Olen onnekas, kun en satu haluamaan lapsia

Totta, olet onnekas kun olet saanut elämältä juuri sen mitä haluat. :) Minä lapsettomuushoidot kokeneena kahden lapsen äitinä puolestaan olen onnellinen, että olen halunnut lapsia ja saanutkin ne, vaikka pitkään näytti epätodennäköiseltä.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:00"]

Aina syy miksi kadun lapsiani, joita rakastan ja jotka ovat toivottuna tulleet maailmaan, on se etten haluaisi heidän kärsivän näistä typerien aikuisten suhdesotkuista... Antaisin vaikka kaikki rahani viimeistä senttiä myöten pois jos he sillä saisivat onnellisen ja ehjän perheen.

[/quote]

Eronneena. Käsittele omat tunnesotkusi niin että voit antaa anteeksi. Itsellesi ja muille. Kun sinä olet eheä ja onnellinen, lapsesikin ovat. Mutta sun täytyy tehdä se työ. Turha haikailla mielikuvia tai menneitä unelmia joita ei ole ja surra samalla että lapset kärsivät. Mun lapset ovat onnelisempia nyt kuin ikinä "ehjässä" perheessä. Ajatus siitä että ydinperhe obn ainoa eheä ja onnellinen elämisen muoto on kotoisin prinsessasatukirjoista.

On aina hyvä, jos on tyytyväinen elämäänsä sellaisenaan eikä tarvitse muuta.

Tietystihän tämä aloitus saa kielteisen vastaanoton, koska enemmistö haluaa lapsia. Erilaisuus on aina synnyttänyt pyhää vihaa. Varsinkin, jos joku erilainen uskaltaa ilmaista olevansa onnekkaampi kuin enemmistön edustaja.

Joku haluaa lapsia ja joku toinen ei. Mua ei oikeastaan kiinnosta toisten haluamiset tai haluamatta jättämiset, keskityn tekemäön omasta elämästäni parhaan mahdollisen.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"]

Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani.

[/quote]

Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :)

Samaa mieltä kuin edellinen. Onnettomuus syntyy siitä, että haluaa jotain muuta kuin mitä itsellä on.

Eikä yllättä yhtään, että mammat heti joukolla vihjailemassa kuinka et tiedä elämästä, rakkaudesta ja onnesta mitään tai kuinka olet keskenkasvuinen, epätasapainossa, itsekkäämpi kuin he ja mitä lie nyt päähän pälkähtääkään, että saadaan oma elämäntapa perusteltua paremmaksi ihan kaikille ihmisille.

Sellaista se on, se vähemmistöihin suhtautuminen. Ovathan ne erilaiset ihmiset niin kamala uhka arpivatsaisille mammoille.

Mä taas koen kauheana rasitteena sen etten halua lapsia. Lapset ovat ihania, työskentelenkin niiden kanssa, en vain halua omia. Koen jääväni jostain paitsi ja olen hirveän yksinäinen kun kaikilla ystävilläni on lapsia.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"]

Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani.

[/quote]

Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :)
[/quote]

Eli sä olet itse vetäytymässä sisareksi nunnaluostariin? Eiköhän tää ketju ollut tässä

Tavallaan aloittaja on onnekas. Lapsen saaminen ei ole mitenkään itsestään selvää. Ensinnäkin pitää löytää kumppani. Sitten pitää tulla raskaaksi. Tässä on jo paljon haastetta. Elämä on paljon kevyempää, kun ei tarvitse huolehtia näistä asioista.

Mutta noita kustannuksiin liittyviä juttuja en kyllä arvosta. 

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"] Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani. [/quote]   Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :) [/quote] Eli sä olet itse vetäytymässä sisareksi nunnaluostariin? Eiköhän tää ketju ollut tässä

[/quote]

En, annoin esimerkin jota et ilmeisesti tajunnut. Kun on sillä hartaudella mukana syvällisyydessä ja maailmanparantamisessa kuin munkit henkisyydessään, ei ole mahdollisuutta enää hoitaa lapsia siinä sivussa. Se on täysi mahdottomuus.

Mä taas olen onnekas kun halusin lapsia. Kauhistuttaa ajatellakin, että mulla ei olisi tätä lasta. Se antaa miljoona kertaa enemmän kuin ottaa. Elämä olisi merkityksettömämpää ja tyhjempää, todella paljon olisi jäänyt kokematta ja oppimatta ilman lasta. Mikään matkustelu, opiskelu, työssäkäynti ja harrastaminen ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin. Sitä paitsi noita voi tehdä vallan hyvin vaikka olisikin lapsia. Säälittää lapsettomat, kyllä tämän ilon soisi kaikille.

En kadu mitään, mutta vähän kyllä huimaa, kun miettii mitä muuta noilla mukeloihin käytetyillä rahoilla olisi saanut. Varsinkin kun ei muuten mene taloudellisesti erityisen lujaa.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:14"]

Sama mulla, kiitollinen olen, ettei lapsikuume vaivaa.

Pahinta olisi olla sellainen, joka haluaa lapsia väkisin, mutta ei kuitenkaan ole riittävän vahva ja sitkeä huolehtimaan niistä ja kustantamaan niiden elämän. Siinä sitten rimpuillaan surkeassa arjessa, köyhinä ja mielenterveys horjuen. 

[/quote]

Niin, tai jos haluaa välttämättä tulla äidiksi, mutta sitä kumppania ei sitten löydykään ja vielä 35-vuotiaana deittailee kello tikittäen. Kamala ajatus.

En ole itse sulkenut lasten (tai oikeastaan lapsen) mahdollisuutta ihan täysin pois, mutta ei minulla mitään tarvetta ole, joten todennäköisesti jää hankkimatta. En ole mikään kovin tunteellinen ihminen muutenkaan, joten en koe menettäväni mitään, jos en koe äidinrakkautta. Itse asiassa parempi niin, koska en halua rakastaa ketään kumppaniani enempää. Ja se ehdottoman rakkauden mukana tulee myös jatkuva huoli, mikä ei erityisemmin houkuta.

Mä lähinnä mietin että mihin sä sit käytät sen parisataa tonnia mikä muuten menisi lapseen. Ja että ei meillä ole tuollaisia summia mennyt. Mut yleisesti oon sitä mieltä että jokainen tekee kuten tykkää. Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:29"]

Mä taas olen onnekas kun halusin lapsia. Kauhistuttaa ajatellakin, että mulla ei olisi tätä lasta. Se antaa miljoona kertaa enemmän kuin ottaa. Elämä olisi merkityksettömämpää ja tyhjempää, todella paljon olisi jäänyt kokematta ja oppimatta ilman lasta. Mikään matkustelu, opiskelu, työssäkäynti ja harrastaminen ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin. Sitä paitsi noita voi tehdä vallan hyvin vaikka olisikin lapsia. Säälittää lapsettomat, kyllä tämän ilon soisi kaikille.

[/quote]

Et ole vain saanut kutsumusta toisenlaiseen elämään. Älä hauku niitä, joilla on annettu raskaampi taakka.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"] Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani. [/quote]   Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :) [/quote] Eli sä olet itse vetäytymässä sisareksi nunnaluostariin? Eiköhän tää ketju ollut tässä

[/quote]

En, annoin esimerkin jota et ilmeisesti tajunnut. Kun on sillä hartaudella mukana syvällisyydessä ja maailmanparantamisessa kuin munkit henkisyydessään, ei ole mahdollisuutta enää hoitaa lapsia siinä sivussa. Se on täysi mahdottomuus.
[/quote]

Ja velatko ovat munkkeihin verrattavissa? Kas kummaa, miten niillä riittää mihinkään henkiseen kehittymiseen aikaa kun koko aika menee uraputkessa, koiranäyttelyissä, baareissa, matkoilla tai vaikka putsinnypläyskerhossa? Eihän tuossa jää aikaa mietiskelyyn millään.

No hienoa sinulle.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 20:51"]

No. Sinähän et todellisuudessa tiedä mitä menetät. On ihan ok olla haluamatta lapsia. Mutta ihme juttu on se, että sulla on tarve tulla  tänne avautumaan. Se saa epäilemään, ettet ole sinut asian kanssa tai sulla on muita selvittämättömiä asioita elämässäsi. On aivan turhaa ruveta sun kanssasi jankuttamaan, kun ajatuksesi vanhemmuudesta perustuvat omaan mielikuvitukseen. Mulla on lapsia ja elän vanhemmuutta joka päivä. Täysin eri lähtökohdat siis arvoida "onnekkuutta".  Lapsissa on paljon sellaista "hiljaista" hyvää mitä on vaikea pukea edes sanoiksi. Mulla on mielekäs työ ja arvostan omaa elämääni ja omaa aikaa, ne ovat mulle tärkeitä. Mutta mikään ei voita elämässä sitä mielekkyyttä mitä tuo se, että saa nähdä lasten kasvun, kuinka he pienistöä avuttomista toukista kasvavat omaa elämäänsä haltuun ottaviksi nuoriksi. Omien lasten kanssa olen saanut myös elää uudestaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, ja nähdä, ettei lasten tarvitse kärsiä samoista asioista kuin mun joskus. SE on ollut hyvin puhdistavaa. Lapsissa jatkuu seuraaviin sukupolviin jotain siitä mitä mäkin kerran olin, paisti geeneissä, myös arvoissa, ajatuksissa, perinteissä. SE on huikea ajatus, olla osa historiaa ja sukupolvien ketjua. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani, elämäni olisi paljon itsekkäämpää ja köyhempää ilman heitä. Lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin vanhemat lapsiaan. Ehkäpä olen heidän myötään hiukan parempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Ei mullakaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Vauva-aika on todella lyhyt vaihe ihmisen elämässä. Kysymyksessä on ihmiseksi kasvaminen. Raha saati sen menetys ei ole käynyt mielessä koskaan. Elämän arvo on ihan eri sfääreissä kuin rahan. Mulla on olo, etytä kaiken minkä sijoitan lapsiini niissä euroissa, tulee mun elämääni moninkertaisena elämisen mielekkyytenä ja onnena takaisin. Tuntuu kuules ap hiukan surulliselta että sä haluat tänne tulla kertomaan kuinka onnekas olet kun sulla ei ole mitään käsitystä kaikesta tästä.

[/quote]

Joillakin meistä on ns suurempi tehtävä elämässään. Kutsumus muuttaa maailmaa, vähentää kärsimystä maailmassa, auttaa toisia syvemmällä tasolla. Tämä on monesti paljon syvempi ja suurempi kutsumus kuin lasten teko, johon pystyvät lähes kaikki. Sinäkään et tiedä mitä todellisuudessa menetät, kun et ole muuttamassa maailmaa ja auttamassa toisia syvemmällä tasolla ;)

[/quote]

Mistä sinä mun syvemmät tasot tiedän. Tää on kyllä senpäiväinen ilkeily-ja vähättelypalsta. Lasten kasvattaminen on kyllä yksi syvällisimmistä, haasteellisimmista ja merkittävimmistä tehtävistä. mitä olla voi. Laset ja se miten heidät kasvatetaan on yhtä kuin tulevaisuus. Olet oikeassa, synnyttämään pystyvät useimmat naiset. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin lasten kasvattaminen. Ei ihan turha lienen sekään kommentti että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Eli yhteisöllistä hommaa parhaimmillaan. ja vaikka tää nyt on ihan turhanaikaista ja provosoinee vain lisää, niin mulla sattuu olemaan hyvinkin syvällinen kutsumusammatti. Jonka suurimpana motivaationa on auttaa ihmisiä, ihan sillä syvemmällä tasolla. Että sikäli olen hyvin onnekas, että saan tehdä mielekästä kutsumustyötä, että kasvattaa lapsia. Olen siitä kiitollinen. Eikä sen pitäisi olla kenenltäkään pois. Ei edes heiltä jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Kertoo kyllä aika paljon jos susta kaikkein syvätasoisinta voi olla lasten kasvattaminen :D :D Sori, mutta joillakin se elämä on ihan oikeasti syvällistä, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, hiljennytään ja kuunnellaan mitä maailma sanoo, autetaan kärsiviä, muutetaan maailmaa paremmaksi. Mitä sinä olet viime aikoina tehnyt sen eteen että maaimassa olisi vähemmän kärsimystä ja enemmän oikeudenmaisuutta? Vaihtanut sen nico-petteris vaipan? :D

[/quote]

No kerros nyt mikä tää elämää suurempi syvätasosi pitää sisällään? Ilmeisesti luetun ymmärtämisesi ei ole ihan huipussaan. Paitsi että lasten kasvattaminen on kyllä hyvinkin syvällistä jos sen ottaa tosissaan (sullahan on mitä ilmeisimmin runsaasti tuota kasvatuskokemusta), kerroin että minulla on ammatti missä saan tehdä töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Mistä kumpuaa tuo tarpeesi vähätellä ja halveksua? Vaikea kuvitella että tuollaisella asenteella kovinkaan paljon tuodaan maailmaan oikeudenmukaisuutta tai vähennetään kärsimystä. Suoraan sanottuna vaikutat ihan vaan kusipäiseltä pätemisentarpeiselta ääliöltä.. Sellaisethan ovat tunnetusti pelastaneet maailman. Ja varsinkin erityisen syvätasoisesti.

[/quote]

Sori, mutta edelleenkään lasten kasvatus ei ole sitä syvällistä hommaa, sillä tasolla kuin minä tarkoitan. Kärsimyksen vähentäminen maailmassa globaalisti ja oikeudenmukaiset teot ja ihmisten elämien muuttaminen syvemmällä tasolla on sitä. Se, että sinä olet tyytynyt tuohon elämään mitä elät, on ok, mutta suurempia henkisiä nautintoja on se, kun tajuaa miten me kaikki olemmakaan lopulta samaa olemusta ja miten muiden kärsimyksen vähentäminen vähentää omaa kärsimystä ja kuinka maailma muuttuu kun sitä muutetaan. Kysyn edelleen, mitä sinä olet tehnyt vähentääksesi vääryyttä ja lisätäksesi oikeudenmukaisuutta globaalilla tasolla? Kuinka monen ihmisen sielun olet tuonut valoon?

[/quote]

Kerro nyt ihan itse ensin ne sun syvän tason auttamistoimenpiteet. MIten ihmeessä luulet auttavasti ketään kun suhtaudut toisiin näin alentuvasti? Kärsitkö kenties jostain jeesuskompleksista? Enirten hämmästyttää se, kuinka vähäpätöisenä koet lasten kasvattamisen. Eikös lapset ole juuri heitä, joiden sieluun se valo kannattaisi tuoda, opettaa heille arvoja jotka muuttavat maailmaa ja vähentävät kärsimystä? Vai onko jotenkin jalompaa tehdä se aikusille jossain ambomaalla? Tai mitä nyt tämä elämää suurempi valon kantaminen sulla sitten onkaan. On pöyrityttävää narsismia nähdä itsensä jonain globaalina ihmisten pelastajana. kaikkeen oikeaan hyvään työhön tarvitaan tietynlaista nöyryyttä ja rakkautta. Sinun kirjoituksesi taas ovat pitkälti itsetehostusta joissa väheksyt erilaisia ajatuksia. Sä et myöskään tunne minua, etkä kulkemaani matkaa. Ihan vihoviimeisenä rupean tänne luettelemaan "urotekojani", eivätköhän ne toimi ihan omalla painollaan. Usein se suurin teko on jotain mitä ei itse edes sellaiseksi ymmärrä. Siitä olen kanssasi samaa mieltä että me kaikki olemme lopulta yhtä. Sinä et kuitenkaan tiedä mun tyytymistäni mitään. Sellainenkin mahdollisuus on, että saatan olla hieman pidemmällä kuin sinä tuolla valon tiellä. Kukapa tietää. Ja edelleen korostan, että lasten kasvattaminen on hyvinkin kokreettisesti  tuota vääryyksien vähentämistä ja syvällistä kohtaamista. Jos sen vain niin haluaa nähdä. MIkään ei haasta ihmisitä kasvamaan epäitsekkyyteen ja hyvyyteen niin kuin lasten kasvattaminen. Kaikkea hyvää valitsemallasi tiellä.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:25"]

Mä lähinnä mietin että mihin sä sit käytät sen parisataa tonnia mikä muuten menisi lapseen. Ja että ei meillä ole tuollaisia summia mennyt. 

[/quote]

Laskitteko tulonmenetykset mukaan? Isomman asunnon? Mahdollisen toisen auton? Suurentuneet ruoka- harrastus-, vaate- jne. menot? Kyllä lapseen saa helposti menemään parisataa tonnia.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:03"]

Miten se lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen estää asioiden syvällisen tajuamisen ja henkisen kasvun? Eikö kaikki ihmiset kasva myös henkisesti koko elämänsä ajan, oli lapsia tai ei? Olen minä edelleen oma itseni, en pelkästään äiti ja olen kiinnostunut muustakin kuin vaipanvaihdosta. Mulle on ihan sama haluaako joku muu lapsia vai ei, huolehdin omista asioistani.

[/quote]

Kyllä se yleensä estää. Henkinen tie on pitkä. Luuletko että esim munkeilla on lapsia? Ei ole, koska maalliset asiat häiritsevät heidän henkistä kehitystään. silloin kun on täysipäiväinen kutsumus muualla, ei lasten hoito siihen enää sovi. Lasten kanssa voi toki harjoittaa maallikkosyvällisyyttä. Mutta ei siinä pääse ikinä sille tasolle mille pääsee, kun on kutsumuksen kanssa symbioosissa 24/7... :)

[/quote]

Tämä ihminen on kyllä ihan sekaisin päästään.