Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
13.11.2021 |
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Prinssi ja Tuhkimo rakastuivat ja muuttivat prinssin kotilinnaan... sen pituinen se. Tuhkimon ei tietenkään tarvinnut maksaaa vuokraa.
Molemmat toivat suhteeseen jotain, prinssi varalllisuuden, turvatun aseman sekä puitteet ja Tuhkimo suloisen oman itsensä.
Projektipäällikkö voi pelastaa nääntyneen opiskelijan ja antaa hänen hengähtää ja toipua omakotitalossaan. Rakkaus kasvaa rakastamalla.
Kyse on rooleista ja mitä kukin elämältään haluaa ja mistä löytää sen vastinkappaleen. Silloin molemmat kukoistavat.
Mies on aina onnellisempi parisuhteessa kuin yksin. Tutkimukset kertovat näin. Mutta kaikella on hintansa.
Kaiken takana on viisas nainen, joka voi nykyisin ihan itse valita ihanneolotilansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se vuokra on puolet asumiskuluista niin mikä ongelma? Tottakai maksat puolet kaikesta.
Mulla, pienessä yksiössä asuvalla, ei olisi varaa tuohon. En pystyisi maksamaan puolia omakotitalon kuluista palkallani, joten pitäisi kieltäytyä tuosta yhteenmuuttoajatuksesta. Jäisin asumaan tähän asuntoon, jonka palkallani pystyisin kustantamaan. Puolet omakotitalon kustannuksista veisi minut köyhyysrajan alapuolelle, jäisi tuskin rahaa ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reilua ja oikeudenmukaista olisi se, että kaikesta maksettaisiin tulojen mukaan, sohvaa ostaessa todistettaisiin tulot ja pienituloinen saisi sohvan halvemmalla kuin suurituloinen ja bensapumpulla voisi käyttää korttia, jolla todistaisi tulot ja saisi bensaa eurolla litra kun suurituloiselle se maksaisi tuon vajaa kaksi euroa. Nollatuloinen saisi kaiken ilmaiseksi, niin asunnon, huonekalut, ruuan, auton, bensat siihen jne. eli kaikesta maksettaisiin tulojen mukaan. Mutta vanhaa kommunistia on kusetettu aina ja jokainen joutuu tuloista riippumatta maksamaan saman verran edelleen. Paitsi parisuhteessa asumiskulut, elämisen kulut yms., ne onneksi koetaan reiluksi ja oikeudenmukaiseksi maksaa tulojen mukaan ja kommunismi toteutuu edes tässä!
Näkökanta se on tuokin - rinnastaa parisuhde ja sohvan tai bensan ostaminen.
Paljonko olisi sitten sopiva hinta miehen maksaa puolis... anteeksi, vuokralaiselleen, seksistä, entäpä lapsen synnyttämisestä?En ole tuo, jolta kysyt, mutta eikö seksissä se olisi vastavuoroisuus. En ainakaan itse koe, että harrastamani seksi on ikävä velvollisuus tai palvelus kumppanille, vaan kyllä se on ihan yhteisymmärryksessä harrastettu, molempien nautintoon tähtäävä asia, jota itse haluan ihan yhtä paljon. En siis ymmärrä logiikkaa, miksi nainen tarvitsisi erillisen korvauksen seksistä... Saanhan toivomani laista läheisyyttä, nautintoa, sellaista seksiä josta tykkään ja orgasmeja.
Minulle omistusasunnossa asuvana naisena kaiketi kait tosissaan ehdotettiin asumiskulujen tasaamiseksi tänään vaihtoehtoa, että voisihan se mies siivota, kokata ja remontoida kotiani korvaukseksi siitä, että asumme minun omistusasunnossani. Joo, voisihan se. Samalla itse tasa-arvoon ja tasavertaisuuteen pyrkivänä sekä uskovana jotenkin ällöttävän alisteiselta tuokin kuulosti.
Äläpä vääristel sanomisiani, vaikka kuinka olet omistusasunnossa asuva nainen ja ylhäinen kuin mikäkin (mulla myös oma kämppä)! Kirjoitin, että mainitsemani asiat/tekemiset voisivat olla OSA YHTÄ SUURTA KOKONAISUUTTA! Sulla on hyvin ylimielinen asenne, mutta pysy nyt kuitenkin totuudessa sentään! Eipä ihme, että yksinvaltiaana residenssissäsi vaeltelet. Jatka noin, niin pelastuu yksi miespolo kynsistäsi.
Noin erilaisissa taloudellisissa tilanteissa olevien ei pitäisi muuttaa yhteen. Toinen saisi vielä enemmän rahaa itselleen, toinen köyhtyisi rutiköyhäksi.
Ap, olisiko sulla varaa esim. matkustaa tuon miehen kanssa? Hän bisnesluokassa, sinä turistiluokassa. Hän hienossa hotellissa, sinä retkeilymajassa. Hän hienossa ravintolassa, sinä vaatimattomassa pizzeriassa. Miten parisuhteenne näistä eroista johtuen on mahdollinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reilua ja oikeudenmukaista olisi se, että kaikesta maksettaisiin tulojen mukaan, sohvaa ostaessa todistettaisiin tulot ja pienituloinen saisi sohvan halvemmalla kuin suurituloinen ja bensapumpulla voisi käyttää korttia, jolla todistaisi tulot ja saisi bensaa eurolla litra kun suurituloiselle se maksaisi tuon vajaa kaksi euroa. Nollatuloinen saisi kaiken ilmaiseksi, niin asunnon, huonekalut, ruuan, auton, bensat siihen jne. eli kaikesta maksettaisiin tulojen mukaan. Mutta vanhaa kommunistia on kusetettu aina ja jokainen joutuu tuloista riippumatta maksamaan saman verran edelleen. Paitsi parisuhteessa asumiskulut, elämisen kulut yms., ne onneksi koetaan reiluksi ja oikeudenmukaiseksi maksaa tulojen mukaan ja kommunismi toteutuu edes tässä!
Näkökanta se on tuokin - rinnastaa parisuhde ja sohvan tai bensan ostaminen.
Paljonko olisi sitten sopiva hinta miehen maksaa puolis... anteeksi, vuokralaiselleen, seksistä, entäpä lapsen synnyttämisestä?En ole tuo, jolta kysyt, mutta eikö seksissä se olisi vastavuoroisuus. En ainakaan itse koe, että harrastamani seksi on ikävä velvollisuus tai palvelus kumppanille, vaan kyllä se on ihan yhteisymmärryksessä harrastettu, molempien nautintoon tähtäävä asia, jota itse haluan ihan yhtä paljon. En siis ymmärrä logiikkaa, miksi nainen tarvitsisi erillisen korvauksen seksistä... Saanhan toivomani laista läheisyyttä, nautintoa, sellaista seksiä josta tykkään ja orgasmeja.
Minulle omistusasunnossa asuvana naisena kaiketi kait tosissaan ehdotettiin asumiskulujen tasaamiseksi tänään vaihtoehtoa, että voisihan se mies siivota, kokata ja remontoida kotiani korvaukseksi siitä, että asumme minun omistusasunnossani. Joo, voisihan se. Samalla itse tasa-arvoon ja tasavertaisuuteen pyrkivänä sekä uskovana jotenkin ällöttävän alisteiselta tuokin kuulosti.
Miten niin katkera hihhuli?? ;D))
Kyllä muijat ovat ahneita. Ei tulis pieneen mieleenkään mennä kuppaamaan ketään ja siipeillä. Hävetkää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muijat ovat ahneita. Ei tulis pieneen mieleenkään mennä kuppaamaan ketään ja siipeillä. Hävetkää!
Niin, tuskin sinä menisitkään opintotuella isoa ok-taloa puoleksi ylläpitämään, kuten ap:n tilanne olisi jos yhteen muuttaisi. Opinnot kenties loppusuoralla, ja työelämä ja palkka häämöttää, mutta eihän mies voi mitenkään muutamaa kuukautta tyytyä hieman vähempään, kun opintorahasta täytyy maksaa minuutilleen monta sataa kuussa VUOKRAA plus kaikki muut kulut päälle, yhteensä varmaan yli tonni, kai kaksikin. Tähän joutuisi jo ottamaan jokusen satkun pikavippejäkin. Tällä hetkellä ap pärjää asumistuen ansiosta ihan hyvin.
Mutta vaikeahan tämä on tajuta, eihän tästä ole vatkattu kuin kymmeniä sivuja vasta...
Edelleen; kuppaamista tai siivestämistä ei ole kukaan ehdotellut, ainoastaan tulojen mukaan kulujen jakamista, mutta liikaa on tässä kai ymmärrettävää...
Jos ei pysty elämään ilman lokkeilua, on parempi elää yksin. Ne ajat jolloin mies elättää naisen ovat menneisyyttä, jokainen feministi tämän tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä muuta yhteen. Se lypsää kaikki sun vähäiset rahat. Ei kai se vaan halua sinusta lainanmaksuihinsa helpottajaa.
Asu ainakin valmistumiseen asti yksiössäsi.
Mun tytär muutti pokaystävänsä luo tosi edullisesta kämpästä maksamaan kallista vuokraa. Kielsin tekemästä niin. Kuinkas sitten kävikään. Suhde päättyi äkisti muutaman kuukauden kuluttua.
Tytär ei saanut sen jälkeen sitä tosi edullista kämppää tietenkään takaisin.
On väärin puhua vuokrasta tuollaisessa tapauksessa. En jaksanut lukea ketjua kuin osin.
Kun kyse on parisuhteessa olevista, niin tilanne on omanlaisensa, mutta toisenkin tulee osallistua asumisen kustannuksiin. Kuvittelin itseni tuolle paikalle ja en todellakaan alkaisi lokkeilemaan.
Se miten kulut jaetaan jää pariskunnalle itselleen.
Tulotkin pitää ottaa huomioon niin, ettei tule kohtuuttomuksia vähemmän ansaitsevan kontolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.
Yhteen ei muuteta ennen vakkariduunia? 😂
Tämä olisi vaan fiksua.
Joo, entäs sitten jos toinen vaikka sairastuu vakavasti. Muutetaanko sitten taas erilleen ja odotetaan josko se toinen paranee. Sitten taas muutetaan yhteen?
Loisiminen ei ole kivaa, mutta jättäisin parisuhteen moisen velipojan kanssa väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.
Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja.
MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan.
Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa.
Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.
Olet varmaan jo elämää nähneenä ja muiden erotarinoita ja omaisuudenjakokiistoja todistaneena tajunnut, että sulla oli tämän asian suhteen melkoinen kultakimpale.
No et kai tuota surkeaa trollia tosissaan ottanut 😆 Eihän kukaan täyspäinen suostuisi tuollaiseen omaisuuden jakoon eron tullessa, jossa itse on hommannut lähes kaiken ja sitten myös käytännössä jättää erossa exälleen kaiken.
Kyllä niitä on sellaisia, jotka ei halua lapsiltaan viedä taloa, etenkin jos lapset jäävät pääasiassa asumaan äidin kanssa. Kun tietää, että äidin tuloilla lapset joutuisivat jonnekin vuokralähiöön. On aika tavallista, että naisen tulot ovat pienemmät kuin miehellä ja erityisesti jos lapset ovat vielä pieniä ja siinä on ollut jonkinlaista pätkää välillä ja nainen on itsekin melko nuori. Miehet ovat keskimäärin hieman vanhempiakin kuin puolisonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.
Yhteen ei muuteta ennen vakkariduunia? 😂
Tämä olisi vaan fiksua.
Joo, entäs sitten jos toinen vaikka sairastuu vakavasti. Muutetaanko sitten taas erilleen ja odotetaan josko se toinen paranee. Sitten taas muutetaan yhteen?
Loisiminen ei ole kivaa, mutta jättäisin parisuhteen moisen velipojan kanssa väliin.
Niinpä. Ja entä sitten jos tulisi lapsia? Tuollaisella asenteella ei kyllä perhettä perusteta.
Otat pilun käytöstä vuokraa menee tasoihin
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta ainakaan aloituksessa ei kerrota, paljonko miehellä on velkaa omakotitalosta? Jos mies on about kolmekymppinen, niin luultavasti aika paljon. Eli pitäisikö naisen saada asustella ilmaiseksi omakotitalossa, jos mies joutuu lyhentämään asuntolainaa vaikkapa tonnilla kuukaudessa?
avaruusmatkailija kirjoitti:
Otat pilun käytöstä vuokraa menee tasoihin
Käytä sinä värkkiäs maksuvälineenä, aivot ovatkin tyhjän panttina.
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä, että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon, niin asumiskuluina riitää kun maksaa puolet vastikkeesta.
Minun kaksiossani vastike on 160 euroa ja jos tähän joku toinen muuttaisi kanssani tuolla puolet vastikkeesta periaatteella, niin hän maksaisi minun kämpässä asumisestani käytännössä vain 80 euroa, eli voi sanoa, että ei mitään. Silti asunto kuluisi puolet enemmän, mutta minä en käytännössä säästäisi asumismenoissani mitään. En todellakaan ottaisi kämppääni ketään asumaan puolet vastikkeesta periaatteella. Kyllä koko 160 euroa saisi maksaa ja jos ei kävisi, niin asukoot sitten omakustanteisesti omassa kämpässään. Ei hänen lainaa tarvitsisi puolestani maksaa, mutta jos 160 €/kk olisi liikaa siitä, että tulee kämppääni kuluttamaan, niin asukoot missä lystää. Olisi lähinnä moraalittoman ahne ja itsekäs henkilö, jos näkisi tuon liian suurena summana.
Ehkä ei kannata muuttaa yhteen, jos tuntuu siltä, että kumppanin kanssa asuminen tarkoittaa "kämpän kulumista". On tosiaan totta, että asunto kuluu, mitä enemmän siinä asutaan, ja tuon takia en esim. itse ottaisi kämppistä. Mutta koska itse koen, että kumppanin kanssa asuminen tuo elämään sellaista sisältöä, jonka merkitys on kämpän kulumista suurempi, se sopii minulle. Niin kauan kuin toisen läsnäolon kokee vain haittana omaisuudelleen, tarkoittaa se sitä, ettei yhdessä asuminen ole hyvä vaihtoehto. Joko itse ei halua sitä (tarpeeksi tai ollenkaan) tai sitten se muuten vaan ei sovi itselle.
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä, että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon, niin asumiskuluina riitää kun maksaa puolet vastikkeesta.
Minun kaksiossani vastike on 160 euroa ja jos tähän joku toinen muuttaisi kanssani tuolla puolet vastikkeesta periaatteella, niin hän maksaisi minun kämpässä asumisestani käytännössä vain 80 euroa, eli voi sanoa, että ei mitään. Silti asunto kuluisi puolet enemmän, mutta minä en käytännössä säästäisi asumismenoissani mitään. En todellakaan ottaisi kämppääni ketään asumaan puolet vastikkeesta periaatteella......
ja siksi täällä on sanottu, että ei vuokrasuhteeseen, vaan asumiskulut tasataan. Tämä ei merkitse sitä, että maksaa vain puolet vastikkeesta (ja huom: omakotitaloissa ei ole vastiketta), vaan sitä, että maksaa puolet asumiskuluista. Asumiskuluihin kuuluu kaikki ns. pakolliset menot (vesi, sähkö, jäte yms.) ja sen lisäksi lisämaksu asunnon kulumisesta. Näihin on laskukaavat.
Moni on täällä sitä mieltä, että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon, niin asumiskuluina riitää kun maksaa puolet vastikkeesta.
Minun kaksiossani vastike on 160 euroa ja jos tähän joku toinen muuttaisi kanssani tuolla puolet vastikkeesta periaatteella, niin hän maksaisi minun kämpässä asumisestani käytännössä vain 80 euroa, eli voi sanoa, että ei mitään. Silti asunto kuluisi puolet enemmän, mutta minä en käytännössä säästäisi asumismenoissani mitään. En todellakaan ottaisi kämppääni ketään asumaan puolet vastikkeesta periaatteella. Kyllä koko 160 euroa saisi maksaa ja jos ei kävisi, niin asukoot sitten omakustanteisesti omassa kämpässään. Ei hänen lainaa tarvitsisi puolestani maksaa, mutta jos 160 €/kk olisi liikaa siitä, että tulee kämppääni kuluttamaan, niin asukoot missä lystää. Olisi lähinnä moraalittoman ahne ja itsekäs henkilö, jos näkisi tuon liian suurena summana.