Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
13.11.2021 |
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta ainakaan aloituksessa ei kerrota, paljonko miehellä on velkaa omakotitalosta? Jos mies on about kolmekymppinen, niin luultavasti aika paljon. Eli pitäisikö naisen saada asustella ilmaiseksi omakotitalossa, jos mies joutuu lyhentämään asuntolainaa vaikkapa tonnilla kuukaudessa?
He voivat jatkaa myös erillään asumista, jolloin mies edelleen lyhentää asuntolainaansa vaikkapa tonnilla kuukaudessa. Ei tässä ole tainnut kukaan vaatiakaan, että ehdottomasti naisen täytyy saada asua ilmaiseksi mioehen luona. Lähinnä on kyseenalaistettu omituiset vuokraratkaisut, jotka eivät oikein avoliittoon ja perheen sisälle sovi, ja jotka voivat olla myös riski pienituloisemmalle, jos esim. tulot jostain syysrtä romahtaisivat (vaikka sairauden vuoksi). Yksin asumisessahan on aina turvana se, että vaikeassa elämäntilanteessa saa apua ja tukea yhteiskunnalta, mutta kumppanin kanssa asuessa onkin liemessä, jos lähtökohta on se, että vaikka mikä olisi, on rahat vuokraan löydyttävä. Itse en tiedä, uskaltaisinko hypätä tuolla lailla sosiaaliturvan tavoittamattomiin, kun olen tuttujen kohdalla nähnyt, miten terve ja työkykyinenkin ihminen voi joutua vuosikausien sairauskierteeseen ja sen myötä taloudellisiin ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä, että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon, niin asumiskuluina riitää kun maksaa puolet vastikkeesta.
Minun kaksiossani vastike on 160 euroa ja jos tähän joku toinen muuttaisi kanssani tuolla puolet vastikkeesta periaatteella, niin hän maksaisi minun kämpässä asumisestani käytännössä vain 80 euroa, eli voi sanoa, että ei mitään. Silti asunto kuluisi puolet enemmän, mutta minä en käytännössä säästäisi asumismenoissani mitään. En todellakaan ottaisi kämppääni ketään asumaan puolet vastikkeesta periaatteella......ja siksi täällä on sanottu, että ei vuokrasuhteeseen, vaan asumiskulut tasataan. Tämä ei merkitse sitä, että maksaa vain puolet vastikkeesta (ja huom: omakotitaloissa ei ole vastiketta), vaan sitä, että maksaa puolet asumiskuluista. Asumiskuluihin kuuluu kaikki ns. pakolliset menot (vesi, sähkö, jäte yms.) ja sen lisäksi lisämaksu asunnon kulumisesta. Näihin on laskukaavat.
Kuulostaa paperilla varmaan selkeältä, mutta opiskelijalle taitaa olla omakotitalon ylläpito liian kallista. Jos olisin ap, en lähtisi tuohon. Ja itse en myöskään lähtisi sen enempää asunnon omistavana kuin kumppaninakaan kuvioon, jossa asunnon omistaja laskuttaisi kumppaniltaan korvausta asunnon kulumisesta. Kuulostaisi jotenkin todella omituiselta. Aika syyllistävä käytäntö, joka oikein alleviivaa sitä, että kumppaninb läsnäolo talossa on lähinnä rasite. En itse kehtaisi omalta kumppaniltani tällaisia rahoja pyytää - mieluummin antaisin hänen kuluttaa asuntoani kuin alkaisin selittää hänelle, että pitäisi maksaa korvausta hänen läsnöolonsa aiheuttamasta haitasta omaisuudelleni. Hiukan tulee muuten tuollaisesta sellaiset... hmm, neuroepätyypilliset vibat.
Ethän sinä saa asuntotukea, jos asut hänen kanssaan. Millä sen vuokran maksat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta ainakaan aloituksessa ei kerrota, paljonko miehellä on velkaa omakotitalosta? Jos mies on about kolmekymppinen, niin luultavasti aika paljon. Eli pitäisikö naisen saada asustella ilmaiseksi omakotitalossa, jos mies joutuu lyhentämään asuntolainaa vaikkapa tonnilla kuukaudessa?
He voivat jatkaa myös erillään asumista, jolloin mies edelleen lyhentää asuntolainaansa vaikkapa tonnilla kuukaudessa. Ei tässä ole tainnut kukaan vaatiakaan, että ehdottomasti naisen täytyy saada asua ilmaiseksi mioehen luona. Lähinnä on kyseenalaistettu omituiset vuokraratkaisut, jotka eivät oikein avoliittoon ja perheen sisälle sovi, ja jotka voivat olla myös riski pienituloisemmalle, jos esim. tulot jostain syysrtä romahtaisivat (vaikka sairauden vuoksi). Yksin asumisessahan on aina turvana se, että vaikeassa elämäntilanteessa saa apua ja tukea yhteiskunnalta, mutta kumppanin kanssa asuessa onkin liemessä, jos lähtökohta on se, että vaikka mikä olisi, on rahat vuokraan löydyttävä. Itse en tiedä, uskaltaisinko hypätä tuolla lailla sosiaaliturvan tavoittamattomiin, kun olen tuttujen kohdalla nähnyt, miten terve ja työkykyinenkin ihminen voi joutua vuosikausien sairauskierteeseen ja sen myötä taloudellisiin ongelmiin.
"Yksin asumisessahan on aina turvana se, että vaikeassa elämäntilanteessa saa apua ja tukea yhteiskunnalta, mutta kumppanin kanssa asuessa onkin liemessä, jos lähtökohta on se, ETTÄ VAIKKA MIKÄ OLISI, ON RAHAT VUOKRAAN LÖYDYTTÄVÄ"!!!
Tässä se pointti nyt on, ap:n täysin tilannetajuton mies. Kantaa kyllä kuumemittarin suuhun ja kuumaa juomaa, mutta naputtelee sormillaan pöytää ilmoittaen, että vuokranmaksuun aikaa 15 minuuttia, joten lampsipas taikaseinälle, hopi hopi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä, että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon, niin asumiskuluina riitää kun maksaa puolet vastikkeesta.
Minun kaksiossani vastike on 160 euroa ja jos tähän joku toinen muuttaisi kanssani tuolla puolet vastikkeesta periaatteella, niin hän maksaisi minun kämpässä asumisestani käytännössä vain 80 euroa, eli voi sanoa, että ei mitään. Silti asunto kuluisi puolet enemmän, mutta minä en käytännössä säästäisi asumismenoissani mitään. En todellakaan ottaisi kämppääni ketään asumaan puolet vastikkeesta periaatteella......ja siksi täällä on sanottu, että ei vuokrasuhteeseen, vaan asumiskulut tasataan. Tämä ei merkitse sitä, että maksaa vain puolet vastikkeesta (ja huom: omakotitaloissa ei ole vastiketta), vaan sitä, että maksaa puolet asumiskuluista. Asumiskuluihin kuuluu kaikki ns. pakolliset menot (vesi, sähkö, jäte yms.) ja sen lisäksi lisämaksu asunnon kulumisesta. Näihin on laskukaavat.
Kuulostaa paperilla varmaan selkeältä, mutta opiskelijalle taitaa olla omakotitalon ylläpito liian kallista. Jos olisin ap, en lähtisi tuohon. Ja itse en myöskään lähtisi sen enempää asunnon omistavana kuin kumppaninakaan kuvioon, jossa asunnon omistaja laskuttaisi kumppaniltaan korvausta asunnon kulumisesta. Kuulostaisi jotenkin todella omituiselta. Aika syyllistävä käytäntö, joka oikein alleviivaa sitä, että kumppaninb läsnäolo talossa on lähinnä rasite. En itse kehtaisi omalta kumppaniltani tällaisia rahoja pyytää - mieluummin antaisin hänen kuluttaa asuntoani kuin alkaisin selittää hänelle, että pitäisi maksaa korvausta hänen läsnöolonsa aiheuttamasta haitasta omaisuudelleni. Hiukan tulee muuten tuollaisesta sellaiset... hmm, neuroepätyypilliset vibat.
Kyllähän asunnon kuluminen on omistusasumisen kyseessä ollen aivan samanlainen kustannus kuin asunnon vaatima lämmitysenergia tai muutkin asunnon ylläpitoon tarvittavat toimet.
Olisi varmaan melkoista hiuksenhalkomista eritellä jokainen kulu erikseen, mutta pidän aikamoisena typeryytenä sitä jos lähdettäisiin siitä oletuksesta että asunnon omistajalla ei mukamas olisi asumisesta kustannuksia ilmankin että kyse olisi varallisuuden kasvattamisesta.
Enpä usko että itsekään lähtisin sellaiseen kuvioon jossa toinen on omistaja ja toinen vuokralainen, se vain altistaa liian monelle ongelmalle koko homma, mutta jos osapuolet osaa nämä talousasiat riittävän hyvin, heillä on paremmat mahdollisuudet päästä yhteisymmärrykseen sovittavan vuokran määrästä.
Jos asunto on esim. tavanomainen kerrostalokämppä, ei pitäisi olla kovinkaan vaikeata laskea kaikista kuluista ensin pois se osa maksuista joka on tosiasiallisesti omistajan varallisuuden kerryttämistä. Jäljelle jäävät maksut ei kerrytä omistajan varallisuutta, vaan lähinnä mahdollistavat asunnossa asumisen ja ne on ne maksut jotka voi jollain kaavalla jakaa.
En viitsi sisällyttää tähän myös mahdollisia arvonnousuja tai yllättäviä asunnon kunnon heikentymisiä ymv. ne on kaikki osa asunnon omistajan talousasioita, joskus käy hyvin joskus käy huonomminkin jos tulee talon kunnossa yllätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asumiskulujen jakaminen on vaikeaa, silloin ei varmasti kannata yhteisasumiseen lähteä tällä tavalla.
Ei siitä kukaan tule syyttelemään, jos osaa itse arvioida että jostakin asumisratkaisusta tulee enemmän ongelmia kuin jostakin toisesta, eli se on jokaisen itse harkittava onko valittu asumisen tapa ja sen maksaminen oikeanlainen.
Ei kannata ottaa valtavia riskejä asumisen takia, asuntoja on Suomi täynnä sieltä vain valikoimaan jokin toinen paikka ja toinen ratkaisu jos jokin yksittäinen ratkaisu ei tunnu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä, että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon, niin asumiskuluina riitää kun maksaa puolet vastikkeesta.
Minun kaksiossani vastike on 160 euroa ja jos tähän joku toinen muuttaisi kanssani tuolla puolet vastikkeesta periaatteella, niin hän maksaisi minun kämpässä asumisestani käytännössä vain 80 euroa, eli voi sanoa, että ei mitään. Silti asunto kuluisi puolet enemmän, mutta minä en käytännössä säästäisi asumismenoissani mitään. En todellakaan ottaisi kämppääni ketään asumaan puolet vastikkeesta periaatteella. Kyllä koko 160 euroa saisi maksaa ja jos ei kävisi, niin asukoot sitten omakustanteisesti omassa kämpässään. Ei hänen lainaa tarvitsisi puolestani maksaa, mutta jos 160 €/kk olisi liikaa siitä, että tulee kämppääni kuluttamaan, niin asukoot missä lystää. Olisi lähinnä moraalittoman ahne ja itsekäs henkilö, jos näkisi tuon liian suurena summana.
Muita asumiskulujako sinulla ei ole? Ei sähköä, ei nettiliittymää, ei edes kotivakuutusta?
Itse asun puolison omistamassa kiinteistössä jossa maksettavaa riittää ja kaikki maksetaan 50/50 (asuntovelkaa tästä ei ollut enää vuosiin tai jopa vuosikymmeniin ennen kuin muutimme yhteen), mutta jos asuisin sinun kanssasi, niin kyllä minä pitäisin oikeudenmukaisena sitä, että silloinkin maksaisin puolet juoksevista asumiskuluista (vastine ja nuo mainitsemani + mahdollinen autopaikka yms) ja osallistuisin puolikkaalla pieniin korjauksiin ja remontteihin (siihen asunnon kulumiseen) sekä kodinkoneiden uusimiseen. Sen sijaan koko vastine JA puolet muista juoksevista kuluista JA puolet remonteista/hankinnoista ei kuulostaisi enää oikeudenmukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä, että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon, niin asumiskuluina riitää kun maksaa puolet vastikkeesta.
Minun kaksiossani vastike on 160 euroa ja jos tähän joku toinen muuttaisi kanssani tuolla puolet vastikkeesta periaatteella, niin hän maksaisi minun kämpässä asumisestani käytännössä vain 80 euroa, eli voi sanoa, että ei mitään. Silti asunto kuluisi puolet enemmän, mutta minä en käytännössä säästäisi asumismenoissani mitään. En todellakaan ottaisi kämppääni ketään asumaan puolet vastikkeesta periaatteella......ja siksi täällä on sanottu, että ei vuokrasuhteeseen, vaan asumiskulut tasataan. Tämä ei merkitse sitä, että maksaa vain puolet vastikkeesta (ja huom: omakotitaloissa ei ole vastiketta), vaan sitä, että maksaa puolet asumiskuluista. Asumiskuluihin kuuluu kaikki ns. pakolliset menot (vesi, sähkö, jäte yms.) ja sen lisäksi lisämaksu asunnon kulumisesta. Näihin on laskukaavat.
Kuulostaa paperilla varmaan selkeältä, mutta opiskelijalle taitaa olla omakotitalon ylläpito liian kallista. Jos olisin ap, en lähtisi tuohon. Ja itse en myöskään lähtisi sen enempää asunnon omistavana kuin kumppaninakaan kuvioon, jossa asunnon omistaja laskuttaisi kumppaniltaan korvausta asunnon kulumisesta. Kuulostaisi jotenkin todella omituiselta. Aika syyllistävä käytäntö, joka oikein alleviivaa sitä, että kumppaninb läsnäolo talossa on lähinnä rasite. En itse kehtaisi omalta kumppaniltani tällaisia rahoja pyytää - mieluummin antaisin hänen kuluttaa asuntoani kuin alkaisin selittää hänelle, että pitäisi maksaa korvausta hänen läsnöolonsa aiheuttamasta haitasta omaisuudelleni. Hiukan tulee muuten tuollaisesta sellaiset... hmm, neuroepätyypilliset vibat.
Kyllähän asunnon kuluminen on omistusasumisen kyseessä ollen aivan samanlainen kustannus kuin asunnon vaatima lämmitysenergia tai muutkin asunnon ylläpitoon tarvittavat toimet.
Olisi varmaan melkoista hiuksenhalkomista eritellä jokainen kulu erikseen, mutta pidän aikamoisena typeryytenä sitä jos lähdettäisiin siitä oletuksesta että asunnon omistajalla ei mukamas olisi asumisesta kustannuksia ilmankin että kyse olisi varallisuuden kasvattamisesta.
Enpä usko että itsekään lähtisin sellaiseen kuvioon jossa toinen on omistaja ja toinen vuokralainen, se vain altistaa liian monelle ongelmalle koko homma, mutta jos osapuolet osaa nämä talousasiat riittävän hyvin, heillä on paremmat mahdollisuudet päästä yhteisymmärrykseen sovittavan vuokran määrästä.
Jos asunto on esim. tavanomainen kerrostalokämppä, ei pitäisi olla kovinkaan vaikeata laskea kaikista kuluista ensin pois se osa maksuista joka on tosiasiallisesti omistajan varallisuuden kerryttämistä. Jäljelle jäävät maksut ei kerrytä omistajan varallisuutta, vaan lähinnä mahdollistavat asunnossa asumisen ja ne on ne maksut jotka voi jollain kaavalla jakaa.
En viitsi sisällyttää tähän myös mahdollisia arvonnousuja tai yllättäviä asunnon kunnon heikentymisiä ymv. ne on kaikki osa asunnon omistajan talousasioita, joskus käy hyvin joskus käy huonomminkin jos tulee talon kunnossa yllätyksiä.
Tässä pitää nyt muistaa kuitenkin se, että parisuhde ei ole bisnestoimintaa, kuten joku vuokrasuhde. Jotkut tuntuvat kuitenkin näkevän yhdessä asumisen kumppanin kanssa jonkinlaisena taloudellisena sijoitustoimintana tai riskinottona omaisuudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa, niin kannattaa turvata oma selustansa, eli tehdä kirjallinen vuokrasopimus, josta käy ilmi, että mitä maksaa, milloin ja mikä on irtisanomisaika. Kannattaa myös selvittää, että onko oikeutettu asumistukeen ja opintotukeen, voi olla, että ei, jos suhde lasketaan parisuhteeksi. Eikä myöskään kannata maksaa puolta kaikesta, vaan kulutuksen mukaan, esim vesi, ruoka yms. Muuten en itse muuttaisi miehen omistamaan asuntoon.
Opintotukeen on kyllä oikeutettu, asumistukeen ei. Vuokrasopimuksesta huolimatta heidät katsottaisiin pariskunnaksi. Jos ap sairastuisi tai jäisi työttömäksi, hän ei myöskään olisi oikeutettu esim. toimeentulotukeen. Ja tämä tilanne johtaisikin hänen kohdallaan vuokranmaksuvaikeuksiin. Sitten olisikin mielenkiintoista nähdä, lentäisikö hän kadulle ja laittaisiko kumppani maksamattomat vuokrat perintätoimiston karhuttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä, että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon, niin asumiskuluina riitää kun maksaa puolet vastikkeesta.
Minun kaksiossani vastike on 160 euroa ja jos tähän joku toinen muuttaisi kanssani tuolla puolet vastikkeesta periaatteella, niin hän maksaisi minun kämpässä asumisestani käytännössä vain 80 euroa, eli voi sanoa, että ei mitään. Silti asunto kuluisi puolet enemmän, mutta minä en käytännössä säästäisi asumismenoissani mitään. En todellakaan ottaisi kämppääni ketään asumaan puolet vastikkeesta periaatteella......ja siksi täällä on sanottu, että ei vuokrasuhteeseen, vaan asumiskulut tasataan. Tämä ei merkitse sitä, että maksaa vain puolet vastikkeesta (ja huom: omakotitaloissa ei ole vastiketta), vaan sitä, että maksaa puolet asumiskuluista. Asumiskuluihin kuuluu kaikki ns. pakolliset menot (vesi, sähkö, jäte yms.) ja sen lisäksi lisämaksu asunnon kulumisesta. Näihin on laskukaavat.
Kuulostaa paperilla varmaan selkeältä, mutta opiskelijalle taitaa olla omakotitalon ylläpito liian kallista. Jos olisin ap, en lähtisi tuohon. Ja itse en myöskään lähtisi sen enempää asunnon omistavana kuin kumppaninakaan kuvioon, jossa asunnon omistaja laskuttaisi kumppaniltaan korvausta asunnon kulumisesta. Kuulostaisi jotenkin todella omituiselta. Aika syyllistävä käytäntö, joka oikein alleviivaa sitä, että kumppaninb läsnäolo talossa on lähinnä rasite. En itse kehtaisi omalta kumppaniltani tällaisia rahoja pyytää - mieluummin antaisin hänen kuluttaa asuntoani kuin alkaisin selittää hänelle, että pitäisi maksaa korvausta hänen läsnöolonsa aiheuttamasta haitasta omaisuudelleni. Hiukan tulee muuten tuollaisesta sellaiset... hmm, neuroepätyypilliset vibat.
Kyllähän asunnon kuluminen on omistusasumisen kyseessä ollen aivan samanlainen kustannus kuin asunnon vaatima lämmitysenergia tai muutkin asunnon ylläpitoon tarvittavat toimet.
Olisi varmaan melkoista hiuksenhalkomista eritellä jokainen kulu erikseen, mutta pidän aikamoisena typeryytenä sitä jos lähdettäisiin siitä oletuksesta että asunnon omistajalla ei mukamas olisi asumisesta kustannuksia ilmankin että kyse olisi varallisuuden kasvattamisesta.
Enpä usko että itsekään lähtisin sellaiseen kuvioon jossa toinen on omistaja ja toinen vuokralainen, se vain altistaa liian monelle ongelmalle koko homma, mutta jos osapuolet osaa nämä talousasiat riittävän hyvin, heillä on paremmat mahdollisuudet päästä yhteisymmärrykseen sovittavan vuokran määrästä.
Jos asunto on esim. tavanomainen kerrostalokämppä, ei pitäisi olla kovinkaan vaikeata laskea kaikista kuluista ensin pois se osa maksuista joka on tosiasiallisesti omistajan varallisuuden kerryttämistä. Jäljelle jäävät maksut ei kerrytä omistajan varallisuutta, vaan lähinnä mahdollistavat asunnossa asumisen ja ne on ne maksut jotka voi jollain kaavalla jakaa.
En viitsi sisällyttää tähän myös mahdollisia arvonnousuja tai yllättäviä asunnon kunnon heikentymisiä ymv. ne on kaikki osa asunnon omistajan talousasioita, joskus käy hyvin joskus käy huonomminkin jos tulee talon kunnossa yllätyksiä.
Tässä pitää nyt muistaa kuitenkin se, että parisuhde ei ole bisnestoimintaa, kuten joku vuokrasuhde. Jotkut tuntuvat kuitenkin näkevän yhdessä asumisen kumppanin kanssa jonkinlaisena taloudellisena sijoitustoimintana tai riskinottona omaisuudelleen.
Näinhän se monesti voi olla, mutta kuten tuli jo todettua, jos molemmat osapuolet osaa riittävän hyvin laskea asumisen kulut ja siihen liittyvät riskit, on varmasti helpompi saada aikaan asumiskulujen jakamiseta (eli vuokrasta) yhteisymmärrys.
Monet ei oikein tunnu ymmärtävän sitä että omistusasumisessa voi olla toisella osapuolella merkittävä osa koko elämänsä varallisuudesta kiinni, tokihan silloin haluaa varmasti huolehtia että asunnon ylläpitokin hoidetaan hyvin.
Vuokralaisella ei yleensä ole asiasta mitään murheita, koska jääkaapinkin rikkoutuessa se on omistajan asia huolehtia toimiva jääkaappi tilalle.
Ainakin tuo asumiseen liittyvä "voiton" tavoittelu pitää tietenkin olla pois laskelmista, eli asumiskulujen jakamisella ei pitäisi tavoitella voittoa kuten yleensä vapaan vuokramarkkinan asunnoilla tavoitellaan (eihän sitä bisneksenä muutoin tehtäisikään).
Jos asia on liian vaikea osapuolille, silloin kannattaa asustella jatkossakin omissa asunnoissaan.
Yhteinen vuokra-asunto tai yhteinen omistusasunto ovat varmasti ratkaisuina helpompia kuin toisen omistusasunto jossa toinen vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä, että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon, niin asumiskuluina riitää kun maksaa puolet vastikkeesta.
Minun kaksiossani vastike on 160 euroa ja jos tähän joku toinen muuttaisi kanssani tuolla puolet vastikkeesta periaatteella, niin hän maksaisi minun kämpässä asumisestani käytännössä vain 80 euroa, eli voi sanoa, että ei mitään. Silti asunto kuluisi puolet enemmän, mutta minä en käytännössä säästäisi asumismenoissani mitään. En todellakaan ottaisi kämppääni ketään asumaan puolet vastikkeesta periaatteella......ja siksi täällä on sanottu, että ei vuokrasuhteeseen, vaan asumiskulut tasataan. Tämä ei merkitse sitä, että maksaa vain puolet vastikkeesta (ja huom: omakotitaloissa ei ole vastiketta), vaan sitä, että maksaa puolet asumiskuluista. Asumiskuluihin kuuluu kaikki ns. pakolliset menot (vesi, sähkö, jäte yms.) ja sen lisäksi lisämaksu asunnon kulumisesta. Näihin on laskukaavat.
Kuulostaa paperilla varmaan selkeältä, mutta opiskelijalle taitaa olla omakotitalon ylläpito liian kallista. Jos olisin ap, en lähtisi tuohon. Ja itse en myöskään lähtisi sen enempää asunnon omistavana kuin kumppaninakaan kuvioon, jossa asunnon omistaja laskuttaisi kumppaniltaan korvausta asunnon kulumisesta. Kuulostaisi jotenkin todella omituiselta. Aika syyllistävä käytäntö, joka oikein alleviivaa sitä, että kumppaninb läsnäolo talossa on lähinnä rasite. En itse kehtaisi omalta kumppaniltani tällaisia rahoja pyytää - mieluummin antaisin hänen kuluttaa asuntoani kuin alkaisin selittää hänelle, että pitäisi maksaa korvausta hänen läsnöolonsa aiheuttamasta haitasta omaisuudelleni. Hiukan tulee muuten tuollaisesta sellaiset... hmm, neuroepätyypilliset vibat.
Juuri näin!
"Kulta, mulla on tässä tämä vuokranmaksukuitti nyt, mutta erittelisitkö mistä kaikesta tää koostuu"?
"Kyllä rakas, tämä 800 euroa on keskiarvoltaan yleisin tämän alueen vuokratasoa vastaava summa, tein tutkimuksen ja kyselyn siis, ja tämä 50 euroa kun kulutat MUN kotia ja huonekaluja, 10 euroa jääkaapin käytöstä, 15 euroa, kun me autoillaan yhdessä, eli autoni kulut, saunasta maksat 5 euroa per kerta, pyykkisi pesu vie 15 euroa, vakuutuksista kustannat 10 euroa, lainaankin osallistut 100 eurolla ja lisäksi tulee harkinnanvaraista kulutusta ajoittain erikseen, mm mun kesämökin käyttö ja kulutus kesäaikaan" jne. Rakastan sinua, pus pus <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa, niin kannattaa turvata oma selustansa, eli tehdä kirjallinen vuokrasopimus, josta käy ilmi, että mitä maksaa, milloin ja mikä on irtisanomisaika. Kannattaa myös selvittää, että onko oikeutettu asumistukeen ja opintotukeen, voi olla, että ei, jos suhde lasketaan parisuhteeksi. Eikä myöskään kannata maksaa puolta kaikesta, vaan kulutuksen mukaan, esim vesi, ruoka yms. Muuten en itse muuttaisi miehen omistamaan asuntoon.
Opintotukeen on kyllä oikeutettu, asumistukeen ei. Vuokrasopimuksesta huolimatta heidät katsottaisiin pariskunnaksi. Jos ap sairastuisi tai jäisi työttömäksi, hän ei myöskään olisi oikeutettu esim. toimeentulotukeen. Ja tämä tilanne johtaisikin hänen kohdallaan vuokranmaksuvaikeuksiin. Sitten olisikin mielenkiintoista nähdä, lentäisikö hän kadulle ja laittaisiko kumppani maksamattomat vuokrat perintätoimiston karhuttavaksi.
Juuri näin.
Kiertäisin aika kaukaa em. tilanteen, jos olisi minkäänlaista ongelmaa omien tulojen kanssa.
Toimeentulotuki on "perhekohtainen" tuki, eli kaikkien samassa asunnossa asuvien tulot lasketaan, siinähän sitä riitaa alkaakin tulemaan kivasti jos ei enää oikeutta edes tt-tukeen muiden asunnossa asuvien tulojen johdosta, eli Suomessa järjestelmä lähtee siitä oletuksesta että muut asunnossa asuvat maksavat sinun elinkustannuksesi.
Kannattaa varmasti ainakin tarkistaa mitä kaikkia vaikutuksia em. tilanteella olisi tukien maksuun jos muuta tuloa ei saisi esim. työstä tai muusta toiminnasta.
Ihan vain parisuhteen onnellisuuden kannaltakin, ei kannata tehdä ratkaisuja joissa paljon negatiivisia vaikutuksia tulopuolelle.
Jos unohdat sen vuokra - sanan ja laitat sen sijalle että maksat jotain joka kuu asumisesta?
Sanot poikkikselle että jos muutat avoliittoon, menetät asumistuen ja sulla on sen jälkeen näillä tuloilla varaa maksaa asumisesta x-euroa kuussa sisältäen sähköt, netin käyttö yms. Sen lisäksi sulla on varaa laittaa ruokaan kuussa n x-euroa joka sulla nytkin menee. Enempää sulla ei ole ja jos menee työpaikka alta voi olla vähän aikaa niin että et voi maksaa mitään koska et saa edes asumistukea.
Katsot mitä vastaa. Ehkä hän ei käsitä kuinka pee aa olet.
Ja sitten jos joskus tuollaiseen suhteeseen hankittaisiin lapsia, pitäisi naisen tietenkin säästää etukäteen tai ottaa lainaa, jotta hänellä on varaa olla äitiys- ja vanhempainvapaalla, jonka aikana tietenkin vuokra puolisolle juoksee ihan yhtä lailla. Tällaisistakin kuvioista on joskus kuultu.
Vierailija kirjoitti:
Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.
Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja.
MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan.
Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa.
Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.
Käsittämätöntä, että tuollaista kommenttia vielä yläpeukutetaan. Kirjoittaja kertoo käytännössä tehneensä lapsia ja saaneensa palkaksi talon. No mikäs siinä.
Täällä vähän vastaava tilanne kuin ap:lla. Asun vuokralla ja opiskelen, mies hyvin toimeentuleva ja asuu omistamassaan ok-talossa. Hän haluaisi, että muutamme yhteen hänen luokseen mutta itse arastelen asiaa juurikin taloudellisen epäsuhdan vuoksi ja haluan pitää tilanteen näin ainakin valmistumiseen saakka.
Tämän keskustelun innoittamana kysyin häneltä tänään näkemystä asiaan ja kuulemma tottakai tulisi maksaa vuokraa, jopa monta kertaa enemmän kuin nyt maksan asumistuen päälle, koska "kuka nyt missään ilmaiseksi asuu". Sen lisäksi hän haluaa, että kaikki juoksevat kulut puolitetaan. Sanoin, ettei minulla tällä hetkellä ole moisia tuloja ja hänellä oli tähänkin ratkaisu; asun velaksi valmistumiseen asti ja sitten makselen sitä pois.
Sanoin haluavani virallisen vuokrasopimuksen jos tuohon edes ajatuksen tasolla lähdettäisiin. Ihan törkeä ehdotus kuulemma.
My true love ❤
Aika erikoista keskustelua, riistämisestä ym.
Toki molemmat osallistuvat yhteisiin kuluihin, mutta jos toisella on paljon isommat tulot ja toinen on opiskelija, on mielestäni luonnollista että varakkaampi maksaa vähän enemmän.
Rakkaus ei ole mikään liikesuhde tai kaverisuhde, missä lasketaan vain kuluja tai kaiken pitää mennä tasan. Vaan perustuu aitoon haluun olla yhdessä. Kylmäävää, jos siinä aletaan laskelmoimaan. Asutaan avoliitossa, mutta toinen on toisella vuokralla... en muuttaisi tuollaiseen kuvioon.
Alue: Aihe vapaa
ILMAISEKSI? Missä näin luki? Kysyn kymmenennen kerran...jos aloituksen sentään luit, niin miten se nyt noin väärin meni??? Kerrataanpas; opintotuki tai vastaavat tulot, asumistuki lakkaa, kun muuttaa miehen kotiin. Millä ap maksaa ison talon kustannuksista puolet, vuokran ja vielä kenties osallistuu lainanmaksuunkin? Päälle omat kulut ja ruuat? Ryöstääkö se pankin? Voiko istahtaa miehen autoon, kilometrikorvaukset juoksee ja tankille on mentävä puoliksi??? Kerropa ratkaisu :)