Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
13.11.2021 |
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä opiskelin silloin aikoinaan kun muutettiin yhteen. Sain yksin asuessani hyvän asumistuen ja sehän loppui sillä hetkellä kun muutin mieheni luokse. Laitoin kyllä just rahaa yhteiselle tilille esim ruokaostoksia varten, mutta en olisi suostunut muuttamaan mikäli ehtona olisi ollut että joudun maksamaan vuokraa kun tuloni olivat epäsäännölliset. Kannattaa siis tässä tapauksessa suoraan sanoa, että se ei ole reilua.
Myöhemmin tulin raskaaksi ja hankimme lapsen. Olin kotona 2,5 vuotta. Siis 2,5 vuotta täysin ilman tuloja, tai tietty se kodinhoidontuki pari sataa, josta ostin myös ruokaa. Eli siis tulonmenetys näiltä vuosilta oli aika suuri. Mies ei halunnut laittaa lasta päiväkotiin aikaisemmin tai jäädä itse sen kanssa kotiin, koska tienasi enemmän kuin minä tulisin tienaamaan.
Joten siis, kannattaa aina pohtia sitä, että onko se nyt elättämistä, kun ajatellaan, että sinusta ei juuri tule miehelle lisää kuluja kuitenkaan. Yhteinen elämä on yhteinen elämä ja tulee tilanteita, joissa miehesikin voi joutua turvautumaan sinuun jossain asiassa.
Onneksi meillä meni niin, että hitsauduttiin yhteen perheenä ja nykyään kun olen töissä, maksan tietenkin osani kaikista kuluista. Nyt tulee varmaan sata alapeukkua, mutta olen itse onnellinen, että mieheni koki silloni aikoinaan elämisen minun kanssani niin tärkeäksi, että arvotti sen tärkeämmälle kuin sen mitä hänelle pystyn maksamaan.
Sait myös lapsilisän joka kuukausi ja miehesi huoltaja vähennyksen veroissa sekä lapsivähennykset . Onko asunto yksin miehen nimissä . Jos olisitte eronnut olisit saanut elatusmaksun. Jos ette ole naimisissa et myös peri häntä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.
Tässä piilee naisen kannalta ansa.
Hän opiskelee ja seurustelee ja menee aikaa ennen kuin hän on samanlaisessa taloudellisessa asemassa kuin miesystävä. Kun hän lopulta työllistyy ja kerryttää omaisuutta tasa-arvo mielessään, hän huomaa miehen löytäneen uutta ja parempaa ja perustavan perheen jonkun toisen kanssa - oli tämä taloudellisesti tasaveroinen tai ei.
Vakavaraisuuteen pyrkinyt huomaa olevansa kyllä taloudellisesti tasaveroinen, mutta ei olekaan kumppania ja perheen perustamisella alkaa olla jo kiire biologisesti.
Rahalla on yllättävän iso vaikutus naisten pariutumiseen, voi päätellä tästäkin ketjusta. Jos nainen ei pääse hyötymään taloudellisesti parisuhteesta, ei hän myöskään ole kiinnostunut parisuhteesta.
Maksa puolet juoksevista asumiskuluista ja ruuasta, mutta älä rupea ilmaiseksi kotitalousorjaksi kuten minä tein. Ja muista että et saa asumistukea vaikka tekisitte vuokrasopimuksen, sillä pariskunta on kelan silmissä aina yhteistalous. Niin ja ruokakulut noin kolminkertaistuu kun asuu miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Rahalla on yllättävän iso vaikutus naisten pariutumiseen, voi päätellä tästäkin ketjusta. Jos nainen ei pääse hyötymään taloudellisesti parisuhteesta, ei hän myöskään ole kiinnostunut parisuhteesta.
Älä valitse sellaista naista, ei kukaan pakota. Valitse sellainen nainen, joka ajattelee samalla tavalla kuin sinä itse ajattelet. Niin omakin puolisoni teki. Ei hän olisi ottanut naista, joka ei maksa puolia asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri nyt on oikea hetki keskustella kulujen jakamisesta. Periaatteessa on ihan ok maksaa vuokraa asunnosta, josta puoliso maksaa asuntolainaa. Mutta onko oikein, että pienituloisempi joutuu maksamaan puolet? Kuvittele tilannetta, että teillä on lapsia. Kumpi teistä on se, joka jää kotiin hoitamaan lapsia kotihoidontuella.
Vuokran vaatiminen ei ole ok, koska silloin hän kerryttää omaisuuttaan (maksaa asuntolainaansa) sinun kustannuksellasi. Jos haluat ja pystyt maksamaan asuinkuluja, muutakin kuin juoksevia kuluja, silloin sinun kuuluisi saada maksamasi osuuden verran asunnon omistussuhteesta, eli että sillä "vuokran" maksamisella ostaisit osuuttasi siitä asunnosta. Tarkoittaakohan mies oikeasti tätä, mutta vain kutsuu sitä vuokraksi? Jos oikeasti maksat vuokraa, silloin pitää olla virallinen vuokrasopimus ja verot ja muut, ei missään nimessä niin että vain siirrät "vuokran" osuuden hänen tililleen ilman mitään mustaa valkoisella, ja mahdollisen eron tullessa et saa mitään noiden maksamiesi rahojen vastineeksi.
Reilua olisi tilanteessanne, että maksaisit puolet juoksevista kuluista (ruoka, sähkö, vesi, netti ym.) mutta mies maksaisi asuntolainaansa ihan yksin. Sitten, kun sinulla on paremmat tulot, voisitte miettiä, josko alkaisit maksaa itsellesi puolta siitä asunnosta. Mutta jokainen toki päättää itse miten tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla on yllättävän iso vaikutus naisten pariutumiseen, voi päätellä tästäkin ketjusta. Jos nainen ei pääse hyötymään taloudellisesti parisuhteesta, ei hän myöskään ole kiinnostunut parisuhteesta.
Älä valitse sellaista naista, ei kukaan pakota. Valitse sellainen nainen, joka ajattelee samalla tavalla kuin sinä itse ajattelet. Niin omakin puolisoni teki. Ei hän olisi ottanut naista, joka ei maksa puolia asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluista.
Juuri näin, lompakkolokkeja kannattaa välttää viimeiseen asti, ap:n mies väistää luodin jos ymmärtää erota nyt.
Jos jo nyt on noin vaikeaa miehen ymmärtää, että opiskelijan tulot ovat todella pienet verrattuna palkansaajaan, ja vaatii kaikista kuluista puolta, niin millaista on sitten kun ap ei valmistumisensa jälkeen saakaan töitä, vaan jää siihen miehen taloon työttömäksi työnhakijaksi. "Työtön" käsitetään jo itsessään loiseläjäksi ja statusta halveksutaan yleisesti, näköjään.
Aivan satavarmasti alkaa mies hikeentyä, kun ei ala rahaa taloon tulemaan. Ap on kotona päivät "kuluttamassa" hänen kotiaan ja kuluttaa myös sähköä ja vettä enemmän. Opiskelijan lounas vaihtuu kotijääkaappiin.
Odotukset lisääntyvät myös kotitöiden suhteen, kun nyt ois siihen hyvää aikaa, siivota siis koko talo kerta viikkoon ja miehen omat paskat ja pyykit siihen päälle.
Mites kun mies haluaakin ulkomaanmatkalle? Ap jää varattomana aina kotiin. Mies haluaa syömään ravintolaan, ap lämmitää kotona maksalaatikkoa mikrossa? Jne jne....
Houkuttaako muutto vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit muuttaa yhteen mutta et haluaisi maksaa asumiskuluja jep jep…
Hän puhui vuokrasta, ei asuinkuluista. Ja silloin juttu on monimutkaisempi omakotitalossa kuin esim vuokra-asunnossa tai omassa osakkeessa, jossa nuo kulut ovat selvät (siis vain esim puolet vuokrasta tai miehen osakkeessa vain vesimaksu ja puolet yhtiövastikkeesta (ilman mitään rahoitusvastikkeita, jotka taas kuuluvat täysin miehen maksettaviksi, koska ovat hänen omaisuutensa arvon lisäämiseen/säilyttämiseen liittyviä).
Omakotitalo on todella hankala. Mukana voi tulla liian paljon semmoista, mitä ei edes haluaisi asunnoltaan eli semmoista jota ylläpidetään vain ukon iloksi. Ainakin tyypin pitäisi perustella vuokran suuruus ja kertoa mihin todellisiin kuluihin hän ne perustaa.
En todellakaan kadehdi aloittajaa tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.
Yhteen ei muuteta ennen vakkariduunia? 😂
En oikein ymmärrä miksi nuo rahalle ja rahan vuoksi elävät edes havittelevat mitään parisuhteita.
Eihän ne parisuhteita olekaan mitä nämä ovat vailla, vaan moninkertaisia hyötysuhteita. Ja silti ovat mielestään koko ajan häviöllä, koska rahoittaja-orja-sängynlämmitin on kuitenkin niin ikävän huonokäytöksinen ennen pitkää, tai ainakin muuten rasittava. Puhuu ja odottaa että kuunnellakin pitäisi, ja tiesmitä kaikkea tylsää. Usein niillä on vielä sukuakin, johon jostain syystä pitäisi jaksaa tutustua. Ja parkuvatkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla on yllättävän iso vaikutus naisten pariutumiseen, voi päätellä tästäkin ketjusta. Jos nainen ei pääse hyötymään taloudellisesti parisuhteesta, ei hän myöskään ole kiinnostunut parisuhteesta.
Älä valitse sellaista naista, ei kukaan pakota. Valitse sellainen nainen, joka ajattelee samalla tavalla kuin sinä itse ajattelet. Niin omakin puolisoni teki. Ei hän olisi ottanut naista, joka ei maksa puolia asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluista.
Juuri näin, lompakkolokkeja kannattaa välttää viimeiseen asti, ap:n mies väistää luodin jos ymmärtää erota nyt.
Ohjeesi ei siis koske naisia? Koska pahimpia mahdollisia saalistajiahan nämä simpukkamiehet ovat. Nököttävät omaisuutensa päällä saalistamassa kuin sinisimpukka ohikulkevaa planktonia, ja kun yksi nainen on imetty kuiviin, hänet joko vaihdetaan seuraavaan hölmöön tai köyhdytetään häntä niin pitkään kuin se vain onnistuu. Eli nykyisillä asenteilla, loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt on oikea hetki keskustella kulujen jakamisesta. Periaatteessa on ihan ok maksaa vuokraa asunnosta, josta puoliso maksaa asuntolainaa. Mutta onko oikein, että pienituloisempi joutuu maksamaan puolet? Kuvittele tilannetta, että teillä on lapsia. Kumpi teistä on se, joka jää kotiin hoitamaan lapsia kotihoidontuella.
Asuntolainan maksaminen kuuluu miehelle, koska se on hänen yksityisen omaisuutensa kartuttamista, siis ihan sama kuin jos hän tallettaisi omalle pankkitililleen, sijoittaisi pörssiosakkeisiin jne. Pari ei ole naimisissa, joten erossa kaikki aloittajan maksama osuus asuntolainasta jää täysin miehen hyväksi, mitään ositusta ei tule.
Samoin kaikki kiinteistön remontit, lukuunottamatta esim ehkä jonkun keittiön viemärin avanneen putkimiehen palkkio joka on yhteinen asia (on elämiseen liittyvä kulu), kun taas kattoräystäiden korjaus, katon korjaus, pihan tasaus jne ovat miehen omaisuuden hoitokuluja, eli lisäävät tai säilyttävät hänen omaisuutensa arvoa, eivät kuulu "vuokralaiselle" eli aloittajalle.
Aloittajan kannattaa tarkoin käydä läpi nämä asiat miehen kanssa ja keskustella nuo perusteet, jottei tarvitse turhaan riidellä tai pettyä kenenkään, jos yhteen muuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni oli sama tilanne. Muutti miesystävänsä taloon ja maksoi 450€ vuokraa kuukaudessa. Tämän lisäksi ystäväni maksoi juoksevia kuluja kuten lämmitystä, sähköä ja vakuutuksia. Pikkuhiljaa ystäväni silmät avautuivat ja erohan siitä tuli. Nyt ystäväni on katkera typeryydestään ja siitä kuinka mies kerrytti omaisuuttaan hänen rahoilla. Joten älä suostu. Osallistuminen kuluihin pitäisi olla riittävä jollet talosta puolia omista.
Kuinka monta noin halpaa vuokrakämppää löydät eteläsuomesta?
Omistan saunallusen ja lasitettu parveke kaupungin ydinkeskustassa. Asunnon koko 36.5m2. Vuokraa pidän siinä 400€ sisältää vesimaksun ja autopaikan. Minulle tärkeä että hyvä vuokralainen joka hoitaa vuokran sovitusti. Mulle riittää pienempi vuokra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla on yllättävän iso vaikutus naisten pariutumiseen, voi päätellä tästäkin ketjusta. Jos nainen ei pääse hyötymään taloudellisesti parisuhteesta, ei hän myöskään ole kiinnostunut parisuhteesta.
Älä valitse sellaista naista, ei kukaan pakota. Valitse sellainen nainen, joka ajattelee samalla tavalla kuin sinä itse ajattelet. Niin omakin puolisoni teki. Ei hän olisi ottanut naista, joka ei maksa puolia asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluista.
Juuri näin, lompakkolokkeja kannattaa välttää viimeiseen asti, ap:n mies väistää luodin jos ymmärtää erota nyt.
Ohjeesi ei siis koske naisia? Koska pahimpia mahdollisia saalistajiahan nämä simpukkamiehet ovat. Nököttävät omaisuutensa päällä saalistamassa kuin sinisimpukka ohikulkevaa planktonia, ja kun yksi nainen on imetty kuiviin, hänet joko vaihdetaan seuraavaan hölmöön tai köyhdytetään häntä niin pitkään kuin se vain onnistuu. Eli nykyisillä asenteilla, loputtomiin.
Koskee myös naisia, joita miehet yrittävät lypsää ilmaisella asumisella.
Vierailija kirjoitti:
Rahalla on yllättävän iso vaikutus naisten pariutumiseen, voi päätellä tästäkin ketjusta. Jos nainen ei pääse hyötymään taloudellisesti parisuhteesta, ei hän myöskään ole kiinnostunut parisuhteesta.
Haluat siis sanoa, ettei naisen pidä kitsastella vaan kerryttää pienistä tuloistaan miehen omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että pidät sen luukkusi missä nytkin asut.
Kuinka paljon poikkeus pyytää vuokraa vs siihen mitä maksat nyt? Oletko laskenut miten tulosi tulisi menemään yhdessä asuessa. Jos saat nyt asumistukea, niin yhteenmuutettaessa tuskin saat. Muutenkin poikaystäväsi tulisi olemaan elatusvelvollinen jos tienaa sua enemmän ja se tulee rassaamaan suhdetta.Avoliitossa ei tunneta elatusvelvollisuutta ja avioliitossakin se koskee vain minimiä eli katto pään päälle, ruokaa ja lämpöä.
Totta. Mutta yhdessä asuessa kela katsoo avopuolisoiksi ja tuet tulee ruokakunnittain, eli yhteiset tulot ja menot lasketaan. Jos ap nostaa nyt tukia, niin laskevat myös miehen tulot ja tuet pienenevät tai lakkaavat, eli mies joutuu maksumieheksi.
Ei ole onneksi tarvinnut kelan luukulla käydä, ja puoliso on tuloillaan kustantanut yhteisen elämän kaikki kulut. Yhdessä on raha-asiat järjestetty ja aina yhteiseksi hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Rahalla on yllättävän iso vaikutus naisten pariutumiseen, voi päätellä tästäkin ketjusta. Jos nainen ei pääse hyötymään taloudellisesti parisuhteesta, ei hän myöskään ole kiinnostunut parisuhteesta.
Me menimme naimisiin köyhinä kirkon rottina, mutta nyt mies elättää perheen vähän varakkaampana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla on yllättävän iso vaikutus naisten pariutumiseen, voi päätellä tästäkin ketjusta. Jos nainen ei pääse hyötymään taloudellisesti parisuhteesta, ei hän myöskään ole kiinnostunut parisuhteesta.
Haluat siis sanoa, ettei naisen pidä kitsastella vaan kerryttää pienistä tuloistaan miehen omaisuutta.
Ei vaan miehen kannattaa ryhtyä vain taloudellisesti tasa-arvoiseen suhteeseen, jossa molemmat maksaa yhtä paljon.
TÄMÄ on oikea tapa jos vuokralle aijot.