Olen onnekas, kun en satu haluamaan lapsia

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:40"]

Hahhaaa, pakoon pötki kun tuli vastausten aika...

[/quote]

Ivallinen mieli.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:29"]

Mä taas olen onnekas kun halusin lapsia. Kauhistuttaa ajatellakin, että mulla ei olisi tätä lasta. Se antaa miljoona kertaa enemmän kuin ottaa. Elämä olisi merkityksettömämpää ja tyhjempää, todella paljon olisi jäänyt kokematta ja oppimatta ilman lasta. Mikään matkustelu, opiskelu, työssäkäynti ja harrastaminen ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin. Sitä paitsi noita voi tehdä vallan hyvin vaikka olisikin lapsia. Säälittää lapsettomat, kyllä tämän ilon soisi kaikille.

[/quote]

Et ole vain saanut kutsumusta toisenlaiseen elämään. Älä hauku niitä, joilla on annettu raskaampi taakka.

[/quote]

Mikä raskaampi taakka? Miten nyt ole haukkunut?

Onneksi tuli kutsumus hankkia lapsia, se toisenlainen elämä ei olisi ollut yhtä antoisaa ja hyvää. Ne vuodet kun olin lapseton enkä halunnut lapsia olivat näin jälkeenpäin ajateltuna aika turhia ja merkityksettömiä. Toki yhtä sun toista koki silloinkin ja elämä tuntui mukavalta, mutta elämä on auennut ihan eri tavalla lasten jälkeen.

[/quote]

Mutta kai tajuat, että osalla on kutsumuksena erilainen tehtävä kuin äidin rooli? On paljon raskaampi taakka tuoda sieluja valoon, vähentää kärsimystä, lisätä oikeudenmukaisuutta kuin olla äiti omille lapsilleen.

[/quote]

Juu on erilaisia kutsumuksia ja saa ollakin. Mutta kyllä vanhemmuus on miljoona kertaa raskaampi taakka kuin mikään mainitsemasi. Kokeile vaikka sitä lapsenhoitoa ja miten raskasta on vaikka pelätä oman lapsen terveyden puolesta. Ja mikä onkaan parempi tapa lisätä oikeudenmukaisuutta kuin kasvattaa oikeudenmukaisia lapsia.

[/quote]

Huomaan, että et ole ollut tekemissä isojen asioiden kanssa. Lasten kasvattaminen nimenomaan on huolta siitä lapsesta, ajatukset pyörivät vain siinä yhdessä sielussa. Kun taas ylemmillä tasoilla on mahdollisuus nähdä kokonaisuus. On myös sellaista tuskaa, jota monikaan ei tule ajatteleeksi. Siinä jää kakkoseksi huoli lapsesta.

[/quote]

Jos lapset kasvatetaan hyvin ja nämä lapset aikuisuudessa toimivat hyvin, he saavat lapsia ja kasvattavat heidät hyvin, ja taas on uusia hyviä aikuisia maailmassa tekememässä hyvää, kiertokulku jatkuu ja jatkuu. Niin eikö nämä kaikki saa enemmän hyvää aikaan kuin vain yksi ihminen? Eikä ihmisen elämä lopu vanhemmuuteen, voi sitä tehdä hyväntekeväisyyttä siinä ohellakin, ja varsinkin sitten kun lapset ovat aikuisia voi vaikka omistaa elämänsä hyväntekeväisyydelle jos haluaa.

Olen samaa mieltä AP:n kanssa, tunnen päässeeni helpolla kun en halua lapsia. Itse asiassa en niitä pystyisi ainakaan ilman mitään hoitoja saamaan, joten jos olisin niitä halunnut, niin edessä olisi ollut paljon murhetta. Varmasti lapset tuovat elämään paljon iloa jollaista en ehkä osaa edes kuvitella, mutta samalla myös suurta surua ja taakkaa. On kuitenkin olemassa monia muitakin asioita joita minun ei tarvitse elämässä kokea ollakseni onnellinen, olen onnellinen juuri näin.

Olen samaa mieltä AP:n kanssa, tunnen päässeeni helpolla kun en halua lapsia. Itse asiassa en niitä pystyisi ainakaan ilman mitään hoitoja saamaan, joten jos olisin niitä halunnut, niin edessä olisi ollut paljon murhetta. Varmasti lapset tuovat elämään paljon iloa jollaista en ehkä osaa edes kuvitella, mutta samalla myös suurta surua ja taakkaa. On kuitenkin olemassa monia muitakin asioita joita minun ei tarvitse elämässä kokea ollakseni onnellinen, olen onnellinen juuri näin.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 22:20"]

Olen iloinen ap, että olet löytänyt oman tiesi jota kuljet. Minä ajattelin noin myös pitkään, mutta sitten tapasin mieheni 32-vuotiaana ja ajatus lapsista tuli jotenkin tärkeäksi. Oltiinhan menty naimisiin ja koettiin että jotain puuttui. Ruvettiin yrittämään, mutta vuoteen ei kulunut mitään joten mentiin lapsettomuusklinikalle ja siellä tehtiin tutkimukset ja niiden tuloksena meissä ei ole mitään vikaa, kiva. Otettiin koira helmikuussa ja huomaan olevani raskaana maaliskuussa. Raskaus oli hankala ja menetyksen pelko oli valtava, mutta lopulta syntyi täysaikaisena rakas poikamme, Toivoimme pojalle lisää sisaruksia, mutta valitettavasti niitä ei tullut. Minä olen nyt 40-vuotiaana todennut, että hän on ainokaisemme, mutta sitäkin rakas. Elämä on vienyt mennessään ja olemme tähän tilanteeseen tyytyväisiä, koska tiedän sellaisia jotka ovat menettäneet vauvansa tai eivät voi koskaan saada lasta. Meillä on sentään yksi ja varsin hurmaava poika onkin.

Elämä on täynnä valintoja ja tuskin se olisi ollut huono valinta olla ilman lapsia, mutta eipä tämäkään tie mitä nyt kuljen ole huono. tsemppiä vaan ap:lle.

[/quote]

Miten tämä tarina nyt liittyi mihinkään?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

En ajatellut, että aloituksessa "avaudun onnellisuudestani". En usko olevani keskimääräistä vanhempaa onnellisempi. Minusta on vain mielenkiintoista, miten jotkut joutuvat tekemään onnellisuutensa eteen paljon enemmän uhrauksia kuin toiset vain sen takia, että sattui syntymään tietynlaiseksi ihmiseksi. Minä nimittäin ainakin koen syntyneeni ihmiseksi, jolle ei lapsiperhe-elämä sovi.

Pahoittelen, jos olen loukannut jotakuta. Se ei ollut tarkoitukseni! -ap

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:16"]

Mä taas koen kauheana rasitteena sen etten halua lapsia. Lapset ovat ihania, työskentelenkin niiden kanssa, en vain halua omia. Koen jääväni jostain paitsi ja olen hirveän yksinäinen kun kaikilla ystävilläni on lapsia.

[/quote]

Mulla aivan sama ongelma.
Se, etten halua lapsia, saattaa maksaa mulle avioliiton rakastamani miehen kanssa. Haluaisin haluta lapsia, mutta kun en halua. 

Herättää sellaisen kysymksen että miksi ihmeessä tulet vauva sivustolle kertomaan että et halua lapsia?:D ihan niinkuin se täällä jotakin eritysemmin kiinnostais. On luonnollista lisääntyä ja parempi ettet hommaakaan kakaroita ku on olevinaa niin kallista touhua. Voivoi ei se sunkaan elätys ollut ilmasta eikä tämänhetkinenkää eläminen. Kaikki maksaa hei, mikää ei ole ilmasta:DDD

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:16"]

Mä taas koen kauheana rasitteena sen etten halua lapsia. Lapset ovat ihania, työskentelenkin niiden kanssa, en vain halua omia. Koen jääväni jostain paitsi ja olen hirveän yksinäinen kun kaikilla ystävilläni on lapsia.

[/quote]

Mulla aivan sama ongelma.
Se, etten halua lapsia, saattaa maksaa mulle avioliiton rakastamani miehen kanssa. Haluaisin haluta lapsia, mutta kun en halua. 

[/quote]
Voisithan sinä saada äkkiä oikein kunnon vauvakuumeen. Ei se kuitenkaan takaa, että nauttisit vanhemmuudesta. Useimmat kaikkein huonoimmista äideistä ovat myös halunneet lapsia. Ei kannata ajatella, että lasten haluaminen ratkaisisi mitään.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:18"]

Herättää sellaisen kysymksen että miksi ihmeessä tulet vauva sivustolle kertomaan että et halua lapsia?:D ihan niinkuin se täällä jotakin eritysemmin kiinnostais. On luonnollista lisääntyä ja parempi ettet hommaakaan kakaroita ku on olevinaa niin kallista touhua. Voivoi ei se sunkaan elätys ollut ilmasta eikä tämänhetkinenkää eläminen. Kaikki maksaa hei, mikää ei ole ilmasta:DDD

[/quote]

Sepä. Joillakin taitaa olla tuota aggressiota kertynyt ihan jaettavaksi. Muka-asiallinen keskustelu jossa sallitaan vain yksi ainoa mielipide. Keinolla millä hyvänsä pitää löytää lasten hankkimisesta jotain negatiivista ja vähempiarvoista. Vauva-lehden sivulla, jonka melko vähälläkin älyllä ymmärtänee olevan lapsiperheiden vanhempien suosiossa.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:08"]

En ajatellut, että aloituksessa "avaudun onnellisuudestani". En usko olevani keskimääräistä vanhempaa onnellisempi. Minusta on vain mielenkiintoista, miten jotkut joutuvat tekemään onnellisuutensa eteen paljon enemmän uhrauksia kuin toiset vain sen takia, että sattui syntymään tietynlaiseksi ihmiseksi. Minä nimittäin ainakin koen syntyneeni ihmiseksi, jolle ei lapsiperhe-elämä sovi.

Pahoittelen, jos olen loukannut jotakuta. Se ei ollut tarkoitukseni! -ap

[/quote]

ET ole mua loukannut. Mutta mitsä ihmeestä päättelet että lasten hankkiminen edellyttää uhrauksia? Tarkoittanet vain omaa elämääsi ja arvomaailmaasi? MInä en koe uhranneeni yhtään mitään tärkeää lasteni vuoksi. Sen sijaan olen saanut pajon sellaisia hienoja asioita joita en olis osannut koskaan kuvitellakaan että lapset tuovat tullessaan. Sulla on valtava tarve määritellä toisten ihmisten elämää. Ja se taitaa olla hieman ärsyttävää. OIkeastihan et voi tietää ihmisten onnen tai uhrausten määrää. Vain omasi. Ja loput kuvittelet omassa päässäsi eli niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ihan rauhassa voit mun puolestani elää ilman lapsiperhe-elämää. Siinähän ei ole mitään vikaa.

Minä ymmärrän AP:n pointin erittäin hyvin ja olen täysin samaa mieltä: olet AP onnekas. Itse valitettavasti haluan lapsia, mikä rajoittaa elämää jo ennen kuin niitä on. Esimerkiksi parisuhdetta ei tarvitsisi lainkaan olla, jos ei haluaisi lapsia. Lisäksi työkuviot ja asumiset voisi miettiä paljon vapaammin, kun taas lasten kanssa pitää olla paljon vakaampi, ei voi jatkuvasti muuttaa maasta toiseen tms. Esimerkiksi vapaaehtoistyöhön lähteminen kiinnostaisi. Lasten hankinta on myös stressaavaa, ainakin itseäni ahdistaa kovin, että jos niitä lapsia ei tulekaan. Muutama kuukausi yritystä takana, enkä ainakaan vielä ole raskaaksi tullut. Uskon, että lapset ovat minulle täysin kaikkien uhrausten ja stressien arvoisia, mutta elämä voisi varmasti olla antoisaa ilmankin lapsia, jos ei siis olisi tätä käsittämätöntä vauvakuumetta, mihin ei oikein auta mikään muu. Olen tavallaan kateellinen ihmisille, joille ei tule vauvakuumetta, sillä keksisin elämääni niin paljon muutakin sisältöä. Mutta eipä voi mitään, nyt vaan toivon hartaasti saavani ainakin yhden lapsen.:)

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Kertoo kyllä aika paljon jos susta kaikkein syvätasoisinta voi olla lasten kasvattaminen :D :D Sori, mutta joillakin se elämä on ihan oikeasti syvällistä, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, hiljennytään ja kuunnellaan mitä maailma sanoo, autetaan kärsiviä, muutetaan maailmaa paremmaksi. Mitä sinä olet viime aikoina tehnyt sen eteen että maaimassa olisi vähemmän kärsimystä ja enemmän oikeudenmaisuutta? Vaihtanut sen nico-petteris vaipan? :D

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Joillekin kuten sinulle, riittää ns alemman tason elämä, ns normaali peruselämä. Mutta ota huomioon, että on meitäkin, jotka etsivät sitä elämän syvellisempää ja tarkoituksellisempaa puolta. Henkinen kehittyminen, totuuden etsiminen jne voivat olla jonkun kutsumus ja tuoda hänelle suuremman onnen kuin ns alemman tason tehtävät.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Kertoo kyllä aika paljon jos susta kaikkein syvätasoisinta voi olla lasten kasvattaminen :D :D Sori, mutta joillakin se elämä on ihan oikeasti syvällistä, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, hiljennytään ja kuunnellaan mitä maailma sanoo, autetaan kärsiviä, muutetaan maailmaa paremmaksi. Mitä sinä olet viime aikoina tehnyt sen eteen että maaimassa olisi vähemmän kärsimystä ja enemmän oikeudenmaisuutta? Vaihtanut sen nico-petteris vaipan? :D

[/quote]

No kerros nyt mikä tää elämää suurempi syvätasosi pitää sisällään? Ilmeisesti luetun ymmärtämisesi ei ole ihan huipussaan. Paitsi että lasten kasvattaminen on kyllä hyvinkin syvällistä jos sen ottaa tosissaan (sullahan on mitä ilmeisimmin runsaasti tuota kasvatuskokemusta), kerroin että minulla on ammatti missä saan tehdä töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Mistä kumpuaa tuo tarpeesi vähätellä ja halveksua? Vaikea kuvitella että tuollaisella asenteella kovinkaan paljon tuodaan maailmaan oikeudenmukaisuutta tai vähennetään kärsimystä. Suoraan sanottuna vaikutat ihan vaan kusipäiseltä pätemisentarpeiselta ääliöltä.. Sellaisethan ovat tunnetusti pelastaneet maailman. Ja varsinkin erityisen syvätasoisesti.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Joillekin kuten sinulle, riittää ns alemman tason elämä, ns normaali peruselämä. Mutta ota huomioon, että on meitäkin, jotka etsivät sitä elämän syvellisempää ja tarkoituksellisempaa puolta. Henkinen kehittyminen, totuuden etsiminen jne voivat olla jonkun kutsumus ja tuoda hänelle suuremman onnen kuin ns alemman tason tehtävät.

[/quote]

:D No justiin. Todellinen elämä löytyy ihan varppina nimenomaan jostain Goalaisesta marihuanaretriitistä. Myös alkoholismilla tai alkoholismitaustalla varustettu kyyninen "älykkyys" eli suomeksi sanottuna vittumaisuus on omiaan nostamaan ihmisen ihan eri sfääreihin alenpitasoisesta peruselämästä:) Taidat olla kuule harvinaisen pihalla. Jos olisit tiellä jolla luulet olevasi, ei sulla olis mitään tarvetta yrittää vähätellä kenenkään elämää alempitasoiseksi.  Iltalääkkeet nassuun ja petiin nyt.

Mä olen halunnut lapsia ja onnekseni saanut ne. En kuitenkaan koe, että olisin joutunut uhraamaan mitään. Toki kotiäitivuodet köyhdyttivät taloudellisesti, mutta ei se haittaa - oli sen arvoista. Uhraaminenkin on niin subjektiivista, ap.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:41"]

Minä ymmärrän AP:n pointin erittäin hyvin ja olen täysin samaa mieltä: olet AP onnekas. Itse valitettavasti haluan lapsia, mikä rajoittaa elämää jo ennen kuin niitä on. Esimerkiksi parisuhdetta ei tarvitsisi lainkaan olla, jos ei haluaisi lapsia. Lisäksi työkuviot ja asumiset voisi miettiä paljon vapaammin, kun taas lasten kanssa pitää olla paljon vakaampi, ei voi jatkuvasti muuttaa maasta toiseen tms. Esimerkiksi vapaaehtoistyöhön lähteminen kiinnostaisi. Lasten hankinta on myös stressaavaa, ainakin itseäni ahdistaa kovin, että jos niitä lapsia ei tulekaan. Muutama kuukausi yritystä takana, enkä ainakaan vielä ole raskaaksi tullut. Uskon, että lapset ovat minulle täysin kaikkien uhrausten ja stressien arvoisia, mutta elämä voisi varmasti olla antoisaa ilmankin lapsia, jos ei siis olisi tätä käsittämätöntä vauvakuumetta, mihin ei oikein auta mikään muu. Olen tavallaan kateellinen ihmisille, joille ei tule vauvakuumetta, sillä keksisin elämääni niin paljon muutakin sisältöä. Mutta eipä voi mitään, nyt vaan toivon hartaasti saavani ainakin yhden lapsen.:)

[/quote]

Jep, näinhän se juuri menee. Vaikutat kyllä suhtautuvan asiaan hyvin järkevällä tavalla. Eihän sille tosiaan mitään voi. Parempi vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. -ap