Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
13.11.2021 |
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta pitää maksaa osa asumiskuluista. En itse voisi lokkeilla. Osa asumiskuluista ( siinä sitten vesi+sähkö) ja jaetut ruokakulut. Ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää.
Tämä olisikin järkevää, mutta tässä tapauksessahan mies tahtoo että nainen maksaa hänelle vuokraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lauantain satu 🤣
Niin, sinulle kokemattomalle karvakorvalle satua, mutta meille aikuisille ja elämää nähneille ihan realistinen elämäntilanne. Kasva ja kehity siellä vielä ihan rauhassa, nämä ei koske sinua vielä pitkiin aikoihin. Mami tekee sulle jo varmaan lounasta, köpötteles pöytään :)
Provohan tämä.
Todellisuudessa kukaan täyspäinen ei pyydä av.ltä apua (ja kuvaile tunnistettavilla yksityiskohdilla) vaan keskustelee ,
ystäviensä, mahd sukulaistensa ja ennen kaikkea kumppaninsa kanssa.
Mietitäänpä vielä ketä tämä yhteenmuutto hyödyttäisi, jos sinulta vaaditaan vuokraa.
Mies saa ylimääräistä tuloa, mitä ennen sinun muuttoasi ei ollut. Maksaa sillä ehkä asuntolainaa.
Kerroit haluavasi osallistua muihin kuluihin.
Mies saa kotiinsa myös muita palveluksia, eli säästää ainakin bensakulut, kun ei tarvitse tulla sinua muualle tapaamaan.
Entäpä sinä. Siirryt turvattomaan asemaan vuokralaisena, on yksinomaan miehen päätettävissä kuinka kauan voit asua hänen luonaan. Se ei olisi yhteinen koti, vaan miehen talo.
Itselläni hälytysvilkut olisivat jo käynnistyneet. Jos ei tulojen mukaan voi kumppaninsa kanssa jakaa menoja, en muuttaisi.
Kaikille tiedoksi, minä nainen, maksoin huomattavasti enemmän yhteisiä kulujamme mieheni opiskellessa, asiasta ei tullut mieleenkään edes keskustella. Nyt tulomme ovat tasaantuneet.
Meillä minä opiskelin silloin aikoinaan kun muutettiin yhteen. Sain yksin asuessani hyvän asumistuen ja sehän loppui sillä hetkellä kun muutin mieheni luokse. Laitoin kyllä just rahaa yhteiselle tilille esim ruokaostoksia varten, mutta en olisi suostunut muuttamaan mikäli ehtona olisi ollut että joudun maksamaan vuokraa kun tuloni olivat epäsäännölliset. Kannattaa siis tässä tapauksessa suoraan sanoa, että se ei ole reilua.
Myöhemmin tulin raskaaksi ja hankimme lapsen. Olin kotona 2,5 vuotta. Siis 2,5 vuotta täysin ilman tuloja, tai tietty se kodinhoidontuki pari sataa, josta ostin myös ruokaa. Eli siis tulonmenetys näiltä vuosilta oli aika suuri. Mies ei halunnut laittaa lasta päiväkotiin aikaisemmin tai jäädä itse sen kanssa kotiin, koska tienasi enemmän kuin minä tulisin tienaamaan.
Joten siis, kannattaa aina pohtia sitä, että onko se nyt elättämistä, kun ajatellaan, että sinusta ei juuri tule miehelle lisää kuluja kuitenkaan. Yhteinen elämä on yhteinen elämä ja tulee tilanteita, joissa miehesikin voi joutua turvautumaan sinuun jossain asiassa.
Onneksi meillä meni niin, että hitsauduttiin yhteen perheenä ja nykyään kun olen töissä, maksan tietenkin osani kaikista kuluista. Nyt tulee varmaan sata alapeukkua, mutta olen itse onnellinen, että mieheni koki silloni aikoinaan elämisen minun kanssani niin tärkeäksi, että arvotti sen tärkeämmälle kuin sen mitä hänelle pystyn maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuollainen kuvio, kun olimme avioliitossa. Maksoin koko vastikkeen yksin, puolet autosta ja puolet ruoista, vaikka palkkani oli noin 1/3 miehen palkasta, enkä itse ajanut autoa (ei ole ajokorttia). Saimme lapsia ja hoitovapaalla maksoin säästöistäni myös sen oman osuuteni. Jääkaapin ovessa oli lista, johon merkattiin ruokaostokset euron tarkkuudella j summa aina puolitettiin.
Lopulta mun piti maksaa kulutusluotolla niitä osuuksia ja hoitovapaan vuoksi siis velkaannuin. En voinut olla kovin pitkään hoitovapaalla samasta syystä. Miehellä jäi samaan aikaan säästöön ja sijoituksiin useampi tonni/kk.
Tavallaanhan se oli oikeudenmukaista miestä kohtaan, tosin tavallaan mies olisi voinut ajatella meitä perheenä ja kokonaisuutena kuitenkin. Lopulta erosimme muista syistä (oli paljon kaikkea vakavampaa muunlaista ongelmaa).
Meillä oli se tilanne aikoinaan, että mies muutti minun rivarikaksioon. Minulla oli siitä vielä velkaa pankille. En todellakaan odottanut, että mies lyhentäisi lainaani tai maksaisi kämpän arvoa nostavia remonttikuluja. Ei ollut mitään "vuokria". Mies osallistui sähkö- ja vesilaskuihin, ruokahuoltoon ja maksoi tietysti omat juttunsa, kuten minäkin. En tosiaan kokenut, että hän olisi mitenkään loisinut asunnossani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä.
Todellisuudessa kukaan täyspäinen ei pyydä av.ltä apua (ja kuvaile tunnistettavilla yksityiskohdilla) vaan keskustelee ,
ystäviensä, mahd sukulaistensa ja ennen kaikkea kumppaninsa kanssa.
Mitä väliä? Ihmissuhteet nyt vaan ovat yhtä suurta provoa. Kai näistä saa keskustella, auttaa kenties joitain yhteenmuuttoa harkitsevia jollain tasolla.
Kyllä asunto kuluu enemmän kun on kaksi.
Asuin aikoinani rivitaloasunnossani, olin aikalailla hissukseen ja pakoillani, asumiseni ei tuntunut asunnossa oikeastaan mitenkään.
Miesystäväni muutti luokseni ja tottakai liikkuminen ja eöläminen asunnossa lisääntyi kun oli kaksi.
Suihkua ja hanoja, saunaa käytti kaksi, samoin kaikki sohva, tuolit, lattia, laitteet jne. kuluivat enemmän.
Itse kyllä huomasin, että asunto jotenkin "muuttui" erilaiseksi ouin yksinollessa, tosin vapaaehtoisesti miehen otin. D
Mies maksoi puolet vastikkeesta, vedestä, sähköstä ja kotivakuutuksesta. Ruokapuoli oli melko vapaasti niin, että kaupassa maksoimme suunnilleen puolet. Kumpikin sai ostaa omia mieleisiään tuotteita. Emme siitä olleet nokon nuukia. Jos menimme ulos syömään tai kahville tms. niin mies usein maksoi jos sitä ehdottikin ja oli parempi palkka. Toki maksoin minäkin, miten milloinkin.
Minä maksoin asuntoni lainanlyhennykset. Kumpikin maksoi oman autonsa ylläpidon sekä muut henkilökohtaiset menonsa.
Varsinaista vuokraa en siis vaatinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies laittaa omakotitalonsa vuokralle ja muuttaa ap:n vuokra-asuntoon, ja maksaa puolet muista kuluista paitsi vuokrasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit muuttaa yhteen mutta et haluaisi maksaa asumiskuluja jep jep…
Paljonko niitä ”asumiskuluja” omakotitalossa keskimäärin tulee per kk? Entä onko kotia leikkivällä pariskunnalla minkäänlaista elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan? Miehenä en olisi vastaavassa tilanteessa kuvitellutkaan periväni mitään perkeleen ”vuokraa” puolisoltani, eikä tapana ole muutenkaan laskea pennejä joka tilanteessa ettei toinen vain pääsisi ”hyötymään”. Ihan kohtuullisen hyvin on toiminut, takana on pitkä ja onnellinen avioliitto.
Sehän on kiva jos toimii sulla. Oletan, että kumppanisi kuitenkin hoitaa oman osansa eikä elä siivelläsi?
Entäs jos kumppani sairastuu tai tapahtuu jotain, jonka takia jää työttömäksi tai täysin tulottomaksi parhaillaan vuosiksi. Kuinka pitkään elättäisit?Suomalaisen sielunmaailma on mulle käsittmätön arvoitus. Elänkö minä mieheni siivellä? No taatusti elän koska hän saa huippupalkkaa ja minä huomattavasti vähemmän. Mutta onneksi tuollaista ei täälä tematisoida.
Terv. keskieuroopasta
Suomessa perhettä ei ajatella kokonaisena yksikkönä samalla tavalla, vaan vanhemmat ovat yksilöitä. Tosin tuet menevät perheyksikön perusteella. Oli pakko mennä aikaisemmin töihin ja viedä 1-vuotias päiväkotiin, kun menot jaettiin puoliksi, mutta omat tuloni putosivat muutaman kuukauden hoitovapaan vuoksi.
T. Se, joka maksoi aviomiehelleen ruokia kulutusluotolla velaksi noin 7kk:n hoitovapaan aikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka nyt osaa suomen lakia voisi vastata tähän mietteeseen… jos nyt nainen muuttaa tuohon asuntoon ja alkaa maksaa puolet vuokrasta niin meneekö juttu sitten niin että eron tullessa kaikki irtain asunnon omaisuus joka on hankittu yhteenmuuton jälkeen on yhteistä omisuutta? Jos vaikkapa mies olisi ostanut tvn niin erossa naisellakin olisi ns oikeus siihen?
Ruotsissa on sambolagen jota nyt tässä yritän muistella.. pitääkö paikkansa myös suomessa?Suomessa voi joissakin harvoissa tapauksissa saada viiden vuoden avoliiton tai yhteisen lapsen perusteella hyvitystä avoliiton purkautuessa. Mutta se ei todellakaan vastaa avioliiton ositusta vaan tulee kysymykseen vasta, jos toinen on muodossa tai toisessa "uhrautunut" erityisen paljon toisen omaisuuden hyväksi.
Totta. Uhrautuminen tarkoittaa esim. Toisen lainanmaksun mahdollistamista esim kodin- ja lastenhoidon muodossa. Osallistumista esim remontti kuluihin tai antamalla työpanosta siihen. Tai suoranaista miehen elättämistä maksamalla ruokakulut jne. Kaikesta kannattaa myös kuitit säilyttää, että oikeudessa voi osallistumisensa ja panostuksensa osoittaa. Ei kannata olla hyväuskoinen hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä opiskelin silloin aikoinaan kun muutettiin yhteen. Sain yksin asuessani hyvän asumistuen ja sehän loppui sillä hetkellä kun muutin mieheni luokse. Laitoin kyllä just rahaa yhteiselle tilille esim ruokaostoksia varten, mutta en olisi suostunut muuttamaan mikäli ehtona olisi ollut että joudun maksamaan vuokraa kun tuloni olivat epäsäännölliset. Kannattaa siis tässä tapauksessa suoraan sanoa, että se ei ole reilua.
Myöhemmin tulin raskaaksi ja hankimme lapsen. Olin kotona 2,5 vuotta. Siis 2,5 vuotta täysin ilman tuloja, tai tietty se kodinhoidontuki pari sataa, josta ostin myös ruokaa. Eli siis tulonmenetys näiltä vuosilta oli aika suuri. Mies ei halunnut laittaa lasta päiväkotiin aikaisemmin tai jäädä itse sen kanssa kotiin, koska tienasi enemmän kuin minä tulisin tienaamaan.
Joten siis, kannattaa aina pohtia sitä, että onko se nyt elättämistä, kun ajatellaan, että sinusta ei juuri tule miehelle lisää kuluja kuitenkaan. Yhteinen elämä on yhteinen elämä ja tulee tilanteita, joissa miehesikin voi joutua turvautumaan sinuun jossain asiassa.
Onneksi meillä meni niin, että hitsauduttiin yhteen perheenä ja nykyään kun olen töissä, maksan tietenkin osani kaikista kuluista. Nyt tulee varmaan sata alapeukkua, mutta olen itse onnellinen, että mieheni koki silloni aikoinaan elämisen minun kanssani niin tärkeäksi, että arvotti sen tärkeämmälle kuin sen mitä hänelle pystyn maksamaan.
Vai että alapeukkuja ;D Älä höpsi! Lämpimän ja luottamukseen perustuvan tasa-arvoisen parisuhteen ainekset teillä. Eipä mulla muuta. Onnea jatkossakin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah hah... myyt aikaas palkkatyölle, mutta poikaystävää et veloittaisi 24/7 palveluista, hän vain veloittaisi sinua? Se olisi HUONO BISNESTÄ SINULTA. Et voi olla tosissasi.
"Käy töissä, jotta olisi varaa olla miehelle helposti käytettävissä."
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli se tilanne aikoinaan, että mies muutti minun rivarikaksioon. Minulla oli siitä vielä velkaa pankille. En todellakaan odottanut, että mies lyhentäisi lainaani tai maksaisi kämpän arvoa nostavia remonttikuluja. Ei ollut mitään "vuokria". Mies osallistui sähkö- ja vesilaskuihin, ruokahuoltoon ja maksoi tietysti omat juttunsa, kuten minäkin. En tosiaan kokenut, että hän olisi mitenkään loisinut asunnossani.
Terveen elämän meininki. Täällä palstalaiset rustailevat vuokrakuittejaan ja auton km-mittarin lukemat on kirjattava jääkaapin ovessa olevaan kulutusmittariin. WC:n vetämisestä tarkka laskelma veskin seinällä. Aina käynnin jälkeen ruksi muistiin. Ruoka-annokset punnitaan ja saunassa on vietettävä aina sama aika ja yhdessä. Suihkun kesto myös mittaukseen. Rakkautta ja lämpöä ilmassa.
Missä vaiheessa ap on ajatellut osallistua asumiskuluihin?
Vierailija kirjoitti:
Olisi yksi vinkki: älä muuta.
Täsmälleen samaa mieltä. Tuo on aikamoinen varoitusmerkki. Älä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ap on ajatellut osallistua asumiskuluihin?
No mites muutettuaan vaikka noissa ilmoittamissaan "muissa kuluissa"? Vaikkapa talon vakuutukset? Nehän kuuluvat asumiskuluihin nekin. Jos et asu, et tarvitse vakuutuksiakaan. Samoin sähkö ja vesi kai asumiskuluja? Kallista nykyään. Entäpä jos on puulämmitteinen sauna ja takka, eikö varaston täyttäminen pölleillä ole asumiskulujen maksua? Milloin ajattelit lopettaa nillittämisen?
Suomalaisen sielunmaailma on mulle käsittmätön arvoitus. Elänkö minä mieheni siivellä? No taatusti elän koska hän saa huippupalkkaa ja minä huomattavasti vähemmän. Mutta onneksi tuollaista ei täälä tematisoida.
Terv. keskieuroopasta