Miksi työpaikkaromanssit ovat niin paheksuttaja?

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaisiin ketjuihin mistään pettäjistä pidä tulla puhumaankaan. He jääkööt omaan arvoonsa.

Mutta kun 99% näistä työpaikkaromansseista menee aina niin, että vähintään se toinen on naimisissa, niin se on hyvin olennainen osa tätä kuviota.

Itsellä joskus oli työpaikka romanssi. Se alkoi kuitenkin työajan ulkopuolella kun törmättiin sattumalta. Töissä ei puhuttu tästä mitään, hoidettiin työt normaalisti ja vapaa aika omanaan. Ei ollut puoleen vuoteen mitään ongelmaa kunnes työpaikan virkistysillassa tämä asia paljastui työkavereille vähän pakostikkin. Sen jälkeen töissä vaikka jatkettiin samalla tavalla, työt työnä. Ei koskaan edes halattu tai mitään töissä. Niin vanhemmille miehille tämä suhteen paljastuminen oli ilmeisesti shokki. Jatkuvaa kuittailua ja meidän vahtimista kuin ala asteella että "menettekö sinne nyt pussailemaan" siis oikeasti vanhat miehet oli pahimpia. Sitten juoruilivat kun ei oltu kuulemassa niin vaikka mitä meistä ja arvosteli meidän työn laatua koska eihän me nyt töitä osata tehdä kun ollaan ihastuneita 🙄 Muuten vaan se puolivuotta oli työt onnistunut oikein mainiosti ennenkuin kuulivat suhteesta. Ihan sama minne meni niin tuli joku patu kyselemään että minnekkäs sen miehesi oot jättänyt tai oletko menossa pussailemaan. Vaikka tein töitä yksin 96% ja 1%tämän miehen kanssa, 3%jonkun muun kanssa.

Ja kyllä, tuo ivailun laatu oli juuri tuollaista ala-aste tasoista " iiih ne varmaan pussaaa hihihi" 

Noh suhde kaatui sitten siihen että miehellä otti tämä "kiusaaminen" itsetunnon päälle ja halusi esittää ettei olla enää yhdessä. Itse olisin halunnut vaan antaa asian olla ja kun joku olisi tullut ivailemaan niin olisin vaan hymyillyt ja kysynyt miten sulla menee? Mutta mies alkoi sitten olemaan kovis ja hän ei akkoja tarvii asenteella töissä, ja vapaa- ajalla oli kuin pässinä narussa niin sanoin että eiköhän tää ollut tässä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun tulee ero niin tunnelma työpaikalla on kiusallinen ja työkaverit joutuvat ikävään tilanteeseen, kun pakotetaan valitsemaan puolensa. Tilanne rauhoittuu vasta kun jompikumpi vaihtaa työpaikkaa.

Ja työpaikan sisäiset kanavat täyttyvät solvauksista ja juoruista ja näin se mopo lähtee käsistä, kun iso osa työntekijöistä käyttää 30% ajasta ihan muuhun kuin työntekoonl.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vuosien varrella eri työpaikoissa työkavereina useampikin pariskunta. 1 pariskunta käyttäytyi asiallisesti töissä: eivät hakeutuneet jatkuvasti toistensa seuraan, perheen asioita ei puitu töissä ja työt hoituivat. Jos oli isompi palaveri, niin eivät hakeutuneet istumaan keskenään, vaan lähimpien työkaveriensa kanssa. Hyvin toimi ja yhdessä ovat edelleen. Ja tästä parista ei siis olisi töissä tiennyt, että ovat pari, ellei asia olisi ollut tiedossa ja avioparilla ollut samaa sukunimeä.

Sitten on ollut muutama pariskunta, joilla on ollut selvä syy samassa työpaikassa olemiselle: nainen on ollut todella mustasukkainen miehestään ja on halunnut vahtia tätä töissäkin. Tämä on näkynyt siten, että nainen on hakeutunut monta kertaa miehen työpisteelle tarkistamaan "kenenkäs kanssa sitä täällä jutellaan/näin nauretaan". Jokaisessa palaverissa ja työtehtävässä on istuttu tiiviisti vierekkäin. Naista on selvästi häirinn

Mun mies kun meni uuteen työpaikkaan niin häntä varoitettiin heti, että erään naistyökaverin huoneeseen jos menee työasiaa kysymään, ei ovea kannata laittaa kiinni. Samalla työpaikalla oleva naisen mies raivostuu, että kenen kanssa vaimo siellä nyt tekee ja mitä.

Asiat pitää puhua niin että ovi on auki ja sinne näkee.

En tiedä. Ihan hyväksyttäväähän se on, että pomo vähän suosii nuorta ja hyvännäköistä työntekijää samalla kun tapailevat vapaa-ajalla intiimisti.

Meillä työpaikkaromassi alunperin. Nyt jo 15vuotta yhdessä, myös naimisissa ja lapset jne ja eri työpaikoissa nykyään, mutta oltiin kyllä siinä samassakin pidempään. Oltiin molemmat sinkkuja, mutta koska toinen oli johtavassa asemassa, niin suhde ei oikein ollut sovinnainen. On kuitenkin maailman ihanin suhde ja avioliitto ja olen todella onnekas, että löysin puolisoni.

Jatkan vielä, että työpaikalla käyttäydyttiin tottakai asiallisesti ja ei meistä olisi siellä huomannut, että ollaan pari. Aika vähän oltiin siellä edes tekemisissä lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä joskus oli työpaikka romanssi. Se alkoi kuitenkin työajan ulkopuolella kun törmättiin sattumalta. Töissä ei puhuttu tästä mitään, hoidettiin työt normaalisti ja vapaa aika omanaan. Ei ollut puoleen vuoteen mitään ongelmaa kunnes työpaikan virkistysillassa tämä asia paljastui työkavereille vähän pakostikkin. Sen jälkeen töissä vaikka jatkettiin samalla tavalla, työt työnä. Ei koskaan edes halattu tai mitään töissä. Niin vanhemmille miehille tämä suhteen paljastuminen oli ilmeisesti shokki. Jatkuvaa kuittailua ja meidän vahtimista kuin ala asteella että "menettekö sinne nyt pussailemaan" siis oikeasti vanhat miehet oli pahimpia. Sitten juoruilivat kun ei oltu kuulemassa niin vaikka mitä meistä ja arvosteli meidän työn laatua koska eihän me nyt töitä osata tehdä kun ollaan ihastuneita 🙄 Muuten vaan se puolivuotta oli työt onnistunut oikein mainiosti ennenkuin kuulivat suhteesta. Ihan sama minne meni niin tuli joku patu kyselemään

Olisit kysynyt vanhoilta patuilta, aina jos ne oli menossa johonkin, että ootko menossa runkkailemaan johonkin, vai nouseeko kulli asentoon, kun ajattelet mua ja mun miesystävää pussailemassa työaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä joskus oli työpaikka romanssi. Se alkoi kuitenkin työajan ulkopuolella kun törmättiin sattumalta. Töissä ei puhuttu tästä mitään, hoidettiin työt normaalisti ja vapaa aika omanaan. Ei ollut puoleen vuoteen mitään ongelmaa kunnes työpaikan virkistysillassa tämä asia paljastui työkavereille vähän pakostikkin. Sen jälkeen töissä vaikka jatkettiin samalla tavalla, työt työnä. Ei koskaan edes halattu tai mitään töissä. Niin vanhemmille miehille tämä suhteen paljastuminen oli ilmeisesti shokki. Jatkuvaa kuittailua ja meidän vahtimista kuin ala asteella että "menettekö sinne nyt pussailemaan" siis oikeasti vanhat miehet oli pahimpia. Sitten juoruilivat kun ei oltu kuulemassa niin vaikka mitä meistä ja arvosteli meidän työn laatua koska eihän me nyt töitä osata tehdä kun ollaan ihastuneita 🙄 Muuten vaan se puolivuotta oli työt onnistunut oikein mainiosti ennenkuin kuulivat suhteesta. I

Nokun ei minua itseä haitannut tämä kysely. Se mies siitä otti itseensä. Minua vaan huvitti ja ihmetytti kun oli vielä ensimmäinen työpaikka ikinä, että olenko oikeasti tullut takaisin ala-asteelle. Kuvittelin aina että töissä ihmiset on tosi asiallisia ja ns. tylsiä aikuisia. Sitten olikin ihan eri meininki kuin vaikka ammattikoulussa. Sielläkin opetettiin että "Töissä sitten ollaan tosissaan se ei ole mikään leikkikenttä. Asiallista käytöstä ja toimintaa. Ja sitä opetellaan jo täällä koulussa."

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vuosien varrella eri työpaikoissa työkavereina useampikin pariskunta. 1 pariskunta käyttäytyi asiallisesti töissä: eivät hakeutuneet jatkuvasti toistensa seuraan, perheen asioita ei puitu töissä ja työt hoituivat. Jos oli isompi palaveri, niin eivät hakeutuneet istumaan keskenään, vaan lähimpien työkaveriensa kanssa. Hyvin toimi ja yhdessä ovat edelleen. Ja tästä parista ei siis olisi töissä tiennyt, että ovat pari, ellei asia olisi ollut tiedossa ja avioparilla ollut samaa sukunimeä.

Sitten on ollut muutama pariskunta, joilla on ollut selvä syy samassa työpaikassa olemiselle: nainen on ollut todella mustasukkainen miehestään ja on halunnut vahtia tätä töissäkin. Tämä on näkynyt siten, että nainen on hakeutunut monta kertaa miehen työpisteelle tarkistamaan "kenenkäs kanssa sitä täällä jutellaan/näin nauretaan". Jokaisessa palaverissa ja työtehtävässä on istuttu tiiviisti vierekkäin. Naista on selvästi häirinn

Jos mies on iskenyt vaimonsa töistä, niin luonnollisesti vaimo olettaa että sama lirkuttelu jatkuu...

Kuten sanottu: ongelmia piisaa. Häntäheikkiä ei kiinnosta työnteko vaan oma etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaisiin ketjuihin mistään pettäjistä pidä tulla puhumaankaan. He jääkööt omaan arvoonsa.

Mutta kun 99% näistä työpaikkaromansseista menee aina niin, että vähintään se toinen on naimisissa, niin se on hyvin olennainen osa tätä kuviota.

Työpaikkaromanssin määritelmä on nykypäivänä keski-ikäinen naimisissa oleva mies, joka kiristää naisalaiselta seksiä työpaikan menettämisen uhalla.

Muuta olettavat elävät jossain romanttisessa mustavalkoelokuvamaailmassa. Eivät tajua, että työpaikoilla hääräävät samat häntäheikit kuin 30 vuotta sitten. Mutta heillä on enemmän valtaa kuin ennen, siinä missä vastapuolena ovat aina vaan uudet naiivit tytöt. Siinä teille työpaikkaromanssia. Joku muu sanoisi, että homma muistuttaa enemmän kulttia kuin romanttista komediaa.

Ei työpaikkaromansseissa mitään pahaa ole niin kauan, kun homma toimii. Sitten, kun homma ei enää toimikkaan voi eronneiden osapuolten välille syntyä aikamoista hampaan kiristelyä, joka voi vielä heijastua muihin henkilöihin työpaikalla. Itse olen noudattanut neuvoa, että älä deittaile henkilöitä joiden kanssa olet vakituisesti tekemisissä töissä. Tämä tietysti riippuu vähän työpaikan koosta.

Toinen neuvo on, että älä deittaile suoria luokkalaisia.

Älä pasko siellä missä syöt.