörii oman jeesuskompleksin ja ylemmyydentunteen ympärillä niin kyllä se henkinen kehityskin on hitaampaa jos sitä edes lainkaan tapahtuu. Sullakin paistaa pitkälle tuo asenteesi miten muka olet kehittyneempi ja parempi ihminen kuin joku alempitasoinen lisääntyjä. Totuus kuitenkin on, että elämäsi pyörii oman itsesi korostuksen ympärillä, mikä osoittaa että sulla on vielä todella pitkä matka mihinkään "valaistumiseen". Vaikutat tyypilliseltä parikymppiseltä idealistilta. Vasta elämänkokemus, elämän ja kuoleman kysymysten, oman epätäydellisyyden ja haavoittuvaisuuden kohtaaminen avaa tiettyjä ovia henkisen kasvun tiellä.

Lapsen saaminen on eräänlaista oman minän laajentumista samalla kun siinä ollaan ihan elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Siinä laitetaan itsensä alttiiksi ja joudutaan kasvokkain elämän perimmäisten kysymysten kanssa. Isompien kuin ihmisten kärsimyksen vähentäminen maailmassa tms. ihmiskuntaan liittyvät asiat. Siinä ollaan tekemisissä itse elämän kanssa. Elämän perimmäinen tarkoitus on jatkua. Mummoni kuolinvuoteella laskeskeltiin montako ihmistä oli tullut maailmaan mummoni kautta, mummon neljä lasta, näiden 12 lasta ja näiden lapset ja siitä eteenpäin. Kaikki nuo kokonaiset ihmiselämät olivat syntyneet yhden ihmisen kautta. Ja mitä nämä ihmiset saavat elämässään aikaan, enemmän kuin sinä koskaan. Lapsen saaminen pakottaa myös kohtaamaan puolia itsestään joita ei muuten tulisi kohdanneeksi, tuntemaan tunteita joita ei tiennyt olevan olemassa. Siinä on luonnon ja elämän armoilla sellaisella tavalla jota ei mitenkään muuten tulisi kokeneeksi. Joutuu nielemään oman ylpeytensä monasti, joutuu kasvamaan ja kehittymään ihmisenä halusi tai ei. 

Itsensä ylentävät ihmiset ovat pakostikin aina siellä henkisen kasvunsa alkutaipaleella, koska se on aina merkki sielun keskeneräisyydestä.  Sen "totuuden" löytäneillä ei ole tarvetta asettaa itseään muiden yläpuolelle, jo koko maailmankuva on niin laajentunut että tuollainen tuntuu kovin keskenkasvuiselta näkökulmasta josta näkee elämän suuren kokonaisuuden ja arvostaa muita ihmisiä, heidän ainutlaatuisuuttaan ja elämän monimuotoisuutta. Ja ymmärtää että me olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä omassa elämässämme, joista jokaisella on oma paikkansa maailmankaikkeudessa. Jokainen suuri henkinen ajattelija ymmärtää miten ihmeellinen ja tärkeä ja arvokas asia on uusi elämä. Se on yhtä kuin meidän tulevaisuutemme.

[/quote]

Pakko nyt puuttua tähän, mutta kyllä esim ihmiskaupan uhrin pelastaminen on kaikella tapaa mittavampaa ja merkityksellisempää kuin lapsen kasvattaminen. Lapsia ei edes tarvittaisi lisää tähän maailmaan vaan mammat itsekkyydessään niitä synnyttävät. Voiko enää olla itsekkäämpää kun synnyttää lisää ihmisiä kilpailemaan näistä vähäisistä luonnonvaroista? Aborttia en kannata, mutta en myöskään tahallista lisääntymisestä.

[/quote]

Korjaat vaurioita, minä kasvatan lapsia = tulevaisuuden parempaa maailmaa. Autat ihmisiä, mutta sinänsä se ei muuta maailmaa vaikka tuon yhden ihmisen maailman toki. Olin kaltaisesi fanaatikkohippi ja mukana ihmisoikeus-, ympäristö-, eläinoikeus ym liikkeissä. Se mikä alkoi ahdistaa noissa piireissä oli tuo hurmoksellinen asenne mikä sinullakin on. Oli pakko kohdata se kysymys olenko muita tuomitsevana oikeasti se hyvä ihminen joka luulin olevani? Siitä on tultu pitkä tie eikä maailma ole enää noin simppelin mustavalkoinen. Oikeastaan sulta puuttuu se syvällinen ja henkinen ulottuvuus tuosta kokonaan. Puhut teoista etkä ihmisen sielun tilasta. Rakkaus lisää maailmaan rakkautta, sinun asenteesi huokuu kyynisyyttä, negatiivisuutta, halveksuntaa, vähättelyä. Elämässä on kysymys isommista asioista kuin se mitä suklaata ostaa. 

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:21"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"] Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani. [/quote]   Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :) [/quote] Eli sä olet itse vetäytymässä sisareksi nunnaluostariin? Eiköhän tää ketju ollut tässä [/quote]   En, annoin esimerkin jota et ilmeisesti tajunnut. Kun on sillä hartaudella mukana syvällisyydessä ja maailmanparantamisessa kuin munkit henkisyydessään, ei ole mahdollisuutta enää hoitaa lapsia siinä sivussa. Se on täysi mahdottomuus. [/quote] Ja velatko ovat munkkeihin verrattavissa? Kas kummaa, miten niillä riittää mihinkään henkiseen kehittymiseen aikaa kun koko aika menee uraputkessa, koiranäyttelyissä, baareissa, matkoilla tai vaikka putsinnypläyskerhossa? Eihän tuossa jää aikaa mietiskelyyn millään.

[/quote]

En sanonutkaan, että kaikki velat ovat valinneet henkisen tien. Osa veloista voi saada nautintoa alemman tason asioista, esim juuri koiraharrastuksesta kuten monet äidit saavat nautintoa lastenkasvattamisesta. Kuitenkin joillakin lapsien teko ei tule kyseeseen sen takia, että hänen elämässään  on korkeampi kutsumus. Lapsiin yms ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Jos henkilö on niin kiinni toisten ihmisten kärsimyksen vähentämisessä ettei aikaa jää muulle ja lapsen kasvatus ei ole osa kutsumusta, niin silloin ei todellakaan kannata hankkia lapsia. Tälläisen ihmisen nautinto tulee korkaemmasta hyvästä ja oman kutsumuksensa toteuttamisesta.

[/quote]

Pakko puuttua ulkopuolisena tähän, mutta kuulostaa siltä että sinulla nautinto tulee itsesi korostamisesta. Kun on jatkuvasti vapaus valita ja vastuussa vain omasta navastaan, elämä pyörii oman jeesuskompleksin ja ylemmyydentunteen ympärillä niin kyllä se henkinen kehityskin on hitaampaa jos sitä edes lainkaan tapahtuu. Sullakin paistaa pitkälle tuo asenteesi miten muka olet kehittyneempi ja parempi ihminen kuin joku alempitasoinen lisääntyjä. Totuus kuitenkin on, että elämäsi pyörii oman itsesi korostuksen ympärillä, mikä osoittaa että sulla on vielä todella pitkä matka mihinkään "valaistumiseen". Vaikutat tyypilliseltä parikymppiseltä idealistilta. Vasta elämänkokemus, elämän ja kuoleman kysymysten, oman epätäydellisyyden ja haavoittuvaisuuden kohtaaminen avaa tiettyjä ovia henkisen kasvun tiellä.

Lapsen saaminen on eräänlaista oman minän laajentumista samalla kun siinä ollaan ihan elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Siinä laitetaan itsensä alttiiksi ja joudutaan kasvokkain elämän perimmäisten kysymysten kanssa. Isompien kuin ihmisten kärsimyksen vähentäminen maailmassa tms. ihmiskuntaan liittyvät asiat. Siinä ollaan tekemisissä itse elämän kanssa. Elämän perimmäinen tarkoitus on jatkua. Mummoni kuolinvuoteella laskeskeltiin montako ihmistä oli tullut maailmaan mummoni kautta, mummon neljä lasta, näiden 12 lasta ja näiden lapset ja siitä eteenpäin. Kaikki nuo kokonaiset ihmiselämät olivat syntyneet yhden ihmisen kautta. Ja mitä nämä ihmiset saavat elämässään aikaan, enemmän kuin sinä koskaan. Lapsen saaminen pakottaa myös kohtaamaan puolia itsestään joita ei muuten tulisi kohdanneeksi, tuntemaan tunteita joita ei tiennyt olevan olemassa. Siinä on luonnon ja elämän armoilla sellaisella tavalla jota ei mitenkään muuten tulisi kokeneeksi. Joutuu nielemään oman ylpeytensä monasti, joutuu kasvamaan ja kehittymään ihmisenä halusi tai ei. 

Itsensä ylentävät ihmiset ovat pakostikin aina siellä henkisen kasvunsa alkutaipaleella, koska se on aina merkki sielun keskeneräisyydestä.  Sen "totuuden" löytäneillä ei ole tarvetta asettaa itseään muiden yläpuolelle, jo koko maailmankuva on niin laajentunut että tuollainen tuntuu kovin keskenkasvuiselta näkökulmasta josta näkee elämän suuren kokonaisuuden ja arvostaa muita ihmisiä, heidän ainutlaatuisuuttaan ja elämän monimuotoisuutta. Ja ymmärtää että me olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä omassa elämässämme, joista jokaisella on oma paikkansa maailmankaikkeudessa. Jokainen suuri henkinen ajattelija ymmärtää miten ihmeellinen ja tärkeä ja arvokas asia on uusi elämä. Se on yhtä kuin meidän tulevaisuutemme.

[/quote]

Pakko nyt puuttua tähän, mutta kyllä esim ihmiskaupan uhrin pelastaminen on kaikella tapaa mittavampaa ja merkityksellisempää kuin lapsen kasvattaminen. Lapsia ei edes tarvittaisi lisää tähän maailmaan vaan mammat itsekkyydessään niitä synnyttävät. Voiko enää olla itsekkäämpää kun synnyttää lisää ihmisiä kilpailemaan näistä vähäisistä luonnonvaroista? Aborttia en kannata, mutta en myöskään tahallista lisääntymisestä.

[/quote]

Korjaat vaurioita, minä kasvatan lapsia = tulevaisuuden parempaa maailmaa. Autat ihmisiä, mutta sinänsä se ei muuta maailmaa vaikka tuon yhden ihmisen maailman toki. Olin kaltaisesi fanaatikkohippi ja mukana ihmisoikeus-, ympäristö-, eläinoikeus ym liikkeissä. Se mikä alkoi ahdistaa noissa piireissä oli tuo hurmoksellinen asenne mikä sinullakin on. Oli pakko kohdata se kysymys olenko muita tuomitsevana oikeasti se hyvä ihminen joka luulin olevani? Siitä on tultu pitkä tie eikä maailma ole enää noin simppelin mustavalkoinen. Oikeastaan sulta puuttuu se syvällinen ja henkinen ulottuvuus tuosta kokonaan. Puhut teoista etkä ihmisen sielun tilasta. Rakkaus lisää maailmaan rakkautta, sinun asenteesi huokuu kyynisyyttä, negatiivisuutta, halveksuntaa, vähättelyä. Elämässä on kysymys isommista asioista kuin se mitä suklaata ostaa. 

[/quote]

Siis väitätkö ihan kirkkain silmin, että jos sinun pitäisi valita, pelastatko ihmiskaupan uhrin vai synnyttäisitkö lapsen niin valitsisit lapsen? Eli oikeastaan velat ovatkin olleet aina oikeassa, lapsen tekeminen tekee itsekkääksi. Ja kai tajuat, että pelastamalla tuon yhden ihmisen elämän, pelastat osittain myös itseäsi, me kaikki olemme yhtä. Kukaan joka oikeasti arvostaa ihmisyyttä ei aliarvioi yhdenkään ihmisen pelastamista kärsimykseltä. Ja väität, että elämässä on suurempia asioita kuin suklaan valitseminen. Oikeastaan ei ole. Mikään tekomme ei ole pieni vaan niistä kaikista teoista tulee yhdessä se mitä olemme. Jos ostamme riistosuklaata, hyväksymme riiston. Ja kun tarpeeksi moni on yhtä välinpitämätön kuin sinä, lapset joutuvat jatkamaan orjatyössä. Elämässä on juurikin kyse siitä, miten kärsimystä saadaan vähemmäksi, joten vääränlaiset kulutustottumukset ovat kaikkea muuta kuin pieni asia. On julmuutta tai tietämättömyyttä olla noin välinpitämätön. Mutta kerropa minulle, mikä on tärkäempää kuin lähimmäisen rakastaminen ja kärsimyksen vähentäminen? (ja täten riistosuklaan ostamatta jättäminen)


BTW, maailma ei tarvitse enää lapsia, tuhoat vain maailmaa itsekkyydelläsi.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:21"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"] Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani. [/quote]   Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :) [/quote] Eli sä olet itse vetäytymässä sisareksi nunnaluostariin? Eiköhän tää ketju ollut tässä [/quote]   En, annoin esimerkin jota et ilmeisesti tajunnut. Kun on sillä hartaudella mukana syvällisyydessä ja maailmanparantamisessa kuin munkit henkisyydessään, ei ole mahdollisuutta enää hoitaa lapsia siinä sivussa. Se on täysi mahdottomuus. [/quote] Ja velatko ovat munkkeihin verrattavissa? Kas kummaa, miten niillä riittää mihinkään henkiseen kehittymiseen aikaa kun koko aika menee uraputkessa, koiranäyttelyissä, baareissa, matkoilla tai vaikka putsinnypläyskerhossa? Eihän tuossa jää aikaa mietiskelyyn millään.

[/quote]

En sanonutkaan, että kaikki velat ovat valinneet henkisen tien. Osa veloista voi saada nautintoa alemman tason asioista, esim juuri koiraharrastuksesta kuten monet äidit saavat nautintoa lastenkasvattamisesta. Kuitenkin joillakin lapsien teko ei tule kyseeseen sen takia, että hänen elämässään  on korkeampi kutsumus. Lapsiin yms ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Jos henkilö on niin kiinni toisten ihmisten kärsimyksen vähentämisessä ettei aikaa jää muulle ja lapsen kasvatus ei ole osa kutsumusta, niin silloin ei todellakaan kannata hankkia lapsia. Tälläisen ihmisen nautinto tulee korkaemmasta hyvästä ja oman kutsumuksensa toteuttamisesta.

[/quote]

Pakko puuttua ulkopuolisena tähän, mutta kuulostaa siltä että sinulla nautinto tulee itsesi korostamisesta. Kun on jatkuvasti vapaus valita ja vastuussa vain omasta navastaan, elämä pyörii oman jeesuskompleksin ja ylemmyydentunteen ympärillä niin kyllä se henkinen kehityskin on hitaampaa jos sitä edes lainkaan tapahtuu. Sullakin paistaa pitkälle tuo asenteesi miten muka olet kehittyneempi ja parempi ihminen kuin joku alempitasoinen lisääntyjä. Totuus kuitenkin on, että elämäsi pyörii oman itsesi korostuksen ympärillä, mikä osoittaa että sulla on vielä todella pitkä matka mihinkään "valaistumiseen". Vaikutat tyypilliseltä parikymppiseltä idealistilta. Vasta elämänkokemus, elämän ja kuoleman kysymysten, oman epätäydellisyyden ja haavoittuvaisuuden kohtaaminen avaa tiettyjä ovia henkisen kasvun tiellä.

Lapsen saaminen on eräänlaista oman minän laajentumista samalla kun siinä ollaan ihan elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Siinä laitetaan itsensä alttiiksi ja joudutaan kasvokkain elämän perimmäisten kysymysten kanssa. Isompien kuin ihmisten kärsimyksen vähentäminen maailmassa tms. ihmiskuntaan liittyvät asiat. Siinä ollaan tekemisissä itse elämän kanssa. Elämän perimmäinen tarkoitus on jatkua. Mummoni kuolinvuoteella laskeskeltiin montako ihmistä oli tullut maailmaan mummoni kautta, mummon neljä lasta, näiden 12 lasta ja näiden lapset ja siitä eteenpäin. Kaikki nuo kokonaiset ihmiselämät olivat syntyneet yhden ihmisen kautta. Ja mitä nämä ihmiset saavat elämässään aikaan, enemmän kuin sinä koskaan. Lapsen saaminen pakottaa myös kohtaamaan puolia itsestään joita ei muuten tulisi kohdanneeksi, tuntemaan tunteita joita ei tiennyt olevan olemassa. Siinä on luonnon ja elämän armoilla sellaisella tavalla jota ei mitenkään muuten tulisi kokeneeksi. Joutuu nielemään oman ylpeytensä monasti, joutuu kasvamaan ja kehittymään ihmisenä halusi tai ei. 

Itsensä ylentävät ihmiset ovat pakostikin aina siellä henkisen kasvunsa alkutaipaleella, koska se on aina merkki sielun keskeneräisyydestä.  Sen "totuuden" löytäneillä ei ole tarvetta asettaa itseään muiden yläpuolelle, jo koko maailmankuva on niin laajentunut että tuollainen tuntuu kovin keskenkasvuiselta näkökulmasta josta näkee elämän suuren kokonaisuuden ja arvostaa muita ihmisiä, heidän ainutlaatuisuuttaan ja elämän monimuotoisuutta. Ja ymmärtää että me olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä omassa elämässämme, joista jokaisella on oma paikkansa maailmankaikkeudessa. Jokainen suuri henkinen ajattelija ymmärtää miten ihmeellinen ja tärkeä ja arvokas asia on uusi elämä. Se on yhtä kuin meidän tulevaisuutemme.

[/quote]

Pakko nyt puuttua tähän, mutta kyllä esim ihmiskaupan uhrin pelastaminen on kaikella tapaa mittavampaa ja merkityksellisempää kuin lapsen kasvattaminen. Lapsia ei edes tarvittaisi lisää tähän maailmaan vaan mammat itsekkyydessään niitä synnyttävät. Voiko enää olla itsekkäämpää kun synnyttää lisää ihmisiä kilpailemaan näistä vähäisistä luonnonvaroista? Aborttia en kannata, mutta en myöskään tahallista lisääntymisestä.

[/quote]

Korjaat vaurioita, minä kasvatan lapsia = tulevaisuuden parempaa maailmaa. Autat ihmisiä, mutta sinänsä se ei muuta maailmaa vaikka tuon yhden ihmisen maailman toki. Olin kaltaisesi fanaatikkohippi ja mukana ihmisoikeus-, ympäristö-, eläinoikeus ym liikkeissä. Se mikä alkoi ahdistaa noissa piireissä oli tuo hurmoksellinen asenne mikä sinullakin on. Oli pakko kohdata se kysymys olenko muita tuomitsevana oikeasti se hyvä ihminen joka luulin olevani? Siitä on tultu pitkä tie eikä maailma ole enää noin simppelin mustavalkoinen. Oikeastaan sulta puuttuu se syvällinen ja henkinen ulottuvuus tuosta kokonaan. Puhut teoista etkä ihmisen sielun tilasta. Rakkaus lisää maailmaan rakkautta, sinun asenteesi huokuu kyynisyyttä, negatiivisuutta, halveksuntaa, vähättelyä. Elämässä on kysymys isommista asioista kuin se mitä suklaata ostaa. 

[/quote]

Teot kuvaa sielun tilaa. Muista se, kun seuraavan kerran ostat lapsityövoimalla tehtyä suklaata. Sinä kannatat kärsimyksen lisäämistä.