Miksi työpaikkaromanssit ovat niin paheksuttaja?
Ei siis ole tällaista kiikarissa ja ymmärrän, ettei työpaikka ole mikään paras paikka pariutua. Mutta, jos oikeasti tapaisi siellä elämänsä ihmisen. Pitäisikö hänet vaan päästää menemään, koska on sama työpaikka?
Kommentit (72)
Oma työpaikkaromanssini päättyi henkilökohtaiseen katastrofiin, mutta ei me todellakaan duunissa riidelty tai draamailtu. Tuskinpa kukaan tiesi koko asiasta, joku ehkä arvasi. Mutta joo, mitään en kadu, koska elämää se vain oli.
En ymmärrä näitä juttuja, että pakosti jutusta tulisi työyhteisössä jokin riesa, joka vaikuttaisi työntekoon. Esimerkiksi opettajilla oli pitkään melkein sääntönä, että puoliso on samasta koulusta. Omalta kouluajalta muistan monta opeparia.
Minusta on kiusallista seurata romanssista seuraavaa kihertelyä ja maireita ilmeitä
Ylipäätään kaikki aikuisten ihmisten väliset romanssit ovat tällä palstalla paheksuttuja. Palstalla käsketään häpeämään niitä. En kyllä tiedä, häpeääkö kukaan käskemällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuormasta syömistä katsotaan nykyään pahalla. Ja aina on joku kateellinen valittamassa, vaikka kohde ei olisi aiemmin hänelle edes kelvannut.
Ei se mitään kuormasta syömistä ole, jos tasa-arvoiset työtekijät pariutuu. Eri asia, jos pomo sekaantuu alaiseen. Se on hankala tilanne ja jos tosissaan ovat niin toinen vaihtaa työpaikkaa.
Onko niitä muunlaisia työpaikka"romansseja", kuin että esimies yrittää päästä kiksauttamaan naisalaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan tilanteessa, jossa kumpikin osapuoli on pitkäaikaisessa työsuhteessa, työpaikkaromanssissa on aina katastrofin ainekset.
Miettikääpä työyhteisön ilmapiiriä esimerkiksi sen jälkeen, kun parisuhde kariutuu - mahdollisesti riitaisesti - ja molemmat joutuvat edelleen olemaan päivittäin samalla työpaikalla.
Toinen ikävä vaihtoehto on sellainen tilanne, jossa jostakin syystä työntekijät joutuvat keskinäiseen kilpailuasetelmaan.
Tai kolmantena tietysti esimerkiksi kysymykset työvuoroista yms. Parisuhteessa olevat alkavat nopeasti haluamaan samoihin työvuoroihin (että vapaa-aikakin voidaan viettää yhdessä), ja tämä tietysti vaikuttaa muihin työntekijöihin.
Ilman tällaisiä riskejä työpaikkaromanssithan ovat sinänsä ihan ok.
Aloitus koski normaaleja aikuisia ihmisiä, ei persoonallisuushäiriöisiä.
Normaalit ihmiset menevät töihin saadakseen palkkaa. Ne, joilla ei ole töitä tehtävänä, ehtivät keskittyä ihmissuhdepeleihin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok, kunhan kumpikin muistaa miten työpaikalla käyttäydytään. Nuoleskelua on vaivaannuttavaa nähdä ja riidat ei kuulu työpaikalle ollenkaan. Romanssin voi hoitaa fiksusti.
Mikä siinä pussailussa on niin kamalaa? Tyypillistä suomalaisille. Väkivalta on hyväksytympää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiusallista seurata romanssista seuraavaa kihertelyä ja maireita ilmeitä
Kateus paistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaisiin ketjuihin mistään pettäjistä pidä tulla puhumaankaan. He jääkööt omaan arvoonsa.
Ne pettäjäthän siellä työpaikoilla päällimmäisenä suhaa. Vastenmielistä seurata työajalla. Yksikään näistä ei ole johtanut suhteisiin, ainoastaan perheiden hajoamisiin.
Näin se usein menee. Ennemmin tai myöhemmin.
Kaikki kuhertule pitäisi jättää 4 seinän sisälle. Ymmärrän muslimimaita. Häissä papin edessä imeminen on pyhäinhäväistystä pahimmillaan. Tarviiko siinä syyttömätkin saattaa turmion tielle?
Vierailija kirjoitti:
Oma työpaikkaromanssini päättyi henkilökohtaiseen katastrofiin, mutta ei me todellakaan duunissa riidelty tai draamailtu. Tuskinpa kukaan tiesi koko asiasta, joku ehkä arvasi. Mutta joo, mitään en kadu, koska elämää se vain oli.
En ymmärrä näitä juttuja, että pakosti jutusta tulisi työyhteisössä jokin riesa, joka vaikuttaisi työntekoon. Esimerkiksi opettajilla oli pitkään melkein sääntönä, että puoliso on samasta koulusta. Omalta kouluajalta muistan monta opeparia.
Niin.
Jos kyseessä on joku liukuhihnatyö isolla työpaikalla, niin tuskin tulee ongelmaa.
Jos säälliset välit ovat tarpeen työn hoitamiseksi, niin käytännössä tietty henkinen etäisyys työkavereihin on välttämätöntä.
Aloitteentekijä saattaa sen toisen *aina* kusiseen paikkaan koska lähtökohtaisesti työkavereiden pitäisi tulla toimeen keskenään. Mikä tahansa välttelykäyttäytyminen, torjunta, muiden kateus jne. kalahtaa btw aina sen naisosapuolen haitaksi ja harmiksi. Mies purjehtii maine puhtoisena pilaamaan seuraavan naisen työilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Kuormittaa työyhteisöä.
Jos on valimiiksi mielenterveysongelmia. Ne kannattaa hoitaa ylipäätään pois.
Kuten jo sanottu, ei haittaa jos ei vaikuta työhön eikä työpaikalla käyttäytymiseen. Töissä tulee käyttäytyä niin ettei toiset välttämättä romanssia edes huomaa. Vähän huono esimerkki ehkä, mutta mun työpaikalla eläköityi juuri yksi rouva, ja vasta silloin monelle selvisi että hänen tyttärensä on myös meillä töissä. Töissä käyttäytyivät kuin työkaverit, eivät kuin äiti ja tytär.
Mieheni työpaikalla on useita romansseja, ihan pidempiäkin suhteita ja siellä sääntönä on että samassa yksikössä ei pariskunta saa työskennellä jääviyssyistä. Eli käytännössä tietää eri työvuoroja, se on sitten vaan hyväksyttävä.
Itselläni on ollut "työpaikkaromanssi" vain niin että olen ollut mieheni kanssa kolmessa samassa työpaikassa. Oltiin siis jo naimisissa. Ei meidän suhdetta siellä kaikki hoksanneet, edes sukunimestä.
Meillä on melko pieni työpaikka, 2 työntekijää seurustelee keskenään. Ovat kertoneet, että ovat parisuhteessa, mutta eivät halua puhua suhteestaan mitään. Heidän seurustelunsa on julkinen salaisuus.
On tuo asia hankala monella tavalla. Toinen heistä on esihenkilönä (vaikka ei ole tuon seurustelukumppaninsa esihenkilö). Viettäisivät mielellään aikaa töissä keskenään, vaikka työskentelevät eri tiimeissä. Yrittävät mahdollisimman usein silti sopia yhteisiä työtehtäviä. Tämä on hankala asia muille. Puhuvat uusperheen kotiasioita töissä. Yrittävät tehdä nämä asiat huomaamattomasti, mutta silti toiset kuulevat ja näkevät. Perheasioiden takia tulevat toisinaan vähän myöhässä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melko pieni työpaikka, 2 työntekijää seurustelee keskenään. Ovat kertoneet, että ovat parisuhteessa, mutta eivät halua puhua suhteestaan mitään. Heidän seurustelunsa on julkinen salaisuus.
On tuo asia hankala monella tavalla. Toinen heistä on esihenkilönä (vaikka ei ole tuon seurustelukumppaninsa esihenkilö). Viettäisivät mielellään aikaa töissä keskenään, vaikka työskentelevät eri tiimeissä. Yrittävät mahdollisimman usein silti sopia yhteisiä työtehtäviä. Tämä on hankala asia muille. Puhuvat uusperheen kotiasioita töissä. Yrittävät tehdä nämä asiat huomaamattomasti, mutta silti toiset kuulevat ja näkevät. Perheasioiden takia tulevat toisinaan vähän myöhässä töihin.
Ovat kertoneet olevansa suhteessa, mutta eivät halua puhua suhteestaan mitään, mutta puhuvat kotiasioista töissä?
Minulla on ollut vuosien varrella eri työpaikoissa työkavereina useampikin pariskunta. 1 pariskunta käyttäytyi asiallisesti töissä: eivät hakeutuneet jatkuvasti toistensa seuraan, perheen asioita ei puitu töissä ja työt hoituivat. Jos oli isompi palaveri, niin eivät hakeutuneet istumaan keskenään, vaan lähimpien työkaveriensa kanssa. Hyvin toimi ja yhdessä ovat edelleen. Ja tästä parista ei siis olisi töissä tiennyt, että ovat pari, ellei asia olisi ollut tiedossa ja avioparilla ollut samaa sukunimeä.
Sitten on ollut muutama pariskunta, joilla on ollut selvä syy samassa työpaikassa olemiselle: nainen on ollut todella mustasukkainen miehestään ja on halunnut vahtia tätä töissäkin. Tämä on näkynyt siten, että nainen on hakeutunut monta kertaa miehen työpisteelle tarkistamaan "kenenkäs kanssa sitä täällä jutellaan/näin nauretaan". Jokaisessa palaverissa ja työtehtävässä on istuttu tiiviisti vierekkäin. Naista on selvästi häirinnyt, jos mies on jutellut jonkun toisen naispuolisen kollegan kanssa, miespuoliset kollegat eivät ole olleet naiselle ongelma. Olen nähnyt tällaisia tapauksia muutaman kerran ja on todella rasittavaa. Minä en ole iskemässä kenenkään miestä, jos kysyn, lähteekö isäni ikäinen Pekka muun porukan kanssa lounaalle tai auttaisiko Matti eräässä työasiassa.
Mä olen ollut työkaverin kanssa yksissä nyt 20 v, juuri oli 15. hääpäivä. Samassa työpaikassa oltiin loppujen lopuksi alle 2 v.
Noihin aikoihin paheksunta ja väheksyntäei se kuitenkaan kestä) oli aivan valtavaa, ja suhtautuminen työhön oli muutenkin tosi luterilaisen ryppyotsaista, työhän oli hyvän ihmisen mittari. Ehkä siksi? Ja samalla maan "oikea" tapa oli kännipano vieraan kanssa, niin ne parisuhteet kuului aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melko pieni työpaikka, 2 työntekijää seurustelee keskenään. Ovat kertoneet, että ovat parisuhteessa, mutta eivät halua puhua suhteestaan mitään. Heidän seurustelunsa on julkinen salaisuus.
On tuo asia hankala monella tavalla. Toinen heistä on esihenkilönä (vaikka ei ole tuon seurustelukumppaninsa esihenkilö). Viettäisivät mielellään aikaa töissä keskenään, vaikka työskentelevät eri tiimeissä. Yrittävät mahdollisimman usein silti sopia yhteisiä työtehtäviä. Tämä on hankala asia muille. Puhuvat uusperheen kotiasioita töissä. Yrittävät tehdä nämä asiat huomaamattomasti, mutta silti toiset kuulevat ja näkevät. Perheasioiden takia tulevat toisinaan vähän myöhässä töihin.
Ovat kertoneet olevansa suhteessa, mutta eivät halua puhua suhteestaan mitään, mutta puhuvat kotiasioista töissä?
Eivät halua puhua suhteestaan mitään MUILLE eli eivät esimerkiksi halua kertoa, miten parisuhde on alkanut, ovatko pitkään olleet yhdessä ja ovatko muuttaneet saman katon alle. Nämä asiat ovat sellaisia, että työpaikallamme muut ihmiset usein kertovat, jos elämässään on isoja muutoksia, kuten yhteenmuutto. Töissämme siis puhutaan avoimesti omista asioista. Tämä pari ei puhu parisuhteestaan, mutta puhuvat keskenään kotiasioitaan töissä muiden kuullen.
T. Tuo aiempi
Et oo vissiij metoosta kuullu. Ei yksikään mies voi olla niin tyhmä että 2022 paskoo sinne missä syö.