Olen onnekas, kun en satu haluamaan lapsia

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Kertoo kyllä aika paljon jos susta kaikkein syvätasoisinta voi olla lasten kasvattaminen :D :D Sori, mutta joillakin se elämä on ihan oikeasti syvällistä, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, hiljennytään ja kuunnellaan mitä maailma sanoo, autetaan kärsiviä, muutetaan maailmaa paremmaksi. Mitä sinä olet viime aikoina tehnyt sen eteen että maaimassa olisi vähemmän kärsimystä ja enemmän oikeudenmaisuutta? Vaihtanut sen nico-petteris vaipan? :D

[/quote]

No kerros nyt mikä tää elämää suurempi syvätasosi pitää sisällään? Ilmeisesti luetun ymmärtämisesi ei ole ihan huipussaan. Paitsi että lasten kasvattaminen on kyllä hyvinkin syvällistä jos sen ottaa tosissaan (sullahan on mitä ilmeisimmin runsaasti tuota kasvatuskokemusta), kerroin että minulla on ammatti missä saan tehdä töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Mistä kumpuaa tuo tarpeesi vähätellä ja halveksua? Vaikea kuvitella että tuollaisella asenteella kovinkaan paljon tuodaan maailmaan oikeudenmukaisuutta tai vähennetään kärsimystä. Suoraan sanottuna vaikutat ihan vaan kusipäiseltä pätemisentarpeiselta ääliöltä.. Sellaisethan ovat tunnetusti pelastaneet maailman. Ja varsinkin erityisen syvätasoisesti.

[/quote]

Sori, mutta edelleenkään lasten kasvatus ei ole sitä syvällistä hommaa, sillä tasolla kuin minä tarkoitan. Kärsimyksen vähentäminen maailmassa globaalisti ja oikeudenmukaiset teot ja ihmisten elämien muuttaminen syvemmällä tasolla on sitä. Se, että sinä olet tyytynyt tuohon elämään mitä elät, on ok, mutta suurempia henkisiä nautintoja on se, kun tajuaa miten me kaikki olemmakaan lopulta samaa olemusta ja miten muiden kärsimyksen vähentäminen vähentää omaa kärsimystä ja kuinka maailma muuttuu kun sitä muutetaan. Kysyn edelleen, mitä sinä olet tehnyt vähentääksesi vääryyttä ja lisätäksesi oikeudenmukaisuutta globaalilla tasolla? Kuinka monen ihmisen sielun olet tuonut valoon?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:09"]Pohdin toisessa ketjussa, miten älyttömän hyvä tuuri minulla on käynyt, kun en halua lapsia  

Jos haluaisi lapsia, joutuisi vähintään pari sataa tuhatta euroa käyttämään rahaa, lisäksi riskeeraamaan tervytensä ja parisuhteensa sekä uhraamaan jaksamisensa ja vapaa-aikansa. Ja sitten taas joku on syntynyt sellaiseksi, jonka on lapsia pakko saada ja joka maksaa noiden päälle pahimmassa tapauksessa vielä kalliit ja epämukavat lapsettomuushoidot. Tai sitten katkeroituu. 

Älyttömän hyvä tuuria syntyä ihmiseksi, jolla ei ole lapsille mitään tarvetta.

Mitä ajatuksia tällainen herättää?
[/quote]

Mitä nyt vittu taas

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:34"]

Sori, mutta edelleenkään lasten kasvatus ei ole sitä syvällistä hommaa, 

[/quote]

Älä kiusaa äitejä noin paljon, ne tietää itsekin ettei ne tee mitään merkittävää, lisääntyy kuin madot ja etanat, ei niiden naamaa tarvitse vielä lisää hieroa siihen.

Antaa niiden elää kuvitelmissaan, se on parempi tuollaisessa tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:26"]

Mä olen halunnut lapsia ja onnekseni saanut ne. En kuitenkaan koe, että olisin joutunut uhraamaan mitään. Toki kotiäitivuodet köyhdyttivät taloudellisesti, mutta ei se haittaa - oli sen arvoista. Uhraaminenkin on niin subjektiivista, ap.

[/quote]

Ei ehkä kannata takertua uhrata-sanaan. Tosiasia on kuitenkin, että lasten hankkiminen tarkoittaa yleensä huomattavaa rahanmenoa, kiristyviä hermoja, lisää stressiä, paljon huolta, terveydellisen riskin (naiselle), parisuhdevaikeuksia ja muita vastaavia seurauksia. Ne ovat se hinta, jonka vanhemmuudesta joutuu maksamaan. Tiedän, että minä pääsen monissa asioissa huomattavasti helpommalla, kun olen sattunut syntymään ihmiseksi, joka ei lapsia halua. Tämä on aika villi ajatus, koska ihminen ei itse päätä, millainen hän tässä suhteessa on. Jollakin halu on vain tosi voimakas, toisella olematon. -ap

Toisaalta lasten hankkiminen tarkoittaa myös lisääntyvää rakkautta ja onnellisuutta. Näet asian vain riskien kautta.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:47"]

Toisaalta lasten hankkiminen tarkoittaa myös lisääntyvää rakkautta ja onnellisuutta. Näet asian vain riskien kautta.

[/quote]

Ei ainakaan tutkimusten mukaan.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:47"]

Toisaalta lasten hankkiminen tarkoittaa myös lisääntyvää rakkautta ja onnellisuutta.

[/quote]

Kyllä, ihmiselle, joka haluaa lapsia. (Tai ainakin useimmille teistä.) Ihminen, joka ei lapsia halua, saa sitten vastaavasti onnellisuutensa jostakin muualta. Ja se jokin muu ei ainakaan minun tapauksessani vaadi ainakaan lähellekään sellaisia uhrauksia kuin vanhemmuus vaatii. -ap

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:34"]

Sori, mutta edelleenkään lasten kasvatus ei ole sitä syvällistä hommaa, 

[/quote]

Älä kiusaa äitejä noin paljon, ne tietää itsekin ettei ne tee mitään merkittävää, lisääntyy kuin madot ja etanat, ei niiden naamaa tarvitse vielä lisää hieroa siihen.

Antaa niiden elää kuvitelmissaan, se on parempi tuollaisessa tilanteessa.
[/quote]

Tää on aina niin mahtavaa lukea mitä ilkeilijävelat ajattelevat omista äideistään :D "madot ja etanat", "luulet olevasi jotain kun olet jalkasi levittänyt jollekin äijälle ja puskenut sieltä lapsen ulos, kuule siihen pystyy kaikki". Tää kertoo ihan kaiken oleellisen siitä, kuinka arvokkaaksi velan oma äiti ja isä ovat saaneet hänet itsensä tuntemaan. Viihdyttävää.

Ja sitten nämä syvätasot ja maailmanparantamiset ja muut; nimenomaan lasta, mieluiten vastasyntyneestä lähtien, kasvattamalla ymmärtää tämän universumin kiertokulun, kaiken merkityksen ja merkityksettömyyden. Se tosiaan on kaikki siinä. Sori ettet ymmärrä sitä. Ja mitä tulee syvätason (lol) henkilöihin, joilla on jotenkin arvokkaampaa hommaa kun vanhemmuus, niin kyllä kuitenkin hyvin monella poliitikolla, ajattelelijalla ja taiteilijalla on lapsia. Että on aika rohkeaa väittää että nämä asiat olisivat toisensa poissulkevia.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:47"]

Toisaalta lasten hankkiminen tarkoittaa myös lisääntyvää rakkautta ja onnellisuutta.

[/quote]

Kyllä, ihmiselle, joka haluaa lapsia. (Tai ainakin useimmille teistä.) Ihminen, joka ei lapsia halua, saa sitten vastaavasti onnellisuutensa jostakin muualta. Ja se jokin muu ei ainakaan minun tapauksessani vaadi ainakaan lähellekään sellaisia uhrauksia kuin vanhemmuus vaatii. -ap

[/quote]

Ei niillä ainakaan tutkimusten mukaan lisäänny onnellisuus, vaan vähenee radikaalisti.

Se onnellisuustaso palautuu vasta, kun ne lapset muuttaa pois.

Olen kateellinen.

Onnellisuutta on aika vaikea mitata. Minä olen ollut onnellisimmillani pikkulapsiaikana, vaikka moni muu ei ole ollut. Se ei minun onnellisuuttani vähennä.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:56"]

 Ja sitten nämä syvätasot ja maailmanparantamiset ja muut; nimenomaan lasta, mieluiten vastasyntyneestä lähtien, kasvattamalla ymmärtää tämän universumin kiertokulun, kaiken merkityksen ja merkityksettömyyden. 

[/quote]

Toi sun ad hominem ulina ei silti poista sitä tosiasiaa ettei lisääntyminen ole mitään sen kummempaa kuin mitä madot ja etanatkin tekee.

Ikävää sun kannalta, että se on sulle noin merkittävä asia, vaikka se onkin yhtä merkittävää kuin vaikka aamu-ulostaminen maailman mittakaavassa.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:29"]

Mä taas olen onnekas kun halusin lapsia. Kauhistuttaa ajatellakin, että mulla ei olisi tätä lasta. Se antaa miljoona kertaa enemmän kuin ottaa. Elämä olisi merkityksettömämpää ja tyhjempää, todella paljon olisi jäänyt kokematta ja oppimatta ilman lasta. Mikään matkustelu, opiskelu, työssäkäynti ja harrastaminen ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin. Sitä paitsi noita voi tehdä vallan hyvin vaikka olisikin lapsia. Säälittää lapsettomat, kyllä tämän ilon soisi kaikille.

[/quote]

Et ole vain saanut kutsumusta toisenlaiseen elämään. Älä hauku niitä, joilla on annettu raskaampi taakka.

[/quote]

Mikä raskaampi taakka? Miten nyt ole haukkunut?

Onneksi tuli kutsumus hankkia lapsia, se toisenlainen elämä ei olisi ollut yhtä antoisaa ja hyvää. Ne vuodet kun olin lapseton enkä halunnut lapsia olivat näin jälkeenpäin ajateltuna aika turhia ja merkityksettömiä. Toki yhtä sun toista koki silloinkin ja elämä tuntui mukavalta, mutta elämä on auennut ihan eri tavalla lasten jälkeen.

[/quote]

Mutta kai tajuat, että osalla on kutsumuksena erilainen tehtävä kuin äidin rooli? On paljon raskaampi taakka tuoda sieluja valoon, vähentää kärsimystä, lisätä oikeudenmukaisuutta kuin olla äiti omille lapsilleen.

[/quote]

Juu on erilaisia kutsumuksia ja saa ollakin. Mutta kyllä vanhemmuus on miljoona kertaa raskaampi taakka kuin mikään mainitsemasi. Kokeile vaikka sitä lapsenhoitoa ja miten raskasta on vaikka pelätä oman lapsen terveyden puolesta. Ja mikä onkaan parempi tapa lisätä oikeudenmukaisuutta kuin kasvattaa oikeudenmukaisia lapsia.

[/quote]

Huomaan, että et ole ollut tekemissä isojen asioiden kanssa. Lasten kasvattaminen nimenomaan on huolta siitä lapsesta, ajatukset pyörivät vain siinä yhdessä sielussa. Kun taas ylemmillä tasoilla on mahdollisuus nähdä kokonaisuus. On myös sellaista tuskaa, jota monikaan ei tule ajatteleeksi. Siinä jää kakkoseksi huoli lapsesta.

[/quote]

Jos lapset kasvatetaan hyvin ja nämä lapset aikuisuudessa toimivat hyvin, he saavat lapsia ja kasvattavat heidät hyvin, ja taas on uusia hyviä aikuisia maailmassa tekememässä hyvää, kiertokulku jatkuu ja jatkuu. Niin eikö nämä kaikki saa enemmän hyvää aikaan kuin vain yksi ihminen? Eikä ihmisen elämä lopu vanhemmuuteen, voi sitä tehdä hyväntekeväisyyttä siinä ohellakin, ja varsinkin sitten kun lapset ovat aikuisia voi vaikka omistaa elämänsä hyväntekeväisyydelle jos haluaa.

[/quote]

Mutta mitä jos haluaa omistautua toisten auttamiselle jo parikymppisenä ja lopettaa vasta kun kuolee? Onko silti pakko tehdä lapsia vaikkei niitä halua ja haluaisi senkin ajan käyttää siihen mihin on todellinen kutsumus? Olkoon tuo kutsumus sitten mikä vaan, koirat, seksi tai maailmanparantaminen?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:26"]

Lapset tuo niin paljon rikkautta elämään, että sitä ei koskaan voi rahassa mitata.

[/quote]

Tunnen samoin lapsettomuudesta. Mutta se ei kyllä ollut tämän aloituksen pointti. -ap

No mammat, oletteko kieltäneet lapseltanne joskus suklaansyönnin vedoten siihen että se tuotetaan lapsityövoimalla? Jos ette, niin miten sitten se oikean tekeminen ja kärsimyksen vähentäminen sopiikaan siihen lapsiperheen elämään?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:21"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"] Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani. [/quote]   Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :) [/quote] Eli sä olet itse vetäytymässä sisareksi nunnaluostariin? Eiköhän tää ketju ollut tässä [/quote]   En, annoin esimerkin jota et ilmeisesti tajunnut. Kun on sillä hartaudella mukana syvällisyydessä ja maailmanparantamisessa kuin munkit henkisyydessään, ei ole mahdollisuutta enää hoitaa lapsia siinä sivussa. Se on täysi mahdottomuus. [/quote] Ja velatko ovat munkkeihin verrattavissa? Kas kummaa, miten niillä riittää mihinkään henkiseen kehittymiseen aikaa kun koko aika menee uraputkessa, koiranäyttelyissä, baareissa, matkoilla tai vaikka putsinnypläyskerhossa? Eihän tuossa jää aikaa mietiskelyyn millään.

[/quote]

En sanonutkaan, että kaikki velat ovat valinneet henkisen tien. Osa veloista voi saada nautintoa alemman tason asioista, esim juuri koiraharrastuksesta kuten monet äidit saavat nautintoa lastenkasvattamisesta. Kuitenkin joillakin lapsien teko ei tule kyseeseen sen takia, että hänen elämässään  on korkeampi kutsumus. Lapsiin yms ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Jos henkilö on niin kiinni toisten ihmisten kärsimyksen vähentämisessä ettei aikaa jää muulle ja lapsen kasvatus ei ole osa kutsumusta, niin silloin ei todellakaan kannata hankkia lapsia. Tälläisen ihmisen nautinto tulee korkaemmasta hyvästä ja oman kutsumuksensa toteuttamisesta.

[/quote]

Pakko puuttua ulkopuolisena tähän, mutta kuulostaa siltä että sinulla nautinto tulee itsesi korostamisesta. Kun on jatkuvasti vapaus valita ja vastuussa vain omasta navastaan, elämä pyörii oman jeesuskompleksin ja ylemmyydentunteen ympärillä niin kyllä se henkinen kehityskin on hitaampaa jos sitä edes lainkaan tapahtuu. Sullakin paistaa pitkälle tuo asenteesi miten muka olet kehittyneempi ja parempi ihminen kuin joku alempitasoinen lisääntyjä. Totuus kuitenkin on, että elämäsi pyörii oman itsesi korostuksen ympärillä, mikä osoittaa että sulla on vielä todella pitkä matka mihinkään "valaistumiseen". Vaikutat tyypilliseltä parikymppiseltä idealistilta. Vasta elämänkokemus, elämän ja kuoleman kysymysten, oman epätäydellisyyden ja haavoittuvaisuuden kohtaaminen avaa tiettyjä ovia henkisen kasvun tiellä.

Lapsen saaminen on eräänlaista oman minän laajentumista samalla kun siinä ollaan ihan elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Siinä laitetaan itsensä alttiiksi ja joudutaan kasvokkain elämän perimmäisten kysymysten kanssa. Isompien kuin ihmisten kärsimyksen vähentäminen maailmassa tms. ihmiskuntaan liittyvät asiat. Siinä ollaan tekemisissä itse elämän kanssa. Elämän perimmäinen tarkoitus on jatkua. Mummoni kuolinvuoteella laskeskeltiin montako ihmistä oli tullut maailmaan mummoni kautta, mummon neljä lasta, näiden 12 lasta ja näiden lapset ja siitä eteenpäin. Kaikki nuo kokonaiset ihmiselämät olivat syntyneet yhden ihmisen kautta. Ja mitä nämä ihmiset saavat elämässään aikaan, enemmän kuin sinä koskaan. Lapsen saaminen pakottaa myös kohtaamaan puolia itsestään joita ei muuten tulisi kohdanneeksi, tuntemaan tunteita joita ei tiennyt olevan olemassa. Siinä on luonnon ja elämän armoilla sellaisella tavalla jota ei mitenkään muuten tulisi kokeneeksi. Joutuu nielemään oman ylpeytensä monasti, joutuu kasvamaan ja kehittymään ihmisenä halusi tai ei. 

Itsensä ylentävät ihmiset ovat pakostikin aina siellä henkisen kasvunsa alkutaipaleella, koska se on aina merkki sielun keskeneräisyydestä.  Sen "totuuden" löytäneillä ei ole tarvetta asettaa itseään muiden yläpuolelle, jo koko maailmankuva on niin laajentunut että tuollainen tuntuu kovin keskenkasvuiselta näkökulmasta josta näkee elämän suuren kokonaisuuden ja arvostaa muita ihmisiä, heidän ainutlaatuisuuttaan ja elämän monimuotoisuutta. Ja ymmärtää että me olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä omassa elämässämme, joista jokaisella on oma paikkansa maailmankaikkeudessa. Jokainen suuri henkinen ajattelija ymmärtää miten ihmeellinen ja tärkeä ja arvokas asia on uusi elämä. Se on yhtä kuin meidän tulevaisuutemme.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:21"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"] Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani. [/quote]   Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :) [/quote] Eli sä olet itse vetäytymässä sisareksi nunnaluostariin? Eiköhän tää ketju ollut tässä [/quote]   En, annoin esimerkin jota et ilmeisesti tajunnut. Kun on sillä hartaudella mukana syvällisyydessä ja maailmanparantamisessa kuin munkit henkisyydessään, ei ole mahdollisuutta enää hoitaa lapsia siinä sivussa. Se on täysi mahdottomuus. [/quote] Ja velatko ovat munkkeihin verrattavissa? Kas kummaa, miten niillä riittää mihinkään henkiseen kehittymiseen aikaa kun koko aika menee uraputkessa, koiranäyttelyissä, baareissa, matkoilla tai vaikka putsinnypläyskerhossa? Eihän tuossa jää aikaa mietiskelyyn millään.

[/quote]

En sanonutkaan, että kaikki velat ovat valinneet henkisen tien. Osa veloista voi saada nautintoa alemman tason asioista, esim juuri koiraharrastuksesta kuten monet äidit saavat nautintoa lastenkasvattamisesta. Kuitenkin joillakin lapsien teko ei tule kyseeseen sen takia, että hänen elämässään  on korkeampi kutsumus. Lapsiin yms ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Jos henkilö on niin kiinni toisten ihmisten kärsimyksen vähentämisessä ettei aikaa jää muulle ja lapsen kasvatus ei ole osa kutsumusta, niin silloin ei todellakaan kannata hankkia lapsia. Tälläisen ihmisen nautinto tulee korkaemmasta hyvästä ja oman kutsumuksensa toteuttamisesta.

[/quote]

Pakko puuttua ulkopuolisena tähän, mutta kuulostaa siltä että sinulla nautinto tulee itsesi korostamisesta. Kun on jatkuvasti vapaus valita ja vastuussa vain omasta navastaan, elämä pyörii oman jeesuskompleksin ja ylemmyydentunteen ympärillä niin kyllä se henkinen kehityskin on hitaampaa jos sitä edes lainkaan tapahtuu. Sullakin paistaa pitkälle tuo asenteesi miten muka olet kehittyneempi ja parempi ihminen kuin joku alempitasoinen lisääntyjä. Totuus kuitenkin on, että elämäsi pyörii oman itsesi korostuksen ympärillä, mikä osoittaa että sulla on vielä todella pitkä matka mihinkään "valaistumiseen". Vaikutat tyypilliseltä parikymppiseltä idealistilta. Vasta elämänkokemus, elämän ja kuoleman kysymysten, oman epätäydellisyyden ja haavoittuvaisuuden kohtaaminen avaa tiettyjä ovia henkisen kasvun tiellä.

Lapsen saaminen on eräänlaista oman minän laajentumista samalla kun siinä ollaan ihan elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Siinä laitetaan itsensä alttiiksi ja joudutaan kasvokkain elämän perimmäisten kysymysten kanssa. Isompien kuin ihmisten kärsimyksen vähentäminen maailmassa tms. ihmiskuntaan liittyvät asiat. Siinä ollaan tekemisissä itse elämän kanssa. Elämän perimmäinen tarkoitus on jatkua. Mummoni kuolinvuoteella laskeskeltiin montako ihmistä oli tullut maailmaan mummoni kautta, mummon neljä lasta, näiden 12 lasta ja näiden lapset ja siitä eteenpäin. Kaikki nuo kokonaiset ihmiselämät olivat syntyneet yhden ihmisen kautta. Ja mitä nämä ihmiset saavat elämässään aikaan, enemmän kuin sinä koskaan. Lapsen saaminen pakottaa myös kohtaamaan puolia itsestään joita ei muuten tulisi kohdanneeksi, tuntemaan tunteita joita ei tiennyt olevan olemassa. Siinä on luonnon ja elämän armoilla sellaisella tavalla jota ei mitenkään muuten tulisi kokeneeksi. Joutuu nielemään oman ylpeytensä monasti, joutuu kasvamaan ja kehittymään ihmisenä halusi tai ei. 

Itsensä ylentävät ihmiset ovat pakostikin aina siellä henkisen kasvunsa alkutaipaleella, koska se on aina merkki sielun keskeneräisyydestä.  Sen "totuuden" löytäneillä ei ole tarvetta asettaa itseään muiden yläpuolelle, jo koko maailmankuva on niin laajentunut että tuollainen tuntuu kovin keskenkasvuiselta näkökulmasta josta näkee elämän suuren kokonaisuuden ja arvostaa muita ihmisiä, heidän ainutlaatuisuuttaan ja elämän monimuotoisuutta. Ja ymmärtää että me olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä omassa elämässämme, joista jokaisella on oma paikkansa maailmankaikkeudessa. Jokainen suuri henkinen ajattelija ymmärtää miten ihmeellinen ja tärkeä ja arvokas asia on uusi elämä. Se on yhtä kuin meidän tulevaisuutemme.

[/quote]

No mammat, oletteko kieltäneet lapseltanne joskus suklaansyönnin vedoten siihen että se tuotetaan lapsityövoimalla? Jos ette, niin miten sitten se oikean tekeminen ja kärsimyksen vähentäminen sopiikaan siihen lapsiperheen elämään?

Kel onni on, se onnen kätkeköön. Vanha viisaus pätee tässäkin asiassa. Aika pahasti on aloittajan julistus tämän viisauden kanssa. Joku voisi jopa kyseenalaistaa AP:n onnellisuuden. Kukapa sen tekisi?

Kel onni on, se onnen kätkeköön. Vanha viisaus pätee tässäkin asiassa. Aika pahasti on aloittajan julistus ristiriidassa tämän viisauden kanssa. Joku voisi jopa kyseenalaistaa AP:n onnellisuuden. Kukapa sen tekisi?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:21"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"] Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani. [/quote]   Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :) [/quote] Eli sä olet itse vetäytymässä sisareksi nunnaluostariin? Eiköhän tää ketju ollut tässä [/quote]   En, annoin esimerkin jota et ilmeisesti tajunnut. Kun on sillä hartaudella mukana syvällisyydessä ja maailmanparantamisessa kuin munkit henkisyydessään, ei ole mahdollisuutta enää hoitaa lapsia siinä sivussa. Se on täysi mahdottomuus. [/quote] Ja velatko ovat munkkeihin verrattavissa? Kas kummaa, miten niillä riittää mihinkään henkiseen kehittymiseen aikaa kun koko aika menee uraputkessa, koiranäyttelyissä, baareissa, matkoilla tai vaikka putsinnypläyskerhossa? Eihän tuossa jää aikaa mietiskelyyn millään.

[/quote]

En sanonutkaan, että kaikki velat ovat valinneet henkisen tien. Osa veloista voi saada nautintoa alemman tason asioista, esim juuri koiraharrastuksesta kuten monet äidit saavat nautintoa lastenkasvattamisesta. Kuitenkin joillakin lapsien teko ei tule kyseeseen sen takia, että hänen elämässään  on korkeampi kutsumus. Lapsiin yms ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Jos henkilö on niin kiinni toisten ihmisten kärsimyksen vähentämisessä ettei aikaa jää muulle ja lapsen kasvatus ei ole osa kutsumusta, niin silloin ei todellakaan kannata hankkia lapsia. Tälläisen ihmisen nautinto tulee korkaemmasta hyvästä ja oman kutsumuksensa toteuttamisesta.

[/quote]

Pakko puuttua ulkopuolisena tähän, mutta kuulostaa siltä että sinulla nautinto tulee itsesi korostamisesta. Kun on jatkuvasti vapaus valita ja vastuussa vain omasta navastaan, elämä pyörii oman jeesuskompleksin ja ylemmyydentunteen ympärillä niin kyllä se henkinen kehityskin on hitaampaa jos sitä edes lainkaan tapahtuu. Sullakin paistaa pitkälle tuo asenteesi miten muka olet kehittyneempi ja parempi ihminen kuin joku alempitasoinen lisääntyjä. Totuus kuitenkin on, että elämäsi pyörii oman itsesi korostuksen ympärillä, mikä osoittaa että sulla on vielä todella pitkä matka mihinkään "valaistumiseen". Vaikutat tyypilliseltä parikymppiseltä idealistilta. Vasta elämänkokemus, elämän ja kuoleman kysymysten, oman epätäydellisyyden ja haavoittuvaisuuden kohtaaminen avaa tiettyjä ovia henkisen kasvun tiellä.

Lapsen saaminen on eräänlaista oman minän laajentumista samalla kun siinä ollaan ihan elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Siinä laitetaan itsensä alttiiksi ja joudutaan kasvokkain elämän perimmäisten kysymysten kanssa. Isompien kuin ihmisten kärsimyksen vähentäminen maailmassa tms. ihmiskuntaan liittyvät asiat. Siinä ollaan tekemisissä itse elämän kanssa. Elämän perimmäinen tarkoitus on jatkua. Mummoni kuolinvuoteella laskeskeltiin montako ihmistä oli tullut maailmaan mummoni kautta, mummon neljä lasta, näiden 12 lasta ja näiden lapset ja siitä eteenpäin. Kaikki nuo kokonaiset ihmiselämät olivat syntyneet yhden ihmisen kautta. Ja mitä nämä ihmiset saavat elämässään aikaan, enemmän kuin sinä koskaan. Lapsen saaminen pakottaa myös kohtaamaan puolia itsestään joita ei muuten tulisi kohdanneeksi, tuntemaan tunteita joita ei tiennyt olevan olemassa. Siinä on luonnon ja elämän armoilla sellaisella tavalla jota ei mitenkään muuten tulisi kokeneeksi. Joutuu nielemään oman ylpeytensä monasti, joutuu kasvamaan ja kehittymään ihmisenä halusi tai ei. 

Itsensä ylentävät ihmiset ovat pakostikin aina siellä henkisen kasvunsa alkutaipaleella, koska se on aina merkki sielun keskeneräisyydestä.  Sen "totuuden" löytäneillä ei ole tarvetta asettaa itseään muiden yläpuolelle, jo koko maailmankuva on niin laajentunut että tuollainen tuntuu kovin keskenkasvuiselta näkökulmasta josta näkee elämän suuren kokonaisuuden ja arvostaa muita ihmisiä, heidän ainutlaatuisuuttaan ja elämän monimuotoisuutta. Ja ymmärtää että me olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä omassa elämässämme, joista jokaisella on oma paikkansa maailmankaikkeudessa. Jokainen suuri henkinen ajattelija ymmärtää miten ihmeellinen ja tärkeä ja arvokas asia on uusi elämä. Se on yhtä kuin meidän tulevaisuutemme.

[/quote]

Pakko nyt puuttua tähän, mutta kyllä esim ihmiskaupan uhrin pelastaminen on kaikella tapaa mittavampaa ja merkityksellisempää kuin lapsen kasvattaminen. Lapsia ei edes tarvittaisi lisää tähän maailmaan vaan mammat itsekkyydessään niitä synnyttävät. Voiko enää olla itsekkäämpää kun synnyttää lisää ihmisiä kilpailemaan näistä vähäisistä luonnonvaroista? Aborttia en kannata, mutta en myöskään tahallista lisääntymisestä.