Vapaaehtoisesti lapseton ei osaa tukea tahattomasti lapsetonta
Minusta lasten hankkiminen on moraalisesti arveluttavaa, enkä luonnollisestikaan itse ole hankkinut lapsia. Tämä on ollut kaikille kavereilleni aina ihan ok, mutta nyt yksi kavereistani on sitä mieltä, etten tue häntä tarpeeksi hänen sairaudesta johtuvassa lapsettomuudessaan. Minusta kaverini laittaa minut vaikeaan tilanteeseen, koska en voi hyvällä omallatunnolla toivoa hänen saavan lasta mutta en myöskään halua olla kylmäkiskoinen. Tulee todella kurja olo, kun itkevä nainen syyllistää minua siitä, etten osaa toimia moraaliani vastaan.
Onko teillä vastaavia kokemuksia eri tavalla lapsettomien välisistä ristiriidoista? Oletteko onnistuneet ratkaisemaan niitä?
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 14:16"]
Voisitko sanoa, että totta kai toivot hänen olevan onnellinen, mutta tämä lapsiasia on sinulle vaikea?
[/quote]
Juuri noin olen sanonutkin. En viitsi hirveästi avata kantaani, koska tiedän sen loukkaavan monia vanhempia. Kukaan ei halua kuulla olevansa oikeastaan raiskaajaa pahempi väärintekijä. Mutta tuo ei ilmeisesti riitä. -ap
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 13:54"]
Miten lasten hankkiminen on moraalitonta?
[/quote]
Kärsimys on huono juttu. Kukaan ei halua kärsiä. Elämä kuitenkin sisältää paljon väistämätöntä kärsimystä: kipua, sydänsuruja, stressiä ja ahdistusta, onnettomuuksia, syöpien ja aivoverenvuotojen kaltaisia sairauksia, kehon ja mielen rapistumisen ja lopulta vääjäämättömän kuoleman. Itse asiassa elämä sisältää paljon enemmän väistämätöntä kärsimystä kuin yleensä ajattelemmekaan.
Siihen, ettei koskaan synny, ei vastaavasti liity minkäänlaista kärsimystä. Eihän ole ketään, joka voisi kärsiä! Ja mikä vielä tärkeämpää: kun ihminen ei tule koskaan syntyneeksi, hän ei voi myöskään harmitella sitä, ettei pääse nauttimaan elämän mahdollisista hyvistä puolista. Toisin sanoen kärsimyksen puuttuminen on aina hyvä asia, mutta mielihyvän puuttuminen on huono asia vain, jos on joku, joka tästä nautinnosta jää paitsi.
Kärsimyksen aiheuttaminen toiselle on väärin, ja pakottamalla toisen ihmisen maailmaan tulee aina aiheuttaneeksi tälle kärsimystä. Siitä, ettei pääse koskaan syntymään, ei vastaavasti ole yksilölle mitään haittaa. Tämän vuoksi on moraalisesti oikein pidättäytyä lasten hankkimisesta. -ap
[/quote]
Hyvin tiivistetty!
terv. antinatalisti itsekin
Ei meidän tarvitse välttämättä keskustella antinatalismista eikä edes ratkaista minun ongelmaani. Minulle käy myös, että te muut kerrotte omista kokemuksistanne vastaavista eri tavalla lapsettomien konflikteista ja ajattelun eroista. Tiedän, että monilla vapaaehtoisesti lapsettomilla on vaikeuksia päästä samalle aaltopituudelle lapsettomuudesta kärsivien kanssa, vaikka he eivät olisikaan antinatalisteja. -ap
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 14:16"]
Voisitko sanoa, että totta kai toivot hänen olevan onnellinen, mutta tämä lapsiasia on sinulle vaikea?
[/quote]
Juuri noin olen sanonutkin. En viitsi hirveästi avata kantaani, koska tiedän sen loukkaavan monia vanhempia. Kukaan ei halua kuulla olevansa oikeastaan raiskaajaa pahempi väärintekijä. Mutta tuo ei ilmeisesti riitä. -ap
[/quote]
Pakko sanoa että vähän on itsekeskeinen kaveri, jos tuo ei riitä. Tahaton lapsettomuus on raskasta, mutta ei se tee miksikään pyhimykseksi, jonka varvasta kaikkien on suudeltava. Mikä pakko sitä tukea on juuri ap:lta saada, jos ap on sanonut että juuri tämä asia on hänelle vaikea?
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton mutta koin silti osaavani tukea pikkusiskoani joka sai useita keskenmenoja ennen paljon toivottua lasta. Itsekin surin sitä. Mutta minä en pitänytkään siskoni lapsihaavetta missään määrin moraalittomana eikä sillä muutenkaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, että mä en halua lapsia.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 13:54"]
Miten lasten hankkiminen on moraalitonta?
[/quote]
Kärsimys on huono juttu. Kukaan ei halua kärsiä. Elämä kuitenkin sisältää paljon väistämätöntä kärsimystä: kipua, sydänsuruja, stressiä ja ahdistusta, onnettomuuksia, syöpien ja aivoverenvuotojen kaltaisia sairauksia, kehon ja mielen rapistumisen ja lopulta vääjäämättömän kuoleman. Itse asiassa elämä sisältää paljon enemmän väistämätöntä kärsimystä kuin yleensä ajattelemmekaan.
Siihen, ettei koskaan synny, ei vastaavasti liity minkäänlaista kärsimystä. Eihän ole ketään, joka voisi kärsiä! Ja mikä vielä tärkeämpää: kun ihminen ei tule koskaan syntyneeksi, hän ei voi myöskään harmitella sitä, ettei pääse nauttimaan elämän mahdollisista hyvistä puolista. Toisin sanoen kärsimyksen puuttuminen on aina hyvä asia, mutta mielihyvän puuttuminen on huono asia vain, jos on joku, joka tästä nautinnosta jää paitsi.
Kärsimyksen aiheuttaminen toiselle on väärin, ja pakottamalla toisen ihmisen maailmaan tulee aina aiheuttaneeksi tälle kärsimystä. Siitä, ettei pääse koskaan syntymään, ei vastaavasti ole yksilölle mitään haittaa. Tämän vuoksi on moraalisesti oikein pidättäytyä lasten hankkimisesta. -ap