Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapseton ei osaa tukea tahattomasti lapsetonta
29.01.2015 |
Minusta lasten hankkiminen on moraalisesti arveluttavaa, enkä luonnollisestikaan itse ole hankkinut lapsia. Tämä on ollut kaikille kavereilleni aina ihan ok, mutta nyt yksi kavereistani on sitä mieltä, etten tue häntä tarpeeksi hänen sairaudesta johtuvassa lapsettomuudessaan. Minusta kaverini laittaa minut vaikeaan tilanteeseen, koska en voi hyvällä omallatunnolla toivoa hänen saavan lasta mutta en myöskään halua olla kylmäkiskoinen. Tulee todella kurja olo, kun itkevä nainen syyllistää minua siitä, etten osaa toimia moraaliani vastaan.
Onko teillä vastaavia kokemuksia eri tavalla lapsettomien välisistä ristiriidoista? Oletteko onnistuneet ratkaisemaan niitä?
Kommentit (66)
Mutta miksi tukea pitää saada juuri siltä ihmiseltä, joka ei tukea osaa antaa? Minä kertoisin ihan ystävällisesti, että minä en ole oikea ihminen tukemaan asiaa, kannattaa keskustella lapsettomuudesta jonkun toisen kanssa. En minäkään osaa surra sellaisen puolesta, joka ei lasta saa vaikka haluaa. Eikös lapsettomille ole jotain tukiryhmiäkin? Sieltä ystäväsi saisi varmaan parhaimman avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:12"]
Olet ap huono ystävä ko. ystävällesi.
[/quote]
Perustele väitteesi. -ap
[/quote]
Jos ystävyys on vilpitöntä, täytyy pystyä vilpittömästi omasta vapaasta tahdosta iloitsemaan toisen ilot, ja suremaan toisen surut. Itse en ainakaan haluaisi minun valintaani tuomitsevaa äiti-ihmistä ystäväpiiriini, koska se ei vain olisi todellista ystävyyttä.
Minulla on kaveripiirissä perheellisiä ja heille elämäntyylini on fine kuten heidän elämäntyylinsä minulle. Jokaisen tulee elää haluamallaan tavallaan. Käsittääkseni halu tulla äidiksi on yhtä kova kun halu olla tulematta äidiksi. En halua tuomita muita ihmisiä. Maailmassa muutenkin liikaa tuomitaan. Elä ja anna elää.
Minun täytyy muistaa, että minun totuus on vain minun totuus.
T: 21
[/quote]
Iso komppi. Juuri tuota tarkoitan. Jos ja kun te velat haluatte, että päätöstänne kunnioitetaan, teidän pitää harjoittaa samaa asennetta äitien suhteen. Onneksi useimmat näin ajattelevatkin.
24
[/quote]
Jepp, aloittaja on harhainen, sokea omassa totuudessaan. Niin käy monille ihmisille tässä elämässä, verrattavissa uskontojen harjoittamaan julistamiseen ja aivopesuun.
Vaikka ap.lla onkin näin, niin muistakaa toki, ettei valtaosa meistä vapaaehtoisestil apsettomista ajattele missään nimessä noin. Minä jopa nautin suuresti siskon lapsien seurasta, mainioita juttuja lapsilla, mikä mielikuvitus ja vilpittömyys! :D Vaikkakaan en itse halaja äidiksi tässä elämässä, saavat muut toki tehdä kehollaan ja elämällään kuten itse parhaaksi näkevät.
Nyt poistun koneelta. Mielenrauhaa kaikille :)
T: 21, 23
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:32"]
Mutta miksi tukea pitää saada juuri siltä ihmiseltä, joka ei tukea osaa antaa? Minä kertoisin ihan ystävällisesti, että minä en ole oikea ihminen tukemaan asiaa, kannattaa keskustella lapsettomuudesta jonkun toisen kanssa. En minäkään osaa surra sellaisen puolesta, joka ei lasta saa vaikka haluaa. Eikös lapsettomille ole jotain tukiryhmiäkin? Sieltä ystäväsi saisi varmaan parhaimman avun.
[/quote]
Jos se toinen sattuu olemaan läheisin tai ainoa saatavilla oleva, sitä toivoo edes jollakin tasolla empaattista asennetta.
Väännetään rautalangasta: ihmisen pitäisi pystyä ymmärtämään sitä, että omat halut ja prioriteetit ovat omia. Joku toinen voi kiivaasti toivoa elämältään ihan muuta.
Kun tuo toinen ihminen on itselle tärkeä ja läheinen, pitäisi kyetä iloitsemaan - ja suremaan, ylipäätään myötäelämään - toisen elämän myötä- ja vastoinkäymisiä. Jos toinen haluaa jotain, pitäisi kyetä iloitsemaan siitä, kun hän sen tavoitteensa saavuttaa ja on onnellinen. Jos toinen ei saa tavoitettaan saavutettua, pitäisi surra sitä toisen surua, vaikka sitä tavoitetta itsessään ei itse surekaan.
Ymmärrän, että tämä lapsiasia on niin tunnepitoinen ja ap on siihen hirttänyt kiinni niin isoja ja itselleen keskeisiä filosofisia teesejä, ettei hän kykene näkemään tätä silkkana suvaitsevaisuuden ja empatian kysymyksenä. Mutta siitä on pohjimmiltaan kyse!
Auttaisiko ymmärtämään asiaa, jos ap mietit jotain neutraalimpaa asiaa. Mieti vaikka, että ystäväsi olisi aina halunnut lääkäriksi ja olisi vuosia panostanut päästäkseen lääkikseen. Lukenut pääsykoekirjoja, nostanut yo-arvosanoja, käynyt valmennuskursseilla. Ja silti kerta toisensa jälkeen reputtaa. Kohauttelisitko sille olkiasi ja sanoisit, että "mitä tuosta, ei minua ainakaan kiinnosta lääkärin työ..joku muu ammatti on sulle parempi." Vai olisitko hänen puolestaan pahoillaan ja tarjoaisit lohduttavaa olkapäätä?
Tämä on nimenomaan sitä, että tajuat, että minä en ole sinä, etkä sinä ole minä - ja se on niin hyvä.
24
Jep, tuttua. Paras ystäväni on vela, itse kävin muutaman vuoden hoidoissa ennen kuin sain lapsen. Kyllähän se tuntui pahalta, kun vela-ystävän kommentit hoitokuulumisiini olivat tasoa "jaa, noh...", ja pikainen aiheenvaihto. Ikävää tämä oli siksi, että olin vuosia tukenut ystävääni terveyteen liittyvässä kriisissä, josta minulla ei ollut kokemusta tai tietoa, mutta silti pysyin hänen rinnallaan, vaikka välistä se oli ystävällekin hyvin raskasta. Tunsin oloni hieman petetyksi, koska en saanut mitään "takaisin".
Teimme sitten niin, etten oma-aloitteisesti puhunut lapsettomuudestani ystävälleni ja meillä oli edelleen hauskaa yhdessä kevyempien aiheiden parissa. Huoleni purin toiselle ystävälle, joka muuten myös on vela. Hän kyseli ja kuunteli aktiivisesti, sain siis kaipaamani tuen. Paras ystäväni on edelleen paras ystäväni nyt vuosia myöhemmin, mutta juuri sen vastavuoroisuuden puutteen takia sanoisin, että pieni särö väleissämme edelleen on. Luulen kuitenkin, että aika senkin paikkaa. Kaikki ei vaan pysty venymään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:12"]
Olet ap huono ystävä ko. ystävällesi.
[/quote]
Perustele väitteesi. -ap
[/quote]
Jos ystävyys on vilpitöntä, täytyy pystyä vilpittömästi omasta vapaasta tahdosta iloitsemaan toisen ilot, ja suremaan toisen surut. Itse en ainakaan haluaisi minun valintaani tuomitsevaa äiti-ihmistä ystäväpiiriini, koska se ei vain olisi todellista ystävyyttä.
Minulla on kaveripiirissä perheellisiä ja heille elämäntyylini on fine kuten heidän elämäntyylinsä minulle. Jokaisen tulee elää haluamallaan tavallaan. Käsittääkseni halu tulla äidiksi on yhtä kova kun halu olla tulematta äidiksi. En halua tuomita muita ihmisiä. Maailmassa muutenkin liikaa tuomitaan. Elä ja anna elää.
Minun täytyy muistaa, että minun totuus on vain minun totuus.
T: 21
[/quote]
Iso komppi. Juuri tuota tarkoitan. Jos ja kun te velat haluatte, että päätöstänne kunnioitetaan, teidän pitää harjoittaa samaa asennetta äitien suhteen. Onneksi useimmat näin ajattelevatkin.
24
[/quote]
Jepp, aloittaja on harhainen, sokea omassa totuudessaan. Niin käy monille ihmisille tässä elämässä, verrattavissa uskontojen harjoittamaan julistamiseen ja aivopesuun.
Vaikka ap.lla onkin näin, niin muistakaa toki, ettei valtaosa meistä vapaaehtoisestil apsettomista ajattele missään nimessä noin. Minä jopa nautin suuresti siskon lapsien seurasta, mainioita juttuja lapsilla, mikä mielikuvitus ja vilpittömyys! :D Vaikkakaan en itse halaja äidiksi tässä elämässä, saavat muut toki tehdä kehollaan ja elämällään kuten itse parhaaksi näkevät.
Nyt poistun koneelta. Mielenrauhaa kaikille :)
T: 21, 23
[/quote]
Mahtava asenne sinulla. Itse toivon samaa avarakatseisuutta meiltä äideiltä lapsettomia kohtaan. Itse kävin ostamassa skumppapullon vela-ystävälleni, joka oli päivätolkulla elänyt paniikissa luultuaan tulleensa raskaaksi - ja raskaustestin haamuviiva paljastuikin sitten onneksi virheeksi. Vaikka itse olen saanut ekan lapseni vuosien lapsettomuushoidoilla ja minulla on kaksi rakasta lasta, en todellakaan luule, että äitiys olisi kaikille Se Juttu - ja ystäväni helpotusta myötäelin ihan aidosti.
24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:24"]
No. Minusta oletkin omahyväinen kusipää, kun korotat omat mielipiteesi ja mielihalusi yleisiksi ihanteiksi. MIKÄ SINÄ OLET sanomaan, että toinen ei saisi saada lapsia?
[/quote]
Moraali ei ole mielipide- tai elämäntapakysymys.
Kuinka paljon sympatiaa sinulta riittäisi miehelle, joka valittelee, ettei ole viime aikoina onnistunut deittiraiskaamaan ketään ja pelkää elävänsä lopun elämäänsä ilman seksiä? -ap
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:46"]
Jep, tuttua. Paras ystäväni on vela, itse kävin muutaman vuoden hoidoissa ennen kuin sain lapsen. Kyllähän se tuntui pahalta, kun vela-ystävän kommentit hoitokuulumisiini olivat tasoa "jaa, noh...", ja pikainen aiheenvaihto. Ikävää tämä oli siksi, että olin vuosia tukenut ystävääni terveyteen liittyvässä kriisissä, josta minulla ei ollut kokemusta tai tietoa, mutta silti pysyin hänen rinnallaan, vaikka välistä se oli ystävällekin hyvin raskasta. Tunsin oloni hieman petetyksi, koska en saanut mitään "takaisin".
Teimme sitten niin, etten oma-aloitteisesti puhunut lapsettomuudestani ystävälleni ja meillä oli edelleen hauskaa yhdessä kevyempien aiheiden parissa. Huoleni purin toiselle ystävälle, joka muuten myös on vela. Hän kyseli ja kuunteli aktiivisesti, sain siis kaipaamani tuen. Paras ystäväni on edelleen paras ystäväni nyt vuosia myöhemmin, mutta juuri sen vastavuoroisuuden puutteen takia sanoisin, että pieni särö väleissämme edelleen on. Luulen kuitenkin, että aika senkin paikkaa. Kaikki ei vaan pysty venymään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
[/quote]
Hei haloo, onhan terveyteen liittyvä kriisi ihan eri juttu vakavuudeltaan kuin lapsettomuushoidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 14:19"][quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 13:54"]
Miten lasten hankkiminen on moraalitonta?
[/quote]
Kärsimys on huono juttu. Kukaan ei halua kärsiä. Elämä kuitenkin sisältää paljon väistämätöntä kärsimystä: kipua, sydänsuruja, stressiä ja ahdistusta, onnettomuuksia, syöpien ja aivoverenvuotojen kaltaisia sairauksia, kehon ja mielen rapistumisen ja lopulta vääjäämättömän kuoleman. Itse asiassa elämä sisältää paljon enemmän väistämätöntä kärsimystä kuin yleensä ajattelemmekaan.
Siihen, ettei koskaan synny, ei vastaavasti liity minkäänlaista kärsimystä. Eihän ole ketään, joka voisi kärsiä! Ja mikä vielä tärkeämpää: kun ihminen ei tule koskaan syntyneeksi, hän ei voi myöskään harmitella sitä, ettei pääse nauttimaan elämän mahdollisista hyvistä puolista. Toisin sanoen kärsimyksen puuttuminen on aina hyvä asia, mutta mielihyvän puuttuminen on huono asia vain, jos on joku, joka tästä nautinnosta jää paitsi.
Kärsimyksen aiheuttaminen toiselle on väärin, ja pakottamalla toisen ihmisen maailmaan tulee aina aiheuttaneeksi tälle kärsimystä. Siitä, ettei pääse koskaan syntymään, ei vastaavasti ole yksilölle mitään haittaa. Tämän vuoksi on moraalisesti oikein pidättäytyä lasten hankkimisesta. -ap
[/quote] Voi hyvää päivää näitä idiologioita.... Kadutko ap itse syntymääsi joka ikinen hetki?Jos kadut, ja olet sitä mieltä että elämä on pelkkää kärsimystä, miksi et ole päätynyt itsemurhaan? Niin. Kun se OMA elämä onkin kuitenkin arvokas ja tärkeä....Olen aina sanonut että ylikansoituksesta ym huolestuneet aloittakoot itsestään. ;-)
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:24"]
No. Minusta oletkin omahyväinen kusipää, kun korotat omat mielipiteesi ja mielihalusi yleisiksi ihanteiksi. MIKÄ SINÄ OLET sanomaan, että toinen ei saisi saada lapsia?
[/quote]
Moraali ei ole mielipide- tai elämäntapakysymys.
Kuinka paljon sympatiaa sinulta riittäisi miehelle, joka valittelee, ettei ole viime aikoina onnistunut deittiraiskaamaan ketään ja pelkää elävänsä lopun elämäänsä ilman seksiä? -ap
[/quote] Antinatalismiaatteella ei ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Ja rinnastuksesi lapsen hankintaan ja raiskaukseen on naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on sama sekopää joka on aiemminkin täällä vouhottanut antinatalismistaan....
En minä osaisi olla surullinen sellaisenkaan puolesta, jonka lapsi kuolee vaikka 3-vuotiaana. Voisinhan minä siinä lakonisesti taputtaa selkään ja toistella nohnoh. Ei siinä kuitenkaan olisi sydän mukana ja toinen varmasti aistii sen. Minulla kyse ei ole mistään moraalista tai muusta. En vain osaa surra sellaista, jota en koe itselleni tärkeäksi. Minulle toisen lapsettomuus on yhtä surullinen asia kuin afrikan köyhät lapset. Molemmat ovat kurjia asioita, mutta ei mitenkään erityisen vaikeita paikkoja minulle.
Minun apuni lapsettomalle ja siitä kärsivälle olisi ohjata hänet sellaisten apujen pariin, jossa hän pääsisi purkamaan suruaan. Minä en vain osaisi tälläisessa asiassa lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:46"]
Jep, tuttua. Paras ystäväni on vela, itse kävin muutaman vuoden hoidoissa ennen kuin sain lapsen. Kyllähän se tuntui pahalta, kun vela-ystävän kommentit hoitokuulumisiini olivat tasoa "jaa, noh...", ja pikainen aiheenvaihto. Ikävää tämä oli siksi, että olin vuosia tukenut ystävääni terveyteen liittyvässä kriisissä, josta minulla ei ollut kokemusta tai tietoa, mutta silti pysyin hänen rinnallaan, vaikka välistä se oli ystävällekin hyvin raskasta. Tunsin oloni hieman petetyksi, koska en saanut mitään "takaisin".
Teimme sitten niin, etten oma-aloitteisesti puhunut lapsettomuudestani ystävälleni ja meillä oli edelleen hauskaa yhdessä kevyempien aiheiden parissa. Huoleni purin toiselle ystävälle, joka muuten myös on vela. Hän kyseli ja kuunteli aktiivisesti, sain siis kaipaamani tuen. Paras ystäväni on edelleen paras ystäväni nyt vuosia myöhemmin, mutta juuri sen vastavuoroisuuden puutteen takia sanoisin, että pieni särö väleissämme edelleen on. Luulen kuitenkin, että aika senkin paikkaa. Kaikki ei vaan pysty venymään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
[/quote]
Hei haloo, onhan terveyteen liittyvä kriisi ihan eri juttu vakavuudeltaan kuin lapsettomuushoidot.
[/quote]
Olihan se hänelle vakava paikka, en minä sitä kiellä. Ei kuitenkaan mitään henkeä uhkaavaa, mutta aiheutti huolta ystävälleni. Tulin vain hieman surulliseksi kun huomasin, etten itse saanut omissa murheissani empatiaa. Onneksi kuitenkin ystävyys säily, sillä hiton hauskaa meillä on aina ollut keskenämme, vaikka tuen laita on ollut niin ja näin.
Niin, ja ap! Jos ihan oikeasti rinnastat lasta toivovan ja raiskaajan keskenään, niin eikö ole moraalitonta pysyä niin turmeltuneen henkilön ystävänä? Jos taas todellisuudessa näet lapsen haluamisen vain pienenä moraalirikkeenä (vaikkapa punaisia päin kävelemiseen vertautuvana), niin eikö silloin sitä sympatiaa edes vähän heruisi? Tsemppiä kuitenkin, ei ole kaverin osa aina helppo, suuntaan tai toiseen.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:46"]
Jep, tuttua. Paras ystäväni on vela, itse kävin muutaman vuoden hoidoissa ennen kuin sain lapsen. Kyllähän se tuntui pahalta, kun vela-ystävän kommentit hoitokuulumisiini olivat tasoa "jaa, noh...", ja pikainen aiheenvaihto. Ikävää tämä oli siksi, että olin vuosia tukenut ystävääni terveyteen liittyvässä kriisissä, josta minulla ei ollut kokemusta tai tietoa, mutta silti pysyin hänen rinnallaan, vaikka välistä se oli ystävällekin hyvin raskasta. Tunsin oloni hieman petetyksi, koska en saanut mitään "takaisin".
Teimme sitten niin, etten oma-aloitteisesti puhunut lapsettomuudestani ystävälleni ja meillä oli edelleen hauskaa yhdessä kevyempien aiheiden parissa. Huoleni purin toiselle ystävälle, joka muuten myös on vela. Hän kyseli ja kuunteli aktiivisesti, sain siis kaipaamani tuen. Paras ystäväni on edelleen paras ystäväni nyt vuosia myöhemmin, mutta juuri sen vastavuoroisuuden puutteen takia sanoisin, että pieni särö väleissämme edelleen on. Luulen kuitenkin, että aika senkin paikkaa. Kaikki ei vaan pysty venymään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
[/quote]
Hei haloo, onhan terveyteen liittyvä kriisi ihan eri juttu vakavuudeltaan kuin lapsettomuushoidot.
[/quote] Mikä SINÄ olet sen määrittelemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 19:28"]En minä osaisi olla surullinen sellaisenkaan puolesta, jonka lapsi kuolee vaikka 3-vuotiaana. Voisinhan minä siinä lakonisesti taputtaa selkään ja toistella nohnoh. Ei siinä kuitenkaan olisi sydän mukana ja toinen varmasti aistii sen. Minulla kyse ei ole mistään moraalista tai muusta. En vain osaa surra sellaista, jota en koe itselleni tärkeäksi. Minulle toisen lapsettomuus on yhtä surullinen asia kuin afrikan köyhät lapset. Molemmat ovat kurjia asioita, mutta ei mitenkään erityisen vaikeita paikkoja minulle.
Minun apuni lapsettomalle ja siitä kärsivälle olisi ohjata hänet sellaisten apujen pariin, jossa hän pääsisi purkamaan suruaan. Minä en vain osaisi tälläisessa asiassa lohduttaa.
[/quote] Et vieläkään vastannut: miksi et lopeta omaa elämääsi? Jos kerran kuolema on iloinen asia?
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 19:28"]En minä osaisi olla surullinen sellaisenkaan puolesta, jonka lapsi kuolee vaikka 3-vuotiaana. Voisinhan minä siinä lakonisesti taputtaa selkään ja toistella nohnoh. Ei siinä kuitenkaan olisi sydän mukana ja toinen varmasti aistii sen. Minulla kyse ei ole mistään moraalista tai muusta. En vain osaa surra sellaista, jota en koe itselleni tärkeäksi. Minulle toisen lapsettomuus on yhtä surullinen asia kuin afrikan köyhät lapset. Molemmat ovat kurjia asioita, mutta ei mitenkään erityisen vaikeita paikkoja minulle. Minun apuni lapsettomalle ja siitä kärsivälle olisi ohjata hänet sellaisten apujen pariin, jossa hän pääsisi purkamaan suruaan. Minä en vain osaisi tälläisessa asiassa lohduttaa. [/quote] Et vieläkään vastannut: miksi et lopeta omaa elämääsi? Jos kerran kuolema on iloinen asia?
[/quote]
:D Missä olen väittänyt, että kuolema on iloinen asia? Enkä minä ole väittänyt, että syntymä olisi surullinen asia. Syntyminen nyt vain on minulle asia jota tapahtuu. Ei se ole minulle ilon eikä surun aihe. Sanoin vain, että en osaa lohduttaa tämmöisissä asioissa. Itse olen jo siinä iässä, että ymmärrän elämästä jotain ja pyrin omin teoin vaikuttamaan yhteiskuntaan. En koe, että itsemurha olisi mikään ratkaisu tälle yhteiskunnalle. Kuoleminenkin on minulle asia, jota tapahtuu. Ei se ole minulle erityisemmin ilon tai surun asia. Koen, että nyt oli aika lähteä ja sen hengen on aika siirtyä muihin tehtäviin.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 19:28"]En minä osaisi olla surullinen sellaisenkaan puolesta, jonka lapsi kuolee vaikka 3-vuotiaana. Voisinhan minä siinä lakonisesti taputtaa selkään ja toistella nohnoh. Ei siinä kuitenkaan olisi sydän mukana ja toinen varmasti aistii sen. Minulla kyse ei ole mistään moraalista tai muusta. En vain osaa surra sellaista, jota en koe itselleni tärkeäksi. Minulle toisen lapsettomuus on yhtä surullinen asia kuin afrikan köyhät lapset. Molemmat ovat kurjia asioita, mutta ei mitenkään erityisen vaikeita paikkoja minulle. Minun apuni lapsettomalle ja siitä kärsivälle olisi ohjata hänet sellaisten apujen pariin, jossa hän pääsisi purkamaan suruaan. Minä en vain osaisi tälläisessa asiassa lohduttaa. [/quote] Et vieläkään vastannut: miksi et lopeta omaa elämääsi? Jos kerran kuolema on iloinen asia?
[/quote]
En ole henkilö jolta kysyit, mutta itse käsitin paremminkin niin, että kuolema on kaikkine siihen liittyvine asioineen erittäin ikävä ja kärsimystä aiheuttava asia, ja siitä syystä myös syntymä on sellainen.
Ei. Minulle syntymä ja kuolema ovat luonnollisia asioita. En osaa sen kummemmin iloita tai surra kumpaakaan. Minä en edusta tuota antimikälie-aatetta. Mutta olen kuitenkin vapaaehtoisesti lapseton sen takia, että maailmassa on hädässä olevia lapsia ihan tarpeeksi. En halua synnyttää tähän yltäkylläisyyden maahan yhtäkään lasta niin kauan, kun on maita jossa lapset joutuvat kirjaimellisesti taistelemaan elämästään. Minä koen lapsettomat ihmiset vähän näköalattomiksi. Tai siis miksi ei voisi yrittää adoptiota, jos niin kovin haluaa lasta? En koe omia geenejäni niin erinomaisiksi, että niitä olisi pakko levittää eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 19:28"]En minä osaisi olla surullinen sellaisenkaan puolesta, jonka lapsi kuolee vaikka 3-vuotiaana. Voisinhan minä siinä lakonisesti taputtaa selkään ja toistella nohnoh. Ei siinä kuitenkaan olisi sydän mukana ja toinen varmasti aistii sen. Minulla kyse ei ole mistään moraalista tai muusta. En vain osaa surra sellaista, jota en koe itselleni tärkeäksi. Minulle toisen lapsettomuus on yhtä surullinen asia kuin afrikan köyhät lapset. Molemmat ovat kurjia asioita, mutta ei mitenkään erityisen vaikeita paikkoja minulle.
Minun apuni lapsettomalle ja siitä kärsivälle olisi ohjata hänet sellaisten apujen pariin, jossa hän pääsisi purkamaan suruaan. Minä en vain osaisi tälläisessa asiassa lohduttaa.
[/quote]Vaikka moraalisi on ilmeisesti hyvin ylhäinen niin empatiaa ei sinulla ole kyllä tippaakaan..
Kyse ei ole siitä että olet vela, antinatalisti tai edes lapsivastainen. Et vaan osaa asettua toisen ihmisen asemaan, vaikka kovin moraalisesti kakkusi kuorrutatkin. Maailma ei todellakaan olisi parempi paikka, jos kaikki olisivat kuten sinä. T. Vela
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:12"]
Olet ap huono ystävä ko. ystävällesi.
[/quote]
Perustele väitteesi. -ap
[/quote]
Jos ystävyys on vilpitöntä, täytyy pystyä vilpittömästi omasta vapaasta tahdosta iloitsemaan toisen ilot, ja suremaan toisen surut. Itse en ainakaan haluaisi minun valintaani tuomitsevaa äiti-ihmistä ystäväpiiriini, koska se ei vain olisi todellista ystävyyttä.
Minulla on kaveripiirissä perheellisiä ja heille elämäntyylini on fine kuten heidän elämäntyylinsä minulle. Jokaisen tulee elää haluamallaan tavallaan. Käsittääkseni halu tulla äidiksi on yhtä kova kun halu olla tulematta äidiksi. En halua tuomita muita ihmisiä. Maailmassa muutenkin liikaa tuomitaan. Elä ja anna elää.
Minun täytyy muistaa, että minun totuus on vain minun totuus.
T: 21
[/quote]
Iso komppi. Juuri tuota tarkoitan. Jos ja kun te velat haluatte, että päätöstänne kunnioitetaan, teidän pitää harjoittaa samaa asennetta äitien suhteen. Onneksi useimmat näin ajattelevatkin.
24