Olen onnekas, kun en satu haluamaan lapsia

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Kertoo kyllä aika paljon jos susta kaikkein syvätasoisinta voi olla lasten kasvattaminen :D :D Sori, mutta joillakin se elämä on ihan oikeasti syvällistä, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, hiljennytään ja kuunnellaan mitä maailma sanoo, autetaan kärsiviä, muutetaan maailmaa paremmaksi. Mitä sinä olet viime aikoina tehnyt sen eteen että maaimassa olisi vähemmän kärsimystä ja enemmän oikeudenmaisuutta? Vaihtanut sen nico-petteris vaipan? :D

[/quote]

No kerros nyt mikä tää elämää suurempi syvätasosi pitää sisällään? Ilmeisesti luetun ymmärtämisesi ei ole ihan huipussaan. Paitsi että lasten kasvattaminen on kyllä hyvinkin syvällistä jos sen ottaa tosissaan (sullahan on mitä ilmeisimmin runsaasti tuota kasvatuskokemusta), kerroin että minulla on ammatti missä saan tehdä töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Mistä kumpuaa tuo tarpeesi vähätellä ja halveksua? Vaikea kuvitella että tuollaisella asenteella kovinkaan paljon tuodaan maailmaan oikeudenmukaisuutta tai vähennetään kärsimystä. Suoraan sanottuna vaikutat ihan vaan kusipäiseltä pätemisentarpeiselta ääliöltä.. Sellaisethan ovat tunnetusti pelastaneet maailman. Ja varsinkin erityisen syvätasoisesti.

[/quote]

Sori, mutta edelleenkään lasten kasvatus ei ole sitä syvällistä hommaa, sillä tasolla kuin minä tarkoitan. Kärsimyksen vähentäminen maailmassa globaalisti ja oikeudenmukaiset teot ja ihmisten elämien muuttaminen syvemmällä tasolla on sitä. Se, että sinä olet tyytynyt tuohon elämään mitä elät, on ok, mutta suurempia henkisiä nautintoja on se, kun tajuaa miten me kaikki olemmakaan lopulta samaa olemusta ja miten muiden kärsimyksen vähentäminen vähentää omaa kärsimystä ja kuinka maailma muuttuu kun sitä muutetaan. Kysyn edelleen, mitä sinä olet tehnyt vähentääksesi vääryyttä ja lisätäksesi oikeudenmukaisuutta globaalilla tasolla? Kuinka monen ihmisen sielun olet tuonut valoon?

[/quote]

Kuinka monen sielun SINÄ olet tuonut valoon? :D Aivan käsittämättömän egoistisia nämä sinun tekstisi. Yksikään oikeasti asioita oivaltanut, henkinen ihminen ei tuollaista soopaa suoltaisi.

[/quote]

Toivon, että muutaman. Tämä on koko elämän kestävä prosessi.

[/quote] Olen tuonut ainakin neljän ihmisen sielun valoon. T:ohis. PS. Valamossa on tälläkin hetkellä munkki, jolla on lapsi.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:29"]

Mä taas olen onnekas kun halusin lapsia. Kauhistuttaa ajatellakin, että mulla ei olisi tätä lasta. Se antaa miljoona kertaa enemmän kuin ottaa. Elämä olisi merkityksettömämpää ja tyhjempää, todella paljon olisi jäänyt kokematta ja oppimatta ilman lasta. Mikään matkustelu, opiskelu, työssäkäynti ja harrastaminen ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin. Sitä paitsi noita voi tehdä vallan hyvin vaikka olisikin lapsia. Säälittää lapsettomat, kyllä tämän ilon soisi kaikille.

[/quote]

Et ole vain saanut kutsumusta toisenlaiseen elämään. Älä hauku niitä, joilla on annettu raskaampi taakka.

[/quote]

Mikä raskaampi taakka? Miten nyt ole haukkunut?

Onneksi tuli kutsumus hankkia lapsia, se toisenlainen elämä ei olisi ollut yhtä antoisaa ja hyvää. Ne vuodet kun olin lapseton enkä halunnut lapsia olivat näin jälkeenpäin ajateltuna aika turhia ja merkityksettömiä. Toki yhtä sun toista koki silloinkin ja elämä tuntui mukavalta, mutta elämä on auennut ihan eri tavalla lasten jälkeen.

[/quote]

Mutta kai tajuat, että osalla on kutsumuksena erilainen tehtävä kuin äidin rooli? On paljon raskaampi taakka tuoda sieluja valoon, vähentää kärsimystä, lisätä oikeudenmukaisuutta kuin olla äiti omille lapsilleen.

[/quote]

Juu on erilaisia kutsumuksia ja saa ollakin. Mutta kyllä vanhemmuus on miljoona kertaa raskaampi taakka kuin mikään mainitsemasi. Kokeile vaikka sitä lapsenhoitoa ja miten raskasta on vaikka pelätä oman lapsen terveyden puolesta. Ja mikä onkaan parempi tapa lisätä oikeudenmukaisuutta kuin kasvattaa oikeudenmukaisia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Kertoo kyllä aika paljon jos susta kaikkein syvätasoisinta voi olla lasten kasvattaminen :D :D Sori, mutta joillakin se elämä on ihan oikeasti syvällistä, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, hiljennytään ja kuunnellaan mitä maailma sanoo, autetaan kärsiviä, muutetaan maailmaa paremmaksi. Mitä sinä olet viime aikoina tehnyt sen eteen että maaimassa olisi vähemmän kärsimystä ja enemmän oikeudenmaisuutta? Vaihtanut sen nico-petteris vaipan? :D

[/quote]

No kerros nyt mikä tää elämää suurempi syvätasosi pitää sisällään? Ilmeisesti luetun ymmärtämisesi ei ole ihan huipussaan. Paitsi että lasten kasvattaminen on kyllä hyvinkin syvällistä jos sen ottaa tosissaan (sullahan on mitä ilmeisimmin runsaasti tuota kasvatuskokemusta), kerroin että minulla on ammatti missä saan tehdä töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Mistä kumpuaa tuo tarpeesi vähätellä ja halveksua? Vaikea kuvitella että tuollaisella asenteella kovinkaan paljon tuodaan maailmaan oikeudenmukaisuutta tai vähennetään kärsimystä. Suoraan sanottuna vaikutat ihan vaan kusipäiseltä pätemisentarpeiselta ääliöltä.. Sellaisethan ovat tunnetusti pelastaneet maailman. Ja varsinkin erityisen syvätasoisesti.

[/quote]

Sori, mutta edelleenkään lasten kasvatus ei ole sitä syvällistä hommaa, sillä tasolla kuin minä tarkoitan. Kärsimyksen vähentäminen maailmassa globaalisti ja oikeudenmukaiset teot ja ihmisten elämien muuttaminen syvemmällä tasolla on sitä. Se, että sinä olet tyytynyt tuohon elämään mitä elät, on ok, mutta suurempia henkisiä nautintoja on se, kun tajuaa miten me kaikki olemmakaan lopulta samaa olemusta ja miten muiden kärsimyksen vähentäminen vähentää omaa kärsimystä ja kuinka maailma muuttuu kun sitä muutetaan. Kysyn edelleen, mitä sinä olet tehnyt vähentääksesi vääryyttä ja lisätäksesi oikeudenmukaisuutta globaalilla tasolla? Kuinka monen ihmisen sielun olet tuonut valoon?

[/quote]

Kuinka monen sielun SINÄ olet tuonut valoon? :D Aivan käsittämättömän egoistisia nämä sinun tekstisi. Yksikään oikeasti asioita oivaltanut, henkinen ihminen ei tuollaista soopaa suoltaisi.

[/quote]

Toivon, että muutaman. Tämä on koko elämän kestävä prosessi.

[/quote] Olen tuonut ainakin neljän ihmisen sielun valoon. T:ohis. PS. Valamossa on tälläkin hetkellä munkki, jolla on lapsi.

[/quote]

Niin, silti se ei poista sitä tosiasiaa, että kahta kutsumusta ei voi täysin hoitaa. Kumman valitset, maailmanpelastamisen vai lapsesi? Toinen jää aina kakkoseksi.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"]

Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani.

[/quote]

Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :)

[/quote]

Asia on kyllä täysin päinvastoin. Lasten kautta oppii ja ymmärtää elämää, ihmisiä ja maailmaa ihan eri tavalla kun lapsettomana. Miten iso osa ihmisyydestä jääkään kokematta ja oppimatta jos ei saa omia lapsia. Lasten kasvatuksestakin saa äärimmäisen syvällistä hommaa jos siihen haluaa kunnolla perehtyä.

[/quote]

Et ymmärrä mitä tarkoitan. Yritän vielä selittää. Ei voi hoitaa kahta pääasiallista kutsumusta yhtä aikaa. Silloin kun ihmsillä on ns henkinen tavoite elämässään, se vie kaiken ajan. Silloin ei ole aikaa vastata lapsen kysymyksiin, hoitaa häntä, ruokkia häntä. Lapsi rajoittaa elämää niin paljon, että korkeamman tason henkisyys ja kärsimyksen vähentäminen globaalilla tasolla ei onnistu lapsen kanssa. Ei yksinkertaisesti ole aikaa hoitaa sitä lasta kun auttaa esimerkiksi orjuudesta pelastettuja ihmisiä, harjoittaa myötätuntoa elollisia kohtaan, kuuntelee mitä maailmalla on sanottavana.

[/quote]

Mikä on enemmän ihmistä kasvattavaa ja henkistä kuin lapsen saaminen ja kasvatus? Ei ainakaan mikään mainitsemasi.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:29"]

Mä taas olen onnekas kun halusin lapsia. Kauhistuttaa ajatellakin, että mulla ei olisi tätä lasta. Se antaa miljoona kertaa enemmän kuin ottaa. Elämä olisi merkityksettömämpää ja tyhjempää, todella paljon olisi jäänyt kokematta ja oppimatta ilman lasta. Mikään matkustelu, opiskelu, työssäkäynti ja harrastaminen ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin. Sitä paitsi noita voi tehdä vallan hyvin vaikka olisikin lapsia. Säälittää lapsettomat, kyllä tämän ilon soisi kaikille.

[/quote]

Et ole vain saanut kutsumusta toisenlaiseen elämään. Älä hauku niitä, joilla on annettu raskaampi taakka.

[/quote]

Mikä raskaampi taakka? Miten nyt ole haukkunut?

Onneksi tuli kutsumus hankkia lapsia, se toisenlainen elämä ei olisi ollut yhtä antoisaa ja hyvää. Ne vuodet kun olin lapseton enkä halunnut lapsia olivat näin jälkeenpäin ajateltuna aika turhia ja merkityksettömiä. Toki yhtä sun toista koki silloinkin ja elämä tuntui mukavalta, mutta elämä on auennut ihan eri tavalla lasten jälkeen.

[/quote]

Mutta kai tajuat, että osalla on kutsumuksena erilainen tehtävä kuin äidin rooli? On paljon raskaampi taakka tuoda sieluja valoon, vähentää kärsimystä, lisätä oikeudenmukaisuutta kuin olla äiti omille lapsilleen.

[/quote]

Juu on erilaisia kutsumuksia ja saa ollakin. Mutta kyllä vanhemmuus on miljoona kertaa raskaampi taakka kuin mikään mainitsemasi. Kokeile vaikka sitä lapsenhoitoa ja miten raskasta on vaikka pelätä oman lapsen terveyden puolesta. Ja mikä onkaan parempi tapa lisätä oikeudenmukaisuutta kuin kasvattaa oikeudenmukaisia lapsia.

[/quote]

Huomaan, että et ole ollut tekemissä isojen asioiden kanssa. Lasten kasvattaminen nimenomaan on huolta siitä lapsesta, ajatukset pyörivät vain siinä yhdessä sielussa. Kun taas ylemmillä tasoilla on mahdollisuus nähdä kokonaisuus. On myös sellaista tuskaa, jota monikaan ei tule ajatteleeksi. Siinä jää kakkoseksi huoli lapsesta.

Tosi fiksua. Siis eihän minua  nämä omat mitenkään kaduta, mutta toivoisin kyllä että jotkut muut eivät olisi päätyneet perheellisiksi, jos esim. itsekin on vielä koulukiusaajan tasolla.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:29"]

Mä taas olen onnekas kun halusin lapsia. Kauhistuttaa ajatellakin, että mulla ei olisi tätä lasta. Se antaa miljoona kertaa enemmän kuin ottaa. Elämä olisi merkityksettömämpää ja tyhjempää, todella paljon olisi jäänyt kokematta ja oppimatta ilman lasta. Mikään matkustelu, opiskelu, työssäkäynti ja harrastaminen ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin. Sitä paitsi noita voi tehdä vallan hyvin vaikka olisikin lapsia. Säälittää lapsettomat, kyllä tämän ilon soisi kaikille.

[/quote]

Et ole vain saanut kutsumusta toisenlaiseen elämään. Älä hauku niitä, joilla on annettu raskaampi taakka.

[/quote]

Mikä raskaampi taakka? Miten nyt ole haukkunut?

Onneksi tuli kutsumus hankkia lapsia, se toisenlainen elämä ei olisi ollut yhtä antoisaa ja hyvää. Ne vuodet kun olin lapseton enkä halunnut lapsia olivat näin jälkeenpäin ajateltuna aika turhia ja merkityksettömiä. Toki yhtä sun toista koki silloinkin ja elämä tuntui mukavalta, mutta elämä on auennut ihan eri tavalla lasten jälkeen.

[/quote]

Mutta kai tajuat, että osalla on kutsumuksena erilainen tehtävä kuin äidin rooli? On paljon raskaampi taakka tuoda sieluja valoon, vähentää kärsimystä, lisätä oikeudenmukaisuutta kuin olla äiti omille lapsilleen.

[/quote]

Juu on erilaisia kutsumuksia ja saa ollakin. Mutta kyllä vanhemmuus on miljoona kertaa raskaampi taakka kuin mikään mainitsemasi. Kokeile vaikka sitä lapsenhoitoa ja miten raskasta on vaikka pelätä oman lapsen terveyden puolesta. Ja mikä onkaan parempi tapa lisätä oikeudenmukaisuutta kuin kasvattaa oikeudenmukaisia lapsia.

[/quote]

Oletko kokeillut muita taakkoja? Oletko kokeillut tuoda valoon ihmistä joka on raiskattu tuhansia kertoja? Oletko yrittänyt tuoda valoon ihmistä, jota on kidutettu yötä päivää? Laitatko omat halusi maailmankaikkeuden edelle, vai kärsitkö mieluumin itse, ettei muiden tarvitse kärsiä?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"]

Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani.

[/quote]

Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :)

[/quote]

Asia on kyllä täysin päinvastoin. Lasten kautta oppii ja ymmärtää elämää, ihmisiä ja maailmaa ihan eri tavalla kun lapsettomana. Miten iso osa ihmisyydestä jääkään kokematta ja oppimatta jos ei saa omia lapsia. Lasten kasvatuksestakin saa äärimmäisen syvällistä hommaa jos siihen haluaa kunnolla perehtyä.

[/quote]

Et ymmärrä mitä tarkoitan. Yritän vielä selittää. Ei voi hoitaa kahta pääasiallista kutsumusta yhtä aikaa. Silloin kun ihmsillä on ns henkinen tavoite elämässään, se vie kaiken ajan. Silloin ei ole aikaa vastata lapsen kysymyksiin, hoitaa häntä, ruokkia häntä. Lapsi rajoittaa elämää niin paljon, että korkeamman tason henkisyys ja kärsimyksen vähentäminen globaalilla tasolla ei onnistu lapsen kanssa. Ei yksinkertaisesti ole aikaa hoitaa sitä lasta kun auttaa esimerkiksi orjuudesta pelastettuja ihmisiä, harjoittaa myötätuntoa elollisia kohtaan, kuuntelee mitä maailmalla on sanottavana.

[/quote]

Mikä on enemmän ihmistä kasvattavaa ja henkistä kuin lapsen saaminen ja kasvatus? Ei ainakaan mikään mainitsemasi.

[/quote]

Pidät siis lapsen kasvattamista tärkeämpänä kuin ihmisten pelastamista orjuudesta? Huomaatko kuinka minä-keskeinen maailmankuvasi on? Koko maailman kannalta olisi parempi pelastaa ne orjat, kuin tehdä lapsi.

Itse koen itseni erittäin onnekkaaksi, kun olen halunnut ja saanut lapsia. Mietin juuri aamulla, miten sääli on,  että joku jää tätä ihanaa rakkautta ilman. Olen kanssa monesti miettinyt, että kaikki velat täällä, jotka yrittävät hehkuttaa elämänsä ihanuutta, hakevat oikeasti tukea päätökselleen, jonka kanssa ei ollakaan niin sinut.

Voin kertoa vielä todellisen maallisen esimerkin. Esimerkiksi otetaanpa aiheeksi joulusuklaat. Moni täällä olijoista halusi ennen joulua ostaa mahdollisimman paljon suklaata, ei väliä vaikka olisikin kaakaopavut kerätty lapsityövoimalla. Perheelle nyt vaan oli yksinkertaisesti saatava mahdollisimman monta laatikkoa suklaata ja koska rahaa ei tietenkään ollut ostaa yhtään eettisempää versioita, niin ostettiin sitten niitä lapsitövoimalla tehtyjä. Oletko sinä valmis sanomaan lapsellesi, että "ei, emme ostaa paljon suklaata, ostamme vain näitä eettisesti tehtyjä niin että jokainen saa muutaman konvehdin". Monelle maallinen elämä menee syvällisen ohi, varsinkin kun on lapsia.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Kertoo kyllä aika paljon jos susta kaikkein syvätasoisinta voi olla lasten kasvattaminen :D :D Sori, mutta joillakin se elämä on ihan oikeasti syvällistä, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, hiljennytään ja kuunnellaan mitä maailma sanoo, autetaan kärsiviä, muutetaan maailmaa paremmaksi. Mitä sinä olet viime aikoina tehnyt sen eteen että maaimassa olisi vähemmän kärsimystä ja enemmän oikeudenmaisuutta? Vaihtanut sen nico-petteris vaipan? :D

[/quote]

No kerros nyt mikä tää elämää suurempi syvätasosi pitää sisällään? Ilmeisesti luetun ymmärtämisesi ei ole ihan huipussaan. Paitsi että lasten kasvattaminen on kyllä hyvinkin syvällistä jos sen ottaa tosissaan (sullahan on mitä ilmeisimmin runsaasti tuota kasvatuskokemusta), kerroin että minulla on ammatti missä saan tehdä töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Mistä kumpuaa tuo tarpeesi vähätellä ja halveksua? Vaikea kuvitella että tuollaisella asenteella kovinkaan paljon tuodaan maailmaan oikeudenmukaisuutta tai vähennetään kärsimystä. Suoraan sanottuna vaikutat ihan vaan kusipäiseltä pätemisentarpeiselta ääliöltä.. Sellaisethan ovat tunnetusti pelastaneet maailman. Ja varsinkin erityisen syvätasoisesti.

[/quote]

Sori, mutta edelleenkään lasten kasvatus ei ole sitä syvällistä hommaa, sillä tasolla kuin minä tarkoitan. Kärsimyksen vähentäminen maailmassa globaalisti ja oikeudenmukaiset teot ja ihmisten elämien muuttaminen syvemmällä tasolla on sitä. Se, että sinä olet tyytynyt tuohon elämään mitä elät, on ok, mutta suurempia henkisiä nautintoja on se, kun tajuaa miten me kaikki olemmakaan lopulta samaa olemusta ja miten muiden kärsimyksen vähentäminen vähentää omaa kärsimystä ja kuinka maailma muuttuu kun sitä muutetaan. Kysyn edelleen, mitä sinä olet tehnyt vähentääksesi vääryyttä ja lisätäksesi oikeudenmukaisuutta globaalilla tasolla? Kuinka monen ihmisen sielun olet tuonut valoon?

[/quote]

Kuinka monen sielun SINÄ olet tuonut valoon? :D Aivan käsittämättömän egoistisia nämä sinun tekstisi. Yksikään oikeasti asioita oivaltanut, henkinen ihminen ei tuollaista soopaa suoltaisi.

[/quote]

Toivon, että muutaman. Tämä on koko elämän kestävä prosessi.

[/quote] Olen tuonut ainakin neljän ihmisen sielun valoon. T:ohis. PS. Valamossa on tälläkin hetkellä munkki, jolla on lapsi.

[/quote]

Niin, silti se ei poista sitä tosiasiaa, että kahta kutsumusta ei voi täysin hoitaa. Kumman valitset, maailmanpelastamisen vai lapsesi? Toinen jää aina kakkoseksi.

[/quote] Ensinnäkin lapsia ei hoideta kuin tiettyyn ikään, sen jälkeen ehtii pelastaa monta maailmaa. Ja kun hoidan lapsenkasvatuksen hyvin, pelastaa ne munkin lapset tätä maailmaa.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:14"]

Samaa mieltä kuin edellinen. Onnettomuus syntyy siitä, että haluaa jotain muuta kuin mitä itsellä on.

Eikä yllättä yhtään, että mammat heti joukolla vihjailemassa kuinka et tiedä elämästä, rakkaudesta ja onnesta mitään tai kuinka olet keskenkasvuinen, epätasapainossa, itsekkäämpi kuin he ja mitä lie nyt päähän pälkähtääkään, että saadaan oma elämäntapa perusteltua paremmaksi ihan kaikille ihmisille.

Sellaista se on, se vähemmistöihin suhtautuminen. Ovathan ne erilaiset ihmiset niin kamala uhka arpivatsaisille mammoille.

[/quote]

Tämä on vähintään yhtä asennevammainen kirjoitus kuin mistä itse toisia tuomitset. Ap varta vasten kysyy, millaisia ajatuksia hänen näkemyksensä herättää. Ja ylläripylläri, eriävät mielipiteet ovat suvaitsemattomuutta. Eli jos lapseton avautuu onnellisuudestaan, ei siihen voi kertoa omaa päinvastaista kokemustaan olematta suvaitsematon arpivatsainen av-mamma. Yksikään lapsiaan hehkuttavista vastauksista ei paheksunut ap:n valintaa vaan kertoi oman kokemuksensa omasta elämästään. Ja siltikin jää jäljelle se tosiasia, että ihminen tuntee elämästä vain alueet jotka on itse elänyt, muu on ennakkoluuloja tai fantasiaa. Ja kaikin mokomin, kukin tavallaan. APN:N VALINTA ON OK. Silti toisilla voi olla toisenlaiset valinnat. Ja NEKIN ON OK. Rimanalitus koko ketju.

Jaa kyllä mä vaan sitä rahaakin ajattelen, miksipä en? Saa tehdä tai olla tekemättä niin paljon enemmän asioita kun arki ei ole niin sidottua aikatauluihin, tarhaan, kouluun, vuodenaikoihin, tiettyihin loma-aikoihin ja rahaakin on käytössä unelmille. Hassua, että jotkut eivät osaa ajatella lapsettoman elämän mukavuutta. Itse ainakin olen mieheni kanssa kahdestaan oikein onnellinen.

Minäkin olin onnekas ,enkä halunnut lapsia. Sitten ehkäisy petti 32 vuotiaana. Olin 33vuotias kun esikoinen syntyi. Mitään niin suurta onnea en olisi ikinä voinut kuvitella mitä lapsi toi tullessaan. Sen jälkeen elämä ilman lasta ei olisi enää ollut elämää.Sen jälkeen sain vielä 3 lasta. En tiedä miten onnellinen olisin lapsettomana, varmaan ihan tyytyväinen elämääni, mutta paljosta olisin jäänyt paitsi. Lapset tuo niin paljon rikkautta elämään, että sitä ei koskaan voi rahassa mitata.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:23"]

Voin kertoa vielä todellisen maallisen esimerkin. Esimerkiksi otetaanpa aiheeksi joulusuklaat. Moni täällä olijoista halusi ennen joulua ostaa mahdollisimman paljon suklaata, ei väliä vaikka olisikin kaakaopavut kerätty lapsityövoimalla. Perheelle nyt vaan oli yksinkertaisesti saatava mahdollisimman monta laatikkoa suklaata ja koska rahaa ei tietenkään ollut ostaa yhtään eettisempää versioita, niin ostettiin sitten niitä lapsitövoimalla tehtyjä. Oletko sinä valmis sanomaan lapsellesi, että "ei, emme ostaa paljon suklaata, ostamme vain näitä eettisesti tehtyjä niin että jokainen saa muutaman konvehdin". Monelle maallinen elämä menee syvällisen ohi, varsinkin kun on lapsia.

[/quote]

Hyvin sanottu! Itselläni on lapsia, mutta jos ollaan nyt rehellisiä, niin jokainen meistä tietää että 99prosenttia vanhemmista on itsekkäitä juuri tällä tavalla, omalle ei haluta sanoa ei, vaan kyllä, vaikkka siinä samalla miljardit muut lapset kuolisivat. Ja itse ainakin tajusin tämän jo alle 20vee nuorena kun katsoin serkkujentouhuja, joulu, synttäri ym. juttuja ja tuolloin päätin, että en tule toimimaan noin. en osaa sanoa olenko ollut yhtäänparempi.

Mutta onhan se nyt kornia väittää että lapset tekisivät paremmaksi. Ei, on pakko kerätä rahaa jamammonaa ja pukuja ja olla autoja ja tuhota maailmaa.

Tosin tottahan se on että monet sinkutkin/lapsettomat elävät itsekkäästi ja laittavat sitten sen suklaasta ja lasten harrastuksista ja isoista taloista ja autoista säästyvät rahat omaan matkailuun ja vaatteisiin.

Kai molemmissa ryhmissä on eettisesti eläviä poikkeuksia. 

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:29"]

Mä taas olen onnekas kun halusin lapsia. Kauhistuttaa ajatellakin, että mulla ei olisi tätä lasta. Se antaa miljoona kertaa enemmän kuin ottaa. Elämä olisi merkityksettömämpää ja tyhjempää, todella paljon olisi jäänyt kokematta ja oppimatta ilman lasta. Mikään matkustelu, opiskelu, työssäkäynti ja harrastaminen ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin. Sitä paitsi noita voi tehdä vallan hyvin vaikka olisikin lapsia. Säälittää lapsettomat, kyllä tämän ilon soisi kaikille.

[/quote]

Et ole vain saanut kutsumusta toisenlaiseen elämään. Älä hauku niitä, joilla on annettu raskaampi taakka.

[/quote]

Mikä raskaampi taakka? Miten nyt ole haukkunut?

Onneksi tuli kutsumus hankkia lapsia, se toisenlainen elämä ei olisi ollut yhtä antoisaa ja hyvää. Ne vuodet kun olin lapseton enkä halunnut lapsia olivat näin jälkeenpäin ajateltuna aika turhia ja merkityksettömiä. Toki yhtä sun toista koki silloinkin ja elämä tuntui mukavalta, mutta elämä on auennut ihan eri tavalla lasten jälkeen.

[/quote]

Mutta kai tajuat, että osalla on kutsumuksena erilainen tehtävä kuin äidin rooli? On paljon raskaampi taakka tuoda sieluja valoon, vähentää kärsimystä, lisätä oikeudenmukaisuutta kuin olla äiti omille lapsilleen.

[/quote]

Juu on erilaisia kutsumuksia ja saa ollakin. Mutta kyllä vanhemmuus on miljoona kertaa raskaampi taakka kuin mikään mainitsemasi. Kokeile vaikka sitä lapsenhoitoa ja miten raskasta on vaikka pelätä oman lapsen terveyden puolesta. Ja mikä onkaan parempi tapa lisätä oikeudenmukaisuutta kuin kasvattaa oikeudenmukaisia lapsia.

[/quote]

Oletko kokeillut muita taakkoja? Oletko kokeillut tuoda valoon ihmistä joka on raiskattu tuhansia kertoja? Oletko yrittänyt tuoda valoon ihmistä, jota on kidutettu yötä päivää? Laitatko omat halusi maailmankaikkeuden edelle, vai kärsitkö mieluumin itse, ettei muiden tarvitse kärsiä?

[/quote] Kerros ihan konkreettisesti miten itse olet tuonut valoon kyseisen kaltaisia ihmisiä?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 22:12"]

Jaa kyllä mä vaan sitä rahaakin ajattelen, miksipä en? Saa tehdä tai olla tekemättä niin paljon enemmän asioita kun arki ei ole niin sidottua aikatauluihin, tarhaan, kouluun, vuodenaikoihin, tiettyihin loma-aikoihin ja rahaakin on käytössä unelmille. Hassua, että jotkut eivät osaa ajatella lapsettoman elämän mukavuutta. Itse ainakin olen mieheni kanssa kahdestaan oikein onnellinen.

[/quote]

Mä en ole koskaan kärsinyt siitä, että elämässä on sitoumuksia. Enkä koskaan laskenut lapsiin menevää rahaa. Mulla on kaikki se materia mitä tarvitsen. Itse asiassa mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sen vähemmän tarvitsee materiaa. Koska on sitä elämisen tasoa.Ja hassu ajatus on se ettei elämä lasten kanssa voisi olla mukavaa ja mukavuudenhaluista. Ihan kuin lapsen veisivät hyvä elämästä pois. Mulla on kaikin puolin mukava elämä ja rahaa käytössä unelmieni toteuttamiseen. Ja lapset. Aika erikoisia ovat nämä ajatukset että lapset ovat joku kurjuuden lähede ja kaikki ihana ja luxus kuuluu lapsettomuuteen. OMien lasten kanssa jaettu luxus ja mukavuus vaan lisää sitä hyvää elämää. Että aikamoisia asenteita ja kuvitelmiahan sitä näkyy päähän kertyvän myös lapsettomilla. 

Olen iloinen ap, että olet löytänyt oman tiesi jota kuljet. Minä ajattelin noin myös pitkään, mutta sitten tapasin mieheni 32-vuotiaana ja ajatus lapsista tuli jotenkin tärkeäksi. Oltiinhan menty naimisiin ja koettiin että jotain puuttui. Ruvettiin yrittämään, mutta vuoteen ei kulunut mitään joten mentiin lapsettomuusklinikalle ja siellä tehtiin tutkimukset ja niiden tuloksena meissä ei ole mitään vikaa, kiva. Otettiin koira helmikuussa ja huomaan olevani raskaana maaliskuussa. Raskaus oli hankala ja menetyksen pelko oli valtava, mutta lopulta syntyi täysaikaisena rakas poikamme, Toivoimme pojalle lisää sisaruksia, mutta valitettavasti niitä ei tullut. Minä olen nyt 40-vuotiaana todennut, että hän on ainokaisemme, mutta sitäkin rakas. Elämä on vienyt mennessään ja olemme tähän tilanteeseen tyytyväisiä, koska tiedän sellaisia jotka ovat menettäneet vauvansa tai eivät voi koskaan saada lasta. Meillä on sentään yksi ja varsin hurmaava poika onkin.

Elämä on täynnä valintoja ja tuskin se olisi ollut huono valinta olla ilman lapsia, mutta eipä tämäkään tie mitä nyt kuljen ole huono. tsemppiä vaan ap:lle.

Päätän nyt tämän keskustelun osaltani. Muistakaa, että vaikka rakastatte lapsianne paljon, ei heidän takiaan ole oikeutta kiduttaa muita lapsia ja lisätä kärismystä maailmassa. Laittakaa globaali hyvä oman perheenne edelle, niin olette lähempänä hyvyyttä. Älkää ostako lapsillenne riistofirmoissa tehtyjä tuotteita, esim niitä suklaita, vaan selittäkää lapsillenne, että heidän mielihyvänsä ei saa mennä muiden edelle. Kaikki me olemme samaa materiaa, samaa henkeä. On monelle perheelliselle lähes mahdotonta toimia niin, että ottaa ensikis huomioon maailman tilan ja sitten vasta omat egoistiset halut ja oman perheen itsekkäät halut. Toivon, että edes muutama teistä onnistuu jollakin tasolla, mutta kuten sanoin, hankalaa se on lapsen kanssa, koska vastakkaiset asiat vetävät teitä eri suuntaan, maalliset halut ja korkeampi hyvä. Rauhaa kaikkien sieluille ja muistakaa, että teot kertovat ketä te olette. Se kertoo teistä, ostatteko sitä riistosuklaata kun nico-petteri halusi vai selittäkö hänelle miksi ette osta.

Hahhaaa, pakoon pötki kun tuli vastausten aika...